Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli kaverista joka ghostasi? Teinkö minä väärin vai hän?
20.03.2022 |
En ole jäänyt roikkumaan eli en pommita häntä viesteillä, mutta hän on usein mielessäni ja tuntuu kuin puukko olisi isketty jälleen kerran sydämeen. Olen käynyt elämässäni läpi jo todella paljon traumaattisia kokemuksia; mielisairas äiti, alkoholisti isä, vanhempien jatkuva riitely, rajattomuus lapsuudessa, kiusaaminen, väkivaltainen mies jne. Näiden takia mulle itselleni on kehittynyt vaikeita mielenterveysongelmia, masennus, ahdistus, ocd, traumoja. Mutta olen koko ajan taistellut ongelmiani vastaan, hakenut apua ja toivonut että kaverinikin voisi olla ylpeä minusta. Masennus ja ahdistuneisuus ovat verottaneet kuitenkin sen verran voimia, etten ole jaksanut kunnolla huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastani ja kodin siisteydestä. Emmä tästä itekkään nauti, ällöttää olla tälläinen, koska oikea minä olisi viehättävä nainen ja tuntuu että tämä oli kaverilleni liikaa, etten onnistunut olemaan täydellinen ja minun olisi pitänyt jaksaa pitää paketti kasassa vaikka mikä olisi. Niin kaveruutemme oli vähän aikaa normaali ja lupaavalla pohjalla, sitten tuntui että nämä asiat olivat hänelle liikaa ja hän vain katosi. Selitti jotain että on niin kiireinen oman elämänsä kanssa jne, mutta ikinä ei sanonut suoraan ettei halua olla kavereita ja etten ole oikea ihminen hänen elämäänsä.
Tästä johtuen puoli vuotta odotin häneltä kiltisti vastausta, ajattelin että hän on kiireinen ja annan hänelle riittävästi aikaa. Mutta jos ei voi puolessa vuodessa edes yhtä viestiä laittaa, niin ajattelen että kyse ei ollut oikeasti kiireestä vaan siitä että hänelle oli liikaa se että mulla oli pää sekaisin ja ei kehdannut suoraan sanoa, ettei halua minua enää elämäänsä, koska ehkä ajatteli että se olisi loukannut minua liikaa. Tässä ei ole kuin loukkaavia vaihtoehtoja jäljellä ja koen että minulle olisi ollut vähemmän tuskallista jos mulle ois suoraan sanottu että mun kavereita ei haluta olla ja olisin päässyt käsittelemään/työstämään asiaa. Eikä niin että jään elättelemään toiveita, että ehkä hän palaa tulevaisuudessa takaisin kun hänen kiireensä helpottaa.
En ole ikinä häntä myöskään haukkunut, päinvastoin, pyrkinyt olemaan hyvä kaveri. Tsemppaamaan.
En elättele toiveita enää takaisin tulosta, puolen vuoden jälkeen pystyn vihdoin käsittelemään tätä asiaa, koska uskon että nyt minulla on varma vastaus käsissäni ja hän ei halua enää mua elämäänsä. Jos hän kuitenkin joskus tulisi takaisin, en tiedä miten voisin jatkaa tätä ihmissuhdetta? jaksanko lähteä kolmannelle kierrokselle kun meidän kaveruus oli monin paikoin vaikea, mun mielenterveysongelmien ja turhien pelkojen takia vai uhriudunko ja olenko silleen että miksi ottaisin elämääni takaisin ihmistä, jolle mun mielenterveysongelmat liikaa vaikka ne ei johtaneet mihinkään häiriköintiin, että ethän sinä edes yrittänyt tukea minua, sanoa että tiedän mistä sun siivottomuus johtuu ymmärrän että sulla ei ole nyt voimavaroja ja oot ihan hyvä ihminen, vaan kylmästi hylkäsit kuin nalli kalliolle.
Ja jos en kelpaa tälläiselle ihmiselle pahimmillani, niin miksi pitäisi sitten parhaimmillani. Oon saanut jo todella paljon asioita kuntoon, mutta vielä on pikkusen parannettavaa. Siis pystyn nykyään paremmin huolehtimaan siisteydestä jne, enkä tee tätä pelkästään toimivien ihmissuhteiden takia vaan myös itseni takia. :)
Kommentit (80)
Mun kaveri ghostas mut lopullisesti 20 vuoden jälkeen. Päättelin että se oli joku piilonarsisti. Aina se rankaisi mua mykkäkoululla luoja ties mistä rikoksesta. Ei se koskaan kertonut.
Good riddance to bad rubbish.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, anna asian olla. Keskity tulevaisuuteen, älä menneisyyteen.
Taustasi vuoksi olet ollut superraskas ystävä. Valitettavasti. Mutta on hienoa, että olet päässyt asioissa eteenpäin ja nyt on valoisaa.
Tulevaisuudessa älä kaada ystäviesi niskaan raskasta menneisyyttäsi. Pidä se ihan omana salaisuutenasi. Kukaan ei halua olla kenenkään terapeutti ja ihmisiä ahdistaa suunnattomasti joutua siihen rooliin.
Ole niiden uusien tulevaisuuden ystäviesi kanssa ihan vain omana itsenäsi läsnä. Ystävyys on vuorovaikutusta, iloisuutta, hauskanpitoa, hetkessä olemista. Ei sen kuulu olla sitä, että ystävät jakavat menneisyyden traumoja keskenään. Se johtaan vain eroon ja yleensä ghoustaten.
Olet kuitenkin selvästi jo hahmottanut tilanteen itsekin ja näen tulevaisuutesi vahvempana ja valoisampana. Tulevat ystäväsi tulevat arvostamaan juuri noita piirteitä sinussa. Ole ylpeä niistä ja jätä menneisyys itsekin taaksesi. Et tarvitse sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, anna asian olla. Keskity tulevaisuuteen, älä menneisyyteen.
Taustasi vuoksi olet ollut superraskas ystävä. Valitettavasti. Mutta on hienoa, että olet päässyt asioissa eteenpäin ja nyt on valoisaa.
Tulevaisuudessa älä kaada ystäviesi niskaan raskasta menneisyyttäsi. Pidä se ihan omana salaisuutenasi. Kukaan ei halua olla kenenkään terapeutti ja ihmisiä ahdistaa suunnattomasti joutua siihen rooliin.
Ole niiden uusien tulevaisuuden ystäviesi kanssa ihan vain omana itsenäsi läsnä. Ystävyys on vuorovaikutusta, iloisuutta, hauskanpitoa, hetkessä olemista. Ei sen kuulu olla sitä, että ystävät jakavat menneisyyden traumoja keskenään. Se johtaan vain eroon ja yleensä ghoustaten.
Olet kuitenkin selvästi jo hahmottanut tilanteen itsekin ja näen tulevaisuutesi vahvempana ja valoisampana. Tulevat ystäväsi tulevat arvostamaan juuri noita piirteitä sinussa. Ole ylpeä niistä ja jätä menneisyys itsekin taaksesi. Et tarvitse sitä.
En ole valittanut hänelle jatkuvasti ongelmistani. Muutaman kerran ollaan vaan puhuttu niistä ja tuin häntä myös ongelmissaan, koska halusin. Luulen että mun hygienian puute oli hänelle niin vastenmielistä, että ei auttanut edes se että olin mukava
En tajua näitä ghostausjuttuja. Ei kukaan ole velvollinen teille pitämään seuraa - tietyllä tavalla syyllistätte toisen, joka vain haluaa elää omaa elämäänsä. Opetelkaa elämään yksin, tai hakekaa vapaaehtoisseuraa jostain järjestöstä.
Kyseessä on kaveri suhde mutta suhtaudut siihen kuin parisuhteeseen. Takertuminen voi olla raskasta ja ajaa ihmisiä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitää kehittää riippuvuus toiseen ihmiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, anna asian olla. Keskity tulevaisuuteen, älä menneisyyteen.
Taustasi vuoksi olet ollut superraskas ystävä. Valitettavasti. Mutta on hienoa, että olet päässyt asioissa eteenpäin ja nyt on valoisaa.
Tulevaisuudessa älä kaada ystäviesi niskaan raskasta menneisyyttäsi. Pidä se ihan omana salaisuutenasi. Kukaan ei halua olla kenenkään terapeutti ja ihmisiä ahdistaa suunnattomasti joutua siihen rooliin.
Ole niiden uusien tulevaisuuden ystäviesi kanssa ihan vain omana itsenäsi läsnä. Ystävyys on vuorovaikutusta, iloisuutta, hauskanpitoa, hetkessä olemista. Ei sen kuulu olla sitä, että ystävät jakavat menneisyyden traumoja keskenään. Se johtaan vain eroon ja yleensä ghoustaten.
Olet kuitenkin selvästi jo hahmottanut tilanteen itsekin ja näen tulevaisuutesi vahvempana ja valoisampana. Tulevat ystäväsi tulevat arvostamaan juuri noita piirteitä sinussa. Ole ylpeä niistä ja jätä menneisyys itsekin taaksesi. Et tarvitse sitä.
En ole valittanut hänelle jatkuvasti ongelmistani. Muutaman kerran ollaan vaan puhuttu niistä ja tuin häntä myös ongelmissaan, koska halusin. Luulen että mun hygienian puute oli hänelle niin vastenmielistä, että ei auttanut edes se että olin mukava
Hygienian puute tosiaan on vastenmielistä ja helppo tapa ajaa ihmiset pois läheltä. Ruuhkavuosia elävät kiireiset ihmiset hakevat kaverisuhteilta jotain positiivista elämäänsä. Ihminen joka ei saa aikaiseksi käytyä suihkussa voi olla yksinkertaisesti liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi hajujuttu on vaan ihan jättiongelma. Täällä aihe vapaalla on tosi usein ketjuja siitä, mitä tehdä haisevalla ystävälle, työtoverille jne. Nyt kun tää hygieniajuttu on ratkaistu, alat saada hyviä, kestäviä ihmissuhteita. Ihan oikeasti. Toi todella on kynnyskysymys.
Kaikki kääntyy hyväksi, älä jää tosiaan katkeroitumaan ja suremaan!
Joskus kaverisuhteet vaan kuolee kasaan. Se on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poista kaikki yhteystiedot niin helppo unohtaa eikä kiusausta ottaa itse yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kaveri suhde mutta suhtaudut siihen kuin parisuhteeseen. Takertuminen voi olla raskasta ja ajaa ihmisiä pois.
Onko takertumista se jos aidosti välittää ihmisestä ja ei pommita viesteillä? Kuten sanoin en ole syyllistynyt häiriköintiin, korkeintaan olen ollut takertunut omalla henkisellä tasolla. Minä oon ollut vaan niin yksinäinen ja kerrankin kun tuntui että löysin mukavan naispuolisen ystävän ja sekin juttu meni rikki, niin on vaikea kestää vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään...
Ja jos sanoo, että on kiireinen, niin sehän jättää aukon että ehkä tämä ihminen ei ole tulevaisuudessa kiireinen ja voin odottaa häntä. Hän sanoi että haluaa olla myös enemmän läsnä
Onko liikaa vaadittu, että sinäkin sanoisit vaan suoraan jos et halua olla ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tosi harvoin sanovat suoraan että eivät enää halua olla jonkun kaveri, koska sellainen ei ole sosiaalisten normien mukaista. Kannattaa opetella hieman tulkitsemaan ihmisten sanoja ja käyttäytymistä, kaikkea ei todellakaan sanota suoraan ja kirjaimellisesti.
Ghostaajiin ei kannata tuhlata aikaa. Passiivis-aggressiivisia pelkureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kaveri suhde mutta suhtaudut siihen kuin parisuhteeseen. Takertuminen voi olla raskasta ja ajaa ihmisiä pois.
Onko takertumista se jos aidosti välittää ihmisestä ja ei pommita viesteillä? Kuten sanoin en ole syyllistynyt häiriköintiin, korkeintaan olen ollut takertunut omalla henkisellä tasolla. Minä oon ollut vaan niin yksinäinen ja kerrankin kun tuntui että löysin mukavan naispuolisen ystävän ja sekin juttu meni rikki, niin on vaikea kestää vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään...
Ja jos sanoo, että on kiireinen, niin sehän jättää aukon että ehkä tämä ihminen ei ole tulevaisuudessa kiireinen ja voin odottaa häntä. Hän sanoi että haluaa olla myös enemmän läsnä
Onko liikaa vaadittu, että sinäkin sanoisit vaan suoraan jos et halua olla ystäviä?
Henkisesti olet selvästikin kovin takertunut jos vielä pitkän ajan jälkeen asia on sinulle näin raskas ja mietit mahdollista suhteen jatkoa samaan tyyliin kuin ihmiset miettivät esim avioliiton jatkoa pettämisen jälkeen. Vaikka et ole pommittanut viesteillä niin tuollainen näkyy ja se voi ahdistaa ihmistä joka ei ole valmis yhtä tiiviiseen ja sitoutuneeseen kaverisuhteeseen.
Jännästi myös tunnut syyttävän minua, täysin tuntematonta ihmistä tavoistani päättää kaverisuhteet vaikka et minua tunne tai minusta tai elämästäni mitään tiedä. Tuomitsevuus ei ole yleensä kovin haluttu piirre kavereissa.
Vierailija kirjoitti:
Toi hajujuttu on vaan ihan jättiongelma. Täällä aihe vapaalla on tosi usein ketjuja siitä, mitä tehdä haisevalla ystävälle, työtoverille jne. Nyt kun tää hygieniajuttu on ratkaistu, alat saada hyviä, kestäviä ihmissuhteita. Ihan oikeasti. Toi todella on kynnyskysymys.
Kaikki kääntyy hyväksi, älä jää tosiaan katkeroitumaan ja suremaan!
Mietin että miksei hän voinut edes pitää netissä yhteyttä, jos kerta oikeasti välitti minusta? Silloin ei olisi tarvinnut kohdata suoranaisesti tuota vastenmielistä ongelmaa. Mitä vanhemmaksi elän (olen 26) niin tuntuu että elämällä ei ole mitään oikeutta ja kohtuutta ja jos ajaudut ongelmiin niin ne helpommin vaan syvenee! Kuten kerroin jo aloituksessa niin minuakin on paiskannut jo niin moni ihminen tässä elämässä, mukaan lukien omat vanhemmat, että ei mitään järkee. Emmä nää elämässä enää kunnolla mitään hyvää, ei kiinnosta edes ihmissuhteita kauheesti oikean elämän puolella luoda, kun olen nähnyt mitä ihmisyys todella on. Raakaa ja varmasti tunnen katkeruutta, surua tämänkin ihmissuhteen päättymisestä koko loppuelämäni ajan ja taas pitäis oppia vaan elämään niiden tunteiden kanssa............................................................................................... Mun mittakuppi on täynnä tuskaa. It's done, jos ketään ei kiinnosta kunnolla välittää, kaikki ihmiset vois olla enemmän huomioonottavaisia toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kaveri suhde mutta suhtaudut siihen kuin parisuhteeseen. Takertuminen voi olla raskasta ja ajaa ihmisiä pois.
Onko takertumista se jos aidosti välittää ihmisestä ja ei pommita viesteillä? Kuten sanoin en ole syyllistynyt häiriköintiin, korkeintaan olen ollut takertunut omalla henkisellä tasolla. Minä oon ollut vaan niin yksinäinen ja kerrankin kun tuntui että löysin mukavan naispuolisen ystävän ja sekin juttu meni rikki, niin on vaikea kestää vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään...
Ja jos sanoo, että on kiireinen, niin sehän jättää aukon että ehkä tämä ihminen ei ole tulevaisuudessa kiireinen ja voin odottaa häntä. Hän sanoi että haluaa olla myös enemmän läsnä
Onko liikaa vaadittu, että sinäkin sanoisit vaan suoraan jos et halua olla ystäviä?
Ei ole normaalia takertua muihin edes sillä "omalla henkisellä tasollaan". Ja kyllä tuollainen vääjäämättä näkyy myös käytöksessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi hajujuttu on vaan ihan jättiongelma. Täällä aihe vapaalla on tosi usein ketjuja siitä, mitä tehdä haisevalla ystävälle, työtoverille jne. Nyt kun tää hygieniajuttu on ratkaistu, alat saada hyviä, kestäviä ihmissuhteita. Ihan oikeasti. Toi todella on kynnyskysymys.
Kaikki kääntyy hyväksi, älä jää tosiaan katkeroitumaan ja suremaan!
Mietin että miksei hän voinut edes pitää netissä yhteyttä, jos kerta oikeasti välitti minusta? Silloin ei olisi tarvinnut kohdata suoranaisesti tuota vastenmielistä ongelmaa. Mitä vanhemmaksi elän (olen 26) niin tuntuu että elämällä ei ole mitään oikeutta ja kohtuutta ja jos ajaudut ongelmiin niin ne helpommin vaan syvenee! Kuten kerroin jo aloituksessa niin minuakin on paiskannut jo niin moni ihminen tässä elämässä, mukaan lukien omat vanhemmat, että ei mitään järkee. Emmä nää elämässä enää kunnolla mitään hyvää, ei kiinnosta edes ihmissuhteita kauheesti oikean elämän puolella luoda, kun olen nähnyt mitä ihmisyys todella on. Raakaa ja varmasti tunnen katkeruutta, surua tämänkin ihmissuhteen päättymisestä koko loppuelämäni ajan ja taas pitäis oppia vaan elämään niiden tunteiden kanssa............................................................................................... Mun mittakuppi on täynnä tuskaa. It's done, jos ketään ei kiinnosta kunnolla välittää, kaikki ihmiset vois olla enemmän huomioonottavaisia toisia kohtaan.
Aika monta ihmistä ikäluokastasi ja vanhemmistakin on elämä paiskonut monella tavalla. En tarkoita vähätellä kokemuksiasi, mutta meitä on tämä maa täynnä. Ehkä jokin vertaistukiryhmä voisi olla hyvä idea?
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kukaan halua olla niin epähienotunteinen, että sanoo suoraan, ettei halua olla ystävä. Lisäksi sellaisessa suorassa torjunnassa joutuu pelkäämään sitäkin, että vastapuoli alkaa jankata, että mikä on syy jne. Sä tulet ehkä itsekin joku päivä kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa et haluakaan enää olla ystävä. Ja siinä vaiheessa takaan, ettet itsekään kehtaa päin naamaa paukauttaa, että tää oli nyt tässä. Ei kukaan kehtaa, paitsi tilanteessa, jossa on ilmiriita. Nää vaan menee näin.
Mutta siis totta kai hylätyksi tuleminen sattuu. Siinä mielessä olet oikeutetustikin surullinen, ehkä jopa vihainen tilanteesta.
Hyvää tässä on se, ettei sun tarvii miettiä syytä. Se oli toi hygienia! Ja nyt se on korjattu. Ajattele, miten paljon positiivisempi tilanne kuin niillä, jotka joutuu koko ikänsä miettii, että mikä mun luonteessa on... sellainen on tosi stressaavaa ja syy ei välttämättä ikinä selviä :(
Mitä sinä pelkuri oikein sössötät? Minä ainakin käskin idioottikavereiden painua tiehensä. Se on parempi tapa. Älä valehtele itsellesi mistään hienotunteisuudesta.
Ajattelen myös, että olen jonkin sortin masokisti koska jos tämä ihminen koskaan tulisi takaisin, mitä EN kyllä halua ja hänkään ei varmasti halua olla minun lähellä. Niin jos minuun yritettäisiin lämmitellä ystävyyttä uudestaan ja tiedän kyllä sisimmässäni että haluaisin olla hänen ystävä, niin saattaisin sanoa siitä huolimatta 'ei', vaikka se aiheuttaisi minulle kipua.