Kerro salaisuus jonka vain sinä tiedät

Puristelin miesten perseitä risteilyllä keväällä. 

Ihastunut naapuriin, itse varattu.. se katse jäi vaan mieleen..

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:33"]

Olen patologinen valehtelija. Valehtelen päivittäin, ihan pienistäkin asioista. Tutut ja kaverit pitävät elämääni kauhean mielenkiintoisena ja tapahtumantäyteisenä, kun tosiasiassa se on ihan samanlaista kuin muidenkin. Ei mulla edes olis oikeesti tarvetta valehdella, mulla on elämässä kaikki ihan hyvin, mutten silti vaan pääse millään irti siitä. Oon siinä lisäks nyt jo niin hyvä valehtelemaan ja oon mennyt niin pitkälle, etten todellakaan voi peruakaan sanomisiani. Koko elämä perustuu käytännössä valheelle. En ole kertaakaan jäänyt kiinni, toisaalta onneksi, toisaalta harmiksi.

[/quote]

Tuo on kuin minun kirjoittamaa tekstiä. Itse aloitin valehtelun paskosita vanhemmistani. Valheissa vanhempani asuvat Punavuoressa ja elävät normaalia elämää, oikeasti he asuvat Lahdessa ja ovat täysin alkoholisoituneita paskakasoja. Nyt valehtelen kaikesta, mistä en pidä. 

Lisäksi vihaan kaikkia idiootteja. Jos joku toimii irrationaalisesti, vihaan heti ko. tyyppiä. 

Valehtelen usein olevani (yli)töissä, ettei tarvitse tavata ketään. Oikeasti olen niin masentunut, etten vapaa-aikanani yksinkertaisesti jaksa tehdä muuta kuin maata sängyssä peiton alla ja nukkua. Välillä en edes syö mitään pariin päivään, koska kaikki ruoka on loppu, mutta en jaksa/viitsi/uskalla mennä kauppaankaan.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:48"]

Näytin tissit web-kamerassa toiselle miehelle. Tapahtuneesta jo vuosia aikaa ja kaduttaa niin saatanasti, mutta minkäs teen. En aio kertoa miehelle, vaikka se helpottaisi omantunnontuskia. Itsehän olin hölmö, mun siitä pitää kärsiä eikä miehen.

[/quote]

Hei, lopeta tuon asian murehtiminen ja anna itsellesi anteeksi. Jos vain tietäisit mitä kaikkea pahempaa varmaan 90% ihmisitä on tehnyt! Nyt iso hali itselle, ja ole ylpeä että olet niin kunnollinen että tollanen monta vuotta vanha pikkujuttu sua edes painaa etkä ole tehnyt mitään oikeasti pahempaa. Tuollaisesta voi useimmat miehet vain haaveilla! Miehelle ei ole mitään syytä kertoa, eikä sulla kantaa syyllisyyyttä :-)

Huudan ja syyttelen pettämisestä. Itselläni ollut 4,5v seksisuhde mieheni veljen kanssa, joka myöskin suhteessa ja hänen puolison kanssa olemme kuin paita ja peppu.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:28"]Harrastan seksiä työnantajani kanssa ja esitän ystävää hänen avovaimolleen.
[/quote]
Jännää, miten onnistut siinä ettei edes työnantajasi ole päässyt salaisuudestasi selville, kloroformilla?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 23:22"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 23:00"]

"Eli sä itse hävitit ne. Ei kyllä ole viisasta mikään vippailukaan, sinuna kertoisin ja ottaisin vastaan mitä tulee. Voi olla turhaa se asunnon ostokin jos tuo myöhemmin tulee ilmi."

Pelasin ne rahat pikavoiton toivossa, siksi en uskalla kertoa. Uskoin todella voittavani! Ja jostain se käsiraha on nyt pieraistava, että saadaan katto pään päälle.
[/quote]

Kuule kyllä sun on pakko kertoa! Mitä pikemmin kerrot, sitä vähemmän itse kärsit.
.
Jos ottaisit lainan nyt, se voisi aiheuttaa hankaluuksia asuntolainan saannissa. Ja jos saisitkin sen salattua siinä vaiheessa, olisit ongelmissa myöhemmin kun et välttämättä saisi maksettua sitä (kun ilmeisesti rahanhallintataidot on aika hukassa.)
.
Ja jos miehen kanssa jatkatte vielä yhdessä, on äärimmäisen tärkeää, että et pääse tuhlaamaan rahoja tuolla tavalla vaan mies huolehtii raha-asioista (sillä tavalla kuin yhdessä sovitte).

Masentuneille: uskaltakaa hakea apua. Uskaltakaa kertoa läheisille; kaikkea ei tarvitse vuodattaa, alkuun riittää kun saat sanotuksi ettei kaikki ole hyvin. Tsemppiä jokaiselle, voisinpa halata teitä kaikkia. ❤️

Oma "salaisuuteni": en uskalla jakaa onneani. Pelkään kai muiden tulevan kateelliseksi, tai että jotain kamalaa sattuu avopuolisolleni tai perheelleni. Jos en ajattele sitä miten onnekas olen nyt, ei eron/tapaturman/muun ikävän asian sattuessa sitten ehkä tunnu niin pahalle; kuin koko ajan olisi osannut odottaa, ettei onni jatku ikuisesti. En siis uskalla elää. Pelkään myös, että vaivun taas masennukseen.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 23:16"]Joudun usein esittämään tyhmempää kuin todellisuudessa olen, koska en vain halua muiden tuntevan oloaan niin hölmöksi ja sanattomaksi seurassani. 
[/quote]

Minäkin!

Te jotka kuvittelette olevanne taitavia valehtelijoita ja mielenkiintoisia seikkailijoita; ette ole. Tuttavanne lähtevät tarinointiin mukaan, koska eivät kehtaa nolata teitä täräyttämällä päin näköä "en usko, sinä valehtelet". Lisäksi kaltaisianne on joskus hauska vedättää katsomalla miten pitkälle satuilussanne olette valmiita menemään. Mytomania on varmaan tuttu termi?

Minulla on hallussa kaikki vanhempieni rakkauskirjeet heidän seurusteluvuosiltaan 60-luvulta. Isä toki myös asian tietää, mutta hän ei enää ole tässä maailmassa. Äiti luulee niiden tuhoutuneen. Ehkä joskus kerron äidille.

Pomon tallelokeron avaimen paikka

Valehtelen kaikille että olen vielä lukiossa ja valmistunun nyt joulukuussa,  todellisuudessa keskeytin tai laitoin paussille sen jo vuosi sitten koska olen vakavasti masentunut käyn terapiassa ja yritän joka päivä vain pysyä elossa. Sisällä on niin paljon kipua ja ahdistusta että tekee mieli huutaa koko ajan. Tyttöystävä tietää kyllä tästä kun asutaan yhdessä mutta kaikille tutuille, vanhemmille ja kavereille valehtelen päin naamaa joka päivä ja esitän onnellista iloista joka selviytyy opinnoistaan loistavasti

Aika on rahaa, raha on voimaa, voima on pitsaa ja pitsa on tietoa, eiku menoks!

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:33"]

Olen patologinen valehtelija. Valehtelen päivittäin, ihan pienistäkin asioista. Tutut ja kaverit pitävät elämääni kauhean mielenkiintoisena ja tapahtumantäyteisenä, kun tosiasiassa se on ihan samanlaista kuin muidenkin. Ei mulla edes olis oikeesti tarvetta valehdella, mulla on elämässä kaikki ihan hyvin, mutten silti vaan pääse millään irti siitä. Oon siinä lisäks nyt jo niin hyvä valehtelemaan ja oon mennyt niin pitkälle, etten todellakaan voi peruakaan sanomisiani. Koko elämä perustuu käytännössä valheelle. En ole kertaakaan jäänyt kiinni, toisaalta onneksi, toisaalta harmiksi.

[/quote]

Luulet vain. Ne jotka tuntee oikeasti, eivät vaan jaksa sanoa tietävänsä.

[/quote]

Mun luokalla koulussa oli tällainen valehtelija. Kaikki tiesivät, mutta hän jatkoi vaan ja monesti oikein yllytettiin kyselemällä asiaa. Ei hän tainnut itse tajuta, että ei mennyt läpi. Mm. hän valehteli isänsä ammatista, mutta moni tiesi oikean. Hänellä oli turkki, jonka ostopaikkaa ei kysyttäessä muistanut, mutta seuraavana päivänä muistikin, että se oli peritty. Kyllä valehtelija tekee pieniä mokia, joissa on ristiriitoja ja niistä jää kiinni. Lisäksi monesi käy että kaveripiiristä löytyy joku, jolla on joku yhteys johonkin läheiseen, se voi yllättävälläkin taholla harrastuksen tai työn kautta. Maailman pienuus on monta kertaa tullut itsekin huomattua. 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 08:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:33"]

Olen patologinen valehtelija. Valehtelen päivittäin, ihan pienistäkin asioista. Tutut ja kaverit pitävät elämääni kauhean mielenkiintoisena ja tapahtumantäyteisenä, kun tosiasiassa se on ihan samanlaista kuin muidenkin. Ei mulla edes olis oikeesti tarvetta valehdella, mulla on elämässä kaikki ihan hyvin, mutten silti vaan pääse millään irti siitä. Oon siinä lisäks nyt jo niin hyvä valehtelemaan ja oon mennyt niin pitkälle, etten todellakaan voi peruakaan sanomisiani. Koko elämä perustuu käytännössä valheelle. En ole kertaakaan jäänyt kiinni, toisaalta onneksi, toisaalta harmiksi.

[/quote]

Luulet vain. Ne jotka tuntee oikeasti, eivät vaan jaksa sanoa tietävänsä.

[/quote]

Mun luokalla koulussa oli tällainen valehtelija. Kaikki tiesivät, mutta hän jatkoi vaan ja monesti oikein yllytettiin kyselemällä asiaa. Ei hän tainnut itse tajuta, että ei mennyt läpi. Mm. hän valehteli isänsä ammatista, mutta moni tiesi oikean. Hänellä oli turkki, jonka ostopaikkaa ei kysyttäessä muistanut, mutta seuraavana päivänä muistikin, että se oli peritty. Kyllä valehtelija tekee pieniä mokia, joissa on ristiriitoja ja niistä jää kiinni. Lisäksi monesi käy että kaveripiiristä löytyy joku, jolla on joku yhteys johonkin läheiseen, se voi yllättävälläkin taholla harrastuksen tai työn kautta. Maailman pienuus on monta kertaa tullut itsekin huomattua. 

[/quote]

Kyllä. Ja ihmiset muistavat ne asiat, jotka valehtelija vain "unohtaa". Missään ei näykään niitä kalliita merkkiaurinkolaseja, jotka ostettiin ulkomaanreissulla. Missään ei olekaan tietoa lääkintähelikopterilennosta, joka kävi pelastamassa allergiakohtauksen saaneen lapsen keskellä kotipihaa. Paljon puhutulta Islannin-matkalta ei tulekaan koskaan yhtään valokuvaa. Vakavasta sairaudesta ei sitten tulekaan enempää kuulumisia. Julkeasti varastettu kännykkä/ lompakko/ käsilaukku onkin yhtäkkiä taas käytössä ja lahjaksi saatu tavara vastaavasti kadonnut mystisesti.

Hassua, että näitä ihmisiä on vaikea lokeroida. Yksi voi olla ihan tavallinen kotiäiti, toinen perusduunari ja kolmas korkeasti ja pitkälle koulutettu akateeminen. Tuntemiani valehtelijoita on yhdistänyt ehkä yksi asia... Valtavan teatraalinen tunteellisuus, mutta toisaalta vaikutelma onttoudesta. Etteivät oikeasti tunne syvällisesti ja aidosti mitään. Eivät kiinny ja sitoudu ystäviin ja myös äidintuneet omia lapsia kohtaan vaikuttavat teennäisiltä ja melkein ylimakeilta.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 08:15"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 08:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:33"]

Olen patologinen valehtelija. Valehtelen päivittäin, ihan pienistäkin asioista. Tutut ja kaverit pitävät elämääni kauhean mielenkiintoisena ja tapahtumantäyteisenä, kun tosiasiassa se on ihan samanlaista kuin muidenkin. Ei mulla edes olis oikeesti tarvetta valehdella, mulla on elämässä kaikki ihan hyvin, mutten silti vaan pääse millään irti siitä. Oon siinä lisäks nyt jo niin hyvä valehtelemaan ja oon mennyt niin pitkälle, etten todellakaan voi peruakaan sanomisiani. Koko elämä perustuu käytännössä valheelle. En ole kertaakaan jäänyt kiinni, toisaalta onneksi, toisaalta harmiksi.

[/quote]

Luulet vain. Ne jotka tuntee oikeasti, eivät vaan jaksa sanoa tietävänsä.

[/quote]

Mun luokalla koulussa oli tällainen valehtelija. Kaikki tiesivät, mutta hän jatkoi vaan ja monesti oikein yllytettiin kyselemällä asiaa. Ei hän tainnut itse tajuta, että ei mennyt läpi. Mm. hän valehteli isänsä ammatista, mutta moni tiesi oikean. Hänellä oli turkki, jonka ostopaikkaa ei kysyttäessä muistanut, mutta seuraavana päivänä muistikin, että se oli peritty. Kyllä valehtelija tekee pieniä mokia, joissa on ristiriitoja ja niistä jää kiinni. Lisäksi monesi käy että kaveripiiristä löytyy joku, jolla on joku yhteys johonkin läheiseen, se voi yllättävälläkin taholla harrastuksen tai työn kautta. Maailman pienuus on monta kertaa tullut itsekin huomattua. 

[/quote]

Kyllä. Ja ihmiset muistavat ne asiat, jotka valehtelija vain "unohtaa". Missään ei näykään niitä kalliita merkkiaurinkolaseja, jotka ostettiin ulkomaanreissulla. Missään ei olekaan tietoa lääkintähelikopterilennosta, joka kävi pelastamassa allergiakohtauksen saaneen lapsen keskellä kotipihaa. Paljon puhutulta Islannin-matkalta ei tulekaan koskaan yhtään valokuvaa. Vakavasta sairaudesta ei sitten tulekaan enempää kuulumisia. Julkeasti varastettu kännykkä/ lompakko/ käsilaukku onkin yhtäkkiä taas käytössä ja lahjaksi saatu tavara vastaavasti kadonnut mystisesti.

Hassua, että näitä ihmisiä on vaikea lokeroida. Yksi voi olla ihan tavallinen kotiäiti, toinen perusduunari ja kolmas korkeasti ja pitkälle koulutettu akateeminen. Tuntemiani valehtelijoita on yhdistänyt ehkä yksi asia... Valtavan teatraalinen tunteellisuus, mutta toisaalta vaikutelma onttoudesta. Etteivät oikeasti tunne syvällisesti ja aidosti mitään. Eivät kiinny ja sitoudu ystäviin ja myös äidintuneet omia lapsia kohtaan vaikuttavat teennäisiltä ja melkein ylimakeilta.
[/quote]
Oijoi, minulla oli teini-ikäisenä kaveri, joka kertoili vastaavanlaisia juttuja ilmeisesti saadakseen huomiota. Hän oli muunmuuassa tehnyt abortin 13-vuotiaana ja kuulemma sairasti myös syöpää, 10kk elinaikaa jäljellä ja lähdössä maailmanympärimatkalle. Katkaisin välit, kun yhdessä muun porukan kanssa keskusteltiin, että tyttöhän valehtelee silmät päästään.

Olen pariin kertaan kolhinut miehen kallista autoa vahingossa. Miehelle en ole uskaltanut kertoa vaan on mennyt jonkun toisen piikkiin.

Valehtelija puhuu itsensä ristiin ja kyllä muut tietää sinun valehtelevan. Näin olen havainnut käyneen lähipiirissä. Valehtelijalle ei vaan kukaan viitsi sanoa suoraan että valehtelet. Ne jutut ovat sellaisia ettei niitä voi sattua kenellekään niin usein ja osa sellaisia jotka ovat suorastaan mahdottomia. Läsnäolijat puhuu valehtelijasta selän takana huvittuneesti ja säälienkin. Yksi valehtelijan kertomista jutuista oli tällainen, veljeni söi kerralla 50 hillomunkkia. Tilannehan on mahdoton eikös vain. 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:33"]

Olen patologinen valehtelija. Valehtelen päivittäin, ihan pienistäkin asioista. Tutut ja kaverit pitävät elämääni kauhean mielenkiintoisena ja tapahtumantäyteisenä, kun tosiasiassa se on ihan samanlaista kuin muidenkin. Ei mulla edes olis oikeesti tarvetta valehdella, mulla on elämässä kaikki ihan hyvin, mutten silti vaan pääse millään irti siitä. Oon siinä lisäks nyt jo niin hyvä valehtelemaan ja oon mennyt niin pitkälle, etten todellakaan voi peruakaan sanomisiani. Koko elämä perustuu käytännössä valheelle. En ole kertaakaan jäänyt kiinni, toisaalta onneksi, toisaalta harmiksi.

[/quote]