Hoitovapaalla olijat, saatteko ikinä viikonloppuaamuisin nukkua?
Mua on ruvennut v*tuttamaan se, etten ikinä saa nukkua niin pitkään kuin haluan. Viime yönäkin urvahdin jo kymmeneltä ja muksu heräsi puoli kasilta, joten periaatteessa sain kai tarpeeksi unta. Mutta kun lapsi herättää aina jotenkin väärässä unen vaiheessa! Tänä aamunakin jouduin vääntäytymään ylös silmät päässä seisoen enkä millään olisi jaksanut pysytellä hereillä. Mies taas tapansa mukaan veteli sikeitä puoli kymmeneen.
Miten teillä muilla? Onko edes joskus vuorottelua?!
Kommentit (50)
Joko heräämme molemmat lasten kanssa samaan aikaan tai sitten vuorottelemne (toinen saa nukkua lauantaina ja toinen sunnuntaina).
Vierailija:
eli kumpikaan ei saa nukkua. Ei KOSKAAN unta tarpeeksi.
Meillä on sovittu vuorot, jolloin toinen saa halutessaan nukkua pitempään. Tosin mä olen sen verran aamuvirkku, että usein nousen silti samaan aikaan kuin lapsi tai joskus ennenkin. Eikä mieskään yleensä kauhean pitkään nuku omina nukkumisaamuinaan. Mutta tärkeintä mulle on, että tietää että silloin jos nukuttaa, saa jäädä rauhassa nukkumaan.
paljon lapsia + pieni asunto = liikaa meteliä. Ei pysty kuitenkaan nukkumaan.
En valita, odotan parempaa aikaa. ;)
4
Siis aina kun toinen haluaa niin saa nukkua pitkään vaikka la, ja toinen voi sitten nukkua su. Sanot vaan miehelles, että näin nyt käy! Eihän sitä tuu läheskää joka viikonloppu nukuttua pitkään, mut tietää et se käy kyllä!
Niin ja älä välitä noista kateellisista " meillä ei nuku kumpikaan" ..
nukkunut " niin pitään kun haluan" vaan kyllä olen ollut viimeistään klo 7 aamupalan teossa... sama touhu jatkuu nyt kun siirryn töihin...
pidempään. Tosin viime aikoina kumpikaan ei ole nukkunut kovin pitkään, yhdeksään tai kymmeneen korkeintaan. Monesti herätään yhtä aikaa lasten kanssa. Päiväuniakin saatetaan ottaa toisinaan. Vuorotellen niitäkin.
Unesi klo 22 klo 7.30 asti kuulostavat mahtavilta ja varsinkin, jos saat nukkua yhtäjaksoisesti. itse saan nukkua noin klo 22-06 välisen ajan ja senkin 10 kertaa heräten, kiitos huonounisen kuopukseni,. krooh!
varmaan muuten niin pöllämystynyt olisikaan herätessään. Varmaan 10 x heräsin viime yönä mukulan takia, sillä on joku levottoman nukkumisen kausi taas.
Samoin jos mies on iltavuorossa niin vuoro aamuin saa toinen tarvittaessa nukkua pitempään.
Ja kahden pienen kanssa on niin stressaava aamu, että kyllä me heräämme siihen härdelliin molemmat. Arkiaamuisin " saan" hoitaa sen härdellin kuitenkin yksin.
Rasittavaa se kyllä on tämmöiselle aamu-uniselle, kuten minä.
samaan aikaan. Tosin se " pitkään" nukkuminen tarkoittaa ylösnousua 9 ja 10 välillä, sillä kun arkena herää tavallisesti puoli 8 (mies seiskalta), niin ei sitä osaa viikonloppunakaan nukkua niin himopitkään kuin silloin joskus lapsettomana aikana.... :) Se joka nousee ylös eka huolehtii myös aamupalan laittamisesta ja päikkäreitä nukutaan myös vuorotellen vkl:na jos siltä tuntuu.
Ja kun mies on kotona, niin nousee muksun kanssa siinä kasin, ysin pintaan ja mä saan jatkaa unia - aamu-unisena saatan vedellä hirsiä yhteentoista saakka kun tilaisuus tarjoutuu...
Joskus jos on tuntunut siltä niin olen saanut nukkua vaikka koko päivän.
Meillä saa nukkua silloin kun väsyttää, molemmat. Mies tykkää nukkua joskus päikkäreitä, aika harvoin mutta silti...
Menee aikaisin illalla nukkumaan ja lähtee aikaisin aamulla töihin. Töiden jälkeen päikkärit (ei jokaikinen kerta) ja sitten iltasella on meidän kanssa.
Kunnes menee taas nukkumaan.
Meillä lapsikin nukkuu hyvin, 12-14h yöunia. Ei kuitenkaan päiväunia joka päivä. Lapsi nukkuu päiväunensa sillon kun hänen tekee mieli niin tehdä.
Tämmöset kuviot toimii meillä parhaiten. Kukaan ei ole lopenuupunut.
Mutta jotta ei kuulostaisi liian hyvältä, vauva tulossa kohta sotkemaan kuviot :)
nukuttua vieläkin, vaikka olen töissä ollut jo toista vuotta. Mulla aamuvuoro alkaa vasta 10:ltä, eli viimeistään klo 9 on noustava.
Lapset 3½ ja 5 yleensä heräävät 9 maissa, mutta leikkivät keskenään, kunnen jaksan itse nousta sängystä... pääsääntöisesti aina ennen klo 11. Mut mä meen sitten nukkumaan 2 ja 4 välillä, et ei mulle sitä uniaikaa ihan tolkuttomasti aina ole
vai oletteko joutuneet " käskemään" miestänne? Meillä ollaan keskusteltu aiheesta kyllä, ts. olen sanonut että mulla on paha mieli siitä etten saa näitä aamuvapaita, mutta mitään tekoja ei ole miehen puolelta seurannut. Mua tympii niin olla jonain justiinana määräämässä miehelle milloin se herää ja milloin ei. Haluaisin tasa-arvoisen kumppanin, en olla mikään perheen toimitusjohtaja...
Eilenillalla sovittiin, että mies herää yöllä vauvan kanssa ja antaa minun nukkua aamulla. Yöllä ei meinannut millään saada lasta rauhoittumaan, joten olin puoliksi hereillä moneen otteeseen. Aamulla sitte yritin nukkua ja kuuntelin lasten metelöintiä oven läpi. Moneen otteeseen 2-vuotias ryntäsi makkariin eikä mies noteerannut asiaa mitenkään ennenkuin karjuin naama punaisena häntä hakemaan pojan pois. Äijä oli puoliunessa sohvalla. Kun sitten viimein nousin 3 tuntia heidän jälkeensä, sain todeta, että 2-vuotiaalla oli edelleen yövaippa päällä ja isi oli tarjoillut hänelle aamupalaksi mehua, keksejä ja suolapähkinöitä. Vauva ei ollut syönyt mitään. Sain infernaaliset raivarit, ja kerroin miehelle, että hän on nyt sitten onnistunut tavoitteissaan. En enää pyydä häntä hoitamaan lapsia. Sitä hän kai yritti tuolla saavuttaa. Hän kyllä varsin hyvin tietää, mitä lapset syövät aamuisin ja miten heidän aamutoimensa tulisi hoitaa. Ei vain viitsiinyt. Tanan k..pää.
eli kumpikaan ei saa nukkua. Ei KOSKAAN unta tarpeeksi.