Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te muut herkät, ahdistuneet tai masentuneet kestätte tätä tilannetta?
20.03.2022 |
Tähän ei sitten tarvitse vastata, kuin otsikossa olevan kohderyhmän, koska en kaipaa ylimielisiä tai halveksivia kommentteja niiltä ”normaaleilta” henkilöiltä, ketkä eivät pelkää tai ole ahdistuneita sodan ja sen uhan vuoksi.
Eli siis otsikon mukaiset tai muuten mt-ongelmia omaavat tai erityisen herkät/helposti ahdistuvat/pelkäävät ihmiset miten tulette toimeen tämän sodan/sodan uhka-tilanteen kanssa? Itse ajattelen, että kuinka kauan tässä joutuu vielä olemaan stressissä/pelossa/ahdistuksessa tämän asian vuoksi ja miten pää kestää?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on niin h*lvetisti muita ongelmia ja huolia etten todellakaan jaksa murehtia jotain mahdollista sotaa kaiken päälle.
Se on just näin. Ei ole aikaa murehtia jotain sotaa, kun omassa elämässä on ihan riittävästi. Nämä ahdistujat ovat ihmisiä, joilla ei ole elämässä mitään murheita tai ongelmia. Liikaa aikaa käsillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos, että on nuo lääkkeet, joilla saa ahdistuksen katki tarvittaessa. Ilman niitä joutuisi varmaan pöpilään. Lääkkeen vaikutus ahdistukseen: kuin olisi pumpulissa. Ei paljon sotakaan ahdista silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Harjoittelukysymys. Hyvää kahvia kupillinen ei ole vain sitä, vaan siinä ympärillä on kaikki se, mikä elämässä on tällä hetkellä kunnossa. Kun oikein päänsä virittää, niin tuon voi viedä vaikka miten pitkälle.
Oikein vanha juutalaisnainen kertoi haastattelussa pitkän elämänsä salaisuudeksi juurikin optimismin, hermoilijasisko oli kuollut vuosikymmeniä aiemmin, hänen mielestään stressiin. Hän oli istunut pakkasessa pellolla pari tuntia odottamassa ammutuksi tulemista lapsensa kanssa, kunnes saksalaisten hanke siirtyi siltä päivältä syystä tai toisesta. Hän kiitti maailmaa siitä, että sai elää viimeistä päiväänsä huikean kauniina pakkaspäivänä auringon lämmittäessä kasvoja, ja että hän voisi olla lapsensa tukena tämän viimeisinä hetkinä.
Elämän hallinnan menettämisestä raivostuminen on luksusta. Se on hyvä ymmärtää, ahdistaa sen jälkeen paljon vähemmän, ja löytyy eri tavalla voimia aloittaa alusta uudelleen jonain päivänä.
Entäpä kun se kupillinen hyvää kahvia on se kaikki mikä elämässä on kunnossa? Ei siis ole mitään muita asioita jotka sen lisäksi ja ympärillä on kunnossa joita voisi ihastella.
Se, että on katto pään päällä ei ihan riitä. Etenkin kun se katto on vähintään tuollaisen reilun 600 km väärässä paikassa ja täysin vääränlaisessa ympäristössä, koska sen katon päällä asuu joku kanta-astuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Kuten myös kommentissani sanoin, että pitää osata nollata ainaskin negatiiviset ajatukset.
Maailma ei parane murehtimalla.Mutta millä? Siihen nollaamiseen ei auta kahvikuppi eikä auringonpaiste ja muita keinoja ei valitettavasti ole saatavilla.
Se on se suurin ongelma.
Jos ei onnistu rentoutumisen avulla nollaamaan ajatuksia niin kokeile musiikin kautta. Itse katselen elokuvia ja ne auttavat itseäni rentoutumaan.
Ei mikään rentoutuminen poista sitä, että on jumissa pskaelämässä näiden pandemioiden ja sodan takia.
Se, että pari tuntia katsoo yksin jotakin leffaa ei muuta todellisuutta eikä kokonaisuutta miksikään.
Jos ahdistaa niin sitä pitää itse yrittää tehdä jotain mikä helpottaa oloasi. Annoin vaan vinkkejä mitkä voivat helpottaa oloa, ei sotaa eikä pandemioita neuvoni poista. Sitä pitää itse yrittää helpottaa omaa oloa, jos ahdistaa. Eri keinot toimii erilaisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parannuin kaikesta ahdistuksesta, masennuksesta, unettomuudesta. Vois vähempää kiinnostaa enää ne aiemmat ongelmat. Nautin elämästä vielä kun se on mahdollista.
Itseasiassa tuntuu helpottavalta ja etenkin oikeudenmukaiselta että tästä sodasta ym kärsii vielä nekin kermapyllyt joita elämä on tähän asti kohdellut silkkihansikkain kaikissa asioissa.
Itsellä ei varsinaisesti ole menetettävää toisin kuin heillä.
"kermapyllyt joita elämä on tähän asti kohdellut silkkihansikkain kaikissa asioissa": onko sellaisia olemassa?!?
On.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voimavarat menee omaan elossa pysymiseen. Luuletko tosiaan, että joku maailmankriisi tai hiilinielu kiinnostaa paskan vertaa.
Hiilinielusta ei kukaan ole puhunut mitään. Ja sinua kiinnostaa maailmankriisi siinä vaiheessa, kun pommi räjähtää pe*seesi alla, haloo!
Ei kiinnosta. Jos sulla käy huono tuuri, niin lennät mun kanssa käsi kädessä kohti kuusen latvaa siitä pommista, niin että ahdistuppa kuule ihan keskenäs.
Ihmisen mieli ei toimi niin johdonmukaisesti... Minulla on ollut yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus, mutta nyt tässä tilanteessa ei pelota vaan olen paremminkin vihainen. Voi olla niinkin päin, että aikaisemmat vaikeudet jotenkin aiheuttavat sen, että en pelkää nyt. Sitä en sitten osaa sanoa, onko se hyvä asia vai ehkä kovinkin epänormaali ja epäterve tapa reagoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutenkin ollut niin vaikea ja uneton talvi etten voi miettiä mitään ylimääräistä. Voimat menee selviämiseen arjesta sekä toipumiseen. Sen vuoksi en jaksaa tai oikein edes voi miettiä mitään ylimääräistä. Olen jo muutenkin levoton. Pitää rauhoittaa itseään. Keskityn omaan arkeen. Luen uutiset vain kerran päivässä jos luen. Muuten en mieti asiaa. Youtuben videot ihan pannassa, kun näin siellä ikävän jutun. Ukrainan tankki ampui Venäjän tankkia ja yksi ryömi sieltä pakoon, mutta kuoli varmaan. Jäi mieleen liikaa sekin tilanne ja kävi sääli "vihollistakin". Sen vuoksi en enää katso mitään. Pakko säästää itseään. Muuten olen silti surullinen kaikesta.
Miten sinä tuollaisella heikkoudella ja elämänasenteella olet ylipäätään hengissä? On se hyvä että synnyit hyvinvointiyhteiskuntaan etkä kehitysmaahan 🤔
Ei Suomi ole enää vuosikausiin ollut mikään hyvinvointiyhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on masennusta ja " hauras psyyke", kuten lääkäri totesi. Mulla on ollut elämässäni paljon vastoinkäymisiä, on yhä. En jaksaisi enää yhtään mitään vastoinkäymisiä. Tämä sota ahdistaa, enkä tiedä, miten helpottaa oloani. Pakko yrittää lasten takia pysyä järjissään.
Mahtaako sinulla oikeasti olla hauras psyyke. Jos on ollut paljon vastoinkäymisiä, niin ei ole ihmekään että ahdistaa eikä jaksaisi enää uusia vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se nuoria masentaa nykyään niin paljon?
Ainahan nuoret ovat poteneet "elämäntuskaa". Sellaista se on ollut ennenkin, vaikka sitä ei tahdota muistaa.
Itsellä masennusta, ahistushäiriö, krooninen sairaus, koulun loppurutistus ja työt alkamassa kesällä.
Joo, en lue sotauutisia enää. Menisin vaa entistä enemmän rikki. Mieli ei vaan kestä kaikkee kuraa samaan aikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pohjattoman pettynyt, että juuri kun elämä tuntui olevan kunnossa ja sellaista, kuin olin toivonut niin sitten tulee joku sota, mitä ei olisi ikinä osannut odottaa ja mullistaa kaiken! Tuntuu, ettei kohta millään ole enää mitään väliä, kun kaikki menee pilalle. Haluan ihanan hyvän elämän takaisin, kun olin jo onnellinen.
Pidän itseni kiireisenä ahdistumalla omista arkipäivän ongelmistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prkln huolivartit ja auringonpaisteet enää paljon auta, jos tilanne on jatkuvasti ja pysyvänä se,että ei ole rahaa edes ruokaan, ei oiekin työkykyä ei IKINÄ siis toivoa enää paranataakaan rahatilannettaan, ihmisarvoaan ja saada ihmisarvoista elämää! Jokaikinen hylännyt ja kykit yksiössäsi nälissäsi päivät yrittäen keksiä kivuttoman ja varman keinon lopettaa vain kaikki(vaikeaksi on tehty nykyään sekin!).
Juu, ei paljon sodan uhat koskettele tälläisessa elämäntilanteessa, tulisi vaan niin saisittepa itsekin maistaa kunnolla , jatkuvaa epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta jne. kun nyt olette jo aivan vauhkoina ja sekaisin vaikkei sotaa ole mailla halmeilla TÄÄLLÄ!
Kannattaa alkaa maksulliseksi naiseksi se muuttaa ja korjaa koko elämän! Saa paljon rahaa ja pääsee sotaa pakoon. Kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutenkin ollut niin vaikea ja uneton talvi etten voi miettiä mitään ylimääräistä. Voimat menee selviämiseen arjesta sekä toipumiseen. Sen vuoksi en jaksaa tai oikein edes voi miettiä mitään ylimääräistä. Olen jo muutenkin levoton. Pitää rauhoittaa itseään. Keskityn omaan arkeen. Luen uutiset vain kerran päivässä jos luen. Muuten en mieti asiaa. Youtuben videot ihan pannassa, kun näin siellä ikävän jutun. Ukrainan tankki ampui Venäjän tankkia ja yksi ryömi sieltä pakoon, mutta kuoli varmaan. Jäi mieleen liikaa sekin tilanne ja kävi sääli "vihollistakin". Sen vuoksi en enää katso mitään. Pakko säästää itseään. Muuten olen silti surullinen kaikesta.
Miten sinä tuollaisella heikkoudella ja elämänasenteella olet ylipäätään hengissä? On se hyvä että synnyit hyvinvointiyhteiskuntaan etkä kehitysmaahan 🤔
Pitää tähän tuon ekan viestin kirjoittajana vastata, että kyllä sinullakin täytyy olla paha olla jos kirjoitat tuollaista. Ei kukaan jolla on hyvä elämä viitsi noin ikävästi tänne kirjoittaa. Sinä et tiedä mitään elämästäni.
Käsittelen tällaisia asioita toimimalla. Alkuun lahjoitin rahaa Punaiselle ristille yms. Nyt minulla asuu kotona kaksi ukrainalaista naista ja molempien pienet lapset.
Jos minulle olisi kuukausi sitten sanottu että täällä on sitten ensi kuussa keittiö täynnä naisia ja makuuhuoneet täynnä (itsekin olen nainen), en olisi uskonut.
Nyt voimat menee enemmän arjen järjestämiseen kuin ahdistukseen. Suututtaa kyllä, miten kukaan voi toimia noin? Silti keskityn siihen että täällä on kaikki hyvin eikä näiden perheiden tarvitse täällä pelätä mitään.
Olen lopettanut sotauutisten lukemisen ja ajattelun suunnatessani voimavaroja mahdollisimman toimivaan arkeen. Olen todennut että en kykene vaikuttamaan asioihin, joten ne ongelmat eivät ratkea minun murehtimisillani. Täytyy pystyä luottamaan Suomen valtionjohtoon ja sotilasasiantuntijoihin yms. jotka päätöksiä tekevät. He kumminkin tekevät parhaansa, jotta emme joutuisi sotaan.
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos, että on nuo lääkkeet, joilla saa ahdistuksen katki tarvittaessa. Ilman niitä joutuisi varmaan pöpilään. Lääkkeen vaikutus ahdistukseen: kuin olisi pumpulissa. Ei paljon sotakaan ahdista silloin.
Kuulostaa hyviltä lääkkeiltä. Moni varmaan ottaisi ne. Paitsi jos on tottunut poistamaan muulla tavalla ahdistuksen.
Minäkin olin kauan irti rauhoittavista lääkkeistä, kaikista juomista ym. Mutta mitä sillä enää on väliä? Otan pillerin ja juoman vaikka päivittäin milloin huvittaa. Ainoa konsti saada edes vähän hyvä olo itselleen. Katselen pää pehmeänä tuleeko sota? Helpompi lähteä näin.. Ja jos ei tulekaan niin sitten voin taas jatkaa raitista elämää.