Onko mielestäsi tärkeämpää opiskella alalle, jolla on hyvä työllistymismahdollisuus vai alalle joka on unelmasi?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tähdätä unelma-alalle, tottakai. Joku sielläkin aina pärjää. Jos siellä ei homma lähde käyntiin, sitten joku mahdollisimman läheltä liippava, suht työllistävä ala.

Ei missään nimessä epämieluisaa, työllistävää alaa, jos mitenkään mahdollista valita.

Minun mielestäni kannattaa siksikin, että vaikka siellä ei pärjäisikään tai ei jäisi kyseiselle alalle, siinä voi saada pohjaa elinikäiseen harrastukseen tai sivutoimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin...mistä sen tietää mikä ala työllistää 10? 20? vuoden päästä? Itse opiskelin kuntohoitajaksi, luvattiin ettei työt lopu koskaan. Meni muutama vuosi koko koulutus lopetettiin. Avoimia virkoja ei tullut lisää, avautuneet virat muutettiin toisiksi. Meni kaikki työnsaantitoiveet siinä.

Tuostahan olis voinut jatkaa lähihoitajaksi, fysioterapeutiksi, hierojaksi, sairaanhoitajaksi, lastenhoitajaksi, hammashoitajaksi.

Tuohan oli aikoinaan hyvä pohja tuollaiseen koulutukseen, taatusti olisit päässyt jotakin noista opiskelemaan.

Ei kyennut enää siinä vaiheessa uutta velkaa ottamaan, työn piti ehdottomasti olla päivätyö erityislapsen takia. Lähi- tai lastenhoitaja ei kiinnosta. Ainut mikä kiinnosti oli hammashoitaja mutta omalla paikkakunnalla ei koulutusta ollut ja olemassa oleva tukiverkosto oli tosi tärkeä.

Ei millään pahalla, mutta jokainen lapsi on nykyään erityislapsi...

Ei myöskään millään pahalla mutta ei onneksi ole...

U

Opiskelin unelma-ammattiini ja käteen jäi vain velkaa ja menetetyt vuodet. Tein hetken hanttihommia ja sitten opiskelin uudestaan, sellaiselle alalle missä riittää töitä ja on hyvä palkka. Nyt saan menetetystä vapaa-ajasta riittävän korvauksen. En voi kehottaa ketään opiskelemaan alalle missä huono työllistyminen.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin unelma-ammattiini ja käteen jäi vain velkaa ja menetetyt vuodet. Tein hetken hanttihommia ja sitten opiskelin uudestaan, sellaiselle alalle missä riittää töitä ja on hyvä palkka. Nyt saan menetetystä vapaa-ajasta riittävän korvauksen. En voi kehottaa ketään opiskelemaan alalle missä huono työllistyminen.

Eikö se sitten ollutkaan kivaa, menikö unelma ohi? Eikö käteen jäänyt mitään hyödyllisiä taitoja, opiskelukavereita, muistoja nuoruudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin unelma-ammattiini ja käteen jäi vain velkaa ja menetetyt vuodet. Tein hetken hanttihommia ja sitten opiskelin uudestaan, sellaiselle alalle missä riittää töitä ja on hyvä palkka. Nyt saan menetetystä vapaa-ajasta riittävän korvauksen. En voi kehottaa ketään opiskelemaan alalle missä huono työllistyminen.

Eikö se sitten ollutkaan kivaa, menikö unelma ohi? Eikö käteen jäänyt mitään hyödyllisiä taitoja, opiskelukavereita, muistoja nuoruudesta?

Meen pomo myönsi suoraan et pienet palkathan täällä on mutta me ollaan niin kivoja ja mukavia toisiamme kohtaan. Joo....

Työllistymismahdollisuuksien kannattaisi olla edes kohtalaiset. Sitä paitsi yleensä ei voi olla varma viihtyykö sillä unelma-alallakaan. Todellisuus voi olla eri kuin mielikuvat. Asia mitä tekee mielellään harrastuksena voikin olla kokopäiväisenä ja tulosvaatimuksineen jotain muuta.

Sellaistakaan ei kannata opiskella mikä ei yhtään kiinnosta, koska silloin alalla ei menesty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin unelma-ammattiini ja käteen jäi vain velkaa ja menetetyt vuodet. Tein hetken hanttihommia ja sitten opiskelin uudestaan, sellaiselle alalle missä riittää töitä ja on hyvä palkka. Nyt saan menetetystä vapaa-ajasta riittävän korvauksen. En voi kehottaa ketään opiskelemaan alalle missä huono työllistyminen.

Eikö se sitten ollutkaan kivaa, menikö unelma ohi? Eikö käteen jäänyt mitään hyödyllisiä taitoja, opiskelukavereita, muistoja nuoruudesta?

Olihan se ihan kivaa hetken, 250 työhakemuksen rustaaminen ja jatkuvat ei kiitos ja se kun selaat avoimia työpaikkoja päivästä toiseen ei ollut niin hauskaa. Velkaa jäi aika reilusti, mitään hyödyllisiä taitoja ei jäänyt käteen eikä sellaisia pitkiä kaveruus suhteita kun hajauduttiin ympäri Suomea ja maailmaa.

Työ työnä ja huvit huvina.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on arpapeliä, mihin päästyy. Valinta on harhaa. Harhaa on myös kuvitelmat, että joku ala työllistäisi hyvin. Ei sitä koskaan tiedä, mikä tulevaisuudessa työllistää.

Jos ajattelee, että elämä on arpapeliä niin sellaista se myös tulee olemaan. Jos on määrätietoinen niiden unelmien toteuttamisen suhteen niin ne unelmat myös toteutuvat. Mielestäni on todella surullista nuo kyselyn tulokset, että yli puolet vastanneista ei kannata unelmien seuraamista.

Vierailija kirjoitti:

Työ työnä ja huvit huvina.

Miksei työstä saisi nauttia?

kouluttauduin kuvataiteilijaksi. nyt 13 vuotta päivääkää alan töitä tehnyt. jokaiselle tulevalle taiteilijalle vinkiksi: hommatkaa ensin joku ammatti jolla kustantaa materiaalit.

Minä lähdin seuraamaan unelmiaan ja hain paljon parjatulle taidealalle. Kannatti. Nyt elätän itseni kuvituksillani, ja odotan jokaista uutta työpäivää innokkaasti!

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin seuraamaan unelmiaan ja hain paljon parjatulle taidealalle. Kannatti. Nyt elätän itseni kuvituksillani, ja odotan jokaista uutta työpäivää innokkaasti!

*unelmiani

- edellinen

Minä opiskelin filosofiaa. Vaikea lukea mitään työllistävää, jos sellaisten alojen teoriapuoli kiinnostaa yhtä paljon kuin kasa paskaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ työnä ja huvit huvina.

Miksei työstä saisi nauttia?

"Saat" nauttia. Mutta et voi vaatia muita työllistämään, kun ihmiset pyrkivät sinne missä kysyntää ei ole ja toisaalta tuuppaavat omat rahansa aloille joissa työvoimalle on kysyntää, kuten terveydenhoito ja tekniikka.

UNELMA-ALALLE, tietysti onnekasta on jos se on myös hyvin työllistävä. UNELMA-ALLALLAAN viitsii harkita yrittäjyyttäkin huom!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni miettii juuri tuota ap:n kysymystä. Hakeutuako opiskelemaan unelma-alaa taiteessa. Todennäköisyys hyvinpalkattuun työpaikkaan todella pieni, mutta ei tietenkään mahdoton. Vai pyrkiäkö matemaattiselle, todennäköisesti hyvinpalkatulle ja työllistävälle alalle, joka olisi myös ihan ok, mutta mikään unelmien työ,vaan perustyötä.

Riippuu mitä eniten haluaa elämältä. Lapsia? Jos elätettäviä on tiedossa ja se perhe on ykkösasia, kannattaa opiskella vähintään semisti kiinnostava, rahakas ala. Jos taas ei missään tapauksessa halua lapsia, kannattaa mielestäni ehdottomasti panostaa siihen, mikä sielussa eniten polttelee. Jos siltä väliltä tai ei tiedä, niin vaikeampi päättää. Ehkä siinäkin tapauksessa sanoisin, että kannattaa kokeilla sitä taidetta ensin. Ei tarvitse sitten miettiä, että mitä jos.

Tässä lapseni taas on ihan eri linjoilla. Toivoo kyllä, että saa lapsia. Ajattelee, että taiteeseen liittyvässä työssä olisi mahdollista tehdä töitä kotona, olla läsnä. Suurin unelma on tietenkin olla menestyvä ja päästä hyville ansioille.

Matemaattisesta alasta taas on esimerkkinä oma isä, joka ei kovin kummoinen isä ole. Hädin tuskin lapset näkevät hänet vilaukselta joskus, kun on aina töissä. Sellainen vanhempi ei halua olla.

2

Miten taidetta voi tehdä lapsien pyöriessä jaloissa? Ei taidealalla voi samaan aikaan _työskennellä_ ja olla läsnä kotona toisille.

Jos suurin unelma on menestys ja hyvät ansiot, eikös vastaus ole selvä? Pitää sitten vaan huolehtia, että ei aina ole töissä, ja että aika kotona on läsnäolevaa.

Niin se menestys ja hyvät ansiot siis liittyvät taiteeseen, ei mihinkään kuukausipalkkaiseen DI:n hommaan.

Ei niiden lasten tarvitsisi koko ajan jaloissa pyöriä, mutta onhan se eri asia tehdä töitä kotona, jolloin kotona olevia lapsia on mahdollista nähdä aina tauoilla, aamulla yms. vs. toimistolla tai pitkillä työmatkoilla oleva isä, joka ei tiedä mitään lastensa asioista.

2

Vierailija kirjoitti:

Tottakai työllistävälle alalle.

Mitä tekisin sillä unelma ammatilla, jos milloinkaan pääsisi alan töihin?

Millä minä eläisin, niillä tukiasillako koko loppuelämäni?

Kun on ollut aikansa siinä työllistävissä työssä ja ehkä kerännyt vähän pesämunaakin, ja katellut työmarkkinoita että mikä tilanne siellä unelma ammattini puolella on töihin päästä, on vieläkin mahdollista se unelma toteuttaa.

Ja siinä ajassakin on myös jo todellisuudentaju ja yhteiskunnan asioiden ymmärtäminen lisääntynyt.

Hankalahan se on päätöstä suoraan 15 vuotiaana, peruskoulusta päässeenä tehdä, mieli voi muuttua useita kertoja sen päätöksen ja koulutuksen jälkeen.

Vähän sama juttu lukioin jälkeen, mutta silloin on sentäs jo kolme kypsempi.

Mitä tekisin sillä unelma ammatilla, jos milloinkaan pääsisi alan töihin?

-Mitä tekisin ammatilla, joka työllistää muttei tee minua onnelliseksi?

Millä minä eläisin, niillä tukiasillako koko loppuelämäni?

-Uskon, että jos oikeasti on intohimoinen jonkin asian suhteen niin aivan varmasti löytää keinot miten menestyä 

Onko AP itse ollut koskaan työtön? Kentien mahdollisesti valmistunut työttömäksi ja joutunut kestämään kuukausia jatkunutta kauhukuvaa syrjäytymisestä, vaikka onkin tehnyt ns. "kaiken oikein". Se oli ihan hirveää enkä toivo sitä kenellekään, vaikka työttömänä oleminen onkin sinänsä kokemus mikä kaikkien pitäisi joutua kokemaan. Poistaisi paljon epäempaattisuutta tästä maailmasta.

Olisiko lapselle mahdollisuutta löytää jotain monitieteellistä alaa, missä pääsisin sekä kiinni rahoihin, että saisi toteuttaa luovaa puoltansa?