Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te muut herkät, ahdistuneet tai masentuneet kestätte tätä tilannetta?
20.03.2022 |
Tähän ei sitten tarvitse vastata, kuin otsikossa olevan kohderyhmän, koska en kaipaa ylimielisiä tai halveksivia kommentteja niiltä ”normaaleilta” henkilöiltä, ketkä eivät pelkää tai ole ahdistuneita sodan ja sen uhan vuoksi.
Eli siis otsikon mukaiset tai muuten mt-ongelmia omaavat tai erityisen herkät/helposti ahdistuvat/pelkäävät ihmiset miten tulette toimeen tämän sodan/sodan uhka-tilanteen kanssa? Itse ajattelen, että kuinka kauan tässä joutuu vielä olemaan stressissä/pelossa/ahdistuksessa tämän asian vuoksi ja miten pää kestää?
Kommentit (104)
Käyn pitkillä kävelyillä,kuuntelen äänikirjoja,juon kamomillateetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on ihan kypsiä ja mielenterveys romuna. Ensin korona ja nyt tämä sota. Siksi monet kirjoittaa niin paljon ilkeitä kommentteja. Pahoinvointi ja turhautuminen näkyy täälläkin palstalla.
Minua vaivaa tällä hetkellä se että ukrainassa siviilit jäivät (itäpuolella ilmeisesti) panttivangiksi ja osa lähetettiin jonnekin syrjäkyliin venäjälle. Ja ohjusasia on hankala kun se osui moneen, tuli se kumman maan puolelta hyvänsä. Ja siksi toivon että suomessa joku ottaa ihmisiä kyytiin /kuljetukseen joilla ei ole autoa, jos teoriassa olisi joku tilanne. Uuden elämän saa muuallakin, tosin en tiedä miten rahatilanne, se on nyt jo monilla hankala ja ollut pitkään.
Älä kuuntele tai lue mitään uutisia... Mene ulos lenkille ja laita hyvää ruokaa...
***
Sota tulee korjaamaan osan ihmiskuntaa pois täältä ja se on sodan 'tarkoituskin'... Nyt ihmiskunta on niin sekasin, että joku selvitys tänne tarvitaan. Kannattaa uskoa Jumalaan niin kuolema ei peloita, koska tämän jälkeen tulee jotain muuta... Ja Raamattu sanoo, että maailmanlopun aikoihin osa ihmisistä 'temmataan' pois... jos kuolet niin olet sitten noita onnellisia, jotka temmattiin pois elämästä ties minkä kauhujen keskellä...
No mä en ainakaan vaan jaksa välittää yhtään mistään muusta mikä ei just nyt ole itseä lähellä. Niin paljon kaikkea muuta paskaa että ei tässä ole energiaa yhtään muun maailman murehtimiseen. Lopetin uutisten seuraamiset ja koitan selvitä tästä omasta paskakuplasta ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin just ennen koronapandemian alkamista vihdoin päässyt jaloilleni masennuksesta ja päässyt vihdoinkin jo hyvään vauhtiin omannäköisen elämän rakentamisessa.
No, pandemia sitten perui työpaikan uudelta paikkakunnalta ja samalla meni oppisopimus uudelle alalle opiskeluun. Tämä sitten pisti asuntokuviot ihan uusiksi ja sen sijaan, että nyt vihdoin olisi se oma piha onkin nyt aiempaakin pienempi parveke ja vielä sellaisilla naapureilla höystettynä ettei siellä voi röökinkäryn takia olla ollenkaan. Olin siis kerinnyt jo luopua edellisestä asunnostani, mutta sitten se muutto uudelle paikkakunnalle peruuntui ja jouduin etsimään uuden asunnon entiseltä paikkakunnalta ja jonka kuvittelin olevan vain väliaikainen. No, tässä sitä ollaan edelleen, pandemia jyllää yhä ja nyt sitten tuli tämä sota joka todennäköisesti vie tämän vanhankin työpaikan alta.
Enää ei ole voimia aloittaa samaa muutosta uudelleen ja etenkään kun tiettyihin asioihin ei enää ole edes aikaa eikä mahdollisuutta ilman taas orastavaa masennusta, pandemiaa eikä sotaakaan vaan viime hetket oli näiden suhteen just silloin kaksi vuotta sitten. Toki ilman olisin voinut jäädä siltikin, mutta silloin vielä nämä olisi ollut mahdollisia saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.
Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoitan uutisten lukemista/katsomista kahteen kertaan päivässä. Sotauutisista luen vain otsikot, en juttuja joissa kuvataan ihmisten kärsimystä. Lahjoitan rahaa keräyksiin niin tuntuu että voi tehdä edes jotain kärsivien hyväksi. Muuten yritän vain keskittää huomioni oman elämäni asioihin joihin voin vaikuttaa. Teen asioita joista nautin edes vähän. Ohjaan ajatuksia muualle ikävistä asioista lukemalla kirjoja, kuuntelemalla podcasteja, katsomalla televisiota. Tapaan ystäviä ja juttelen heidän kanssaan. Teen käsitöitä. Laitan kotia kevätkuntoon. Yritän tietoisesti muistuttaa itselleni että minun vaikuttamismahdollisuuteni esim sodan laajenemiseen ovat mitättömät, joten sitä on etukäteen turha murehtia, mielummin nautin tästä hetkestä jossa ei vielä ole katastrofia. Joskus tämä onnistuu, joskus ei. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiskeleville!
Kaikki voimavarat menee omaan elossa pysymiseen. Luuletko tosiaan, että joku maailmankriisi tai hiilinielu kiinnostaa paskan vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voimavarat menee omaan elossa pysymiseen. Luuletko tosiaan, että joku maailmankriisi tai hiilinielu kiinnostaa paskan vertaa.
Hiilinielusta ei kukaan ole puhunut mitään. Ja sinua kiinnostaa maailmankriisi siinä vaiheessa, kun pommi räjähtää pe*seesi alla, haloo!
Vierailija kirjoitti:
Rajoitan uutisten lukemista/katsomista kahteen kertaan päivässä. Sotauutisista luen vain otsikot, en juttuja joissa kuvataan ihmisten kärsimystä. Lahjoitan rahaa keräyksiin niin tuntuu että voi tehdä edes jotain kärsivien hyväksi. Muuten yritän vain keskittää huomioni oman elämäni asioihin joihin voin vaikuttaa. Teen asioita joista nautin edes vähän. Ohjaan ajatuksia muualle ikävistä asioista lukemalla kirjoja, kuuntelemalla podcasteja, katsomalla televisiota. Tapaan ystäviä ja juttelen heidän kanssaan. Teen käsitöitä. Laitan kotia kevätkuntoon. Yritän tietoisesti muistuttaa itselleni että minun vaikuttamismahdollisuuteni esim sodan laajenemiseen ovat mitättömät, joten sitä on etukäteen turha murehtia, mielummin nautin tästä hetkestä jossa ei vielä ole katastrofia. Joskus tämä onnistuu, joskus ei. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiskeleville!
Tuo kaikki varmasti toimisi, jos ei olisi jumissa tässä pskaelämässä josta ei tällä hetkellä vaikuta edes olevan mahdollisuuksia päästä pois ikinä vaikka itsellä siihen voimavaroja olisikin.
Elämä ei ole lainkaan oman näköistä ja sitä on nyt jotenkin pysyvästi tässä "sitku"-tilanteessa eli ensin oli "sitku tämä pandemia on ohi" ja nyt sitten on lisäksi "sitku tämä ukrainan sota leviämisuhkineen on ohi". Ja samaan aikaan elämä kuluu ja menee ihan hukkaan. Siinä ei paljon auta, että neuloo itselleen uudet villasukat, virkkaa tyynynpäällisen tai vaihtaa kukkiin mullat.
Lisäksi tietysti pitäisi olla niitä ihmisiä elämässä joiden kanssa viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Kuten myös kommentissani sanoin, että pitää osata nollata ainaskin negatiiviset ajatukset.
Maailma ei parane murehtimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voimavarat menee omaan elossa pysymiseen. Luuletko tosiaan, että joku maailmankriisi tai hiilinielu kiinnostaa paskan vertaa.
Hiilinielusta ei kukaan ole puhunut mitään. Ja sinua kiinnostaa maailmankriisi siinä vaiheessa, kun pommi räjähtää pe*seesi alla, haloo!
Juu ei kiinnosta. Toisekseen samalla se räjähtää aika monen muunkin siviilin kohdalla eikä meistä kenelläkään ole keinoja sen estämiseen.
sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen ihmisille, jotka pystyvät elämään normaalisti ja keskittymään hyviin asioihin ajatellen, että eivät voi itse mitään sille tuleeko tänne sota. Itse olen koko ajan jännittynyt stressistä ja ahdistus asiat pyörii mielessä koko ajan, enkä pysty keskittymään mihinkään ja siksi olen lamaantunut. Tekisi mieli lopettaa kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Kuten myös kommentissani sanoin, että pitää osata nollata ainaskin negatiiviset ajatukset.
Maailma ei parane murehtimalla.
Mutta millä? Siihen nollaamiseen ei auta kahvikuppi eikä auringonpaiste ja muita keinoja ei valitettavasti ole saatavilla.
Se on se suurin ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Kuten myös kommentissani sanoin, että pitää osata nollata ainaskin negatiiviset ajatukset.
Maailma ei parane murehtimalla.Mutta millä? Siihen nollaamiseen ei auta kahvikuppi eikä auringonpaiste ja muita keinoja ei valitettavasti ole saatavilla.
Se on se suurin ongelma.
Jos ei onnistu rentoutumisen avulla nollaamaan ajatuksia niin kokeile musiikin kautta. Itse katselen elokuvia ja ne auttavat itseäni rentoutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajoitan uutisten lukemista/katsomista kahteen kertaan päivässä. Sotauutisista luen vain otsikot, en juttuja joissa kuvataan ihmisten kärsimystä. Lahjoitan rahaa keräyksiin niin tuntuu että voi tehdä edes jotain kärsivien hyväksi. Muuten yritän vain keskittää huomioni oman elämäni asioihin joihin voin vaikuttaa. Teen asioita joista nautin edes vähän. Ohjaan ajatuksia muualle ikävistä asioista lukemalla kirjoja, kuuntelemalla podcasteja, katsomalla televisiota. Tapaan ystäviä ja juttelen heidän kanssaan. Teen käsitöitä. Laitan kotia kevätkuntoon. Yritän tietoisesti muistuttaa itselleni että minun vaikuttamismahdollisuuteni esim sodan laajenemiseen ovat mitättömät, joten sitä on etukäteen turha murehtia, mielummin nautin tästä hetkestä jossa ei vielä ole katastrofia. Joskus tämä onnistuu, joskus ei. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiskeleville!
Tuo kaikki varmasti toimisi, jos ei olisi jumissa tässä pskaelämässä josta ei tällä hetkellä vaikuta edes olevan mahdollisuuksia päästä pois ikinä vaikka itsellä siihen voimavaroja olisikin.
Elämä ei ole lainkaan oman näköistä ja sitä on nyt jotenkin pysyvästi tässä "sitku"-tilanteessa eli ensin oli "sitku tämä pandemia on ohi" ja nyt sitten on lisäksi "sitku tämä ukrainan sota leviämisuhkineen on ohi". Ja samaan aikaan elämä kuluu ja menee ihan hukkaan. Siinä ei paljon auta, että neuloo itselleen uudet villasukat, virkkaa tyynynpäällisen tai vaihtaa kukkiin mullat.
Lisäksi tietysti pitäisi olla niitä ihmisiä elämässä joiden kanssa viettää aikaa.
En tarkoittanutkaan viestiäni niin että ajattelisin minua helpottavien asioiden toimivan kaikilla muilla kaikissa elämäntilanteissa. Vastasin vain ap:n kysymykseen eli miten itse kestän tätä tilannetta. Olen itsekin ollut aiemmin elämäntilanteessa jossa suru, ahdistus ja epätoivo oli niin voimakasta että mikään ei tuntunut auttavan. Toivon sinulle vilpittömästi helpotusta oloosi ja elämäntilanteeseesi, ja että löytyisi edes jokin pieni asia joka hetkeksi keventäisi oloa. Haluaisin uskoa että aina on toivoa, silloinkin kun ei yhtään tunnu siltä.
Pään nollaaminen ahdistuksesta ja tulevaisuudenpelosta? Ainoa, mikä itsellä toimii on reseptillä määrätty rauhoittava lääke, energiajuoma kohottamaan mieli-alaa, laihduttaminen, salarakkaan ajatteleminen ja suhde häneen, mahdollisen pakenemisen suunnittelu sodan uhatessa, irtokarkkien syöminen, se kun joku sanoo kauniiksi tai kehuu jotenkin, että tuntee elämässä vielä olevan jotain jäljellä.
Tekisi mieli lyödä lössiksi kaikki ja alkaa taas myymään itseään, saada tonnitolkulla rahaa ja lähteä jonnekin ulkomaille sotaa pakoon.
Ei edes aurinkoinen ilma innostanut tänään lähtemään ulos. Tuntuu, ettei millään ole enää merkitystä, eikä kiinnosta tehdä mitään jos niin kauhea asia, kuin sota tulee ja kaikki tuhoutuu.