Onko mielestäsi tärkeämpää opiskella alalle, jolla on hyvä työllistymismahdollisuus vai alalle joka on unelmasi?

Äänestin unelma-alaa, koska naiset arvostaa vain statusmiehiä eikä hyvin työllistettyjä duunareita.

Lapseni miettii juuri tuota ap:n kysymystä. Hakeutuako opiskelemaan unelma-alaa taiteessa. Todennäköisyys hyvinpalkattuun työpaikkaan todella pieni, mutta ei tietenkään mahdoton. Vai pyrkiäkö matemaattiselle, todennäköisesti hyvinpalkatulle ja työllistävälle alalle, joka olisi myös ihan ok, mutta mikään unelmien työ,vaan perustyötä.

Minä hakeuduin opiskelemaan alaa, joka työllistäisi hyvin ja virhe se kyllä oli. Vaikeaa saada tehtäviä suoritettua, kun ei kiinnostu aiheesta tarpeeksi. Samalla yritän tasapainotella, että saisin rakkaalle harrastukselle järjestettyä aikaa. Jälkeenpäin ajatellen, olisi kannattanut kauan sitten panostaa 100% siihen harrastukseen niin nyt olisin pro ja ei tarvitsisi tuskailla vuosien eksyilyjen jälkeen, ja näköjään taas tuli tehtyä virheaskel.

Tällä hetkellä yritän miettiä seuraavaa siirtoa ja suoritan sellaisia kursseja, joista mahdollisimman helposti saisin pisteet...

Vierailija kirjoitti:

Lapseni miettii juuri tuota ap:n kysymystä. Hakeutuako opiskelemaan unelma-alaa taiteessa. Todennäköisyys hyvinpalkattuun työpaikkaan todella pieni, mutta ei tietenkään mahdoton. Vai pyrkiäkö matemaattiselle, todennäköisesti hyvinpalkatulle ja työllistävälle alalle, joka olisi myös ihan ok, mutta mikään unelmien työ,vaan perustyötä.

Riippuu mitä eniten haluaa elämältä. Lapsia? Jos elätettäviä on tiedossa ja se perhe on ykkösasia, kannattaa opiskella vähintään semisti kiinnostava, rahakas ala. Jos taas ei missään tapauksessa halua lapsia, kannattaa mielestäni ehdottomasti panostaa siihen, mikä sielussa eniten polttelee. Jos siltä väliltä tai ei tiedä, niin vaikeampi päättää. Ehkä siinäkin tapauksessa sanoisin, että kannattaa kokeilla sitä taidetta ensin. Ei tarvitse sitten miettiä, että mitä jos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni miettii juuri tuota ap:n kysymystä. Hakeutuako opiskelemaan unelma-alaa taiteessa. Todennäköisyys hyvinpalkattuun työpaikkaan todella pieni, mutta ei tietenkään mahdoton. Vai pyrkiäkö matemaattiselle, todennäköisesti hyvinpalkatulle ja työllistävälle alalle, joka olisi myös ihan ok, mutta mikään unelmien työ,vaan perustyötä.

Riippuu mitä eniten haluaa elämältä. Lapsia? Jos elätettäviä on tiedossa ja se perhe on ykkösasia, kannattaa opiskella vähintään semisti kiinnostava, rahakas ala. Jos taas ei missään tapauksessa halua lapsia, kannattaa mielestäni ehdottomasti panostaa siihen, mikä sielussa eniten polttelee. Jos siltä väliltä tai ei tiedä, niin vaikeampi päättää. Ehkä siinäkin tapauksessa sanoisin, että kannattaa kokeilla sitä taidetta ensin. Ei tarvitse sitten miettiä, että mitä jos.

Tässä lapseni taas on ihan eri linjoilla. Toivoo kyllä, että saa lapsia. Ajattelee, että taiteeseen liittyvässä työssä olisi mahdollista tehdä töitä kotona, olla läsnä. Suurin unelma on tietenkin olla menestyvä ja päästä hyville ansioille.

Matemaattisesta alasta taas on esimerkkinä oma isä, joka ei kovin kummoinen isä ole. Hädin tuskin lapset näkevät hänet vilaukselta joskus, kun on aina töissä. Sellainen vanhempi ei halua olla.

2

Pääsin opiskelemaan sitä alaa mitä halusinkin. Järkevänä ihmisenä osasin kyllä miettiä itselleni kiinnostavan alan, jossa ansaitsee riittävästi mukavaan elämään. Mitään taidealaa en edes harkinnutm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni miettii juuri tuota ap:n kysymystä. Hakeutuako opiskelemaan unelma-alaa taiteessa. Todennäköisyys hyvinpalkattuun työpaikkaan todella pieni, mutta ei tietenkään mahdoton. Vai pyrkiäkö matemaattiselle, todennäköisesti hyvinpalkatulle ja työllistävälle alalle, joka olisi myös ihan ok, mutta mikään unelmien työ,vaan perustyötä.

Riippuu mitä eniten haluaa elämältä. Lapsia? Jos elätettäviä on tiedossa ja se perhe on ykkösasia, kannattaa opiskella vähintään semisti kiinnostava, rahakas ala. Jos taas ei missään tapauksessa halua lapsia, kannattaa mielestäni ehdottomasti panostaa siihen, mikä sielussa eniten polttelee. Jos siltä väliltä tai ei tiedä, niin vaikeampi päättää. Ehkä siinäkin tapauksessa sanoisin, että kannattaa kokeilla sitä taidetta ensin. Ei tarvitse sitten miettiä, että mitä jos.

Tässä lapseni taas on ihan eri linjoilla. Toivoo kyllä, että saa lapsia. Ajattelee, että taiteeseen liittyvässä työssä olisi mahdollista tehdä töitä kotona, olla läsnä. Suurin unelma on tietenkin olla menestyvä ja päästä hyville ansioille.

Matemaattisesta alasta taas on esimerkkinä oma isä, joka ei kovin kummoinen isä ole. Hädin tuskin lapset näkevät hänet vilaukselta joskus, kun on aina töissä. Sellainen vanhempi ei halua olla.

2

Miten taidetta voi tehdä lapsien pyöriessä jaloissa? Ei taidealalla voi samaan aikaan _työskennellä_ ja olla läsnä kotona toisille.

Jos suurin unelma on menestys ja hyvät ansiot, eikös vastaus ole selvä? Pitää sitten vaan huolehtia, että ei aina ole töissä, ja että aika kotona on läsnäolevaa.

Kyllä se on arpapeliä, mihin päästyy. Valinta on harhaa. Harhaa on myös kuvitelmat, että joku ala työllistäisi hyvin. Ei sitä koskaan tiedä, mikä tulevaisuudessa työllistää.

Niin...mistä sen tietää mikä ala työllistää 10? 20? vuoden päästä? Itse opiskelin kuntohoitajaksi, luvattiin ettei työt lopu koskaan. Meni muutama vuosi koko koulutus lopetettiin. Avoimia virkoja ei tullut lisää, avautuneet virat muutettiin toisiksi. Meni kaikki työnsaantitoiveet siinä.

Kompromissejakin löytyy. Ja joskus vähemmän kiinnostava ala viekin mukanaan kun siitä oppii enemmän. Ja joskus itse työ voi olla vähän sinne päin mutta työporukka niin kivaa, että itse työllä ei edes niin ole väliä.

Jos ihan absolut pitää valita niin mieluummin työ joka elättää ja jolla voi rahoittaa sitä rakasta harrastustakin. Usein nimittäin se rakas harrastus muuttuukin työnä vastenmieliseksi ja raskaaksi, koska siinä on niin paljon paineita ja vastuita ja sitä itse rakastamaansa asiaa ei välttämättä ehdi edes juuri tekemään.

Vrt. vaikka kukkien ja vihannesten kasvattaminen kotipuutarhassa on kivaa. Ison kukka- ja vihnnespuutarhan pyörittäminen on raskasta bulkkityötä ja joudut työllistämään matalapalkkakausityöläisiä, hoitamaan kirjanpitoa, tilauksia, hr-hommia, stressaamaan sähkön ja lannoitteiden hinnasta, tekemään satojen tuhansien investointeja jne... Kukkien nyppiminen jää aika vähälle. Tai moni hevostyttö haaveilee tallin pitämisestä tai ratsastuksenopertajan hommasta. Onpa muuten helvetin raskasta ja kallista ja itse ei jää kyllä aikaa paljin ratsastella ja heppoja taputella. Hevosista tulee työvälineitä ja niiden pitäminen maksaa. Vastoinkäymisiä tulee ja niitä rakkaita hevosia joutuu myydä ja lopettaa, koska huonon tai sairaan eläimen pitäminen vasta kalliiksi tuleekin. Kivempi olisi käydä töissä vaikka opettajana alakoulussa ja ratsastella vain huvikseen.

Tottakai työllistävälle alalle.

Mitä tekisin sillä unelma ammatilla, jos milloinkaan pääsisi alan töihin?

Millä minä eläisin, niillä tukiasillako koko loppuelämäni?

Kun on ollut aikansa siinä työllistävissä työssä ja ehkä kerännyt vähän pesämunaakin, ja katellut työmarkkinoita että mikä tilanne siellä unelma ammattini puolella on töihin päästä, on vieläkin mahdollista se unelma toteuttaa.

Ja siinä ajassakin on myös jo todellisuudentaju ja yhteiskunnan asioiden ymmärtäminen lisääntynyt.

Hankalahan se on päätöstä suoraan 15 vuotiaana, peruskoulusta päässeenä tehdä, mieli voi muuttua useita kertoja sen päätöksen ja koulutuksen jälkeen.

Vähän sama juttu lukioin jälkeen, mutta silloin on sentäs jo kolme kypsempi.

Vierailija kirjoitti:

Niin...mistä sen tietää mikä ala työllistää 10? 20? vuoden päästä? Itse opiskelin kuntohoitajaksi, luvattiin ettei työt lopu koskaan. Meni muutama vuosi koko koulutus lopetettiin. Avoimia virkoja ei tullut lisää, avautuneet virat muutettiin toisiksi. Meni kaikki työnsaantitoiveet siinä.

Tuostahan olis voinut jatkaa lähihoitajaksi, fysioterapeutiksi, hierojaksi, sairaanhoitajaksi, lastenhoitajaksi, hammashoitajaksi.

Tuohan oli aikoinaan hyvä pohja tuollaiseen koulutukseen, taatusti olisit päässyt jotakin noista opiskelemaan.

Jos valmistun, en edes halua töitä heti. Lähden maailmalle.

Kannattaa tähdätä unelma-alalle, tottakai. Joku sielläkin aina pärjää. Jos siellä ei homma lähde käyntiin, sitten joku mahdollisimman läheltä liippava, suht työllistävä ala.

Ei missään nimessä epämieluisaa, työllistävää alaa, jos mitenkään mahdollista valita.

En ole koskaan opiskellut unelma-alalle mutta tiedän näin tehneitä työttömiä. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu jos ei ole kultalusikkaa kakkosessa eikä ole varaa haahuilla läpi elämän perittyjen rahojen/työpaikan varassa.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin opiskelemaan sitä alaa mitä halusinkin. Järkevänä ihmisenä osasin kyllä miettiä itselleni kiinnostavan alan, jossa ansaitsee riittävästi mukavaan elämään. Mitään taidealaa en edes harkinnutm

Ei kukaan järkevä ihminen valitse taidealaa. Sinne päätyvät ne, jotka välittää asiasta tahtomattaan niin paljon, että mikään muu ei oikein onnistu. Ja ehkä sitten joitakin wannabe-taiteilijoita jotka luulee, että taiteilijana olo on jotenkin hienoa, mutta yleensä pääsyvaatimukset oppilaitoksiin taitavat olla kyllä aika kovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin...mistä sen tietää mikä ala työllistää 10? 20? vuoden päästä? Itse opiskelin kuntohoitajaksi, luvattiin ettei työt lopu koskaan. Meni muutama vuosi koko koulutus lopetettiin. Avoimia virkoja ei tullut lisää, avautuneet virat muutettiin toisiksi. Meni kaikki työnsaantitoiveet siinä.

Tuostahan olis voinut jatkaa lähihoitajaksi, fysioterapeutiksi, hierojaksi, sairaanhoitajaksi, lastenhoitajaksi, hammashoitajaksi.

Tuohan oli aikoinaan hyvä pohja tuollaiseen koulutukseen, taatusti olisit päässyt jotakin noista opiskelemaan.

Ei kyennut enää siinä vaiheessa uutta velkaa ottamaan, työn piti ehdottomasti olla päivätyö erityislapsen takia. Lähi- tai lastenhoitaja ei kiinnosta. Ainut mikä kiinnosti oli hammashoitaja mutta omalla paikkakunnalla ei koulutusta ollut ja olemassa oleva tukiverkosto oli tosi tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejakin löytyy. Ja joskus vähemmän kiinnostava ala viekin mukanaan kun siitä oppii enemmän. Ja joskus itse työ voi olla vähän sinne päin mutta työporukka niin kivaa, että itse työllä ei edes niin ole väliä.

Jos ihan absolut pitää valita niin mieluummin työ joka elättää ja jolla voi rahoittaa sitä rakasta harrastustakin. Usein nimittäin se rakas harrastus muuttuukin työnä vastenmieliseksi ja raskaaksi, koska siinä on niin paljon paineita ja vastuita ja sitä itse rakastamaansa asiaa ei välttämättä ehdi edes juuri tekemään.

Vrt. vaikka kukkien ja vihannesten kasvattaminen kotipuutarhassa on kivaa. Ison kukka- ja vihnnespuutarhan pyörittäminen on raskasta bulkkityötä ja joudut työllistämään matalapalkkakausityöläisiä, hoitamaan kirjanpitoa, tilauksia, hr-hommia, stressaamaan sähkön ja lannoitteiden hinnasta, tekemään satojen tuhansien investointeja jne... Kukkien nyppiminen jää aika vähälle. Tai moni hevostyttö haaveilee tallin pitämisestä tai ratsastuksenopertajan hommasta. Onpa muuten helvetin raskasta ja kallista ja itse ei jää kyllä aikaa paljin ratsastella ja heppoja taputella. Hevosista tulee työvälineitä ja niiden pitäminen maksaa. Vastoinkäymisiä tulee ja niitä rakkaita hevosia joutuu myydä ja lopettaa, koska huonon tai sairaan eläimen pitäminen vasta kalliiksi tuleekin. Kivempi olisi käydä töissä vaikka opettajana alakoulussa ja ratsastella vain huvikseen.

Hyviä pointteja. Monesti ei tiedä kuin kokeilemalla, joten kannattaa kokeilla jotain mikä jonkin verran kiinnostaa. Se voi yllättää ja viedä mukanaan, tai sitten voi vaan todeta että on korjattava suuntaa.

Kaikkein tyhmintä on jumittua harkitsemaan ja ahdistumaan tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin...mistä sen tietää mikä ala työllistää 10? 20? vuoden päästä? Itse opiskelin kuntohoitajaksi, luvattiin ettei työt lopu koskaan. Meni muutama vuosi koko koulutus lopetettiin. Avoimia virkoja ei tullut lisää, avautuneet virat muutettiin toisiksi. Meni kaikki työnsaantitoiveet siinä.

Tuostahan olis voinut jatkaa lähihoitajaksi, fysioterapeutiksi, hierojaksi, sairaanhoitajaksi, lastenhoitajaksi, hammashoitajaksi.

Tuohan oli aikoinaan hyvä pohja tuollaiseen koulutukseen, taatusti olisit päässyt jotakin noista opiskelemaan.

Ei kyennut enää siinä vaiheessa uutta velkaa ottamaan, työn piti ehdottomasti olla päivätyö erityislapsen takia. Lähi- tai lastenhoitaja ei kiinnosta. Ainut mikä kiinnosti oli hammashoitaja mutta omalla paikkakunnalla ei koulutusta ollut ja olemassa oleva tukiverkosto oli tosi tärkeä.

Ei millään pahalla, mutta jokainen lapsi on nykyään erityislapsi...

Unelma-ala kannattaa opiskella ensin. Kun ei työllisty, niin paremmin pääsee uudelleen kouluttautumaan siihen varmemmin työllistävälle alalle työkkärin ja kelan kannustamana, kuin varmasti työllistävän alan jälkeen unelma-ammattia, pitää voittaa miljoonia että niin pystyisi tekemään.