Itsemurhan tehneen hautajaiset ja kuolinilmoitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä miten kuollut?

Ei sillä pitäisikään kai olla mitään väljä, mutta jos esimerkiksi oma lapsi tekisi hyvin nuorena itsemurhan, niin voin vain kuvitella  miten pahalta se todennäköisesti ja epäilyksettä tuntuisi itsestäni. Olkoonkin, että itsemurhaan on varmasti yhtä monta syytä kuin on itsemurhaa. En mitenkään osaa ajatella tällaista omalle kohdalleni mutta jokainen itsemurhan tehnyt on tai on ollut aina myös jonkun lapsi.

Uskovainen mies

 

Miltä muulta se voisi tuntua kuin pahalta? Oman lapsen menettäminen tavalla tai toisella on hirveimpiä asioita maailmassa. Minusta tuntuisi vielä pahemmalta, jos pois lähteneelle ei olisi muistotilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä miten kuollut?

Ei sillä pitäisikään kai olla mitään väljä, mutta jos esimerkiksi oma lapsi tekisi hyvin nuorena itsemurhan, niin voin vain kuvitella  miten pahalta se todennäköisesti ja epäilyksettä tuntuisi itsestäni. Olkoonkin, että itsemurhaan on varmasti yhtä monta syytä kuin on itsemurhaa. En mitenkään osaa ajatella tällaista omalle kohdalleni mutta jokainen itsemurhan tehnyt on tai on ollut aina myös jonkun lapsi.

Uskovainen mies

 

Nuoria kuolee muuhunkin, esim. sairauksiin. Jos näet lehdessä kuolinilmoituksen niin ajatteletko heti, että itsari on takana? Jos ajattelet niin kannattaa vähän mennä itseensä.

En ajattele nuoren ihmisen kohdalla välittömästi, että hän olisi tehnyt itsemurhan. - Mutta sen sijaan nuoren ihmisen kuolemasta lukeminen tuntuu aina hyvin pahalta; jotenkin luonnottomammalta kuin vanhemman ihmisen kuolemasta lukeminen. 

Läheisen itsemurhan kohdalla todennäköisesti syyttäisin tapahtuneesta vasrmasti enemmän ja vähemmän itseäni. - Ja tai eläisin pitkään epätietosiuudessa; olisinko itse voinut toimia toisin, ettei näin olisi tapahtunut? Entä miten minun pitäisi nyt olla sen jälkeen? Pitääkö minun kertoa asiasta muille? - Vai pitävätkö muutkin minua syyllisenä asiaan? - Luulen, että läheisen, kuten oman lapsen itsemurha saattaisi syöstä minut pitkäkis aikaa raiteiltaan. 

Kun edellä kirjoitin, että ei sillä miten joku on kuollut ei pitäisi olla mitään väljä tarkoitin sitä, että en pidä siitä, että kuolemistapoja (olipa ilmaisu) jotenkin asetettaisiin arvostus -järjestykeen; vaikka huomaankin näin tehneeni joskus myös itse. 

Uskovainen mies 

Uskovainen mies

Mitä jos ei omaisia?

Entä jos kuollut on tehnyt ns. laajennetun itsemurhan, murhannut vaikka perheenjäseniä ja itsensä? Pidetäänkö tällöinkin normaalisti hautajaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä miten kuollut?

Ei sillä pitäisikään kai olla mitään väljä, mutta jos esimerkiksi oma lapsi tekisi hyvin nuorena itsemurhan, niin voin vain kuvitella  miten pahalta se todennäköisesti ja epäilyksettä tuntuisi itsestäni. Olkoonkin, että itsemurhaan on varmasti yhtä monta syytä kuin on itsemurhaa. En mitenkään osaa ajatella tällaista omalle kohdalleni mutta jokainen itsemurhan tehnyt on tai on ollut aina myös jonkun lapsi.

Uskovainen mies

 

Miltä muulta se voisi tuntua kuin pahalta? Oman lapsen menettäminen tavalla tai toisella on hirveimpiä asioita maailmassa. Minusta tuntuisi vielä pahemmalta, jos pois lähteneelle ei olisi muistotilaisuutta.

Kun edellä kirjoitin, että ei sillä miten mahd. lapsi on kuollut ei pitäsi olla mitään väljä tarkoitin -myönnän hyvin huonosti- ilmaisin, että ei kuolin syyllä pitäsi olla mitään väljä tarkoitin tai ajattelin, että pahalta se tuntuu aina.

Mutta voin vain kuvitella miten erityisen pahalta se tuntuisi, jos oman lapsen kuolin syy olisi itsemurha. - Millään kohtaa en mielestäni kirjoittanut, että muistotilaisuutta ei järjestettäisi.

Anteeksi kun tämä meni osaltani selittelyksi.

Uskovainen mies 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei omaisia?

Jaa löyty googlesta-Kuoleman kohdatessa kenenkään ruumis ei jää vaille hautausjärjestelyjä. Jos vainajalla ei ole omaista tai muuta läheistä henkilöä, joka haluaisi huolehtia näistä järjestelyistä, on vainajan kuolinhetken kotikunnalla laissa säädetty velvollisuus saattaa vainaja haudan lepoon vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.

Ei ole tarpeen. Jos ei ollut arvokas eläessään, ei ole arvokas kuollessakaan. Uuniin vaan ja tuhkat jonnekin.

Entäs jos mies on tap pa nut perheensä ja itsensä? Pidetäänkö hautajaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä miten kuollut?

Ei sillä pitäisikään kai olla mitään väljä, mutta jos esimerkiksi oma lapsi tekisi hyvin nuorena itsemurhan, niin voin vain kuvitella  miten pahalta se todennäköisesti ja epäilyksettä tuntuisi itsestäni. Olkoonkin, että itsemurhaan on varmasti yhtä monta syytä kuin on itsemurhaa. En mitenkään osaa ajatella tällaista omalle kohdalleni mutta jokainen itsemurhan tehnyt on tai on ollut aina myös jonkun lapsi.

Uskovainen mies

 

Miltä muulta se voisi tuntua kuin pahalta? Oman lapsen menettäminen tavalla tai toisella on hirveimpiä asioita maailmassa. Minusta tuntuisi vielä pahemmalta, jos pois lähteneelle ei olisi muistotilaisuutta.

Kun edellä kirjoitin, että ei sillä miten mahd. lapsi on kuollut ei pitäsi olla mitään väljä tarkoitin -myönnän hyvin huonosti- ilmaisin, että ei kuolin syyllä pitäsi olla mitään väljä tarkoitin tai ajattelin, että pahalta se tuntuu aina.

Mutta voin vain kuvitella miten erityisen pahalta se tuntuisi, jos oman lapsen kuolin syy olisi itsemurha. - Millään kohtaa en mielestäni kirjoittanut, että muistotilaisuutta ei järjestettäisi.

Anteeksi kun tämä meni osaltani selittelyksi.

Uskovainen mies 

Kun kirjoitat ”väljä” tarkoittanet ”väliä”. Väljä tarkoittaa yksinkertaistetusti löysää tai tilavaa.

Totta kai pidetään hautajaiset ja laitetaan kuolinilmoitus. Ei itsemurha ole sellainen asia, jota pitäisi jotenkin nolostella. Hautajaiset ovat tärkeät omaisten toipumisen kannalta.

Itsemurhan tehneen ystäväni hautajaisissa puhuttiin (myös pappi siunaustilaisuudessa) avoimesti vainajan itsemurhasta. Ei salailu auta ketään, pahentaa vain tuskaa.

Pidettiin omaisten ja muiden vainajan läheisten kesken hautajaiset, muttei ollut mitään kuolinilmoitusta lehdessä kun varaton vainaja. Mutta en kuolinsyytä mitenkään piilottele.

Jokainen tunnistettavasti kuollut haudataan aina riippumatta kuolinsyystä. Kadonneet julistetaan kuolleiksi tietyn määräajan kuluttua. Jos omaisia ei ole, kunta järjestää hautajaiset.

Sä Köyden ostit ja rasvasit

Nyt Ikuisuuden OrsiPuussa Taivaan Rauhassa Killut

Ei enää mielessä ole vieraat

... Aatokset

Rakasta Isää Muistaen

Puoliso ja Lapset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hautajaiset ollaan pidetty ja kuolinilmoitus on laitettu lehteen; mutta ei mainittu kuolinsyytä kuolinilmoituksessa.

Uskovainen mies

Harvoin muutenkaan kuolinsyytä suoraan kerrotaan kuolinilmoituksessa. Joskun mainitaan esim "liikenneonnettomuudessa" tai sitten kiitoksissa mainitaan jonkin hoitolaitoksen osasto.

Vierailija kirjoitti:

Pidettiin omaisten ja muiden vainajan läheisten kesken hautajaiset, muttei ollut mitään kuolinilmoitusta lehdessä kun varaton vainaja. Mutta en kuolinsyytä mitenkään piilottele.

Älyttömän hintaisia ne kuolinilmoitukset ainakin suurissa aluelehdissä.

Ei kuolinilmoituksen laittaminen lehteen ole pakollista, kallista hommaa ja turhaa

Se ase ei lauennut turhaan

vaan johti itsemurhaan

näin päättelimme joukolla jälkeenjääneellä

ja heilutamme isille täältä haudan ääreltä

Rakasta Puolisoa ja Isää Muistaen

Vaimo ja Lapset

Joskus ennenvanhaan itsemurhan tehneitä ei haudattu kirkkomaalle ollenkaan, ei vissiin edes siunattukaan. Muistelisin mummoni tällaista puhuneen. Tosi karua touhua ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi mies: kuolinilmoitus lehteen, ja normaalit sukuhautajaiset, karjalaiseen tyyliin kunnon ruokailut.

Nuori mies: kuolinilmoitus lehteen, ja normaalit suku+kaveripiirihautajaiset, hämäläisestä tyylistä poiketen kunnon ruokailut.

Miten niin "hämäläisestä tyylistä poiketen kunnon ruokailut"?? Aina on Hämeessä laitettu pöytä koreaksi!

Ja ap:n kysymykseen, tietysti toimitaan samalla tavalla kuin muissakin kuolemantapauksissa.

Täytyykin valistaa jälkikasvua siitä, ettei kuolinsyytä laiteta lehti-ilmoitukseen.

Ei edes "äkillistä sairauskohtausta". Mahdolliset sairauteni ovat yksityisiä, vaitiolovelvollisuuden alaisia asioita myös kuoltuani.