Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli kaverista joka ghostasi? Teinkö minä väärin vai hän?
20.03.2022 |
En ole jäänyt roikkumaan eli en pommita häntä viesteillä, mutta hän on usein mielessäni ja tuntuu kuin puukko olisi isketty jälleen kerran sydämeen. Olen käynyt elämässäni läpi jo todella paljon traumaattisia kokemuksia; mielisairas äiti, alkoholisti isä, vanhempien jatkuva riitely, rajattomuus lapsuudessa, kiusaaminen, väkivaltainen mies jne. Näiden takia mulle itselleni on kehittynyt vaikeita mielenterveysongelmia, masennus, ahdistus, ocd, traumoja. Mutta olen koko ajan taistellut ongelmiani vastaan, hakenut apua ja toivonut että kaverinikin voisi olla ylpeä minusta. Masennus ja ahdistuneisuus ovat verottaneet kuitenkin sen verran voimia, etten ole jaksanut kunnolla huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastani ja kodin siisteydestä. Emmä tästä itekkään nauti, ällöttää olla tälläinen, koska oikea minä olisi viehättävä nainen ja tuntuu että tämä oli kaverilleni liikaa, etten onnistunut olemaan täydellinen ja minun olisi pitänyt jaksaa pitää paketti kasassa vaikka mikä olisi. Niin kaveruutemme oli vähän aikaa normaali ja lupaavalla pohjalla, sitten tuntui että nämä asiat olivat hänelle liikaa ja hän vain katosi. Selitti jotain että on niin kiireinen oman elämänsä kanssa jne, mutta ikinä ei sanonut suoraan ettei halua olla kavereita ja etten ole oikea ihminen hänen elämäänsä.
Tästä johtuen puoli vuotta odotin häneltä kiltisti vastausta, ajattelin että hän on kiireinen ja annan hänelle riittävästi aikaa. Mutta jos ei voi puolessa vuodessa edes yhtä viestiä laittaa, niin ajattelen että kyse ei ollut oikeasti kiireestä vaan siitä että hänelle oli liikaa se että mulla oli pää sekaisin ja ei kehdannut suoraan sanoa, ettei halua minua enää elämäänsä, koska ehkä ajatteli että se olisi loukannut minua liikaa. Tässä ei ole kuin loukkaavia vaihtoehtoja jäljellä ja koen että minulle olisi ollut vähemmän tuskallista jos mulle ois suoraan sanottu että mun kavereita ei haluta olla ja olisin päässyt käsittelemään/työstämään asiaa. Eikä niin että jään elättelemään toiveita, että ehkä hän palaa tulevaisuudessa takaisin kun hänen kiireensä helpottaa.
En ole ikinä häntä myöskään haukkunut, päinvastoin, pyrkinyt olemaan hyvä kaveri. Tsemppaamaan.
En elättele toiveita enää takaisin tulosta, puolen vuoden jälkeen pystyn vihdoin käsittelemään tätä asiaa, koska uskon että nyt minulla on varma vastaus käsissäni ja hän ei halua enää mua elämäänsä. Jos hän kuitenkin joskus tulisi takaisin, en tiedä miten voisin jatkaa tätä ihmissuhdetta? jaksanko lähteä kolmannelle kierrokselle kun meidän kaveruus oli monin paikoin vaikea, mun mielenterveysongelmien ja turhien pelkojen takia vai uhriudunko ja olenko silleen että miksi ottaisin elämääni takaisin ihmistä, jolle mun mielenterveysongelmat liikaa vaikka ne ei johtaneet mihinkään häiriköintiin, että ethän sinä edes yrittänyt tukea minua, sanoa että tiedän mistä sun siivottomuus johtuu ymmärrän että sulla ei ole nyt voimavaroja ja oot ihan hyvä ihminen, vaan kylmästi hylkäsit kuin nalli kalliolle.
Ja jos en kelpaa tälläiselle ihmiselle pahimmillani, niin miksi pitäisi sitten parhaimmillani. Oon saanut jo todella paljon asioita kuntoon, mutta vielä on pikkusen parannettavaa. Siis pystyn nykyään paremmin huolehtimaan siisteydestä jne, enkä tee tätä pelkästään toimivien ihmissuhteiden takia vaan myös itseni takia. :)
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Poista kaikki yhteystiedot niin helppo unohtaa eikä kiusausta ottaa itse yhteyttä.
Olen poistanut jo, enkä varmasti ota yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Mitä sinä pelkuri oikein sössötät? Minä ainakin käskin idioottikavereiden painua tiehensä. Se on parempi tapa. Älä valehtele itsellesi mistään hienotunteisuudesta.
Sosiaalisten taitojen opiskelu voisi olla paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tosi harvoin sanovat suoraan että eivät enää halua olla jonkun kaveri, koska sellainen ei ole sosiaalisten normien mukaista. Kannattaa opetella hieman tulkitsemaan ihmisten sanoja ja käyttäytymistä, kaikkea ei todellakaan sanota suoraan ja kirjaimellisesti.
Se nimenomaan on sosiaalisten normien mukaista. Miten voit sanoa että ghostaaminen ois hyvä ja oikea tapa päättää ihmissuhteet? Eikö kommunikointi nimenomaan ole avain hyviin ihmissuhteisiin ja voi nätisti sanoa, että nyt tuntuu ettei olla samalla aaltopituudella, joten toivotan sinulle hyvää jatkoa!
Jos näin toimin itse, niin koen että toimin suoraviivaisesti ja oikein.
On ihan normaalia että joskus ihmiset erääntyvät ja elämäntilanteiden muuttuessa toiset kaverisuhteet jäävät joko vähemmälle huomiolle ja jotkut kokonaan pois elämästä. On hieman erikoista tehdä kaveruuden päättämisestä tuollainen numero samaan tyyliin kuin deittaillessa pakkien antamisesta.
Ghostaus on tehokasta. Siinä kerrotaan suoraan, että nyt loppu ja mikään ei auta. Silti naiset ei tajuu. Jos on niin "paska" että ghostaa, miksi pitää valittaa? Unohda jo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Mitä sinä pelkuri oikein sössötät? Minä ainakin käskin idioottikavereiden painua tiehensä. Se on parempi tapa. Älä valehtele itsellesi mistään hienotunteisuudesta.
Sosiaalisten taitojen opiskelu voisi olla paikallaan.
Joskus läpimädille ihmisille tulee kertoa mitä he ovat. Älä leiki mitään pyhimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kaveri suhde mutta suhtaudut siihen kuin parisuhteeseen. Takertuminen voi olla raskasta ja ajaa ihmisiä pois.
Onko takertumista se jos aidosti välittää ihmisestä ja ei pommita viesteillä? Kuten sanoin en ole syyllistynyt häiriköintiin, korkeintaan olen ollut takertunut omalla henkisellä tasolla. Minä oon ollut vaan niin yksinäinen ja kerrankin kun tuntui että löysin mukavan naispuolisen ystävän ja sekin juttu meni rikki, niin on vaikea kestää vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään...
Ja jos sanoo, että on kiireinen, niin sehän jättää aukon että ehkä tämä ihminen ei ole tulevaisuudessa kiireinen ja voin odottaa häntä. Hän sanoi että haluaa olla myös enemmän läsnä
Onko liikaa vaadittu, että sinäkin sanoisit vaan suoraan jos et halua olla ystäviä?
Henkisesti olet selvästikin kovin takertunut jos vielä pitkän ajan jälkeen asia on sinulle näin raskas ja mietit mahdollista suhteen jatkoa samaan tyyliin kuin ihmiset miettivät esim avioliiton jatkoa pettämisen jälkeen. Vaikka et ole pommittanut viesteillä niin tuollainen näkyy ja se voi ahdistaa ihmistä joka ei ole valmis yhtä tiiviiseen ja sitoutuneeseen kaverisuhteeseen.
Jännästi myös tunnut syyttävän minua, täysin tuntematonta ihmistä tavoistani päättää kaverisuhteet vaikka et minua tunne tai minusta tai elämästäni mitään tiedä. Tuomitsevuus ei ole yleensä kovin haluttu piirre kavereissa.
Niin ja sinä et tiedä myöskään minusta ihmisenä mitään. Olen valmis olemaan ystävä eri sosiaaliluokista tulevien henkilöiden kanssa, joten en voi olla kovin tuomitseva. Huomasin vaan, että puolustelet ghostaamista joten ehkä se on myös sinun tapa toimia. Itsekkin olen syyllistynyt siihen joskus, mutta ainoastaan häiriköiden kohdalla jotka ei usko sanaa ei. Ehkä minä hänen mielestään ansaitsin sitten tämän ghostaamisen ja epätietoisuuden, pohtia että mikä tuli, kun varman vastauksen voi saada vaan yhdellä tavalla. Mutta oikeutan myös itselleni ne tunteet että koen että minua on kohdeltu nyt väärin ja minuun sattuu.
Hän on varmaan siisti nainen jolla on hienovarainen elämäntyyli, kun sinä taas olet epävakaa. Tällainen suhde ei kyllä toimi kauhean hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin että miksei hän voinut edes pitää netissä yhteyttä, jos kerta oikeasti välitti minusta? .............................................................................................. Mun mittakuppi on täynnä tuskaa. It's done, jos ketään ei kiinnosta kunnolla välittää, kaikki ihmiset vois olla enemmän huomioonottavaisia toisia kohtaan.
Haju on merkki siitä, että ihminen on luuseri, tuuliajolla, mentaalitapaus... kyse ei siis ole vain hajusta vaan siitä, mistä kaikesta se on merkki. Siksi ystäväsi karttelee sinua. Hän ei halua olla terapeuttisi eikä hän halua kantaa harteillaan sun surullista elämääsi.
Ja uskon todellakin, että sun mittakuppi on täynnä tuskaa. Ei kertakaikkiaan ole reilua, että joillekin annetaan enemmän vastoinkäymisiä kuin toisille. Mutta, olet todella vaarallisella tiellä, kun yrität vaatia ihmisiltä oikeudenmukaisuutta ja tilien tasaamista. Sun ystävä ei valitettavasti ole sulle velkaa mitään, vaikka periaatteessa "kohtalo" olisikin. Mutta et voi vaatia muilta ihmisiltä "kohtalon tilien" tasaamista ja sitä "kohtaloa", jolta itseltään sitä voisi vaatia, ei ole. Joten sä olet murheellisen taustasi kanssa yksin.
Usko mua, kun sanon, että aina, kun kaadat ongelmasi ihmisten niskaan, oli se pelkkä haju tai jokin muu tapa, ihmiset juoksevat lujaa karkuun. Se on niin väärin, mutta niin se menee.
Ratkaisu: et enää kaada murheitasi toisten niskaan, et edes haisemalla (joka on symboliseen muotoon puettu protesti/hätähuuto, molempia yhtä aikaa). Sen sijaan alat teeskennellä, että olet vahva, iloinen ja kiva. Ihmiset alkavat kiinnostua sinusta ja sun ei tarvitse enää edes teeskennellä. Alat oikeasti olla iloinen, vahva ja kiva. Jossain vaiheessa joudut jo vähän miettimään, pitäisikö sun alkaa lempata jotain vähemmän kivoja ihmisiä kimpustasi, kun vedät jo liikaakin ihmisiä puoleesi.
Tätä tää on. Oon pahoillani sun puolesta ap. Tee surutyösi sekä ystävän menetyksestä kuin menneisyydestäsi. SUlla on oikeus olla molemmista surullinen ja vihainen. Mutta älä kaada niitä enää muiden niskaan, jotta sua ei torjuta enää. Se vain masentaisi sinua entisestään.
Ole positiivinen ja saat positiivisuutta osaksesi. Ole negatiivinen ja jäät yksin. Näin se vaan menee. Ja ei, se EI ole reilua. Mutta noin asiat menevät. Aiotko siis hakata koko ikäsi päätä seinään vai keksiä, miten kierrät ongelman ja selviät? Mä luulen, että sä halutessasi pystyt tohon jälkimmäiseen.
Ja huom. Joku päivä sä ehkä löydät itsellesi rakkaan. Ja sitten jossain vaiheessa tää sun rakas on niin rakas, että hän on se, joka pystyy ottamaan myös sun murheet vastaan. Mutta ystävät on vähän eri kaliiperin juttu.
Minut ystävä unohti, vaikka mitään ongelmia, draamaa ym ei ollut. Jätti vastaamatta viesteihin ja soittoihin, teki ohareita tapaamisiin. Siedin 1,5 vuotta tuota, jonka jälkeen itse jätin hänen viestiinsä vastaamatta. Se oli siinä sitten. Kahteen vuoteen en ole hänestä kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Kyllä se on paljon kohteliaampaa sanoa suoraan (ja senkin voi sanoa suht nätisti kun miettii vähän sanavalintoja) jos tuntuu että ystävyys ei toimi, kuin että vaan ghostaa kylmästi. Kylmästi ystävän/kaverin jättäminen ilman mitään selitystä vasta epähienotunteista onkin, siinä ei mieti tai halua suojella toisen tunteita vaan pikemminkin haluaa suojella vaan itseään kiusalliselta tilanteelta. Ja on ihan luonnollista myös että ihminen haluaa tietää miksi ystävä ei enää halua olla hänen ystävänsä. Miksi ei voisi sitä hänelle kertoa? Yleensähän siihen on syy miksi toinen kokee että on "kasvettu erilleen"/ei koe enää haluavansa jatkaa ystävyyttä. Parempi saada kunnon ja selkeä "closure", ettei jäisi vaivaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kaveri suhde mutta suhtaudut siihen kuin parisuhteeseen. Takertuminen voi olla raskasta ja ajaa ihmisiä pois.
Onko takertumista se jos aidosti välittää ihmisestä ja ei pommita viesteillä? Kuten sanoin en ole syyllistynyt häiriköintiin, korkeintaan olen ollut takertunut omalla henkisellä tasolla. Minä oon ollut vaan niin yksinäinen ja kerrankin kun tuntui että löysin mukavan naispuolisen ystävän ja sekin juttu meni rikki, niin on vaikea kestää vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään...
Ja jos sanoo, että on kiireinen, niin sehän jättää aukon että ehkä tämä ihminen ei ole tulevaisuudessa kiireinen ja voin odottaa häntä. Hän sanoi että haluaa olla myös enemmän läsnä
Onko liikaa vaadittu, että sinäkin sanoisit vaan suoraan jos et halua olla ystäviä?
Ei ole normaalia takertua muihin edes sillä "omalla henkisellä tasollaan". Ja kyllä tuollainen vääjäämättä näkyy myös käytöksessäsi.
Minä taas koen että mulla on oikeus tuntea mitä tunnen ja ajatella mitä ajattelen, pääni sisällä. Se on tervettä että saa tuntea ja ajatella vapaasti, pää on mun privaatti tila. En näytä kuitenkaan aina tunteitani ja ajatuksiani käytöksellä, jos joku vaistoaa silti mun tunteet ja ajatukset niin se ei ole minun ongelma .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on täynnä ghostaavia narsisteja lol
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kaveri suhde mutta suhtaudut siihen kuin parisuhteeseen. Takertuminen voi olla raskasta ja ajaa ihmisiä pois.
Onko takertumista se jos aidosti välittää ihmisestä ja ei pommita viesteillä? Kuten sanoin en ole syyllistynyt häiriköintiin, korkeintaan olen ollut takertunut omalla henkisellä tasolla. Minä oon ollut vaan niin yksinäinen ja kerrankin kun tuntui että löysin mukavan naispuolisen ystävän ja sekin juttu meni rikki, niin on vaikea kestää vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään...
Ja jos sanoo, että on kiireinen, niin sehän jättää aukon että ehkä tämä ihminen ei ole tulevaisuudessa kiireinen ja voin odottaa häntä. Hän sanoi että haluaa olla myös enemmän läsnä
Onko liikaa vaadittu, että sinäkin sanoisit vaan suoraan jos et halua olla ystäviä?
Ei ole normaalia takertua muihin edes sillä "omalla henkisellä tasollaan". Ja kyllä tuollainen vääjäämättä näkyy myös käytöksessäsi.
Minä taas koen että mulla on oikeus tuntea mitä tunnen ja ajatella mitä ajattelen, pääni sisällä. Se on tervettä että saa tuntea ja ajatella vapaasti, pää on mun privaatti tila. En näytä kuitenkaan aina tunteitani ja ajatuksiani käytöksellä, jos joku vaistoaa silti mun tunteet ja ajatukset niin se ei ole minun ongelma .
Tottakai on oikeus elää elämäänsä juuri kuten itse haluaa valita. Kirjoittajat yrittävät ehkä sanoa, että omakin elämäsi voisi olla kevyempää jos suhtautuisit kaverisuhteisiin toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Mitä sinä pelkuri oikein sössötät? Minä ainakin käskin idioottikavereiden painua tiehensä. Se on parempi tapa. Älä valehtele itsellesi mistään hienotunteisuudesta.
Olen samaa mieltä. Vain ihmiset jotka ei pysty kohtaamaan vaikeita tunteita, ghostaa ja eivät ole ehkä muutenkaan niin empaattisia, eivät osaa ajatella että se satuttaa toista osapuolta!
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä ghostaavia narsisteja lol
Selittelee mustaa valkoiseksi minkä kerkee :D
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Ja uskallan väittää, että monikaan ei sitä totuutta oikeasti haluaisi kuulla, vaikka usein ghostattu henkilö sitä toivookin tai luulee toivovansa. Usein todellinen syy lopettaa ystävyys ei ole kovin kivaa kuultavaa ja usein ne sanotut sanat jäävät kaikumaan päähän vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi ja niistä saattaa jäädä paljon ikävämpi muisto, kuin siitä, mikä jätettiin sanomatta ja epätietoisuudesta, joka aluksi tuntuu piinaavalta ja epäreilulta, mutta joka haalenee ja katoaa ajan saatossa paljon tehokkaammin kuin ikävät sanat ja todellinen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Ja uskallan väittää, että monikaan ei sitä totuutta oikeasti haluaisi kuulla, vaikka usein ghostattu henkilö sitä toivookin tai luulee toivovansa. Usein todellinen syy lopettaa ystävyys ei ole kovin kivaa kuultavaa ja usein ne sanotut sanat jäävät kaikumaan päähän vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi ja niistä saattaa jäädä paljon ikävämpi muisto, kuin siitä, mikä jätettiin sanomatta ja epätietoisuudesta, joka aluksi tuntuu piinaavalta ja epäreilulta, mutta joka haalenee ja katoaa ajan saatossa paljon tehokkaammin kuin ikävät sanat ja todellinen syy.
Paskapuhetta.
T. ghostattu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Mitä sinä pelkuri oikein sössötät? Minä ainakin käskin idioottikavereiden painua tiehensä. Se on parempi tapa. Älä valehtele itsellesi mistään hienotunteisuudesta.
Sosiaalisten taitojen opiskelu voisi olla paikallaan.
Hyvät sosiaaliset taidot voi olla myös sitä, että nuolee muiden p. Näin on paljon ystäviä ja on pidetty ihminen. Mutta minä en siihen lähde, en esimerkiksi myöskään yhdy yleiseen mielipiteeseen että kaikki huumeriippuvaiset on roskaa ja tulisi laittaa narun jatkeeksi. Vaan näen heissä myös ihmisen ja mietin miten voisin auttaa. En lähde myöskään yleensä ghostaamiseen, ellei kyseessä ole häirikkö, vaan päätän ystävyyden selkeästi ja suoraviivaisesti mutta ystävällisesti, koen että olen selityksen velkaa, ei tarvitse ihmisen jäädä miettimään miksi jäi pimentoon. Kommunikointi on ihmissuhteiden avain.
Eihän tuo ole ghostaamista. Hän on kuitenkin vastannut sinun viesteihin jne. Hän ei ole vaan pitkään aikaan ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä. Ehkä ette olekaan niin läheisiä ystäviä kun ajattelit? On mullakin kavereita joita nään kerran/kaksi vuodessa. Ja vanhoja kavereita joihin yhteydenpito vain jäänyt. Ei se tarkoita sitä että mitään tietoista ghostaamista on tapahtunut.
Se nimenomaan on sosiaalisten normien mukaista. Miten voit sanoa että ghostaaminen ois hyvä ja oikea tapa päättää ihmissuhteet? Eikö kommunikointi nimenomaan ole avain hyviin ihmissuhteisiin ja voi nätisti sanoa, että nyt tuntuu ettei olla samalla aaltopituudella, joten toivotan sinulle hyvää jatkoa!
Jos näin toimin itse, niin koen että toimin suoraviivaisesti ja oikein.