Onko mielestäsi tärkeämpää opiskella alalle, jolla on hyvä työllistymismahdollisuus vai alalle joka on unelmasi?

Itse haluan pitää suurimman intohimon kohteeni sellaisena, että saan harjoittaa sitä kuten itse haluan. En halua käydä mitään kouluja ja saada numeroarvosanoja sen pohjalta mitä joku opettaja sattuu ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko AP itse ollut koskaan työtön? Kentien mahdollisesti valmistunut työttömäksi ja joutunut kestämään kuukausia jatkunutta kauhukuvaa syrjäytymisestä, vaikka onkin tehnyt ns. "kaiken oikein". Se oli ihan hirveää enkä toivo sitä kenellekään, vaikka työttömänä oleminen onkin sinänsä kokemus mikä kaikkien pitäisi joutua kokemaan. Poistaisi paljon epäempaattisuutta tästä maailmasta.

Olisiko lapselle mahdollisuutta löytää jotain monitieteellistä alaa, missä pääsisin sekä kiinni rahoihin, että saisi toteuttaa luovaa puoltansa?

Moni vanhempi tosiaankin luulee, että "kyllä kaikki hyvät tyypit töitä saa". Ei saa, ei tasan tarkkaan saa. Töiden löytäminen on todella vaikeaa, mutta totta on että sen jälkeen kun on saanut jalan oven väliin, muuttuu kaikki helpommaksi. Et halua vanhempana todistaa sitä lapsesi ahdistusta, kun hän ei saa töitä. 

Työllistävyys vaihtelee. Kaikista ei myöskään ole niille aina työllistäville aloille kuten lääkäriksi. Siksi en menisi pelkästään työllistävyysajatuksella.

Kannattaa silti myös miettiä kuinka todennäköistä unelma-alalle on työllistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko AP itse ollut koskaan työtön? Kentien mahdollisesti valmistunut työttömäksi ja joutunut kestämään kuukausia jatkunutta kauhukuvaa syrjäytymisestä, vaikka onkin tehnyt ns. "kaiken oikein". Se oli ihan hirveää enkä toivo sitä kenellekään, vaikka työttömänä oleminen onkin sinänsä kokemus mikä kaikkien pitäisi joutua kokemaan. Poistaisi paljon epäempaattisuutta tästä maailmasta.

Olisiko lapselle mahdollisuutta löytää jotain monitieteellistä alaa, missä pääsisin sekä kiinni rahoihin, että saisi toteuttaa luovaa puoltansa?

Moni vanhempi tosiaankin luulee, että "kyllä kaikki hyvät tyypit töitä saa". Ei saa, ei tasan tarkkaan saa. Töiden löytäminen on todella vaikeaa, mutta totta on että sen jälkeen kun on saanut jalan oven väliin, muuttuu kaikki helpommaksi. Et halua vanhempana todistaa sitä lapsesi ahdistusta, kun hän ei saa töitä. 

Haluatko todistaa sitä ahdistusta kun lapsi on tyytymätön elämäänsä, koska opiskeli ammatin joka ei pahemmin innosta? Eihän nämä asiat toki ole vanhempien vaan sen lapsen päätettävissä, mutta mielestäni vanhempien on tuettava ja kannustettava sitä lasta saavuttamaan se potentiaalinsa ja toteuttamaan ne unelmansa vaikka olisikin hieman vaikeampaa eikä vaan mennä sieltä mistä aita on matalin.

Ensin kannattaa opiskella hyvin työllistävä tutkinto. Se pitäisi olla ihan kuin vakuutuksena kaiken varalle, että jos muut suunnitelmat tai yritelmät eivät onnistukaan, niin aina on ainakin jotain jonka varaan voi laskea ja itsensä elättää. Sen jälkeen voi sitten lähteä opiskelemaan vaikka toisena tutkintona sitä taidealaa tai mitä ikinä se huonommin työllistävä unelma onkaan.

Itse tunnen esim. nuoren lääkärin, joka lähti juuri opiskelemaan klassista taidemaalausta. On työllistyminen taattu jos tulee tarve saada rahaa, niin voi hyvillä mielin sitten tavoitella myös niitä taideunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko AP itse ollut koskaan työtön? Kentien mahdollisesti valmistunut työttömäksi ja joutunut kestämään kuukausia jatkunutta kauhukuvaa syrjäytymisestä, vaikka onkin tehnyt ns. "kaiken oikein". Se oli ihan hirveää enkä toivo sitä kenellekään, vaikka työttömänä oleminen onkin sinänsä kokemus mikä kaikkien pitäisi joutua kokemaan. Poistaisi paljon epäempaattisuutta tästä maailmasta.

Olisiko lapselle mahdollisuutta löytää jotain monitieteellistä alaa, missä pääsisin sekä kiinni rahoihin, että saisi toteuttaa luovaa puoltansa?

Moni vanhempi tosiaankin luulee, että "kyllä kaikki hyvät tyypit töitä saa". Ei saa, ei tasan tarkkaan saa. Töiden löytäminen on todella vaikeaa, mutta totta on että sen jälkeen kun on saanut jalan oven väliin, muuttuu kaikki helpommaksi. Et halua vanhempana todistaa sitä lapsesi ahdistusta, kun hän ei saa töitä. 

Haluatko todistaa sitä ahdistusta kun lapsi on tyytymätön elämäänsä, koska opiskeli ammatin joka ei pahemmin innosta? Eihän nämä asiat toki ole vanhempien vaan sen lapsen päätettävissä, mutta mielestäni vanhempien on tuettava ja kannustettava sitä lasta saavuttamaan se potentiaalinsa ja toteuttamaan ne unelmansa vaikka olisikin hieman vaikeampaa eikä vaan mennä sieltä mistä aita on matalin.

En usko, että lapsi menisi sieltä mistä aita on matalin, mikäli hän opiskelisi itsensä matemaattisesti vaativaan, rahakkaaseen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaa opiskella hyvin työllistävä tutkinto. Se pitäisi olla ihan kuin vakuutuksena kaiken varalle, että jos muut suunnitelmat tai yritelmät eivät onnistukaan, niin aina on ainakin jotain jonka varaan voi laskea ja itsensä elättää. Sen jälkeen voi sitten lähteä opiskelemaan vaikka toisena tutkintona sitä taidealaa tai mitä ikinä se huonommin työllistävä unelma onkaan.

Itse tunnen esim. nuoren lääkärin, joka lähti juuri opiskelemaan klassista taidemaalausta. On työllistyminen taattu jos tulee tarve saada rahaa, niin voi hyvillä mielin sitten tavoitella myös niitä taideunelmia.

Juuri näin! Myös muissa luovissa ammateissa, kuten filosofin ja journalistin työssä on paljon hyötyä substanssiosaamisesta joltain toiselta alalta.

Ensin pitää tosiaan varmistaa elanto, sitten voi tavoitella myös muita unelmia jos tulee mahdollisuus. Ei ole järkeä laskea kaikkea jonkin epävarman vaihtoehdon varaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaa opiskella hyvin työllistävä tutkinto. Se pitäisi olla ihan kuin vakuutuksena kaiken varalle, että jos muut suunnitelmat tai yritelmät eivät onnistukaan, niin aina on ainakin jotain jonka varaan voi laskea ja itsensä elättää. Sen jälkeen voi sitten lähteä opiskelemaan vaikka toisena tutkintona sitä taidealaa tai mitä ikinä se huonommin työllistävä unelma onkaan.

Itse tunnen esim. nuoren lääkärin, joka lähti juuri opiskelemaan klassista taidemaalausta. On työllistyminen taattu jos tulee tarve saada rahaa, niin voi hyvillä mielin sitten tavoitella myös niitä taideunelmia.

Will Smith sanoi "Having a Plan B will only distract from Plan A", eli ei kannata hankkia B-suunnitelmaa, koska se vie sinut vain kauemmaksi tuosta sun ykköstavoitteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaa opiskella hyvin työllistävä tutkinto. Se pitäisi olla ihan kuin vakuutuksena kaiken varalle, että jos muut suunnitelmat tai yritelmät eivät onnistukaan, niin aina on ainakin jotain jonka varaan voi laskea ja itsensä elättää. Sen jälkeen voi sitten lähteä opiskelemaan vaikka toisena tutkintona sitä taidealaa tai mitä ikinä se huonommin työllistävä unelma onkaan.

Itse tunnen esim. nuoren lääkärin, joka lähti juuri opiskelemaan klassista taidemaalausta. On työllistyminen taattu jos tulee tarve saada rahaa, niin voi hyvillä mielin sitten tavoitella myös niitä taideunelmia.

Will Smith sanoi "Having a Plan B will only distract from Plan A", eli ei kannata hankkia B-suunnitelmaa, koska se vie sinut vain kauemmaksi tuosta sun ykköstavoitteesta.

No se on yhden miehen mielipide. Kaikki ei vaan voi onnistua niissä epävarmoissa taideunelmissa, niin kyllä se vaan järjellä ajateltuna on parempi varmistaa kuitenkin kunnollinen elämä itselleen ensin. Tuskin kukaan on kovin onnellinen epäonnistuneena taiteiljana toimeentulotuella.

Sillä unelma-alan tutkinnolla ei tee mitään jos sillä ei saa työpaikkaa eikä pysty elättämään itseään. Pitäisi löytää ammatti, joka työllistää ja minimissään kiinnostaa edes jonkin verran, vaikkei mikään intohimo olisikaan. Sitä unelmaa voi mahdollisesti harrastaa vapaa-ajalla sitten.

Joo opiskelin kokiksi ja työllistää hyvin mutta työ täyttä paskaa, raskasta ja tosi huonosti palkattua. Saman rahan sais kotona makaamallakin. Ei todellakaan kannata vaan katsoa työllistävyyttä, ihan kamalaa olla lopunikää paskahommassa jossa hajoaa pää ja ruumis eikä käteen jää mitään!

Olen alalla, joka ei kiinnosta. Sunnuntai-iltaisin vain ajattelen ja itken, miten selviän seuraavasta painajaismaisesta viikosta. Mieheni on töissä alalla, joka on samalla sekä hänen harrastuksensa että suuri intohimo. 

Voidaan toki kaikki yhdessä tässä arvuutella, kumman elämä on onnellisempaa. 

unelma alalle tietenkin =D

Vierailija kirjoitti:

Äänestin unelma-alaa, koska naiset arvostaa vain statusmiehiä eikä hyvin työllistettyjä duunareita.

No en minä ainakaan alaa valitse sen mukaan mitä naiset arvostaa kuten ei muutenkaan mun elåmässä asiat pyöri naisia ajatellen. Teen mitå haluan ja miten haluan. Ei voisi vähempää muiden arvostus kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen alalla, joka ei kiinnosta. Sunnuntai-iltaisin vain ajattelen ja itken, miten selviän seuraavasta painajaismaisesta viikosta. Mieheni on töissä alalla, joka on samalla sekä hänen harrastuksensa että suuri intohimo. 

Voidaan toki kaikki yhdessä tässä arvuutella, kumman elämä on onnellisempaa. 

Sinäkin voit jäädä milloin tahansa työttömäksi. Se on monen taidealalle unelmoivan kohtalo. 

itse en ainakaan pysty opiskella alaa jos motivaatiota ei ole eli ei mitään kiinnostusta koko alaa kohtaan. Kokeilin kerran opiskella tekstiili alaa ja s oli ihan kamalaa, se räsy mekkojen teko. Olin ihan hukassa ja muut oli jo tehneet maton, lisäksi ihmiset oli ihan eri henkisiä, puhui jostain kauniista kankaista ja vaatteista. Itseä ei kiinnostanut ollenkaan. Jätin koulun kesken 4 kk jälkeen..

Vierailija kirjoitti:

Olen alalla, joka ei kiinnosta. Sunnuntai-iltaisin vain ajattelen ja itken, miten selviän seuraavasta painajaismaisesta viikosta. Mieheni on töissä alalla, joka on samalla sekä hänen harrastuksensa että suuri intohimo. 

Voidaan toki kaikki yhdessä tässä arvuutella, kumman elämä on onnellisempaa. 

Niin, mut sitten jos miehesi ei olisi työllistynyt tuolle unelma-alalleen ollenkaan vaan olisi joutunut joko työttömäksi tai myöskin johonkin hanttihommiin, niin miten onnellinen hän olisi? Koska tämähän on se todennäköisin lopputulema monilla taidealojen opiskelijoilla, itsekin tiedän monia jotka meidän kuvataidelukiosta lähti opiskelemaan joksikin kuva-artesaaniksi, muotoilijaksi tai graafiseksi suunnittelijaksi. Nykyään ovat töissä mm. varastolla, ruokakaupassa, siivoojana ja mäkkärissä.

Vierailija kirjoitti:

itse en ainakaan pysty opiskella alaa jos motivaatiota ei ole eli ei mitään kiinnostusta koko alaa kohtaan. Kokeilin kerran opiskella tekstiili alaa ja s oli ihan kamalaa, se räsy mekkojen teko. Olin ihan hukassa ja muut oli jo tehneet maton, lisäksi ihmiset oli ihan eri henkisiä, puhui jostain kauniista kankaista ja vaatteista. Itseä ei kiinnostanut ollenkaan. Jätin koulun kesken 4 kk jälkeen..

Hakeuduit tekstiilialalle ja pyörittelit silmiäsi ihmisille ketkä tykkäsivät kauniista kankaista, voi luoja. :D

Tietenkin kannattaa opiskella työllistävälle allalle. Unelma-ala voi sitten olla vaikka harrastus.