Kotiäidit: Mitä teette aamupäivisin

Laiskottelua, luetaan kirjaa, katsellaan piirrettyjä parikin tuntia, kyläillään, surffaillaan netissä... tää on se kotiäidin täysi työpäivä, mistä täällä aina mesotaan..

Minulla on jo isot lapset ja aamupalan jälkeen lapset lähtee kouluun. Ihan ensin juon kupin kahvia ja luen aamulehden rauhassa.

Sitten teen kotihommia. Joka aamupäivä pikasiivo ja kerran viikossa kunnon viikkosiivous.

Suihkuun ja lounas kotona tai kaupungilla. Jos mies on kotona niin saatan jopa saada aamupäiväseksiä ;)

Aamupalan jälkeen leikitään, minä saatan katsella telkkaria samalla, siivoilen, ollaan terassilla leikkimässä. Sitten lounas ja lapsi päikkäreille.

Remontoin taloa. Vien toki lapset kouluun ensin.

Herään yleensä muutama tunti ennen taaperoa. Siinä keittiössä kuuntelen hyvää musiikkia, juon pari lasia viiniä ja teen aamupalaa. Aamiaisen jälkeen joko aamujumppa pihalla (jos säät sallivat) tai reipas aamulenkki ja pari tuntia kirjojen lukua tai soiton opettelua taaperon kanssa ennen lounaan tekemistä.

No minulla ei ole ollut mitään ongelmia hoitaa kotihommia lasten kanssa kun lapsilla on iso ikäero 4,5v. ja kumpikin on rauhallisia tapauksia eivätkä ole paljoa turhia marisseet. Ja ovat perusterveitäkin niin olen kyllä päässyt helpolla. Juu...ja olen nukkunut lasten kanssa päikkäreitä. Esikoisen kanssa vedettiin joskus 3h unet ;) mutta nuorempi oli huonompi nukkumaan ja päikkärit jäi kokonaan pois heti kun täytti 2v.

Käytännössä en kai enää ole kotiäiti kun lapset on koulussa, kotirouva stten kai. Kun lapset on meneet kouluun, teen koirien kanssa pitkän lenkin, monesti käym aamupäivällä jollain ryhmäliikuntatunnilla, käyn kaupassa, laitan ruokaa, siivoan, silitän, teen pihahommia, treffaan jonkun ystävän.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:05"]

Laiskottelua, luetaan kirjaa, katsellaan piirrettyjä parikin tuntia, kyläillään, surffaillaan netissä... tää on se kotiäidin täysi työpäivä, mistä täällä aina mesotaan..

[/quote]

Jep, näinhän se on. Ruokia ei tarvitse tehdä eikä syöttää, lapsia ei tarvi kuskata eikä tehdä eväitä ja pakata tavaroita, kaupassa ei tarvi käydä, lapsia ei tarvi vahtia eikä keksiä heille kehittävää tekemistä, neuvolassa, lääkärissä, kerhossa, hammaslääkärissä, kirjastossa, uimassa, harrastuksissa ja kavereita tapaamassa ei tarvi käydä, vaatteita ei tarvi pestä tai silittää, pihaa ei tarvi hoitaa, sänkyjä ei tarvi pedata eikä ole myöskään tarvetta tiskata, imuroida, luutata, tuulettaa mattoja ja peittoja, pyyhiä pölyjä, pestä vessaa, pestä ikkunoita, järjestellä kaappeja ja vaatteita, viedä roskia ja kierrättää tai ylipäätään mitään muutakaan.

Toista se on täällä töissä, kun ei voi kahvikuppi kädessä istua av:lla hetkeäkään rauhassa, vaan pitää jatkuvasti tehdä hommia niska limassa ja samalla vahtia työkavereita... 

Me ei olla oikein aamuihmisiä ja lapsetkin nukkuvat helposti puoli yhdeksään. Yhdeksältä menevät nukkumaan illalla. Nyt kun syksy alkaa niin yritetään aikaistaa rytmiä. Kesällä pitää ottaa rennosti.

Kun noustaan, niin syödään aamupala, katsotaan lastenohjelmia ja lapset leikkivät. Pesen pyykkiä ja teen ruokaa, surffaan netissä ja järjestelen paikkoja. Joskus käydään jo aamupäivällä kaupassa tai sitten lähdetään jonnekkin, shoppailemaan tai vanhempieni luokse. Jos on perhekerhopäivä tai nähdään äitiyslomalla olevia kavereitani, niin sitten täytyy laittaa herätyskello soimaan enkä ehdi edes syödä aamupalaa.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:44"]

Voiko äitikin ottaa päiväunet silloin kun lapsikin?

[/quote]

Kun esikoinen nukkui pinnasängyssä, yritin minäkin nukkua. Uni ei vaan aina tullut tai sitten lapsi heräsi just kun olin itse nukahtanut. Pinnasängystä lapsi ei päässyt yksin pois, joten siksi uskalsin yrittää nukkumista. Seuraavan lapsen myötä omille päiväunille piti sanoa heihei.

Syödään aamiainen, selaan hesarin ja lapsi katsoo hetken piirrettyjä, lähdetään pariksi tunniksi puistoon, lounaaksi eilisen päivällisen jämät ja sitten unille.

Aamu alkaa lähes poikkeuksetta huudon kuuntelulla ja sen syyn selvittelyllä.

Sitten yritän antaa aamupalaa, joka ei suurella todennäköisyydellä kelpaa ja lentää lattialle, hiuksiin ja kaikkialle muualle paitsi suuhun. Tämän jälkeen yritän pukea lasta, jokainen vaatekappale on maailmanloppu ja sukat pitää repiä joka välissä irti ja piilottaa.

Kesällä kävimme puistoissa paljon tämän pukemisoperaation jälkeen, nyt kun sataa, niin en harkitsekaan ulos lähtöä. Pukemisesta menisi varmaan tunti ja koko sen ajan lapsi huutaisi kuin sika teuraalla.

Jos siis pysymme kotona, niin yritän keksiä kivaa tekemistä lapselle, leikitän, laulan, luen, rapsutellaan kissoja ja siinä ohessa koitan siivota ammupalalla aiheutunutta kaaosta keittiössä sekä viikkaan kuivuneita vaatteita ja pyykkään likaisia, täytän/tyhjennän astianpesukonetta, ruokin kissat, siivoan miehen edellisillan sotkut ym.. Ja samalla lapsi huutaa/raivoaa/kitisee sylissä tai jaloissa tai vaihtoehtoisesti kiipeilee JOKA paikkaan ja putoaa jos en ehdi estää.

Sitten on lounas, se sujuu samalla tapaa kuin aamiainen, eli katastrofaalisesti. Tämän jälkeen laitan lasta päiväunille, huudon säestämänä. Luultavammin lapsi ei suostunut lounaalla juomaan maitoa, eikä juuri syömäänkään, joten annan lopun maidon sylissä sängyssä ja pesen hänen hampaansa kaikkia "hihihiii! Kukkuu! Suu auki! Hauska juttu!"-temppuja yrittäen, heikolla menestyksellä.

Kun lapsi nukahtaa raivoonsa, voin valita; joko nukun (auttaa kestämään iltapäivän/illan taistelut paremmin) tai siivoan/hoidan kaiken sen mitä jäi tekemättä aamun huutokonserttia selvittäessä. Jälkimmäinen vaihtoehto takaa siistimmän kodin, mutta välillä on pakko levätä.

Sama meininki jatkuu kun lapsi herää. Hän on nyt 1v3kk ja sain juuri tietää olevani uudelleen raskaana. Vähän pelottaa jos sieltä tulee toinen yhtä hankala kun tuon ensimmäisenkin kanssa on ongelmaa ongelman päälle.

Tämän viestin kirjoittamiseen meni 45min koska mitään asiaa ei saa kerralla valmiiksi vaan pitää selvittää raivotauteja joka välissä.

Näin ihanaa ja seesteistä meillä (tässä kyllä koko päivän agenda, ei vain aamupäivän), vauva 3kk ikäinen:
6.00 Yöimetys ja takasin nukkumaan (saattaa tosin olla milloin vain kolmen ja kuuden välillä tai kolmelta JA kuudelta).
9.00 Vauvan aamupesu, imetys, leikkiä ja aamukahvit, pyykit ja tiskit, imurointia, pölyjen pyyhintää, mitä siivoomista ja kodinhoitoa milloinkin. Toki niin, että koko ajan pysyttelen vauvan näköpiirissä ja juttelen tai laulan. Muutoin pääsee pikkuselta itku. Hyvällä tuurilla vauva ottaa päikkärit 0,5-2h (välitaputtelulla) ja äiti ehtii ilman vauvan seuranhuutoa ripustamaan pyykit ja silittämään kuivat ja laskostamaan ne kaappeihin.
13.00 Imetys ja päivästä riippuen vauva ottaa pienet torkut ja/tai leikitään, kokkausta ja syönti.
17.00 Imetys ja lopun iltaa vauva on tyytyväinen vain sylissä, kunhan ollaan pystyssä ja liikutaan koko ajan. Tässä alkaa äidin selkä, olkapäät ja niska olemaan jo vähän paskana, koitapa itse kanniskella rintaa vasten tai olalla päivittäin reilu 6kg pötkylää useamman tunnin putkeen niin ymmärrät mitä tarkoitan.
20.00 Iltapesu, imetys ja vauvan unille taputtelu. Sitten pahimmillaan tunnin välein käydään taputtelemassa uudestaan 30min ajan, ettei vauva herää. Kun vauvan olen saanut yöunille, on minulla aikaa käydä vessassa, suihkussa, syödä, lukea vaikka päivän postit tai ihan vaan lepuuttaa selkää. Ja nukkua, kunhan vain saisin unta. Alkuun kun syöttöväli öisinkin oli vain 2h, en osannut nukkua juuri ollenkaan kun koko ajan oli mielessä että kohta taas pitää herätä...

Jokainen imetyskerta kestää muutaman minuutin tarkkuudella tunnin. Tai nyt vauva on keksinyt että kesken syötön on kiva jäädä juttelemaan ja hymyilemään, niin syötöt voivat venyä pahimmillaan kahteenkin tuntiin ja kahden tunnin päästä istutaan taas perse homeessa tissittelemässä.

Aivan noin kellontarkkaa aikataulua meillä ei tietenkään ole, syöttöväli on kuitenkin pääsääntöisesti syötön alusta seuraavan alkuun 4h (ja tämä on kuulemma harvinaisen pitkä aika, neuvolan mukaan), riippumatta kestääkö syöttö tunnin vai kaksi. Koko päivän rytmi riippuu täysin siitä aamun ensimmäisestä syötöstä.

Vauva ei viihdy vaunuissa ollenkaan. Vaunulenkkejä on kokeiltu viileällä ilmalla, kuumalla ilmalla, aurinkoisella ja pilvisellä säällä, ennen sadetta, sateella ja sateen jälkeen, väsyneen vauvan kanssa, pirteän vauvan kanssa, leluilla ja ilman leluja, hyttysverkolla ja ilman verkkoa, aamupäivisin, päivisin ja iltaisin. Hiljaisella vauhdilla, reippaalla vauhdilla, jutellen, laulaen ja suu supussa. Ei auta, aina tulee hirveä parku kun vaunuihin laittaa ja liikkeelle lähtee, eikä se lopu ennen kuin syliin nostaa. Rintarepussa onneksi viihtyy muutaman minuutin niin pääsen roskat viemään ja hetken aikaa haistellaan raitista ilmaa. Kunnes tulee parku ja palataan takaisin sisälle. Sääli sinänsä, minulla olisi kova halu päästä lenkkeilemään tai muuhunkin kauppaan kuin pieneen lähimarkettiin.

Näin ihanaa ja seesteistä meidän vauva-arkemme siis on. Kyseessä ei ole (luojan kiitos!) koliikkivauva, ei epäilyksiä allergioista, ei mitään normaalista poikkeavaa. On vain todella seuran ja sylin kipeä ja suuri unta vastaan taistelija. Normivauva siis :D. Pelottaa edes ajatella, että tässä olisi vielä vauvan lisäksi yksi tai useampi lapsi hoidettavana...

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:38"]Aaa..kuulostaa ihanalta! Pitää saada vauva :D
[/quote]

Juu, kuulostaa niin seesteiseltä. Kukaan kun ei kirjoittanut siitä, miltä se ruoanlaitto, petaus jne. tuntuu kun pieni vauva kitisee ja vaatii läsnäoloa ja isompi (liikkuva) vauva tai taapero vaatii herkeämätöntä vahtimista ettei pääse satuttamaan itseään tai tekemään tuhojaan. Oikeasti, kaikki tekeminen (muu kuin lapsen kanssa leikkiminen) vaatii ensin sen että mietit, mitä lapsi tekee sillä aikaa ja hommat silti keskeytyy noin tuhat kertaa...
[/quote]
Minä kävin äsken vessassa ja sillä aikaa 11kk kurkotti pöydälle unohtuneen kahvimukini (ei kuumaa, oli maitoa seassa) ja pesi sillä itsensä sekä lattian. On myös kerinnyt tänään kertaalleen repimään just kuivumaan ripustetut pyykit kuivaustelineeltä sekä levittämään keittiön kaapeista ja laatikoista tavarat lattialle. Tämä on yhtä vahtimista tämä elämä tällä hetkellä ja vaikka kuinka vahtisit kuin haukka niin ne silti kyllä kerkiää. Tosi seesteistä onkin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:09"]Näin ihanaa ja seesteistä meillä (tässä kyllä koko päivän agenda, ei vain aamupäivän), vauva 3kk ikäinen:
6.00 Yöimetys ja takasin nukkumaan (saattaa tosin olla milloin vain kolmen ja kuuden välillä tai kolmelta JA kuudelta).
9.00 Vauvan aamupesu, imetys, leikkiä ja aamukahvit, pyykit ja tiskit, imurointia, pölyjen pyyhintää, mitä siivoomista ja kodinhoitoa milloinkin. Toki niin, että koko ajan pysyttelen vauvan näköpiirissä ja juttelen tai laulan. Muutoin pääsee pikkuselta itku. Hyvällä tuurilla vauva ottaa päikkärit 0,5-2h (välitaputtelulla) ja äiti ehtii ilman vauvan seuranhuutoa ripustamaan pyykit ja silittämään kuivat ja laskostamaan ne kaappeihin.
13.00 Imetys ja päivästä riippuen vauva ottaa pienet torkut ja/tai leikitään, kokkausta ja syönti.
17.00 Imetys ja lopun iltaa vauva on tyytyväinen vain sylissä, kunhan ollaan pystyssä ja liikutaan koko ajan. Tässä alkaa äidin selkä, olkapäät ja niska olemaan jo vähän paskana, koitapa itse kanniskella rintaa vasten tai olalla päivittäin reilu 6kg pötkylää useamman tunnin putkeen niin ymmärrät mitä tarkoitan.
20.00 Iltapesu, imetys ja vauvan unille taputtelu. Sitten pahimmillaan tunnin välein käydään taputtelemassa uudestaan 30min ajan, ettei vauva herää. Kun vauvan olen saanut yöunille, on minulla aikaa käydä vessassa, suihkussa, syödä, lukea vaikka päivän postit tai ihan vaan lepuuttaa selkää. Ja nukkua, kunhan vain saisin unta. Alkuun kun syöttöväli öisinkin oli vain 2h, en osannut nukkua juuri ollenkaan kun koko ajan oli mielessä että kohta taas pitää herätä...

Jokainen imetyskerta kestää muutaman minuutin tarkkuudella tunnin. Tai nyt vauva on keksinyt että kesken syötön on kiva jäädä juttelemaan ja hymyilemään, niin syötöt voivat venyä pahimmillaan kahteenkin tuntiin ja kahden tunnin päästä istutaan taas perse homeessa tissittelemässä.

Aivan noin kellontarkkaa aikataulua meillä ei tietenkään ole, syöttöväli on kuitenkin pääsääntöisesti syötön alusta seuraavan alkuun 4h (ja tämä on kuulemma harvinaisen pitkä aika, neuvolan mukaan), riippumatta kestääkö syöttö tunnin vai kaksi. Koko päivän rytmi riippuu täysin siitä aamun ensimmäisestä syötöstä.

Vauva ei viihdy vaunuissa ollenkaan. Vaunulenkkejä on kokeiltu viileällä ilmalla, kuumalla ilmalla, aurinkoisella ja pilvisellä säällä, ennen sadetta, sateella ja sateen jälkeen, väsyneen vauvan kanssa, pirteän vauvan kanssa, leluilla ja ilman leluja, hyttysverkolla ja ilman verkkoa, aamupäivisin, päivisin ja iltaisin. Hiljaisella vauhdilla, reippaalla vauhdilla, jutellen, laulaen ja suu supussa. Ei auta, aina tulee hirveä parku kun vaunuihin laittaa ja liikkeelle lähtee, eikä se lopu ennen kuin syliin nostaa. Rintarepussa onneksi viihtyy muutaman minuutin niin pääsen roskat viemään ja hetken aikaa haistellaan raitista ilmaa. Kunnes tulee parku ja palataan takaisin sisälle. Sääli sinänsä, minulla olisi kova halu päästä lenkkeilemään tai muuhunkin kauppaan kuin pieneen lähimarkettiin.

Näin ihanaa ja seesteistä meidän vauva-arkemme siis on. Kyseessä ei ole (luojan kiitos!) koliikkivauva, ei epäilyksiä allergioista, ei mitään normaalista poikkeavaa. On vain todella seuran ja sylin kipeä ja suuri unta vastaan taistelija. Normivauva siis :D. Pelottaa edes ajatella, että tässä olisi vielä vauvan lisäksi yksi tai useampi lapsi hoidettavana...
[/quote]

Meidän vauva oli samanlainen että piti koko ajan kanniskella, heräili kyllä yölläkin tiuhaan. Syynä silent refluksi.

Tänään on vapaa päivä joten saan leikkiä "kotiäitiä" . Aamulla kun herättiin kävin laittaa pyykit pyörimään,tyhjensin astianpesu koneen, lähdettiin ulos,tultiin sisälle noin tunnin päästä,syötiin ruokaa ja nyt neiti päikkäreillä. Päikkärien jälkeen otetaan välipala ja odotellaan koululaisia kotiin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:39"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:38"]Aaa..kuulostaa ihanalta! Pitää saada vauva :D
[/quote]ei se aina niin ihanaa ole. Onneksi mä pääsen maanantaina töihin.
[/quote]

Samat tunnelmat, aloitin juuri opiskelun oltuani kotona lähes 2 vuotta ja tuntuu ihanalta avata tällainen ketju ajatellen että onneksi ei enää tuota! Aika aikaansa kutakin :)

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:16"]Herään yleensä muutama tunti ennen taaperoa. Siinä keittiössä kuuntelen hyvää musiikkia, juon pari lasia viiniä ja teen aamupalaa. Aamiaisen jälkeen joko aamujumppa pihalla (jos säät sallivat) tai reipas aamulenkki ja pari tuntia kirjojen lukua tai soiton opettelua taaperon kanssa ennen lounaan tekemistä.
[/quote]

Missä välissä sä sen lapsen hoidat?

Onhan tossa nyt jo. Aamiainen syödään heti heräämisen jälkeen ja sitten puuhastellaan yhdessä noita asioita.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:02"]

Aamu alkaa lähes poikkeuksetta huudon kuuntelulla ja sen syyn selvittelyllä. Sitten yritän antaa aamupalaa, joka ei suurella todennäköisyydellä kelpaa ja lentää lattialle, hiuksiin ja kaikkialle muualle paitsi suuhun. Tämän jälkeen yritän pukea lasta, jokainen vaatekappale on maailmanloppu ja sukat pitää repiä joka välissä irti ja piilottaa. Kesällä kävimme puistoissa paljon tämän pukemisoperaation jälkeen, nyt kun sataa, niin en harkitsekaan ulos lähtöä. Pukemisesta menisi varmaan tunti ja koko sen ajan lapsi huutaisi kuin sika teuraalla. Jos siis pysymme kotona, niin yritän keksiä kivaa tekemistä lapselle, leikitän, laulan, luen, rapsutellaan kissoja ja siinä ohessa koitan siivota ammupalalla aiheutunutta kaaosta keittiössä sekä viikkaan kuivuneita vaatteita ja pyykkään likaisia, täytän/tyhjennän astianpesukonetta, ruokin kissat, siivoan miehen edellisillan sotkut ym.. Ja samalla lapsi huutaa/raivoaa/kitisee sylissä tai jaloissa tai vaihtoehtoisesti kiipeilee JOKA paikkaan ja putoaa jos en ehdi estää. Sitten on lounas, se sujuu samalla tapaa kuin aamiainen, eli katastrofaalisesti. Tämän jälkeen laitan lasta päiväunille, huudon säestämänä. Luultavammin lapsi ei suostunut lounaalla juomaan maitoa, eikä juuri syömäänkään, joten annan lopun maidon sylissä sängyssä ja pesen hänen hampaansa kaikkia "hihihiii! Kukkuu! Suu auki! Hauska juttu!"-temppuja yrittäen, heikolla menestyksellä. Kun lapsi nukahtaa raivoonsa, voin valita; joko nukun (auttaa kestämään iltapäivän/illan taistelut paremmin) tai siivoan/hoidan kaiken sen mitä jäi tekemättä aamun huutokonserttia selvittäessä. Jälkimmäinen vaihtoehto takaa siistimmän kodin, mutta välillä on pakko levätä. Sama meininki jatkuu kun lapsi herää. Hän on nyt 1v3kk ja sain juuri tietää olevani uudelleen raskaana. Vähän pelottaa jos sieltä tulee toinen yhtä hankala kun tuon ensimmäisenkin kanssa on ongelmaa ongelman päälle. Tämän viestin kirjoittamiseen meni 45min koska mitään asiaa ei saa kerralla valmiiksi vaan pitää selvittää raivotauteja joka välissä.

[/quote]

Saanko olla ärsyttävä ulkopuolinen tungettelija ja ehdottaa paria juttua? :D Oisko mitään ideaa antaa lapselle smoothieta pullosta aamulla, jospa hän onkin niitä ihmisiä joille ei ruoka maistu aamulla niin se voisi mennä paremmin alas. Pullo tiukasti kiinni niin ei pitäisi tulla paljon sotkua. Ainakaan teoriassa. Hampaiden harjaus ennen päikkäreitä on varmaan sellainen jonka itse tiputtaisin suosiolla pois, en pese itsekään hampaitani jos menen päiväunille. 

Toivottavasti siitä uudesta tulokkaasta on seuraksi isommalle sitten myöhemmin, voisivat keskenään temmeltää eikä aina roikkua sun lahkeessa.