Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli kaverista joka ghostasi? Teinkö minä väärin vai hän?
20.03.2022 |
En ole jäänyt roikkumaan eli en pommita häntä viesteillä, mutta hän on usein mielessäni ja tuntuu kuin puukko olisi isketty jälleen kerran sydämeen. Olen käynyt elämässäni läpi jo todella paljon traumaattisia kokemuksia; mielisairas äiti, alkoholisti isä, vanhempien jatkuva riitely, rajattomuus lapsuudessa, kiusaaminen, väkivaltainen mies jne. Näiden takia mulle itselleni on kehittynyt vaikeita mielenterveysongelmia, masennus, ahdistus, ocd, traumoja. Mutta olen koko ajan taistellut ongelmiani vastaan, hakenut apua ja toivonut että kaverinikin voisi olla ylpeä minusta. Masennus ja ahdistuneisuus ovat verottaneet kuitenkin sen verran voimia, etten ole jaksanut kunnolla huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastani ja kodin siisteydestä. Emmä tästä itekkään nauti, ällöttää olla tälläinen, koska oikea minä olisi viehättävä nainen ja tuntuu että tämä oli kaverilleni liikaa, etten onnistunut olemaan täydellinen ja minun olisi pitänyt jaksaa pitää paketti kasassa vaikka mikä olisi. Niin kaveruutemme oli vähän aikaa normaali ja lupaavalla pohjalla, sitten tuntui että nämä asiat olivat hänelle liikaa ja hän vain katosi. Selitti jotain että on niin kiireinen oman elämänsä kanssa jne, mutta ikinä ei sanonut suoraan ettei halua olla kavereita ja etten ole oikea ihminen hänen elämäänsä.
Tästä johtuen puoli vuotta odotin häneltä kiltisti vastausta, ajattelin että hän on kiireinen ja annan hänelle riittävästi aikaa. Mutta jos ei voi puolessa vuodessa edes yhtä viestiä laittaa, niin ajattelen että kyse ei ollut oikeasti kiireestä vaan siitä että hänelle oli liikaa se että mulla oli pää sekaisin ja ei kehdannut suoraan sanoa, ettei halua minua enää elämäänsä, koska ehkä ajatteli että se olisi loukannut minua liikaa. Tässä ei ole kuin loukkaavia vaihtoehtoja jäljellä ja koen että minulle olisi ollut vähemmän tuskallista jos mulle ois suoraan sanottu että mun kavereita ei haluta olla ja olisin päässyt käsittelemään/työstämään asiaa. Eikä niin että jään elättelemään toiveita, että ehkä hän palaa tulevaisuudessa takaisin kun hänen kiireensä helpottaa.
En ole ikinä häntä myöskään haukkunut, päinvastoin, pyrkinyt olemaan hyvä kaveri. Tsemppaamaan.
En elättele toiveita enää takaisin tulosta, puolen vuoden jälkeen pystyn vihdoin käsittelemään tätä asiaa, koska uskon että nyt minulla on varma vastaus käsissäni ja hän ei halua enää mua elämäänsä. Jos hän kuitenkin joskus tulisi takaisin, en tiedä miten voisin jatkaa tätä ihmissuhdetta? jaksanko lähteä kolmannelle kierrokselle kun meidän kaveruus oli monin paikoin vaikea, mun mielenterveysongelmien ja turhien pelkojen takia vai uhriudunko ja olenko silleen että miksi ottaisin elämääni takaisin ihmistä, jolle mun mielenterveysongelmat liikaa vaikka ne ei johtaneet mihinkään häiriköintiin, että ethän sinä edes yrittänyt tukea minua, sanoa että tiedän mistä sun siivottomuus johtuu ymmärrän että sulla ei ole nyt voimavaroja ja oot ihan hyvä ihminen, vaan kylmästi hylkäsit kuin nalli kalliolle.
Ja jos en kelpaa tälläiselle ihmiselle pahimmillani, niin miksi pitäisi sitten parhaimmillani. Oon saanut jo todella paljon asioita kuntoon, mutta vielä on pikkusen parannettavaa. Siis pystyn nykyään paremmin huolehtimaan siisteydestä jne, enkä tee tätä pelkästään toimivien ihmissuhteiden takia vaan myös itseni takia. :)
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Ja uskallan väittää, että monikaan ei sitä totuutta oikeasti haluaisi kuulla, vaikka usein ghostattu henkilö sitä toivookin tai luulee toivovansa. Usein todellinen syy lopettaa ystävyys ei ole kovin kivaa kuultavaa ja usein ne sanotut sanat jäävät kaikumaan päähän vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi ja niistä saattaa jäädä paljon ikävämpi muisto, kuin siitä, mikä jätettiin sanomatta ja epätietoisuudesta, joka aluksi tuntuu piinaavalta ja epäreilulta, mutta joka haalenee ja katoaa ajan saatossa paljon tehokkaammin kuin ikävät sanat ja todellinen syy.
Tämä on muuten harvinaisen totta. Minut on ghoustattu romanttisessa suhteessa. Se oli kammottavaa, mutta olisinko ihan oikeasti halunnut kuulla syyt? Ja jos olisin kuullut, mitä sitten? Olisin taatusti jäänyt roikkumaan, korjaamaan virheitäni ja yrittämään aina vain uudellen... se olisi ollut nöyryyttävää minulla ja ahdistavaa vastapuolelle.
Te joiden mielestä suoraselkäinen suhteen katkaisu ystävyyssuhteissa on oikein: joo, varmasti se olisi oikein ja jaloa. Mutta ei tässä elämässä mene asiat läheskään aina niin kuin on oikein. Älkää jämähtäkö vaatimaan oikeutta. Ihmiset ovat heikkoja, rajallisia, epärohkaita, eivätkä siksi pysty kovin jaloon, rohkeaan ja tunneälykkäseen toimintaan. Tää on fakta. On hienoa, että te tiedätte, mikä on oikein ja mikä on väärin, mutta on tosi tyhmää, jos luulette, että ihmiset tekevät niin kuin on oikein. IHmiset tekevät useimmiten niin kuin on väärin mutta itselle helpompaa. Ja selittelevät sitä sitten itselleen parhain päin, jotta oman itsen epäkohtia ei tarvitsisi kohdata. Tästä on defenssit tehty.
Ap pystyi sentään myöntämään täällä virheensä ja kohtaamaan ne, mm. tuon hajuongelman. Moniko kehtaa myöntää sellaista edes itselleen. Arvosta ap itseäsi siitä hyvästä. Tuosta on hyvä jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on varmaan siisti nainen jolla on hienovarainen elämäntyyli, kun sinä taas olet epävakaa. Tällainen suhde ei kyllä toimi kauhean hyvin.
Niin ja sillä ei ole varmaan mitään väliä mitä olen sisimmässäni tai miten olisin halunnut pärjätä tässä elämässä? todelliset ulkoiset puitteet määrittää vaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kaveri suhde mutta suhtaudut siihen kuin parisuhteeseen. Takertuminen voi olla raskasta ja ajaa ihmisiä pois.
Onko takertumista se jos aidosti välittää ihmisestä ja ei pommita viesteillä? Kuten sanoin en ole syyllistynyt häiriköintiin, korkeintaan olen ollut takertunut omalla henkisellä tasolla. Minä oon ollut vaan niin yksinäinen ja kerrankin kun tuntui että löysin mukavan naispuolisen ystävän ja sekin juttu meni rikki, niin on vaikea kestää vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään...
Ja jos sanoo, että on kiireinen, niin sehän jättää aukon että ehkä tämä ihminen ei ole tulevaisuudessa kiireinen ja voin odottaa häntä. Hän sanoi että haluaa olla myös enemmän läsnä
Onko liikaa vaadittu, että sinäkin sanoisit vaan suoraan jos et halua olla ystäviä?
Ei ole normaalia takertua muihin edes sillä "omalla henkisellä tasollaan". Ja kyllä tuollainen vääjäämättä näkyy myös käytöksessäsi.
Minä taas koen että mulla on oikeus tuntea mitä tunnen ja ajatella mitä ajattelen, pääni sisällä. Se on tervettä että saa tuntea ja ajatella vapaasti, pää on mun privaatti tila. En näytä kuitenkaan aina tunteitani ja ajatuksiani käytöksellä, jos joku vaistoaa silti mun tunteet ja ajatukset niin se ei ole minun ongelma .
Tottakai on oikeus elää elämäänsä juuri kuten itse haluaa valita. Kirjoittajat yrittävät ehkä sanoa, että omakin elämäsi voisi olla kevyempää jos suhtautuisit kaverisuhteisiin toisella tavalla.
Mitenkä niihin pitäisi sitten suhtautua
A. Yrität olla hyvä muille, rakastava ja välittävä ystävä. Luoda tästä ystävyyssuhteesta hyvän ja luottaa että se kestää koko loppuelämän ajan
B. Varautua henkisesti siihen, että jokainen ystävyys on kertakäyttö kamaa ja katkeaa jossain vaiheessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja uskallan väittää, että monikaan ei sitä totuutta oikeasti haluaisi kuulla, vaikka usein ghostattu henkilö sitä toivookin tai luulee toivovansa. Usein todellinen syy lopettaa ystävyys ei ole kovin kivaa kuultavaa ja usein ne sanotut sanat jäävät kaikumaan päähän vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi ja niistä saattaa jäädä paljon ikävämpi muisto, kuin siitä, mikä jätettiin sanomatta ja epätietoisuudesta, joka aluksi tuntuu piinaavalta ja epäreilulta, mutta joka haalenee ja katoaa ajan saatossa paljon tehokkaammin kuin ikävät sanat ja todellinen syy.
Tämä on muuten harvinaisen totta. Minut on ghoustattu romanttisessa suhteessa. Se oli kammottavaa, mutta olisinko ihan oikeasti halunnut kuulla syyt? Ja jos olisin kuullut, mitä sitten? Olisin taatusti jäänyt roikkumaan, korjaamaan virheitäni ja yrittämään aina vain uudellen... se olisi ollut nöyryyttävää minulla ja ahdistavaa vastapuolelle.
Te joiden mielestä suoraselkäinen suhteen katkaisu ystävyyssuhteissa on oikein: joo, varmasti se olisi oikein ja jaloa. Mutta ei tässä elämässä mene asiat läheskään aina niin kuin on oikein. Älkää jämähtäkö vaatimaan oikeutta. Ihmiset ovat heikkoja, rajallisia, epärohkaita, eivätkä siksi pysty kovin jaloon, rohkeaan ja tunneälykkäseen toimintaan. Tää on fakta. On hienoa, että te tiedätte, mikä on oikein ja mikä on väärin, mutta on tosi tyhmää, jos luulette, että ihmiset tekevät niin kuin on oikein. IHmiset tekevät useimmiten niin kuin on väärin mutta itselle helpompaa. Ja selittelevät sitä sitten itselleen parhain päin, jotta oman itsen epäkohtia ei tarvitsisi kohdata. Tästä on defenssit tehty.
Ap pystyi sentään myöntämään täällä virheensä ja kohtaamaan ne, mm. tuon hajuongelman. Moniko kehtaa myöntää sellaista edes itselleen. Arvosta ap itseäsi siitä hyvästä. Tuosta on hyvä jatkaa.
Tietty sun viesti saa yläpeukkuja, vaikka se on spekulaatiota.
T. ghostattu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Ja uskallan väittää, että monikaan ei sitä totuutta oikeasti haluaisi kuulla, vaikka usein ghostattu henkilö sitä toivookin tai luulee toivovansa. Usein todellinen syy lopettaa ystävyys ei ole kovin kivaa kuultavaa ja usein ne sanotut sanat jäävät kaikumaan päähän vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi ja niistä saattaa jäädä paljon ikävämpi muisto, kuin siitä, mikä jätettiin sanomatta ja epätietoisuudesta, joka aluksi tuntuu piinaavalta ja epäreilulta, mutta joka haalenee ja katoaa ajan saatossa paljon tehokkaammin kuin ikävät sanat ja todellinen syy.
Antaa tulla vaan. BRING IT ON!
Kerta hän oikeasti halusi hylätä minut, enkä merkannut hänelle mitään, niin antaa tulla vaan
Kyllä minä kestän kuulla ne todelliset syyt ja haluan kuulla mitä hän todella ajattelee minusta, kertoo myös paljon siitä minkälainen hän on ihmisenä.
Minä voin kuunnella miten oksettava, haiseva, täysin päästäni ulalla oleva haahka olen
Sitten voidaan yhdessä analysoida asioita, että onko todella näin.
Kyllä minä tasantarkkaan tajuan sen, että minussa on ollut paljon vialla ja en ole aina hyvä ihminen.
Mutta kerta hän hylkää minut mielenterveysongelmien takia ja sen takia etten pystynyt pitämään huolta itsestäni, vaikka en häiriköinnyt ja tuin myös häntä aidosti sydämestäni,
Niin minä voin vastapainoksi pamauttaa että hän on mielestäni sydämetön ihminen, koska hylkäsi vain minut niin kylmästi, ilman syytä! Ehkä ei kykene käsittelemään ja kohtaamaan omia tunteitaan
Tämän jälkeen voidaan leikata toisemme HELVETIN kauas irti toisistamme, elää loppuelämämme ilman toisiamme ja tuntea syvää katkeruutta tai mitä tahansa ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanokaapa, minkä takia tämä ihminen edelleen seuraa mua instagramissa, kun ei kuitenkaan halua vastata mun viesteihin?
T. Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja uskallan väittää, että monikaan ei sitä totuutta oikeasti haluaisi kuulla, vaikka usein ghostattu henkilö sitä toivookin tai luulee toivovansa. Usein todellinen syy lopettaa ystävyys ei ole kovin kivaa kuultavaa ja usein ne sanotut sanat jäävät kaikumaan päähän vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi ja niistä saattaa jäädä paljon ikävämpi muisto, kuin siitä, mikä jätettiin sanomatta ja epätietoisuudesta, joka aluksi tuntuu piinaavalta ja epäreilulta, mutta joka haalenee ja katoaa ajan saatossa paljon tehokkaammin kuin ikävät sanat ja todellinen syy.
Tämä on muuten harvinaisen totta. Minut on ghoustattu romanttisessa suhteessa. Se oli kammottavaa, mutta olisinko ihan oikeasti halunnut kuulla syyt? Ja jos olisin kuullut, mitä sitten? Olisin taatusti jäänyt roikkumaan, korjaamaan virheitäni ja yrittämään aina vain uudellen... se olisi ollut nöyryyttävää minulla ja ahdistavaa vastapuolelle.
Te joiden mielestä suoraselkäinen suhteen katkaisu ystävyyssuhteissa on oikein: joo, varmasti se olisi oikein ja jaloa. Mutta ei tässä elämässä mene asiat läheskään aina niin kuin on oikein. Älkää jämähtäkö vaatimaan oikeutta. Ihmiset ovat heikkoja, rajallisia, epärohkaita, eivätkä siksi pysty kovin jaloon, rohkeaan ja tunneälykkäseen toimintaan. Tää on fakta. On hienoa, että te tiedätte, mikä on oikein ja mikä on väärin, mutta on tosi tyhmää, jos luulette, että ihmiset tekevät niin kuin on oikein. IHmiset tekevät useimmiten niin kuin on väärin mutta itselle helpompaa. Ja selittelevät sitä sitten itselleen parhain päin, jotta oman itsen epäkohtia ei tarvitsisi kohdata. Tästä on defenssit tehty.
Ap pystyi sentään myöntämään täällä virheensä ja kohtaamaan ne, mm. tuon hajuongelman. Moniko kehtaa myöntää sellaista edes itselleen. Arvosta ap itseäsi siitä hyvästä. Tuosta on hyvä jatkaa.
Emmä pysty elämään niin jos oletan jatkuvasti että ihmiset toimii väärin ja tuun pettymään kaikessa. Se johtaa mulla jossain vaiheessa syvään masennukseen ja itsariin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistat sen sieltä instasta sitten. Ehkä hän ei käy kovin usein siellä tms. Minulla on sellainen periaate, että jos et anna nähdä omaa elämääsi niin en anna minäkään nähdä minun.
Terve ap. Minulle kävi juuri samoin, mutta olin se osapuoli jolla ei ollut aikaa tavata. Minua jäi harmittamaan kun tämä ihminen jonka kanssa ystävyys loppui, oli niin vainoharhainen ja aina koki jotain hylkäämisdraamaa. Välitin kyllä hänestä, mutta aloin pelätä hänen angstimaisia kiukkukohtauksia. Joskus ystävyys menee vain niin hankalaksi ettei jaksa jatkaa, ainakaan juuri sillä hetkellä. Vaikka tämä henkilö kuvitteli että vähättelin häntä tai hänen ongelmiaan niin se ei ole totta. Minullakin oli todellisuudessa aika suuret ongelmat ja kaiken yhteensovittaminen oli hankalaa. Ei sinunkaan ystäväsi välttämättä ajattele mitään pahaa sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poistat sen sieltä instasta sitten. Ehkä hän ei käy kovin usein siellä tms. Minulla on sellainen periaate, että jos et anna nähdä omaa elämääsi niin en anna minäkään nähdä minun.
Mulla ei oo tapana poistaa ketään, koska ei kohteliasta. Ajattelen että hän stalkkaa mun elämää siksi, koska se on kiinostavaa sosiaalipornoa nähdä kuinka tuuliajolla olen ja kuinka pohjalle voin vielä vajota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistat sen sieltä instasta sitten. Ehkä hän ei käy kovin usein siellä tms. Minulla on sellainen periaate, että jos et anna nähdä omaa elämääsi niin en anna minäkään nähdä minun.
Mulla ei oo tapana poistaa ketään, koska ei kohteliasta. Ajattelen että hän stalkkaa mun elämää siksi, koska se on kiinostavaa sosiaalipornoa nähdä kuinka tuuliajolla olen ja kuinka pohjalle voin vielä vajota
Itse sä ajattelet negatiivisesti itsestäs. Lopeta toi ja yritä kuntouttaa itseäs. Mitä sä turhaan jahkaat kaikkea ilkeää ja panettelet muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sanokaapa, minkä takia tämä ihminen edelleen seuraa mua instagramissa, kun ei kuitenkaan halua vastata mun viesteihin?
T. Aloittaja
Ei tiedä seuraavansa. Minäkin seuraan ties ketä kavereitani, vaikka olen vain sinne joskus Facebook - tunnuksilla kirjautunut. Ketään en ole klikannut seuraavani enkä käy koko paikassa kuin parin kuukauden välein.
Mä olen ollut tavallaan toisena osapuolena vastaavassa tilanteessa. Mulla oli kaveri, jolla oli erinäisiä ongelmia. Ei siinä sinänsä. Onhan mullakin ollut kaikenlaisia ongelmia elämässäni. Elämäntilanteet muuttuivat, mä muutin muualle ja oli harvemmin enää aikaa nähdä. En ole myöskään kovin aktiivinen viestittelemään kenenkään kanssa. Suurinta osaa kavereita tämä ei haitannut. Pari mun parasta kaveria on sellasia, että viestitellään ja nähdään pari kertaa vuodessa.
Tälle yhdelle kaverille tämä oli kuitenki ongelma. Aina kun näimme hän valitti siitä ettei minulla ole aikaa nähdä. Muutaman kerran kävi niin, että hän halusi nähdä mutta minulla oli jo muita asioita sovittuna eli en voinut nähdä häntä. Tästäkin hän hermostui ja alkoi valittaa, että miksi en järjestä aikaa hänelle.
Olisin halunnut antaa kaveruuden hiljentyä ja etääntyä. Näin meillä olisi voinut tulevaisuudessa olla mahdollista jatkaa kaveruutta. Tämä kaveri kuitenkin alkoi kerran riitelemään kanssani samasta aiheesta. Sanoin sitten, että en halua jatkaa tällaista ystävyyttä. Tämä ei kuitenkaan hänelle riittänyt. Olisi pitänyt analysoida kaikki ummet ja lammet ja lillukan varret. Minä en halunnut, koska ystävyys oli jo tuhottu ja paluuta entiseen ei ollut. Analysoinnista ei ollut mitään hyötyä. Hän ei halunnut kuulla sitä mitä minulla oli sanottavaa. Hän väitteli vastaan ja vähätteli minun kokemuksiani.
Asiat eivät ole mustavalkoisia. Veikkaan, että sun kaveri on aistinut sun käytöksessä takertumista jne. jota sä et ole tunnistanut. Tai sitten se todennäköisempi: hänen elämäntilanteensa muuttui ja aikaa ei vain ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, onkohan ap mun tuttu. Mulla on yks tuttava joka on helkkarin epäkohtelias, ongelmia joka lähtöön ja on juurikin ap:n lailla epänormaalilla ja vastenmielisellä tavalla roikkunut mussa pidempään. Kohtelee meidän ihmissuhdetta kuin jtn pitkää parisuhdetta, ja kokee että mulla olisi joku velvollisuus pitää joku esitelmä siitä, miksi en ole kiinnostunut enää näkemään tai viettämään yhdessä aikaa. No kun tää henkilö on just ap:n oloinen, tuollainen katkera ja pakkomielteinen jankkaaja.
Ap, kaverisuhteet saa lopettaa ihan ilman mitään ”keskusteluja” tai että perustelee asiaa sen kummemmin. Se ei ole parisuhde. Kukaan ei ole sulle velkaa mitään. Vaikutat todella myrkylliseltä ja jälkeenjääneeltä. Ihmiset haluaa kivaa seuraa, ihmisiä joiden kanssa on hauska viettää aikaa. Sä vaikutat moniongelmaiselta ja uhriutuvalta kitisijältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistat sen sieltä instasta sitten. Ehkä hän ei käy kovin usein siellä tms. Minulla on sellainen periaate, että jos et anna nähdä omaa elämääsi niin en anna minäkään nähdä minun.
Mulla ei oo tapana poistaa ketään, koska ei kohteliasta. Ajattelen että hän stalkkaa mun elämää siksi, koska se on kiinostavaa sosiaalipornoa nähdä kuinka tuuliajolla olen ja kuinka pohjalle voin vielä vajota
Itse sä ajattelet negatiivisesti itsestäs. Lopeta toi ja yritä kuntouttaa itseäs. Mitä sä turhaan jahkaat kaikkea ilkeää ja panettelet muita.
Tottakai mä ajattelen negatiivisesti itsestäni kun olen lähes koko iän saanut kuulla aina jotain negatiivista itsestäni, ollut aina se hylkiö
Mikä ihmeen katkera autisti ap on. Vaikutat niin inhottavalta että tiedät itsekin, ettet ottaisi suoraa keskustelua ja palautetta hyvin vastaan. Ei sen sun tuttusi elämä pyöri sinun ympärillä, anna olla. On ihan normaalia ja sosiaalinen käytäntöjen mukaista antaa epämieluisan kaverisuhteet hiipua. Sä louskutat täällä nyt vaan katkeruuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, anna asian olla. Keskity tulevaisuuteen, älä menneisyyteen.
Taustasi vuoksi olet ollut superraskas ystävä. Valitettavasti. Mutta on hienoa, että olet päässyt asioissa eteenpäin ja nyt on valoisaa.
Tulevaisuudessa älä kaada ystäviesi niskaan raskasta menneisyyttäsi. Pidä se ihan omana salaisuutenasi. Kukaan ei halua olla kenenkään terapeutti ja ihmisiä ahdistaa suunnattomasti joutua siihen rooliin.
Ole niiden uusien tulevaisuuden ystäviesi kanssa ihan vain omana itsenäsi läsnä. Ystävyys on vuorovaikutusta, iloisuutta, hauskanpitoa, hetkessä olemista. Ei sen kuulu olla sitä, että ystävät jakavat menneisyyden traumoja keskenään. Se johtaan vain eroon ja yleensä ghoustaten.
Olet kuitenkin selvästi jo hahmottanut tilanteen itsekin ja näen tulevaisuutesi vahvempana ja valoisampana. Tulevat ystäväsi tulevat arvostamaan juuri noita piirteitä sinussa. Ole ylpeä niistä ja jätä menneisyys itsekin taaksesi. Et tarvitse sitä.
Voi hyvää päivää mikä vastaus. Etkö osaa lukea??? Ap nimenomaan EI kaatanut ongelmiaan kaverin niskaan!
Sellainen ongelmien vyöryttäjäkö odottaisi puoli vuotta...
Olen pahoillani että ihmiset ovat olleet sulle kusipäitä. Minäkin olin kiusattu ja syrjitty ja siksi sairastuin. MUTTA! Ihminen voi ihan oikeasti kuntoutua. Mitä varmasti suurin osa sulle haluaa sanoa että älä jää roikkumaan tähän asiaan vaan katso ympärilles. Ei maailmasta ihmiset lopu. Varmasti voit löytää uusia ihmisiä elämään ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja se kuntoutuminen on ensisijaisen tärkeää. Kokeile ensin vaikka neuroplastisuusharjoituksia. Alkaisit opettelemaan uudella tavalla toimimista. Saisit esille sen todellisen viehättävän minäsi, jonka kyllä tiedostat olemassa olevan. Minä olen käynyt samaa läpi ja jos oltais samalla paikkakunnalla niin voisin jopa auttaa sua. Ihan totta, ihmiset haluavat myös hyvää toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Heh, onkohan ap mun tuttu. Mulla on yks tuttava joka on helkkarin epäkohtelias, ongelmia joka lähtöön ja on juurikin ap:n lailla epänormaalilla ja vastenmielisellä tavalla roikkunut mussa pidempään. Kohtelee meidän ihmissuhdetta kuin jtn pitkää parisuhdetta, ja kokee että mulla olisi joku velvollisuus pitää joku esitelmä siitä, miksi en ole kiinnostunut enää näkemään tai viettämään yhdessä aikaa. No kun tää henkilö on just ap:n oloinen, tuollainen katkera ja pakkomielteinen jankkaaja.
Ap, kaverisuhteet saa lopettaa ihan ilman mitään ”keskusteluja” tai että perustelee asiaa sen kummemmin. Se ei ole parisuhde. Kukaan ei ole sulle velkaa mitään. Vaikutat todella myrkylliseltä ja jälkeenjääneeltä. Ihmiset haluaa kivaa seuraa, ihmisiä joiden kanssa on hauska viettää aikaa. Sä vaikutat moniongelmaiselta ja uhriutuvalta kitisijältä.
En oo paha. Oon ensisijaisesti ystävyyssuhteissa aina ystävällinen ja avoin. Kilttikin. Lojaali. Haluan että meillä on kivaa aikaa yhdessä ja hyviä keskusteluja!
Mutta enkö saa kokea kipua, surua ja itkeä jos koin jonkun ihmisen tosi mukavaksi ja olisin halunnut että siitä muodostuu hyvä ystävyys...?
Mutta en kyennyt hallitsemaan omia pelkojani ja mielenterveysongelmiani ja olemaan kuin normaali ihminen. Enkö saa kokea vihaa siitä, että perhe on kohdellut kaltoin, on kiusattu, mies on ollut väkivaltainen ja psyyke siksi pirstaleina. Siitä hygienian puute jne
Enkö saa toivoa että joku näkisi näiden ongelmien läpi ja sanoisi että ei se mitään ja voidaan olla ystäviä ja ehkä olla avuksi toisillemme...?
Hän ei tiedä roikkumisestani mitään, koska en häiriköi
Mitään muuta en haluaisi kuin pärjätä
Niin ja luonnollisesti ottaen outous on aina viallista, että se ei ole ikinä hyve. Että minut pitää nähdä aina pahana ihmisenä, sen takia että olen outo, selittää varmaan paljon myös sitä miksi päädyin kiusatuksi.