Lue keskustelun säännöt.
Odotusajan ruokavalio yhteydessä vauvan koliikkiin ja tyytyväisyyteen!
30.08.2015 |
Esikoisen odotuksen aikana vahtasin ruokavaliota niin, etten vahingossakaan päässyt lihomaan yli 17 kg!
Kun esikoinen syntyi hänellä oli 4 kk koliikki, todella vaativa kaikinpuolin.
Toisessa raskaudessa keskityin lihaskunnon ylläpitämiseen, sallin ajoittain herkuttelun, olin onnellinen ja jaksoin kaikkea. Sain kyllä yli 20 kg, mutta vauva oli niin tyytyväinen ja valmis, neuvolalääkäri sanoi että piti niskojaan jo 1 kk iässä kuin 2-3 kk ikäinen!!
Minua ei myöskään huimannut synnytyksen jälkeen ja pääsin 1 vrk synnytyksen jälkeen kotiin. Esikoisesta heikotti 3 päivää ja olin vasta 5 vrk päästä kotona.
Mietin onko muilla yhtäkäisyyksiä: raskaudenaikaisen ruokavalion / painon yhteys vauvan tyytyväisyyteen sekä omaan vointiin?
Kommentit (21)
Serkullani oli just noin. Eka vauva valvotti mahakipujen takia kun äiti oli koko odotuksen syönyt tietyn määrän kaloreita ja usein salaattia ja illalla himoissaan sit pullan maximissaan. Ei minkäänlaista balanssia. Toitotti vaan niistä vähistä kiloista ja oli ylpeä. No myöhemmin sitten lapselle tuli erityispiirteitäkin. Toisen lapsen kanssa söi sitten ihan kunnon ruokaa ja lihosi yli 20 kg vaikka kävi salilla, mutta lapsi oli terve ja tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:29"]
Mutta 17 kiloahan on tosi paljon.
[/quote]
Ei se kyllä mun mielestä ole.
2
Näin yleisesti liika stressaaminen ja vanhempien "kireys" ei koskaan vaikuta edullisesti lapseen, eli siinä mielessä rennommin ottaminen vaikuttaa varmasti myös vauvan tyytyväisyyteen. Mutta muuten tuossa on pikkasen liikaa muuttujia ja vähän turhan pieni tutkimusotos...
Oho, oonkin miettinyt kun mun tokalla oli koliikki ja mietin miten on mahdollista "vaikka olen syönyt terveellisesti ja lihonut vähän ja kaikki mennyt hyvin", olen varmaan myös stressannut niistä kiloista. Olisiko stressilläkin vaikutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:29"]Mutta 17 kiloahan on tosi paljon.
[/quote]
Olin todella pieni ennen raskautta ja oon yli 170 pitkä!
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:30"]
Oho, oonkin miettinyt kun mun tokalla oli koliikki ja mietin miten on mahdollista "vaikka olen syönyt terveellisesti ja lihonut vähän ja kaikki mennyt hyvin", olen varmaan myös stressannut niistä kiloista. Olisiko stressilläkin vaikutusta?
[/quote]
Kyllähän siitä äidin stressin vaikutuksesta sikiöön on todisteita.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 17 on jo aika paljon, mutta kilojen kertyminen on yksilöllistä. Etenkin laitat lihovat usein suhteessa enemmän.
Tää voisi kyllä olla ihan totta, esim. jos äiti vahtaa tietyn määrän kaloreita / liikkuu päälle paljon, ei jousta eikä kuuntele kehoaan tai nälkää.. Stressihormonit nousee ---> periaatteessa tää ei ole edes suppea ajatus, jos vähäänkään tietää ihmiskehosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin 4,5-kiloinen vauva oli selkeästi valmiimpi maailmaan kuin 3,6-kiloinen. Ruoka ja uni maittoi alusta saakka eikä vatsavaivoja pahemmin ollut, toisin kuin pienemmällä.
Lihoin kyllä molemmissa raskauksissa sen 20 kiloa (olen hoikka yleensä) ja söin herkkuja yhtä lailla, mutta esikoinen oli vaan sellainen ruokaimuri jo kohdussa ja hengasi siellä pari viikkoa pitempään. En tiedä oliko se painon vai yliaikaisuuden ansiota, mutta hän tosiaan kannatteli päätään jo vastasyntyneenä ja hymyilikin alle kuukauden iässä.
Söin molempin kanssa samoin kuin aina. Ehkä yhden rahkasmoothien tai ruisleivän täytteineen enemmän kuin normaalisti. Esikoinen kirkui 4kk 24/7. Toinen oli tyytyväisin vauva ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:35"]Mulla ainakin 4,5-kiloinen vauva oli selkeästi valmiimpi maailmaan kuin 3,6-kiloinen. Ruoka ja uni maittoi alusta saakka eikä vatsavaivoja pahemmin ollut, toisin kuin pienemmällä.
Lihoin kyllä molemmissa raskauksissa sen 20 kiloa (olen hoikka yleensä) ja söin herkkuja yhtä lailla, mutta esikoinen oli vaan sellainen ruokaimuri jo kohdussa ja hengasi siellä pari viikkoa pitempään. En tiedä oliko se painon vai yliaikaisuuden ansiota, mutta hän tosiaan kannatteli päätään jo vastasyntyneenä ja hymyilikin alle kuukauden iässä.
[/quote]
Sama täällä!
Eikös 12-15kg painonnousu ole se ihanne? Ei tietenkään silloin kun on jo valmiiksi ylipainoa. Mutta 17kg ei siis mielestäni todellakaan ole niin paljon että pitäisi huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se pelkkä stressikin vaikuttaa, elämänmuutokset yms..
Esikoista odottaessa painoa tuli 12kg, neljä päivää synnytyksestä oli painoa lähtenyt 17kg. Muutimme aivan raskauden alussa ja kauppamatka piteni viiden minuutin kävelymatkasta puoleen tuntiin, eli liikunta lisääntyi jo ihan pakostakin. Olimme myös ennen muuttoa asuneet rivitalossa ja muuton jälkeen 7. kerroksessa. Mieluummin kävelin portaat kuin odottelin hissiä, sikäli kun portaita pitkin pääsi nopeammin ylös ja alas, eli liikunta lisääntyi siltäkin osin. Oli myös pakko tutustua uuteen kotiseutuun ja paikkakuntaan, joten liikunta lisääntyi siltäkin osin :D.
Sokerirasituksessa paastoarvoni oli 5,8 (raja 5,3) ja jätin lähes kaikki hiilihydraatit ruokavaliosta pois, lisäsin roimasti kasviksia. Paastoarvo pysyi kotimittauksissa 5,5 tietämillä, eikä lääkehoitoa siis aloitettu.
Synnytyksen jälkeen oli kai lähellä etten pyörtynyt salista vuodeosastolle kävellessä, korvat olivat lukossa ja mitähän muuta ennusmerkkiä. En muista, hoitaja vain sanoi että istu sitten alas tai mene polvilleen jos korvat menevät lukkoon ja jotain muuta, etten vauvan koppaa työntäessä pyörry ja tipahda korkealta :D. Kotiuduttiin heti kun vauvan lääkärintarkistuksen jälkeen, kolmantena päivänä. Synnytyksen jälkeinen palelu ja hikoilu oli jotain aivan sanoin kuvaamatonta ja sitä kesti useamman viikon.
Raskausoireita ei ollut ensimmäistäkään, mitä nyt kuukautiset jäivät pois ja rv30 jälkeen alkoi vasta paino nousta. Ihan normaalisti pystyin liikkumaan ja kävelemään synnytyssupistuksiin asti.
Vauva sitten taas, no mielestäni on aivan normaali sylin ja huomion kipeä tapaus. Pientä epäilyä minulla on ollut silent refluksista, mutten ole neuvolassa ottanut asiaa puheeksi. Päätä kannatteli alle kahden viikon iässä vatsallaan maaten, mutta olikin alusta asti vatsavaivainen ja rauhoittui/nukahti useimmiten vain vatsallaan ollen. Koliikkia meillä ei sentään ollut, vaikka illat usein kuluikin parkuessa. Vauva kyllä rauhottui kun sai vatsasta hierottua ilmaa pihalle tai sylissä kannettiin vauvaa pystyasennossa ympäri kämppää. Edelleenkin on kova vauva piereskelemään, mutta eipä juuri enää itke ilman vuoksi. Joka ilta kuitenkin kuluu sylitellen ja liikkeessä on pakko pysyä tai parku tulee.
Imetys.. no sairaalassa saatiin vauvalle lisämaitoa joka päivä useamman kerran. Kolmantena päivänä tehtiin syöttöpunnitus ja kahden tunnin aikana vauva oli saanut rinnalla 15ml. Hoitajat kun ihmettelivät miksi meillä menee lisämaitoa niin paljon. Korviketta taidettiin antaa lisämaitona melkein kaksi viikkoa, eikä minulla vieläkään "tissit täyty maidosta" edes yön aikana (syöttöväli saattaa olla parhaimmillaan 9h). Neuvolassa vähän ihmetteli, ettei rinnoissa tunnu ollenkaan 'painetta' vaikka vauva yhtäkkiä päättikin vaihtaa 1-2h syöttövälistä 3-4h väliin.
Saako tästä nyt kukaan tehtyä mitään ruokavalion yhteyttä mihinkään? :D
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:58"]Esikoista odottaessa painoa tuli 12kg, neljä päivää synnytyksestä oli painoa lähtenyt 17kg. Muutimme aivan raskauden alussa ja kauppamatka piteni viiden minuutin kävelymatkasta puoleen tuntiin, eli liikunta lisääntyi jo ihan pakostakin. Olimme myös ennen muuttoa asuneet rivitalossa ja muuton jälkeen 7. kerroksessa. Mieluummin kävelin portaat kuin odottelin hissiä, sikäli kun portaita pitkin pääsi nopeammin ylös ja alas, eli liikunta lisääntyi siltäkin osin. Oli myös pakko tutustua uuteen kotiseutuun ja paikkakuntaan, joten liikunta lisääntyi siltäkin osin :D.
Sokerirasituksessa paastoarvoni oli 5,8 (raja 5,3) ja jätin lähes kaikki hiilihydraatit ruokavaliosta pois, lisäsin roimasti kasviksia. Paastoarvo pysyi kotimittauksissa 5,5 tietämillä, eikä lääkehoitoa siis aloitettu.
Synnytyksen jälkeen oli kai lähellä etten pyörtynyt salista vuodeosastolle kävellessä, korvat olivat lukossa ja mitähän muuta ennusmerkkiä. En muista, hoitaja vain sanoi että istu sitten alas tai mene polvilleen jos korvat menevät lukkoon ja jotain muuta, etten vauvan koppaa työntäessä pyörry ja tipahda korkealta :D. Kotiuduttiin heti kun vauvan lääkärintarkistuksen jälkeen, kolmantena päivänä. Synnytyksen jälkeinen palelu ja hikoilu oli jotain aivan sanoin kuvaamatonta ja sitä kesti useamman viikon.
Raskausoireita ei ollut ensimmäistäkään, mitä nyt kuukautiset jäivät pois ja rv30 jälkeen alkoi vasta paino nousta. Ihan normaalisti pystyin liikkumaan ja kävelemään synnytyssupistuksiin asti.
Vauva sitten taas, no mielestäni on aivan normaali sylin ja huomion kipeä tapaus. Pientä epäilyä minulla on ollut silent refluksista, mutten ole neuvolassa ottanut asiaa puheeksi. Päätä kannatteli alle kahden viikon iässä vatsallaan maaten, mutta olikin alusta asti vatsavaivainen ja rauhoittui/nukahti useimmiten vain vatsallaan ollen. Koliikkia meillä ei sentään ollut, vaikka illat usein kuluikin parkuessa. Vauva kyllä rauhottui kun sai vatsasta hierottua ilmaa pihalle tai sylissä kannettiin vauvaa pystyasennossa ympäri kämppää. Edelleenkin on kova vauva piereskelemään, mutta eipä juuri enää itke ilman vuoksi. Joka ilta kuitenkin kuluu sylitellen ja liikkeessä on pakko pysyä tai parku tulee.
Imetys.. no sairaalassa saatiin vauvalle lisämaitoa joka päivä useamman kerran. Kolmantena päivänä tehtiin syöttöpunnitus ja kahden tunnin aikana vauva oli saanut rinnalla 15ml. Hoitajat kun ihmettelivät miksi meillä menee lisämaitoa niin paljon. Korviketta taidettiin antaa lisämaitona melkein kaksi viikkoa, eikä minulla vieläkään "tissit täyty maidosta" edes yön aikana (syöttöväli saattaa olla parhaimmillaan 9h). Neuvolassa vähän ihmetteli, ettei rinnoissa tunnu ollenkaan 'painetta' vaikka vauva yhtäkkiä päättikin vaihtaa 1-2h syöttövälistä 3-4h väliin.
Saako tästä nyt kukaan tehtyä mitään ruokavalion yhteyttä mihinkään? :D
[/quote]
No sama kuin minulla esikoisen kanssa. Olin vaan liian kevyt, vaikka painoa tuli just se 15 kg, mutta ku synnytyssaliin jäi kaikki niin.. Ja vauva vei viimeiset :D Olin kuin zombi ja mun herätyskello oli koliikkivauva!
Voi olla mahdollista, MUTTA muutaman tapauksen perusteella ei voida tehdä noin rankkoja johtopäätöksiä. Ennen kun voidaan, täytyisi asiaa tutkia suuremmalla otoksella ja pyrkiä minimoimaan muiden tekijöiden vaikutus. Syypää voi olla stressi, ruokavalio, liikuntatottumukset, joku tuntematon ympäristötekijä, sattuma tai muu tuntematon tekijä. Eikä tällaista tutkimusta voi toteuttaa av:n keskustelussa. Toki asiasta voi ja pitääkin keskustella. Jos näin epävirallisesti olisi syytä epäillä, että stressi voi vaikuttaa lapseen näin, niin raskaana olevat voivat pyrkiä vaikuttamaan lapseensa. Eli johtopäätöstä ei voida vetää, mutta omista kokemuksista ja epäilyistä voi puhua, kunhan muistaa kertoa, että teillä kävi nyt näin. Jos sinulla on joku oikea tutkimus ajatuksesi taustalla, niin siitä on hyvä mainita.
No ei ole mitään yhtäläisyyttä ollut raskausajalla koliikkiin.
Raskausaika oli leppoisaa, söin mitä mieli teki ja niin paljon kuin mieli teki, ei stressiä. Vauvalla koliikki.
Mä en oo kummankaan vauvan kohdalla kyttäillyt syömisiäni. Vauvat on olleet ihan ok, vatsavaivoja on hieman ollut aluksi, mutta ohimenevää. Oma vointi raskauden jälkeen oli erilainen: Molemmissa raskauksissa painoa tuli sunnilleen sama määrä (12 kg, 13 kg), mutta tokassa raskaudessa oikeasti lihoin (lihas muuttui läskiksi, olin niin huonovointinen koko raskauden ajan, etten jaksanut liikkua). Painoa oli tokan synnytyksen jälkeen ainaki 8 kg. Imetyksen käynnistyminen oli keholleni paljon helpompi tapahtuma, kun oli vähän läskivarastoa. Ei tarvinnut syödä niin paljon ja usein, verensokeri ei heitellyt, iho ja limakalvot ei kuivuneet (mulla oli limakalvot ihan hirveässä kunnossa ekan vauvan jälkeen).
Ei ne raskauskilot kauhean kivoja noin muuten olleet, mutta taisi niistä jotain hyötyä olla.