Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruuden idioottileima
29.08.2015 |
Kertokaa mielipiteenne. Olin teininä todella hirveä. Ryyppäsin, vittuilin, kännissä örvelsin kaikkialla ja olin maksimaalisen nolo tapaus. Noh, rauhoituin 18 vuotiaana, perustin perheen, pidin todella matalaa profiilia, häpeilin tekosiani toisella paikkakunnalla perheineni. Nyt ostimme omakotitalon kotipaikkakunnalta ja menin AMK:iin. Samassa koulussa opiskelee näitä minun entisiä vihaajiani, jotka eivät itse ikinä mokailleet niinkuin minä vaan olivat niitä suosittuja tyttöjä. Olin minäkin suosittu omassa piirissäni mutta en todellakaan näiden suosittujen kanssa. No nyt ne tytöt on alkanut supattelemaan minusta, ja arvaan kyllä mistä asioista. Tosiasia on että olen muuttunut täysin, ja todella kadun teini-ikääni. Kylmät katseet ja pään kääntyilyt suuntaani satuttavat. Mitä ihmettä voin tehdä. Nyt olen todella kunnollinen opiskelija, en juo kuin maks saunakaljan, ihan siksi kun ei se alkoholi minulle sovi. Apuja?
Kommentit (29)
Mä muutin toiselle paikkakunnalle. Täällä olen
onnellinen. Aikuiselämän olen elänyt "kunnolla". Nyt 40-v. Enpä juuri käy muuta kuin lapsuuden perhettä tapaamassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille. Nyt vaan hyväksyn että he eivät välttämättä unohda. Minun on nyt vaan päästävä tästä yli itse ja hyväksyttävä omat mokani. Ehkä minä tulen menestymään elämässä niin hyvin että hekin jokupäivä ihailevat "kattokaa kuinka hyvin tolla on nykyään asiat, kun miettii millanen se oli sillon teininä."
Kuinka kauan näistä tapahtumista oikein on? Minkä ikäinen olet? Aloituksesi mukaan rauhoituit 18-vuotiaana, ehdit asua muualla ja perustaa perheen. Nyt vasta olet mennyt opiskelemaan.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:32"]Kuinka kauan näistä tapahtumista oikein on? Minkä ikäinen olet? Aloituksesi mukaan rauhoituit 18-vuotiaana, ehdit asua muualla ja perustaa perheen. Nyt vasta olet mennyt opiskelemaan.
[/quote]
24v eli 6 vuotta sitten.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten et voi kuin elää hetkessä ja keskittyä olennaiseen eli yritä opiskella ahkerasti ja hoitaa tärkeät asiat kunnolla kuten lapset ja perheen. Ihmiset nyt puhuu mitä puhuu, kaikenmaailman paskanpuhujia tässä maassa riittää, vitut heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen köyhän perheen lapsi. Veljeni oli kylän häirikkö ja kuuluisuus. Olin itse hyvä koulussa mutten mikään kunnon teini. Muutin takaisin kotipaikkakunnalle 15 v sitten. Minut tunnistetaan. Mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen maisteri ja hyvässä työssä. Sinut itseni ja meneneisyyteni kanssa.pää pystyyn vaan!
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:25"]Kiitos kaikille. Nyt vaan hyväksyn että he eivät välttämättä unohda. Minun on nyt vaan päästävä tästä yli itse ja hyväksyttävä omat mokani. Ehkä minä tulen menestymään elämässä niin hyvin että hekin jokupäivä ihailevat "kattokaa kuinka hyvin tolla on nykyään asiat, kun miettii millanen se oli sillon teininä."
[/quote]
Ei. Unohda kaikki ihailunkaipuu. Elä vaan omaa elämääsi. Se ei juurikaan muita kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äääh mä ite en käsitä näitä pikkusieluisia tyhjäpäitä, jotka jaksaa vuosikymmenienkin jälkeen nakuttaa jostain teinivuosien toilailuista. Esim. mun kaveri jankkaa joka kerta nähdessämme siitä ainoasta kerrasta, kun olin kännissä ja puhuin typeriä. Joka vitun kerta! Mieheni täti on samanlainen, vituilee miehelleni aina siitä kun joskus 100 v sitten kotibileissä osa vieraista pisti kämppä mäsäksi. "Onko omakin kämppä pysynyt nyt ehjänä ja pää selvänä" Voi vitunvitunvittu...
Alue: Aihe vapaa
Voin kuvitella, että ahdistaa. Eri asia, jos vielä nykyäänkin ryyppäisit ja rellestäisit. Tosin ei se silti varmasti heille kuulu. Seuraavan kerran, ku supisevat jotain niin ihan rohkeasti vaikka moikkaat tai suosiolla ignoorat tyypit. He eivät tunne sua, niin ei sillä loppujen lopuks pitäisi olla merkitystä mitä he ajattelevat susta. Eri jos joutuisit olemaan yksin koulussa, mutta jos kuitenkin olet onnistunut saamaan nykyisen minäsi kaltaista seuraa joiden kanssa viihdyt. Niin vähät välität joistakin nuoruudenaikojen vihaajista.