Miten suuret ikäluokat tekivät sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:58"]ketä on suuret ikä luokat?

Sotien jälkeen 1945 -1960 syntynyt kansanosa, joka eli helpoimman elämän, mitä tullaan enää näkemään.

Heidän ei tarvinnut nähdä sotaa eikä työttömyyttä. Inflaatio maksoi heidän asuntolainansa. He pääsivät hyville eläkkeille, jotka maksavat heidän lapsensa paskoista palkoistaan ja epävarmoista tuloistaan.

Heillä kävi ns. MUNKKI!

M40

Väärin. Suuret ikäluokat on vain sodan jälkeen muutamana vuonna syntyneet. He tekivät paljon töitä ja elintaso oli paljon alhaisempi kuin myöhemmin

-46 syntyneet ovat olleet 20 vuotiaita vuonna -66 ja silloin olitiin kyllä jo kovan vaurastumisen vauhdissa ja ihmiset kylpivät yltäkylläisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nillitys suurten ikäluokkien mittavista perinnöistä. Nukuitteko te koulussa hissantunnit vai matikantunnit? Vai molemmat? Mistä te repäisette ne suuret perinnöt, kun perittävä omaisuus - jos sellaista edes oli - oli yleensä rintamamiestalo jossain Kiuruvedellä, Lieksassa, Juupajoella tms paikassa ja perijöitä oli vähintään neljä, monesti enemmän? Teillä, suurten ikäluokkien lapsilla, on paljon enemmän perittävää kuin vanhemmillanne, jos vanhempanne päättävät teille mitään edes perinnöksi jättää. Voi olla, että eivät jätä, koska ahneuksissanne luulette heidän saaneen messevät perinnöt, jota nyt himoitsette itsellenne.

Kuule ei teiltä jää mitään muuta kuin perintöverot maksettavaksi. Ne teidän omakotitalonne muuttotappiokunnissa ja pikkukaupungeissa ovat täysin arvottomia, Verottaja perii omansa, mutta kaupaksi ne eivät käy. Suurten ikäluokkien periessä niillä rintamamiestaloilla vielä arvoa olikin. 

Tosiasia on, että suuret ikäluokat syntyivät otolliseen aikaan. Suomi oli ollut vasta vähän aikaa itsenäinen valtio, maailmalla Suomi oli edelleen "Moskovan lähiö". Suomalaiset elivät agraarikulttuurissa ja vain varakkaimmat opiskelivat pitkälle. Useimmiten näillä varakkailla oli joko ruotsalaiset tai venäläiset sukujuuret. Sotien jälkeen maa oli aika raunioina, oli maksettava mittavat sotakorvaukset itänaapurille ja rakennettava maata uudelleen. Tämä jälleenrakennus tarjosi työtä suurten ikäluokkien vanhemmille, teollistuminen ja sen jälkeinen hyvinvointiyhteiskunnan luominen tarjosi työtä myös aikuistuville suurille ikäluokille. Valtio omisti merkittävän määrän teollisuudesta, kunnat myös nykyisin jo yksityistettyjä yrityksiä ja lisäksi kehitettiin sekä alueellista että valtakunnallista toimintaa ( = julkinen sektori) niin opetuksen, terveydenhuollon, tutkimuksen kuin sosiaalialankin suhteen. Kun siis lähdettiin aika nollasta kehittämään "Moskovan lähiötä" vauraaksi, osaavaksi ja luotettavaksi kauppakumppaniksi muille maille, töitä riitti kaikille. 

En minä ihmettele nuorten katkeroitumista älypuhelimia plaratessaan, mutta yhtä järkevää on köyhän perheen lapsen katkeroitua siitä, että joku toinen on sattunut syntymään varakkaaseen perheeseen. Pitäisikö meidän heittää puhelimet roskiin, katkoa nettiyhteydet, lopettaa tv-kanavat, katkaista sähköjohdot, räjäyttää tieverkostot, vesijohtoverkostot ja viemäriverkostot, purkaa puolet rakennuksista ja alkaa tekemään kaikki uudelleen, jotta olisimme tyytyväisiä? Vai pitäisikö ruveta keksimään uusia innovaatioita? Uusia asioita, joilla työllistää itsemme ja toisemme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nillitys suurten ikäluokkien mittavista perinnöistä. Nukuitteko te koulussa hissantunnit vai matikantunnit? Vai molemmat? Mistä te repäisette ne suuret perinnöt, kun perittävä omaisuus - jos sellaista edes oli - oli yleensä rintamamiestalo jossain Kiuruvedellä, Lieksassa, Juupajoella tms paikassa ja perijöitä oli vähintään neljä, monesti enemmän? Teillä, suurten ikäluokkien lapsilla, on paljon enemmän perittävää kuin vanhemmillanne, jos vanhempanne päättävät teille mitään edes perinnöksi jättää. Voi olla, että eivät jätä, koska ahneuksissanne luulette heidän saaneen messevät perinnöt, jota nyt himoitsette itsellenne.

Kuule ei teiltä jää mitään muuta kuin perintöverot maksettavaksi. Ne teidän omakotitalonne muuttotappiokunnissa ja pikkukaupungeissa ovat täysin arvottomia, Verottaja perii omansa, mutta kaupaksi ne eivät käy. Suurten ikäluokkien periessä niillä rintamamiestaloilla vielä arvoa olikin. 

Heiltä. En itse kuulu suuriin ikäluokkiin. En myöskään ajatellut jättää lapsilleni paljoa perittävää, koska he saavat "perintönsä" jo etukäteen. Nyt, kun he ovat nuoria opiskelevia aikuisia, eikä vasta sitten, kun ovat kuuskymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:58"]ketä on suuret ikä luokat?

Sotien jälkeen 1945 -1960 syntynyt kansanosa, joka eli helpoimman elämän, mitä tullaan enää näkemään.

Heidän ei tarvinnut nähdä sotaa eikä työttömyyttä. Inflaatio maksoi heidän asuntolainansa. He pääsivät hyville eläkkeille, jotka maksavat heidän lapsensa paskoista palkoistaan ja epävarmoista tuloistaan.

Heillä kävi ns. MUNKKI!

M40

Hyvin sanottu! Tuohon voi vielä lisätä poliittisen vaikutusvallan (huippu lapsilisät, räätälöity ilmainen opintolaina, opiskella sai kuinka kauan tahansa, jne)

Minun vanhempani kuuluvat tuohon ryhmään ja voin todellakin sanoa, että olet totaalisen väärässä. He ovat raataneet koko elämänsä pienellä palkalla ja tehneet lisäansioiden toivossa sellaisia töitä mitä kukaan täällä ei viitsisi tehdä. Esimerkiksi selvitelleet ja kerineet matonkuteita monta viikkoa iltatöinä lasten nukkuessa että saivat ostettua meille lapsille sukset. Kummallakin on raskaasta työstä johtuvia sairauksia.

Minä olen lapsista vanhempi ja muistan kuinka pienenä ei voinut mennä ulos leikkimään kun ne ainoat äitin tekemät talvihanskat olivat märät. Äiti osti paikallisesta ompelimosta (jossa itsekin oli töissä) kankaiden jämäpalasia ja ompeli niistä meille vaatteita kun ei ollut varaa ostaa. Muistan myös kuinka lapsena toivoin kolme joulua peräkkäin balettitossuja joulupukilta enkä saanut. Yhtenä jouluna oli lahjana minulle nukke ja veljelle lelukuorma-auto ja molemmille suklaalevy. Voi että olimme iloisia! Olen oppinut lapsuudenkodistani säästäväisen elämänasenteen sekä kiitollisuuden vanhempieni työtä kohtaan. Mieheni kanssa olemme molemmat samanlaisista taustoista, molemmat ovat töissä, meillä on 5 lasta ja olemme maksaneet asuntolainamme ja muut lainat jo pois. 

Ottakaa asioista selvää ennenkuin morkkaatte sodan jälkeen syntyneitä!

Juuri näin. Vasta meillä suurten ikäluokkien lapsilla oli opintotuet ym. Köyhiä olivat vanhemmat. 70- luvulla oli myös lama ja suurtyöttömyys.

Taitaa täällä huudella taas luulopohjalta. Meillä elintaso on ihan toista luokkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:58"]ketä on suuret ikä luokat?

Sotien jälkeen 1945 -1960 syntynyt kansanosa, joka eli helpoimman elämän, mitä tullaan enää näkemään.

Heidän ei tarvinnut nähdä sotaa eikä työttömyyttä. Inflaatio maksoi heidän asuntolainansa. He pääsivät hyville eläkkeille, jotka maksavat heidän lapsensa paskoista palkoistaan ja epävarmoista tuloistaan.

Heillä kävi ns. MUNKKI!

M40

Hyvin sanottu! Tuohon voi vielä lisätä poliittisen vaikutusvallan (huippu lapsilisät, räätälöity ilmainen opintolaina, opiskella sai kuinka kauan tahansa, jne)

Minun vanhempani kuuluvat tuohon ryhmään ja voin todellakin sanoa, että olet totaalisen väärässä. He ovat raataneet koko elämänsä pienellä palkalla ja tehneet lisäansioiden toivossa sellaisia töitä mitä kukaan täällä ei viitsisi tehdä. Esimerkiksi selvitelleet ja kerineet matonkuteita monta viikkoa iltatöinä lasten nukkuessa että saivat ostettua meille lapsille sukset. Kummallakin on raskaasta työstä johtuvia sairauksia.

Minä olen lapsista vanhempi ja muistan kuinka pienenä ei voinut mennä ulos leikkimään kun ne ainoat äitin tekemät talvihanskat olivat märät. Äiti osti paikallisesta ompelimosta (jossa itsekin oli töissä) kankaiden jämäpalasia ja ompeli niistä meille vaatteita kun ei ollut varaa ostaa. Muistan myös kuinka lapsena toivoin kolme joulua peräkkäin balettitossuja joulupukilta enkä saanut. Yhtenä jouluna oli lahjana minulle nukke ja veljelle lelukuorma-auto ja molemmille suklaalevy. Voi että olimme iloisia! Olen oppinut lapsuudenkodistani säästäväisen elämänasenteen sekä kiitollisuuden vanhempieni työtä kohtaan. Mieheni kanssa olemme molemmat samanlaisista taustoista, molemmat ovat töissä, meillä on 5 lasta ja olemme maksaneet asuntolainamme ja muut lainat jo pois. 

Ottakaa asioista selvää ennenkuin morkkaatte sodan jälkeen syntyneitä!

Miksi luulet että miellä kriittisillä ei olisi omia kokemuksia ja että emme olisi asioista perillä? Maailma on muuttunut paljon ja suuret ikäluokat ovat päässeet helpolla. Heillä on suomen historian helpoin elämä ja se on kiistaton fakta.

Kiistaton fakta? Perustuu pelkkään luuloon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:58"]ketä on suuret ikä luokat?

Sotien jälkeen 1945 -1960 syntynyt kansanosa, joka eli helpoimman elämän, mitä tullaan enää näkemään.

Heidän ei tarvinnut nähdä sotaa eikä työttömyyttä. Inflaatio maksoi heidän asuntolainansa. He pääsivät hyville eläkkeille, jotka maksavat heidän lapsensa paskoista palkoistaan ja epävarmoista tuloistaan.

Heillä kävi ns. MUNKKI!

M40

Väärin. Suuret ikäluokat on vain sodan jälkeen muutamana vuonna syntyneet. He tekivät paljon töitä ja elintaso oli paljon alhaisempi kuin myöhemmin

-46 syntyneet ovat olleet 20 vuotiaita vuonna -66 ja silloin olitiin kyllä jo kovan vaurastumisen vauhdissa ja ihmiset kylpivät yltäkylläisyydessä.

Isäni syntyi v 46. Vuonna 66 asuivat äitini kanssa hellahuoneessa. Autoa tai tvtä ei ollut. Palkat pienet. 6 päiväinen työviikko. 70-luvulla oli vuokra-asunto. Lauantaisin sai jogurttia. Isä jäi työttömäksi öljykriisin aikaan. Yltäkylläisyyttä ei ollut kenellekään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:58"]ketä on suuret ikä luokat?

Sotien jälkeen 1945 -1960 syntynyt kansanosa, joka eli helpoimman elämän, mitä tullaan enää näkemään.

Heidän ei tarvinnut nähdä sotaa eikä työttömyyttä. Inflaatio maksoi heidän asuntolainansa. He pääsivät hyville eläkkeille, jotka maksavat heidän lapsensa paskoista palkoistaan ja epävarmoista tuloistaan.

Heillä kävi ns. MUNKKI!

M40

Hyvin sanottu! Tuohon voi vielä lisätä poliittisen vaikutusvallan (huippu lapsilisät, räätälöity ilmainen opintolaina, opiskella sai kuinka kauan tahansa, jne)

Minun vanhempani kuuluvat tuohon ryhmään ja voin todellakin sanoa, että olet totaalisen väärässä. He ovat raataneet koko elämänsä pienellä palkalla ja tehneet lisäansioiden toivossa sellaisia töitä mitä kukaan täällä ei viitsisi tehdä. Esimerkiksi selvitelleet ja kerineet matonkuteita monta viikkoa iltatöinä lasten nukkuessa että saivat ostettua meille lapsille sukset. Kummallakin on raskaasta työstä johtuvia sairauksia.

Minä olen lapsista vanhempi ja muistan kuinka pienenä ei voinut mennä ulos leikkimään kun ne ainoat äitin tekemät talvihanskat olivat märät. Äiti osti paikallisesta ompelimosta (jossa itsekin oli töissä) kankaiden jämäpalasia ja ompeli niistä meille vaatteita kun ei ollut varaa ostaa. Muistan myös kuinka lapsena toivoin kolme joulua peräkkäin balettitossuja joulupukilta enkä saanut. Yhtenä jouluna oli lahjana minulle nukke ja veljelle lelukuorma-auto ja molemmille suklaalevy. Voi että olimme iloisia! Olen oppinut lapsuudenkodistani säästäväisen elämänasenteen sekä kiitollisuuden vanhempieni työtä kohtaan. Mieheni kanssa olemme molemmat samanlaisista taustoista, molemmat ovat töissä, meillä on 5 lasta ja olemme maksaneet asuntolainamme ja muut lainat jo pois. 

Ottakaa asioista selvää ennenkuin morkkaatte sodan jälkeen syntyneitä!

Miksi luulet että miellä kriittisillä ei olisi omia kokemuksia ja että emme olisi asioista perillä? Maailma on muuttunut paljon ja suuret ikäluokat ovat päässeet helpolla. Heillä on suomen historian helpoin elämä ja se on kiistaton fakta.

Menepä kriittinen pesemään pihasaunaan pyykkilaudalla vaatteet ja huuhtele ne sitten avannossa ja kuivata ulkona pakkasellakin. Kaiken täällä jo kerrotun elämän lisäksi. Ei nämä pullamössöt pärjäisi 50-luvun elämässä, jos heidät sinne helppoon elämään saataisi heitetyksi. TÄMÄ ON Se FAKTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tänä päivänäkin töitä löytyy jos on valmis tekemään mitä vaan. Sodan jälkeen ihmiset tekivät kaikkea työtä kun ei ollut mitään työttömyyspäivärahoja. Nykyään suurin osa haluaa vain koulutustaan vastaavaa työtä ja niistäkin vain ne parhaat paikat pitkillä lomilla ja hyvillä työehdoilla jne. Joukossa on myös paljon lusmuja, jotka makaavat mieluummin kotona. Nämä pitäisi saada pois kortistosta niin niille OIKEASTI TYÖHALUISILLE löytyisi töitä helpommin.

Puhut nyt jälleen kerran suurten ikäluokkien VANHEMMISTA, jotka tosiaan olivat parhaassa työiässä siinä sotien jälkeen ja kuvailemallasi tavalla tarttuivat mihin työhön tahansa ja heille järjestettiin tarvittaessa ns. hätäaputöitä.

heidän LAPSENSA, eli ne suuret ikäluokat taas olivat työikäisiä 60-luvun loppupuolelta (suurin ikäluokka, eli -46 syntyneet olivat 20-vuotiaita vuonna 1966), jolloin työllisyystilanne oli  erittäin hyvä ja pelkällä ylioppilastutkinnolla saattoi edetä johtajaksi. Tyypillistä oli pysyä samassa firmassa eläkkeelle saakka. Suurilla ikäluokilla oli myös ihan rahallinen työttömyysturva ja myös ns. ammattisuoja.

Taas unohtuivat 200000 Ruotsiin lähtenyttä ja myös Austraaliaan, Kanadaan ja Uuteen-seelantiin lähteneet Parempien olojen perään. (vaikka Suomessa olin kaikille töitä ja hyvät olot:DDDD)

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat yrittävät nyt vielä viime ponnistuksenaan kupata eläkerahastot itselleen.  Senioriliikkeen johdossa on demarien Kimmo Kiljunen, joka onkin aina ollut mestari ratsastamaan populismin aallonharjalla.

Tänään Kiljunen rutisi HS yleisönosastolla. Hän kehtasi väittää, että jokainen sukupolvi on ansainnut omat eläkevaransa. Näinhän juuri ei ole. Tämänhetkiset maksussa olevat eläkkeet maksaa  noin 80-prosenttisesti työssäkäyvä väestö. Loput vähän yli 20% tulevat rahastoista.  Eläkkeensaajia on nyt 1 434 500 ja eläkemenot 2015 arvioitu 28,3 miljardiksi euroksi (http://www.etk.fi/fi/service/kuluvan_vuoden_el%C3%A4kemenoennuste/507/k…).  Rahastojen tuotto oli 2014  11,9 miljardia.  Se kattaisi siis, jos sen kokonaan panisi maksettaviin eläkkeisiin, noin kolmasosan siitä. Vuonna 2050 rahastopääoma olisi nykykarttumalla Kiljusen mukaan tuplat nykyisestä. Eli silloinkaan vielä se ei kattaisi kuin ehkä kaksi kolmasosaa maksettavista eläkkeistä.  Silloin kuitenkin olisi jo vihdoin mahdollista laskea työssäkäyvän kansanosan maksurasitusta. Tätä Kiljunen kavereineen ei halua, vaan he haluavat syödä pääoman itse nyt heti, koska jonkun suurten ikäluokkien ikioman matikankirjan mukaan se on heidän "ansaitsemaansa".

Sylettää! 

Tieto tuo tuskaa, sanotaan. Tätä ketjua lukiessa voi myös todeta, että tietämättömyys se vasta tuskaa tuntuu tuottavan. Oikeastiko meillä on tällainen sukupolvi, joka on näin pihalla lähihistoriasta? 

Jaksoin lukea vain alkupään viestit, kun alkoi taas mennä jankutukseksi (kuten täällä yleensäkin). Kuulun suuriin ikäluokkiin (s. 1949). Kuulun myös niihin onnekkaisiin, jotka ns. pääsivät kouluun eli sain pyrkiä oppikouluun ja käydä jopa lukionkin, kun se sopivasti oli kotipaikkakunnalle perustettu. Pääsin sitten yliopistoon ja luin itseni velkavetoisesti maisteriksi. Valmistuessani avoimia työpaikkoja oli kyllä aika paljon, mutta kun meitä hakijoitakin oli paljon, niin jäin lehdellä soittelemaan. Syynä hieman huono aineyhdistelmä.

Sittenpä kokeilin siirtolaisen elämää muutaman vuoden Ruotsissa. En viihtynyt, sillä pienellä paikkakunnalla olin jonkinlainen kummajainen, pitkälle koulutettu finnjävel. Suomalaiset eivät halunneet joukkoihinsa, mutta eivät ruotsalaisetkaan oikein tienneet, miten suhtautua. Olisi pitänyt olla kai kouluttamaton ja mennä sahalle töihin, mutta siirtolainen verkamiehenä, sopimatonta. Ja vielä kielitaitoinenkin eli oli pidettävä kieli keskellä suuta. Alentuva suhtautuminen oli normaalia. Varsinkin vähän vanhemmat, joilla oli vastaava tutkinto, olivat hämmentyneitä. Omaikäiset sentään hyväksyivät ainakin suurimmaksi osaksi. Ei ystäväksi, ei tietenkään! Työkaveriksi vain.

Monet kansakoulukaverit menivät koulun jälkeen heti töihin. Töitä oli, sillä 60-luvulla ei vielä vannottu automaation ja robotiikan nimiin, vaan ihmistyövoima oli kysyttyä. Osa työllistyi maalla kotitiloilleen, osa lähti kaupunkiin tehtäisiin jne. Palkkatasokin taisi olla jonkunlainen, sillä pakko on myöntää, että pieni kateuden piikki pisti välillä, kun huomasi, miten kavereilla alkoi olla omakotitalot, kesämökit, autot ja veneet ja meikäläisellä oli vain pieni vuokrayksiö ja isot opintolainat niskassa.

Suomeen palattuani sain toki vakituisen viran ja elintasokin parani, mutta koskaan en ole tavoittanut sen enempää omakotitaloa kuin kesämökkiäkään. Keskiverto kaksion olen hankkinut ja maksanut, pankkivelalla, milläs muulla. Autokin on, pieni ja edullinen. Mutta velaton olin ollut jo lähes kymmenen vuotta, kun jouduin irtisanotuksin työn loppuessa, tuotannollis-taloudelliset syyt kuten niin kauniisti sanotaan. Viralliseen eläkeikään oli vielä kaksi vuotta, mutta pääsin sitten varhennetulle eläkkeelle. Siitä seurasi tosin se, että koskaan en saa täyttä eläkettä, mutta toimeen tulen nätisti eläen. Suuria perintöjäkään ei ole tullut eikä tule, vaikka sellaistakin nuoremmat polvet kuvittelevat.

Osku Pajamäki ja kumppanit uhosivat joskus vuosituhannen alussa, että hehän eivät suostu maksamaan suurille ikäluokille, riistäjäsukupolvelle,  eläkkeitä. Me kun olemme muka saaneet kaiken melkein ilmaiseksi. Kansakoulu oli maksuton, mutta oppikoulussa maksoi kaikki ja lisäksi piti maksaa lukukausimaksukin. Opiskelimme velaksi. Ja kuinkas sitten kävikään? Välillä syntyi sukupolvi, joka todella sai lähes kaiken ilmaiseksi, mutta kun suurten ikäluokkien jälkeläiset lähtivät opiskelemaan, niin vanhemmat saivatkin hellittää kukkaronnyörejä, sillä ilmaispalveluja ei enää ollutkaan.

Onhan se kehitys huimaa: isoisä, 1800-luvulla syntynyt, oli käynyt vain kiertokoulua; äitini, 1920-luvulla syntynyt, oli käynyt kansakoulun (halu olisi ollut enempään, mutta ei ollut varaa); lopuksi minä, suuren ikäluokan loppupäässä syntynyt, pääsin sitten kouluun, valmistuin aikanani maisteriksi ja työ ohessa suoritin vielä pari muutakin tutkintoa. Veroja maksoimme ja minä maksan vieläkin riittävästi. Ehkä meitä ei kannattaisi nimitellä ongelmajätteeksi, vaikka jotkut niin tekevät (osa omien vanhempien sukupolvea halveksien). Kannattaa muistaa, että kateus vie kalatkin vedestä.

Haluaisiko joku kertoa miten aravalaina toimia? Olen kuullut paljon retostelua 70-luvun lopussa rakentaneilta aravalainasta, josta maksoivat 15% korkoa. Että ei me nykynuoret edes lainan maksamisesta tiedetä. Koskaan ei kuitenkaan kerrota, mitä rakentaminen silloin maksoi, paljonko oli lainapääomaa ja mitkä oli tulot suhteessa lainanlyhennykseen.

Me ollaan keskituloisia ja lainapääoma on niin suuri, että jos korko olisi 10% talous kaatuisi. Tällä rahalla saatu kaksio helsingistä. Omien sekä mieheni vanhempien ensimmäinen omistusasunto on ollut omakotitalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:58"]ketä on suuret ikä luokat?

Sotien jälkeen 1945 -1960 syntynyt kansanosa, joka eli helpoimman elämän, mitä tullaan enää näkemään.

Heidän ei tarvinnut nähdä sotaa eikä työttömyyttä. Inflaatio maksoi heidän asuntolainansa. He pääsivät hyville eläkkeille, jotka maksavat heidän lapsensa paskoista palkoistaan ja epävarmoista tuloistaan.

Heillä kävi ns. MUNKKI!

M40

Hyvin sanottu! Tuohon voi vielä lisätä poliittisen vaikutusvallan (huippu lapsilisät, räätälöity ilmainen opintolaina, opiskella sai kuinka kauan tahansa, jne)

Minun vanhempani kuuluvat tuohon ryhmään ja voin todellakin sanoa, että olet totaalisen väärässä. He ovat raataneet koko elämänsä pienellä palkalla ja tehneet lisäansioiden toivossa sellaisia töitä mitä kukaan täällä ei viitsisi tehdä. Esimerkiksi selvitelleet ja kerineet matonkuteita monta viikkoa iltatöinä lasten nukkuessa että saivat ostettua meille lapsille sukset. Kummallakin on raskaasta työstä johtuvia sairauksia.

Minä olen lapsista vanhempi ja muistan kuinka pienenä ei voinut mennä ulos leikkimään kun ne ainoat äitin tekemät talvihanskat olivat märät. Äiti osti paikallisesta ompelimosta (jossa itsekin oli töissä) kankaiden jämäpalasia ja ompeli niistä meille vaatteita kun ei ollut varaa ostaa. Muistan myös kuinka lapsena toivoin kolme joulua peräkkäin balettitossuja joulupukilta enkä saanut. Yhtenä jouluna oli lahjana minulle nukke ja veljelle lelukuorma-auto ja molemmille suklaalevy. Voi että olimme iloisia! Olen oppinut lapsuudenkodistani säästäväisen elämänasenteen sekä kiitollisuuden vanhempieni työtä kohtaan. Mieheni kanssa olemme molemmat samanlaisista taustoista, molemmat ovat töissä, meillä on 5 lasta ja olemme maksaneet asuntolainamme ja muut lainat jo pois. 

Ottakaa asioista selvää ennenkuin morkkaatte sodan jälkeen syntyneitä!

Miksi luulet että miellä kriittisillä ei olisi omia kokemuksia ja että emme olisi asioista perillä? Maailma on muuttunut paljon ja suuret ikäluokat ovat päässeet helpolla. Heillä on suomen historian helpoin elämä ja se on kiistaton fakta.

Menepä kriittinen pesemään pihasaunaan pyykkilaudalla vaatteet ja huuhtele ne sitten avannossa ja kuivata ulkona pakkasellakin. Kaiken täällä jo kerrotun elämän lisäksi. Ei nämä pullamössöt pärjäisi 50-luvun elämässä, jos heidät sinne helppoon elämään saataisi heitetyksi. TÄMÄ ON Se FAKTA.

Edelleen, FAKTA on se, että suuret ikäluokat olivat 50-luvulla n. 10-vuotiaita. Ehkäpä he auttelivat äitiä huuhtelemaan sitä pyykkiä avannossa?  Tässä puhutaan heidän aikuisuudestaan ja työelämästään ja silloisesta asumisestaan. Siis aikuisena 70-luvulla, ei lapsena 50-luvulla. Varmasti 70-luvullakin osa huuhteli vielä pyykkinsä avannossa, mutta valtaosa kansasta kuitenkaan ei. Mm. omassa lapsuudenkodissani oli pesukone, UPO pesukarhu. Olen syntynyt vuonna 1970 ja vanhempani olivat silloin 24-vuotiaita. Asuimme isohkossa yksiössä lähellä Helsingin keskustaa.

Tottakai suurissa ikäluokissa on paljon köyhiäkin ja myös todella köyhiä, kuten tämä, joka ei saanut lapasia. Mutta suurilla ikäluokilla oli todella hyvät lähtökohdat vaurastua: opiskelemaan pääsi helposti, hyviin töihin pääsi ilman koulutusta, uhka työttömyydestä oli pieni ja siksi esim. opintolainaa uskalsi ottaa. Inflaatio söi asuntolainan.

Kyseessä on nimensä mukaan valtavan suuri ikäluokka ja siihen mahtuu myös syrjäytyneitä ja elämän kaltoin kohtelemia, kuten myös pienempiin ikäluokkiin. Olen tästä jonkin verran jutellutkin omien vanhempieni kanssa, kun he taivastelevat nykymenoa työelämässä ja ainakin he molemmat ovat sitä mieltä, että kaikenkaikkiaan heidän ikäpolvensa on päässyt hyvin helpolla, vaikka omat hankaluutensa on kaikissa ajanjaksoissa. Suurilla ikäluokilla yksi iso juttu tietenkin lyhyet äitiyslomat ja huono hoitotilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:46"]

Näillä palstoilla on niin vääristynyttä kommenttia. Ensin pitäisi ottaa vanhuksilta kaikki tuet pois, mutta perinnön pitäisi jäädä mahdollisimman suureksi. Ihmeellistä touhua.

Ja pyh. Perintöveron voisi nostaa sataan prosentiin. Itse en odota saani suurten ikäluokkien vanhemmiltani yhtään mitään, en edes sitä mitä ovat itse perineet omilta pientilallisvanhemmiltaan.

Suuret ikäluokat ovat käyttäneet omaan hyvinvointiinsa sekä vanhempiensa että lastensa perinnöt.

Kuulun tähän vihattuun ryhmään, mutta en ole saanut kuin 1000 mummon markkaa perinnöksi, koska sisaruksia on paljon ja vanhempani eivät olleet rikkaita.

Itse olemme nyt eläneet koko ikämme suu säkkiä myöten ja vaatteet koko perheelle itse tehden ja talo itse rakennettu ja ihan mökki ja autot ja venee  ja sijoitusasunnot ilman perintöjä hankittu ja kyllä ne jätetään omille puaalmössöille perinnöksi. Ovat kyllä lapset hankkineet hyvät ammatit ja rahaa heillä on kaikkeen himphamppuun, mutta silti ovat koko ajan tarvitsemassa apua, jota en olisi ikinä odottanut omilta vanhemmiltani.

Toki heitä autan, enkä ole matkoihin ym tuhalnnut heidän tulevaa perintöään.

Sama tilanne on kyllä koko suurella ystäväpiirilläni.

Laittaisin #233:lle tuhat alapeukkua jos voisin ja viitsisin. Näitä henkilökohtaisia muisteluita, miten oppikoulukin maksoi, aina riittää. Jotenkin vaan ne isot asiat tuppaavat aina unohtumaan, kuten se miten 10% vuositahtia nousevat palkat,  inflaatio ja säännölliset devalvaatiot söivät asuntolainat, tai se, miten töitä riitti 40 vuodeksi, palkka oli nousujohteinen,  ja pienellä taktikoinnilla sai itselleen 60+  % eläkkeen viimeisten vuosien parhaisiin palkkoihin perustuen.

Nykyisellä eläkkeiden laskentamallilla joka vuoden ansiotulot lasketaan ja jokainen aukko tuntuu eläkekarttumassa, lainoista maksetaan reaalikorkoa ja palkat jopa laskevat, jos työpaikkaa yli päänsä edes on. Suuri osa saa painiskella pätkätöiden ja työttömyyden kanssa. Lisäksi maksamme sekä me että työnantajamme  nykyisten eläkkeiden sekä omien eläkkeidemme vuoksi rahastoihin merkittävän summan rahaa joka kuukausi. Suuria ikäluokkia ei vanhempien eläkkeiden kustantaminen juurikaan kirpaissut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:58"]ketä on suuret ikä luokat?

Sotien jälkeen 1945 -1960 syntynyt kansanosa, joka eli helpoimman elämän, mitä tullaan enää näkemään.

Heidän ei tarvinnut nähdä sotaa eikä työttömyyttä. Inflaatio maksoi heidän asuntolainansa. He pääsivät hyville eläkkeille, jotka maksavat heidän lapsensa paskoista palkoistaan ja epävarmoista tuloistaan.

Heillä kävi ns. MUNKKI!

M40

Hyvin sanottu! Tuohon voi vielä lisätä poliittisen vaikutusvallan (huippu lapsilisät, räätälöity ilmainen opintolaina, opiskella sai kuinka kauan tahansa, jne)

Minun vanhempani kuuluvat tuohon ryhmään ja voin todellakin sanoa, että olet totaalisen väärässä. He ovat raataneet koko elämänsä pienellä palkalla ja tehneet lisäansioiden toivossa sellaisia töitä mitä kukaan täällä ei viitsisi tehdä. Esimerkiksi selvitelleet ja kerineet matonkuteita monta viikkoa iltatöinä lasten nukkuessa että saivat ostettua meille lapsille sukset. Kummallakin on raskaasta työstä johtuvia sairauksia.

Minä olen lapsista vanhempi ja muistan kuinka pienenä ei voinut mennä ulos leikkimään kun ne ainoat äitin tekemät talvihanskat olivat märät. Äiti osti paikallisesta ompelimosta (jossa itsekin oli töissä) kankaiden jämäpalasia ja ompeli niistä meille vaatteita kun ei ollut varaa ostaa. Muistan myös kuinka lapsena toivoin kolme joulua peräkkäin balettitossuja joulupukilta enkä saanut. Yhtenä jouluna oli lahjana minulle nukke ja veljelle lelukuorma-auto ja molemmille suklaalevy. Voi että olimme iloisia! Olen oppinut lapsuudenkodistani säästäväisen elämänasenteen sekä kiitollisuuden vanhempieni työtä kohtaan. Mieheni kanssa olemme molemmat samanlaisista taustoista, molemmat ovat töissä, meillä on 5 lasta ja olemme maksaneet asuntolainamme ja muut lainat jo pois. 

Ottakaa asioista selvää ennenkuin morkkaatte sodan jälkeen syntyneitä!

Miksi luulet että miellä kriittisillä ei olisi omia kokemuksia ja että emme olisi asioista perillä? Maailma on muuttunut paljon ja suuret ikäluokat ovat päässeet helpolla. Heillä on suomen historian helpoin elämä ja se on kiistaton fakta.

Menepä kriittinen pesemään pihasaunaan pyykkilaudalla vaatteet ja huuhtele ne sitten avannossa ja kuivata ulkona pakkasellakin. Kaiken täällä jo kerrotun elämän lisäksi. Ei nämä pullamössöt pärjäisi 50-luvun elämässä, jos heidät sinne helppoon elämään saataisi heitetyksi. TÄMÄ ON Se FAKTA.

Edelleen, FAKTA on se, että suuret ikäluokat olivat 50-luvulla n. 10-vuotiaita. Ehkäpä he auttelivat äitiä huuhtelemaan sitä pyykkiä avannossa?  Tässä puhutaan heidän aikuisuudestaan ja työelämästään ja silloisesta asumisestaan. Siis aikuisena 70-luvulla, ei lapsena 50-luvulla. Varmasti 70-luvullakin osa huuhteli vielä pyykkinsä avannossa, mutta valtaosa kansasta kuitenkaan ei. Mm. omassa lapsuudenkodissani oli pesukone, UPO pesukarhu. Olen syntynyt vuonna 1970 ja vanhempani olivat silloin 24-vuotiaita. Asuimme isohkossa yksiössä lähellä Helsingin keskustaa.

Tottakai suurissa ikäluokissa on paljon köyhiäkin ja myös todella köyhiä, kuten tämä, joka ei saanut lapasia. Mutta suurilla ikäluokilla oli todella hyvät lähtökohdat vaurastua: opiskelemaan pääsi helposti, hyviin töihin pääsi ilman koulutusta, uhka työttömyydestä oli pieni ja siksi esim. opintolainaa uskalsi ottaa. Inflaatio söi asuntolainan.

Kyseessä on nimensä mukaan valtavan suuri ikäluokka ja siihen mahtuu myös syrjäytyneitä ja elämän kaltoin kohtelemia, kuten myös pienempiin ikäluokkiin. Olen tästä jonkin verran jutellutkin omien vanhempieni kanssa, kun he taivastelevat nykymenoa työelämässä ja ainakin he molemmat ovat sitä mieltä, että kaikenkaikkiaan heidän ikäpolvensa on päässyt hyvin helpolla, vaikka omat hankaluutensa on kaikissa ajanjaksoissa. Suurilla ikäluokilla yksi iso juttu tietenkin lyhyet äitiyslomat ja huono hoitotilanne.

Hauskaa tämä, että kerrotaan omien vanhempien kovasta elämästä omanaan. Äitini, kylläkin 60-luvun alussa syntynyt, jaksaa aina kertoa, kuinka on leikitty käpylehmillä ja hiihdetty 15km kouluun. Todellisuudessa asui alle 2km ala-asteesta ja meni ylä-asteelle bussilla (joo tiedän, että ei sanottu ala- ja yläasteeksi tuolloin). 30-luvulla syntyneet vanhempansa kyllä hiihtivät, eikä lelujakaan juuri ollut.

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin #233:lle tuhat alapeukkua jos voisin ja viitsisin. Näitä henkilökohtaisia muisteluita, miten oppikoulukin maksoi, aina riittää. Jotenkin vaan ne isot asiat tuppaavat aina unohtumaan, kuten se miten 10% vuositahtia nousevat palkat,  inflaatio ja säännölliset devalvaatiot söivät asuntolainat, tai se, miten töitä riitti 40 vuodeksi, palkka oli nousujohteinen,  ja pienellä taktikoinnilla sai itselleen 60+  % eläkkeen viimeisten vuosien parhaisiin palkkoihin perustuen.

Nykyisellä eläkkeiden laskentamallilla joka vuoden ansiotulot lasketaan ja jokainen aukko tuntuu eläkekarttumassa, lainoista maksetaan reaalikorkoa ja palkat jopa laskevat, jos työpaikkaa yli päänsä edes on. Suuri osa saa painiskella pätkätöiden ja työttömyyden kanssa. Lisäksi maksamme sekä me että työnantajamme  nykyisten eläkkeiden sekä omien eläkkeidemme vuoksi rahastoihin merkittävän summan rahaa joka kuukausi. Suuria ikäluokkia ei vanhempien eläkkeiden kustantaminen juurikaan kirpaissut.

Fakta on se, että meillä on parempi elintaso kuin vanhemmillamme. Kaikki on paljon helpompaa. Tosin vaatimustasokin näyttää kokoajan nousevan. Ja kateus. Ja luulot. Aina pitää olla joku jota syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Suurin massoin käytännössä vain kävelivät töihin osa ilman ihmeempiä koulutuksia. Työpaikkoja vain maagisesti lisääntyi, jotta jokainen sai töitä. Painoivat pitkän työuran, monet jopa samassa työpaikassa eläkkeeseen asti. Heidän poistuttuaan tilalle ei avautunutkaan paikkoja.

Koska työvoima pula kaatuu päälle, kaikki työnantajat ovat varautuneet siihen että uusia työntekijöitä ei ole saatavilla. 

Myös valtio on tehnyt kaikkensa saman asian vuoksi, siihen politikot ovat asiat ajaneet toisteltuaan mantraa ja sellaisia päätöksiä joilla työvoiman tarve minimoidaan.

Nykyinen ostovoiman ennuste on monessa paikassa arvioitu nykyisen politiikan mukaan, joten on kannattavampaa vähentää työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:58"]ketä on suuret ikä luokat?

Sotien jälkeen 1945 -1960 syntynyt kansanosa, joka eli helpoimman elämän, mitä tullaan enää näkemään.

Heidän ei tarvinnut nähdä sotaa eikä työttömyyttä. Inflaatio maksoi heidän asuntolainansa. He pääsivät hyville eläkkeille, jotka maksavat heidän lapsensa paskoista palkoistaan ja epävarmoista tuloistaan.

Heillä kävi ns. MUNKKI!

M40

Hyvin sanottu! Tuohon voi vielä lisätä poliittisen vaikutusvallan (huippu lapsilisät, räätälöity ilmainen opintolaina, opiskella sai kuinka kauan tahansa, jne)

Minun vanhempani kuuluvat tuohon ryhmään ja voin todellakin sanoa, että olet totaalisen väärässä. He ovat raataneet koko elämänsä pienellä palkalla ja tehneet lisäansioiden toivossa sellaisia töitä mitä kukaan täällä ei viitsisi tehdä. Esimerkiksi selvitelleet ja kerineet matonkuteita monta viikkoa iltatöinä lasten nukkuessa että saivat ostettua meille lapsille sukset. Kummallakin on raskaasta työstä johtuvia sairauksia.

Minä olen lapsista vanhempi ja muistan kuinka pienenä ei voinut mennä ulos leikkimään kun ne ainoat äitin tekemät talvihanskat olivat märät. Äiti osti paikallisesta ompelimosta (jossa itsekin oli töissä) kankaiden jämäpalasia ja ompeli niistä meille vaatteita kun ei ollut varaa ostaa. Muistan myös kuinka lapsena toivoin kolme joulua peräkkäin balettitossuja joulupukilta enkä saanut. Yhtenä jouluna oli lahjana minulle nukke ja veljelle lelukuorma-auto ja molemmille suklaalevy. Voi että olimme iloisia! Olen oppinut lapsuudenkodistani säästäväisen elämänasenteen sekä kiitollisuuden vanhempieni työtä kohtaan. Mieheni kanssa olemme molemmat samanlaisista taustoista, molemmat ovat töissä, meillä on 5 lasta ja olemme maksaneet asuntolainamme ja muut lainat jo pois. 

Ottakaa asioista selvää ennenkuin morkkaatte sodan jälkeen syntyneitä!

Miksi luulet että miellä kriittisillä ei olisi omia kokemuksia ja että emme olisi asioista perillä? Maailma on muuttunut paljon ja suuret ikäluokat ovat päässeet helpolla. Heillä on suomen historian helpoin elämä ja se on kiistaton fakta.

Menepä kriittinen pesemään pihasaunaan pyykkilaudalla vaatteet ja huuhtele ne sitten avannossa ja kuivata ulkona pakkasellakin. Kaiken täällä jo kerrotun elämän lisäksi. Ei nämä pullamössöt pärjäisi 50-luvun elämässä, jos heidät sinne helppoon elämään saataisi heitetyksi. TÄMÄ ON Se FAKTA.

Edelleen, FAKTA on se, että suuret ikäluokat olivat 50-luvulla n. 10-vuotiaita. Ehkäpä he auttelivat äitiä huuhtelemaan sitä pyykkiä avannossa?  Tässä puhutaan heidän aikuisuudestaan ja työelämästään ja silloisesta asumisestaan. Siis aikuisena 70-luvulla, ei lapsena 50-luvulla. Varmasti 70-luvullakin osa huuhteli vielä pyykkinsä avannossa, mutta valtaosa kansasta kuitenkaan ei. Mm. omassa lapsuudenkodissani oli pesukone, UPO pesukarhu. Olen syntynyt vuonna 1970 ja vanhempani olivat silloin 24-vuotiaita. Asuimme isohkossa yksiössä lähellä Helsingin keskustaa.

Tottakai suurissa ikäluokissa on paljon köyhiäkin ja myös todella köyhiä, kuten tämä, joka ei saanut lapasia. Mutta suurilla ikäluokilla oli todella hyvät lähtökohdat vaurastua: opiskelemaan pääsi helposti, hyviin töihin pääsi ilman koulutusta, uhka työttömyydestä oli pieni ja siksi esim. opintolainaa uskalsi ottaa. Inflaatio söi asuntolainan.

Kyseessä on nimensä mukaan valtavan suuri ikäluokka ja siihen mahtuu myös syrjäytyneitä ja elämän kaltoin kohtelemia, kuten myös pienempiin ikäluokkiin. Olen tästä jonkin verran jutellutkin omien vanhempieni kanssa, kun he taivastelevat nykymenoa työelämässä ja ainakin he molemmat ovat sitä mieltä, että kaikenkaikkiaan heidän ikäpolvensa on päässyt hyvin helpolla, vaikka omat hankaluutensa on kaikissa ajanjaksoissa. Suurilla ikäluokilla yksi iso juttu tietenkin lyhyet äitiyslomat ja huono hoitotilanne.

Hauskaa tämä, että kerrotaan omien vanhempien kovasta elämästä omanaan. Äitini, kylläkin 60-luvun alussa syntynyt, jaksaa aina kertoa, kuinka on leikitty käpylehmillä ja hiihdetty 15km kouluun. Todellisuudessa asui alle 2km ala-asteesta ja meni ylä-asteelle bussilla (joo tiedän, että ei sanottu ala- ja yläasteeksi tuolloin). 30-luvulla syntyneet vanhempansa kyllä hiihtivät, eikä lelujakaan juuri ollut.

Heh, mun äiti tekee samaa (50-luvun alussa syntynyt), vaikka koko lapsuutensa asui ihan ydinkeskustassa kivenheiton päässä kaikesta. Kaiken lisäksi esipolvemme ovat olleet hyvin toimeentuleviakauppiaita/porvareita ainakin 1800-luvulta lähtien.