Yritys päällä 2015 (vol. 3)

Tsemppiä kaikille!!! :)

Yritän tehdä tässä tiivistelmän kiertoni numero 9 tapahtumista selkeyttääkseni ajatuksiani.
Kiertoni on 29-30 päivää pitkä.
Kuukautiset alkoivat 27.8. Vika veripäivä oli kp 10 ja silloin oli yhdyntää.
Kp 11 aloin mittaamaan aamulämpöä mikä oli ekat päivät 36.5.
Kp 12 oli yhdyntää ja valitettavasti vika kanssa kun miehelle iski nuha. Mulle myös mutta mä voin muhia vaikka on nuha.
Kp 13 lämpötila tippui yhtäkkiä ja oli 36.3. ja sain ovistestistä negan.
Kp 14 lämpötila oli 36.4 ja sain ovistestistä plussan.
Kp 15 lämpötila oli 36.7. ja ovistesti selvä nega.
Kp 16 (tänään) lämpötila oli taas perus 36.5 ja ovistesti oli täysi nega.

Kohdunkaula on ollut koko kierron melko kaukana että juuri ja juuri etusormeni ylttää siihen. Se tuntuu joka päivä pehmeältä ja joka päivä on samaa tavallista valkovuotoa mikä ei jousta yhtään.
Tästä kierrosta ei taida tulla lasta eikä pa*kaa. Tarkkailen silti elimistöäni että opin paremmin paikantamaan oviksen.
Ihmettelen vain missä limainenvenyvä ovisvuoto on, minulla on ollut sitä aiemmissa kierroissa. Niissäkin mistä olen raskautunut vuosia sitten. Nyt ei näy mitään limaa vaikka juon greippimehua. En tee enää ovistestejä tässä kierrossa.

Jaahas. Menossa kp 31, viimeisestä terosta jo kuusi päivää. Eivät siis toimi nämäkään lääkkeet enää, vaikka ennen ovatkin tehneet tehtävänsä. Se etten ovuloi ja vuoda luomusti on jo pitempään ollut karua todellisuutta, mutta nyt en pysty kumpaankaan edes lääkinnällisen avustuksen kanssa. Suoraan sanottuna vituttaa aivan armottomasti.

Pitkään olen tällä palstalla pyörinyt, yli vuoden, enkä ole halunnut lähteä pois rankkoinakaan hetkinä, koska vertaistuki on kuitenkin niin korvaamatonta. Mutta nyt en enää vain pysty. En pysty täällä katselemaan kun moni plussailee ensimmäisistä kierroista, kun moni valittaa kaksi päivää venynyttä kiertoaan, kun viiden lapsen äidit itkevät kun yk 3 ei tärpännyt, kun ei-esikoista yrittävien kirjoituksissa mainitaan olemassa olevista lapsista sitä ja tätä. Eihän näissä missään itseisarvoisesti mitään väärää ole, totta kai jokaisella on oikeus tuntea mitä tuntee ja iloita lapsistaa, mutta kyllä se vaan aikalailla tuntuu siltä kuin lyötäisiin märkää rättiä naamaan. En pysty enää iloitsemaan toisten onnesta ja olemaan tukena muiden murheissa, kun oma tilanne on näin perseestä.

Minulla olisi suuri tarve saada puhuttua tästä lapsettomuudesta jonkun kanssa ihan kasvotusten, mutta jotenkin tilanne on mennyt niin lukkoon etten saa itse otettua sitä puheeksi. Moni meidänkin kaveripiiristämme tietää että yritämme, tietää että ongelmia on, mutta ilmeisesti sitten tahdikkuuttaan eivät kysy mitään. Minä vain haluaisin jonkun kysyvän että miltä tuntuu, että saisin vuodatettua tätä pahaa oloa ja ärsytystä pois.

Pelkään ihan jatkuvasti että joku meidän lähipiiristämme ilmoittaa vauvauutisista. Haluaisin että me voisimme olla seuraavat. 

Karmeaa ajatuksen virtaa vailla mitään punaista lankaa, mutta perimmäinen sisältö oli nyt se, että minä jättäydyn tältä palstalta pois määrittelemättömäksi ajaksi.

Pioni1: Varovaiset onnittelut!! <3

Pahottelut Vikke menkoista :( toivottavasti ens kierto on parempi. 

Dreamer15: Sullekin pahottelut menkoista :( tosin hyvä, että kierto pysy järkevän pitusena, mutta oishan ne menkat saanu jäädä useemmaks kuukaudeks pois pikkusen vuoks. Parempaa onnea ens kiertoon!

Dimou: Harmi, että jäät täältä pois joksikin aikaa. Mutta en sitä kuitenkaan ihmettele... toivottavasti saat ajatuksia kasailtua ja puhuttua jonkun kanssa. Paljon voimia <3 toivon teille paljon omaa pientä... ja että tuut pian kertomaan meille hyviä uutisia! <3 miusta sais kyllä juttelukaverin (vaikka ei tunnetakkaan), mutta kuitenkin saisit ajatuksia purettua. Harmi vaan, että asun täällä susirajalla. 

Voimia Dimou noiden synkkien fiilisten keskelle!

Ja Pionille paaljon peukkuja! :) Olenkin jo jonkin aikaa miettinyt, että ansaitsisit ehdottomasti jo plussan!

DIMOU minun on vaikea ymmärtää että sinusta tuntuu märältä rätiltä muiden vauvauutiset, tiedän että se on todellisuutta monille mutta en vain voi käsittää tuota tunnetta. En halua tuomita tunteitasi, kuten itsekkin sanoit kaikilla on oikeus tuntea mitä tuntee. Minun ystäväni joka on kärsinyt 8 vuotta lapsettomuudesta ja saanut yhden keskenmenon sanoisi ehkä samaa sinusta: "en jaksa kun joku vuoden yrittänyt itkee ettei tullut taaskaan raskaaksi". Minullakin on tunteet ja pahoitin mieleni sanoistasi. Minä kysyn usein lasta yrittävältä ystävältäni miten menee hoitojen kanssa jos sinun tuttusi eivät uskalla (enkä yhtään ihmettele, lapsettomuus on niin herkkä ja arka aihe että siitä ei uskalla puhua. Samalla kun lapseton haluaa häntä kohdeltavan normaalisti, suuttuilee ja kiroaa hän toisten vauvauutisia) niin kannattaisiko sinun itse avautua vaikka viinilasillisen ääressä. En ole ollut täällä palstalla vielä pitkään, mutta kiitän ahkerasta listojen päivityksistäsi.

Oletko jutellut muista hoitomuodoista lääkärisi kanssa? Onko teillä kokeiltu inseminaatiota? No joka tapauksessa toivottavasti rauhoitut ja löydät jonkun joka ymmärtää ja samaistuu tunteisiisi. Tsemppiä ja ole vahva! Sinulla on vielä monet keinot käyttämättä ja todennäköisesti sinustakin voi tulla vielä äiti!

Minä poistun kanssa tästä kuumeiluryhmästä takavasemmalle mm. Edellisen kommentoijan asenteesta johtuen. Eli jos joku vielä listoja päivittää niin

poistetaan listalta Eich.

Dimoulle voimahait 

Minä taas ymmärrän Dimouta. Jokaisella on oikeus subjektiivisiin tunteisiinsa. Välillä on hyvä pitää jostakin paljon pinnalla olleesta asiasta taukoa. Ehkä palstoilla pyöriminen pitää yrittämisen ajatuksissa liikaa. Virtuaalinen halaus sinulle, Dimou, jos vielä luet tämän.

ON: Tiputteluvuotoa tullut vähän, ja olo on menkkainen. :'(

AAVEE: Siittiöt elävät kohdissa useamman päivän, jostain luin, että 1-5 päivää (ja supersiittiöt pitempäänkin). Älä vielä heitä toivoa, ajoitus saattoi olla ihan hyvä, oikeasti!

Paljon voimia sinulle Dimou, toivottavasti haaveenne vielä toteutuu mahdollisimman pian!!

Minäkin olen kuullut tosta viiden päivän eliniästä siittiöillä. Lähinnä varmaan jossain yläkoulun ehkäsytunnilla "siittiöt elävät sun sisällä melkein viikon, älä harrasta suojaamatonta seksiä..."

Kovasti odottelen täällä ensi viikkoa, kuukautisten pitäis alkaa ehkäpä keskiviikkona ja nyt on sellanen olo, että haluaisin vaan saada homman pois alta, niin ei tarvis ajatella lapsia pariin viikkoon. Tai sitten parhaassa tapauksessa pääsisin viikon päästä tekemään testiä! En halua ottaa itelleni sellasta testailutapaa, koska sitten en varmaan muuta tekiskään...

Kiitos hylkeelle ja kevättähdelle onnitteluista ja kauniista sanoista! Pahoittelut menkoista ja peukut Awsederille, koska meinaat testailla?

Itse ymmärrän Dimouta hyvin, vaikken missään nimessä samassa tilanteessa olekaan. Voin siis vain kuvitella miten epätoivoiselta, epäreilulta ja loputtomalta koko vauvantekoprosessi tuntuu. Muiden vauvauutiset aiheuttivat itsessäkin viime kuukausina pieniä surunläikähdyksiä. Ei siksi, että muiden onni olisi itseltä pois vaan siksi, että ne muistuttavat liian kipeästi ja kirkkaasti ettei oma nyytti ole vielä edes matkalla. Jos kuvioon lisää vielä kierto-ongelmat ja ovuloimattomuuden, ymmärrän hyvin tunteesi ja voin melko suurella varmuudella sanoa, että omat tunteeni olisivat tilanteessasi samat. Toivon todella että löydät kuuntelevan korvan ja ymmärtävän olkapään. Toivon sydämestäni että pääsette pian iloitsemaan plussauutisista.

Samalla haluaisin kuitenkin sanoa, että tämä palsta on ollut itselleni henkireikä tässä yrityksen aikana ja olen tuskaillut erikoisten ovistestitulosten, mahdollisten raskausoireiden, venyneen kierron ja kaiken muun kanssa enemmän kuin laki sallii :) Ja se mielestäni on palstan tarkoituskin - vertaistuki ja kanava "avautua" anonyymisti, itseltäni kun ei ainakaan ystäväporukasta löydy ketään jonka kanssa pyöritellä näitä asioita. Ja vaikka yritystä onkin vasta 6kk takana, jokaiset surut, itkut ja tuskastumiset ovat olleet todellisia ja raastavia tunteita.

ON: tein uteliaisuudesta ovistesti ja sain siihen tasapaksut viivat, vaikka normaalisti viivat laskevat tasaisesti oviksen jälkeen ja ovat oviksen ulkopuolella vain hyvin haaleat. R- testi näyttää samaa, hyvällä tahdolla ja tarkalla silmällä havaittavaa hentoa, aika väritöntä viivaa. Testailen aamulla uudelleen ja jos (voi toivottavasti kun) viivat vahvistuu, teen ensi viikon aikana uuden testi. 

Jaahas, eipä taida tartte paljon testailla. Äsken vessassa käydessä paperiin jäi punaista... Että eiköhän ne hanat kohta aukea. Plaaaaa.

Ensiksikin pahoitteluni dimou, ja muutkin ketkä ovat kokeneet vastaavaa tunnetta tällä palstalla. Mulla pitäisi alkaa menkat siis maanantaina. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt enkä edes ostanut koska pessimisti ei pety ainakaan niin pahasti. Uusi raskausoire sen sijaan ilmaantui: nänneissä tuntuu aivan samalta kuin silloin kun maito nousee rintoihin. Onko kellään muulla ollut tällaista jos olette siis jo synnyttäneet?  Tämä voi kyllä olla taas mielikuvituksen tuotostakin. Vielä noista siittiöistä, niin olen kuullut että jopa viikkoa ennen ovulaatiota yhdynnässä olleet ovat raskautuneet. Itselläni oli nuorimmaisen kanssa 6 päivää yhdynnän ja ovulaation välissä ja pidin sillon ihan mahdottomana ajatuksena raskautumista. Joten ei heitätetä toivoa, siskot vaikka ei peitto heilusi juuri ovispäivänä :-)

Dimoulle pahoittelut ja paljon hyvää mieltä jatkoon.

Mikäli listaa päivitetään, niin täällä vasta tänään kp1. Hanat ei sit auenneetkaan vielä eilen.

DIMOU paljon voimia ja virtuaali haleja sulle <3 toivon että pian tulet kertomaan meille ilo uutisia pikkuisen maha asukin johdosta. En voi edes kuvitella miltä susta tuntuu. Tai muistakaan pitkään lasta yrittäneistä.

Tää ketju ei tunnu samalta ilman DIMOUta :/ itsekin taidan pitää hiljaisen hetken ja olla taka alalla hetken aikaa. Niinku tässä ny muutaman päivän oon tehnykin

Hentoakin hennompi viiva on vahvistunut hieman, taidan siis siirtyä toukomahat ryhmään ja toivoa sormet ja varpaat ristissä että kaikki menee hyvin. Olo on hämmentynyt mutta onnellisempi kuin koskaan <3

Kiitos tälle ryhmälle tuesta, loistavista vinkeistä ja myötäelämisestä. Toivon niin kovin paljon että jokaiselle teistä tulee pian iloisia plussauutisia. Iloista syksyä!

Voi Pioni, onnea !! :) tarrasukkia kovasti pienelle matkaan !

EICH poistut minun asenteeni vuoksi? Minäkin voisin poistua, palstalla on jokin ihme juttu että mistään ei voi rehellisesti puhua kun joku on pahoittamassa mielensä. Pitkään yrittäneillä on oikeus suruun ja vihaan ja tunteen purkauksiin, jos minä joka olen vasta pari kuukautta yrittänyt ja omistan jo lapsia ennestäänkin harmittelen kuukautisten alkamista niin alapeukkuja ropisee. Itse en ole alapeukuttanut vauvakuume palstalla ketään. Täällä on aika kliseinen ilmapiiri..kun esimerkiksi puhuin tyttövauva toiveista niin eikös alapeukkuja taas ropissut, niinkun kaikkihan toivovat tietenkin vain tervettä. Itse otan vastaan muuten sairaan tai vammaisenkin. Minusta asenteessani ei ollut mitään vikaa, kerroin tunteistani avoimesti aivan kuten Dimoukin, mutta minultahan se ei ole sallittua. Minua harmittaa että pitkään yrittäneiden kanssa täytyy olla varpaillaan ja silti he voivat sanoa mitä tykkäävät. Dimoulle toivon kaikkea hyvää kuten sinullekkin ja kaikille muillekkin.

Yöllä ei ollut tullut siteeseen mitään, mutta äsken vessakäynnillä ei kyllä jäänyt mitään arvailujen varaan.. Eli täällä kp 1 ja yk 2 lähti käyntiin.
Hetken ehdin sohvalla hieman yksin kyynelehtiä, kun esikoinen tuli viereen halimaan. (Onko tämä nyt kiellettyä täällä ? )

Nyt vaan uutta yritystä päin :)

Unikoensuru: Luin uudestaan viestisi läpi, ja se mikä ainakin minua todella harmitti, oli kyllä se, että asenteesi oli varsin armoton. Ja se on mielestäni väärin, kun vastaat ihmiselle, joka jo valmiiksi puhuu siitä että voimat ovat lopussa tämän yrittämisen suhteen.

Kirjoitit mm. että lapsettomat "suuttuilisivat ja kiroaisivat" kuullessaan vauvauutisia. Mielestäni tämä on varsin ruma syytös, eikä mikään Dimoun viestissä anna aihetta olettaa että hän tekisi niin. Ainakin itse luin Dimoun viestin enemmänkin niin, että tämä pitkittinyt yritys on käynyt niin raskaaksi, ettei hän meinaa jaksaa iloita toisten puolesta, koska se oma suru on liian pinnalla. Ja hän tiedostaa ettei se ole muitakaan kohtaan reilua. Ja että hän juuri tämän takia, nimenomaan yrityksenä kääntää omat fiiliksensä siihen suuntaan, että pystyy taas iloitsemaan vauva-asioiden tiimoilta eivätkä ne muistuta häntä vain omasta surustaan, kokee että parasta on pitää taukoa palstailusta.

Ja sitten joku vastaa kuin se olisi kovin itsekäs ja huono asia? Sekö, että hän itse tiedostaa että hänen tunteensa eivät ole mukavia eivätkä reiluja, eivät hänelle eikä muillekaan, ja yrittää tehdä asialle jotain?

Siinä olet unikoensuru aivan oikeassa, ettei se ole reilua raskaudesta iloitsevalle tai ihmiselle jolla on lapsia ennestään, että jonkun toisen katkeruus pilaisi hänen ilonsa.

Omien sanojesi mukaan "sinun asenteessasi ei ole mitään vikaa". Minä taas väitän, että siinä on jotain vikaa, kun "lyö lyötyä". Että kun joku myöntää olevansa niin heikoilla että tarvitsee taukoa ettei ne ikävät fiilikset pääse vielä enempää valloilleen, niin syyllistetään vielä vähän lisää. EICH on myös myös muistaakseni toivonut lasta todella pitkään, joten ymmärrän, ettei hänkään jaksa vielä siihen päälle kohdata noin armotonta asennetta.

(Enkä ole minäkään koskaan, alapeukuttanut täällä ketään. Ei kuulu tapoihini. Ihmetyttää, miten monta ihmistä tätä keskustelua taka-alalta seuraakaan, kun niitä peukutuksia on noin monta joissain viesteissä :P )

Toivoisin, että täällä olisi tilaa ja riittäisi ymmärrystä sekä pidemmästä lapsettomuudesta kärsivien fiiliksiä kohtaan, että niitä kohtaan, jotka tulevat jakamaan iloa ja riemua plussistaan ja/tai jo olemassaolevista lapsistaan. Ja kaikelle siltä väliltä. Olen myös sitä mieltä, että jos jonkun myötätunto ei riitä ymmärtämään lapsettomuuden ikäviä fiiliksiä, on ehkä viisaampi pysyä sen keskustelun ulkopuolella. Ei sitä ehkä kukaan joka ei ole sitä kokenut, voi täysin ymmärtää, joten ei siitä ehkä tarvitse itseään hirveästi soimata. Jos ei lapseton oman surunsa keskellä kykene täysillä iloitsemaan toisen plussista ja lapsista, en näkisi sitäkään minään hirveänä "rikoksena". Siinäkin voi varmaan pysytellä taka-alalla ja antaa muiden iloita, jos tuntuu siltä ettei jaksa olla mukana.

Kunhan kaikilla olisi tilaa jakaa fiiliksiään sellaisessa ilmapiirissä, jossa kenenkään fiiliksiä ei tyrmätä "väärinä".

On myös hieman surkuhupaisaa, miten kirjoitat että "eikö voi rehellisesti puhua kun joku on pahoittamassa mielensä". Sinä nimenomaan olit se, joka pahoitti mielensä viestistä, jota ei ollut tarkoitettu millään pahalla ketään kohtaan, vaan jossa kirjoittaja avautui omasta heikkoudestaan. Voisitko kuvitella antavasi tilaa toisille olla heikkoja, edes olemalla ottamatta kantaa ko asiaan, jos tuntuu ettei myötätuntosi riitä?