Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidit: Mitä teette aamupäivisin
Kommentit (65)
Ai niin, ja syömisongelmat eivät todellakaan rajoitu aamupalaan, se olisi aivan liian helppoa. ^^
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 12:22"] Voi kyllä! Vinkkejä ja neuvoja on otettu ja otetaan edelleen vastaan. Valitettavasti joudun vaan ampumaan alas heti kättelyssä noi sun mainitsemat. Sillä homma on näin, että lapselle on yritetty antaa ja olla antamatta niiiiiin montaa erilaista aamupalaa, mutta suurin osa lentää aina lattialle. Joskus saattaa suostua johonkin oikein mielellään, mutta seuraavana päivänä se on karmeinta paskaa ja lentää pois. Pulloakin kuuluu hakata tuttiosa alaspäin pöytään, jolloin sieltä kyllä tulee tavaraa, joka välittömästi täytyy kaksin käsin levitellä pitkin pöytää sekä hiuksiin ja vaatteisiin. Hampaiden harjaus on aamulta siirretty tuohon ennen päiväunia, koska aamulla se aiheutti vielä suuremman ongelman. Hän antaa kausittain harjata hienosti, yleensä niin, että viikon saa harjata, sitten kuukauden ajan pelkkää tappelua, sitten voi suostua pari viikkoa, sitten taas kuukausi tappelua. Ja tätä se on ollut ihan siitä lähtien kun hampaita alkoi tulla ja aloitettiin harjaus eli 7kk iästä lähtien. Neuvolasta on vaan lohdutettu, että on temperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi. Koitapa nyt noita hokea mielessä, kun lapsi huutaa joka ikisestä asiasta ja kaikki aika menee lohduttamisessa ja rauhoittelussa sekä koti alkaa muistuttaa ajoittain kaatopaikkaa. Lapsella Ei pitäisi olla mitään allergioita, ei sairauksia, mutta temperamenttia riittää. Pienempänä oli ensin todella paha koliikki ja sitten oli muutaman kuukauden suht siedettävä vaihe, kunnes alkoi tuo uhmaiän kaltainen käytös 10kk ikäisenä. Sen mä sanon, että jos tuo lapsi selviää kouluikään asti ilman mitään nykyään lätkäistäviä "ongelmakäytös-diagnooseja", niin on ihme. Tuo ei vaan voi olla normaalia. Joka. Vitun. Päivä.
[/quote]
Huhhuijaa... Aikamoinen tenava sulla! Vähän kyllä kuulostaa epänormaalin rajoilla häilyvältä minustakin. Onnistuuko se syöminen jos vähän pidentää ateriaväliä että kerkeää kunnolla tulla näläntunne? Tsemppiä ja jaksamista, ja paljon korvatulppia joululahjaksi toivon sinulle. Onneksi kaikki loppuu aikanaan, lapsuuskin ;)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:14"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:38"]Aaa..kuulostaa ihanalta! Pitää saada vauva :D
[/quote]
Juu, kuulostaa niin seesteiseltä. Kukaan kun ei kirjoittanut siitä, miltä se ruoanlaitto, petaus jne. tuntuu kun pieni vauva kitisee ja vaatii läsnäoloa ja isompi (liikkuva) vauva tai taapero vaatii herkeämätöntä vahtimista ettei pääse satuttamaan itseään tai tekemään tuhojaan. Oikeasti, kaikki tekeminen (muu kuin lapsen kanssa leikkiminen) vaatii ensin sen että mietit, mitä lapsi tekee sillä aikaa ja hommat silti keskeytyy noin tuhat kertaa...
[/quote]
Minä kävin äsken vessassa ja sillä aikaa 11kk kurkotti pöydälle unohtuneen kahvimukini (ei kuumaa, oli maitoa seassa) ja pesi sillä itsensä sekä lattian. On myös kerinnyt tänään kertaalleen repimään just kuivumaan ripustetut pyykit kuivaustelineeltä sekä levittämään keittiön kaapeista ja laatikoista tavarat lattialle. Tämä on yhtä vahtimista tämä elämä tällä hetkellä ja vaikka kuinka vahtisit kuin haukka niin ne silti kyllä kerkiää. Tosi seesteistä onkin.
[/quote]
Hah meillä samanikäinen ja se on just tuota!! Ihana ja rakas tyttö mutta niin ehtivä ja viheliäinen, monesti ei tiedä itkiskö vai nauraisko. Kaikkea ne keksii :D meillä on tässä vielä 3v ja 2v hämmentämässä soppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:05"]
Laiskottelua, luetaan kirjaa, katsellaan piirrettyjä parikin tuntia, kyläillään, surffaillaan netissä... tää on se kotiäidin täysi työpäivä, mistä täällä aina mesotaan..
[/quote]
Jep, näinhän se on. Ruokia ei tarvitse tehdä eikä syöttää, lapsia ei tarvi kuskata eikä tehdä eväitä ja pakata tavaroita, kaupassa ei tarvi käydä, lapsia ei tarvi vahtia eikä keksiä heille kehittävää tekemistä, neuvolassa, lääkärissä, kerhossa, hammaslääkärissä, kirjastossa, uimassa, harrastuksissa ja kavereita tapaamassa ei tarvi käydä, vaatteita ei tarvi pestä tai silittää, pihaa ei tarvi hoitaa, sänkyjä ei tarvi pedata eikä ole myöskään tarvetta tiskata, imuroida, luutata, tuulettaa mattoja ja peittoja, pyyhiä pölyjä, pestä vessaa, pestä ikkunoita, järjestellä kaappeja ja vaatteita, viedä roskia ja kierrättää tai ylipäätään mitään muutakaan.
Toista se on täällä töissä, kun ei voi kahvikuppi kädessä istua av:lla hetkeäkään rauhassa, vaan pitää jatkuvasti tehdä hommia niska limassa ja samalla vahtia työkavereita...
[/quote]
Tuon kaiken tekee työssäkäyvät töiden lisäksi.
Aamupalat, katson tytön kouluun. Kuntopyöräilyä tai kävelylenkki, kodin siistimistä, pyykinpesua. Lounas ja kaupassa käynti, kirjasto reissu yms. Sitten alan odottelemaan koululaista kotiin ja esivalmistelen päivällistä, luen lehtiä, silitän vaatteita yms.
Itse asiassa en olekkaan kotiäiti kun lapsi päivät koulussa, mutta kotirouva ja noin nuo päivät yleensä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin aloitusviestin aamupäivällä ja päätin vastata siihen. Vastaaminen onnistuu nyt (klo on 14:22). Se kertoo jotain aamupäivän ohjelmasta :) Ja veikkaan, että suurin osa av:n kotiäideistä ei tätä viestiä ole edes aamupäivällä päässyt lukemaan puhumattakaan että ehtisi siihen vastata vaikka haluaisikin :)
Olen äitiyslomalla 6 kk vanhan vauvan kanssa, joka on jo liikkuva mutta jolla on 0 % itsesuojeluvaistoa. Täysin vahdittava tapaus. Hän on nukkunut tänään 2 x 30 min päiväunet, joista ekat aamupäivällä ja tokat lounaan jälkeen.
Aamupäivä meni siis ihan vaan vauvan hoitamiseen, kaitsemiseen, vaipanvaihtoihin (2 x), pesuihin, vaatteiden vaihtoon, aamupalan tekemiseen ja syöttämiseen, lounaan tekemiseen ja syöttämiseen. Hänen leikkiään vahtiessani kävin pikaisesti av:lla, sähköpostissa ja sanomalehden www-sivuilla. Hänen päiväuniensa aikana sain laitettua pyykit koneeseen, tyhjennettyä ja täytettyä astianpesukoneen ja pilkottua puolet sipulista. Seuraavien päiväunien aikana sain pilkottua loput sipulista ja tehtyä jauhelihakastikkeen itselleni ja miehelle.
Kantoreppulenkille ei tänään menty, kun satoi rankasti. Nukutin vauvan sen sijaan parvekkeelle vaunuihin.
Kuvittelin kotiäitinä olon ihan erilaiseksi, huvittaa näin jälkeenpäin. Näin itseni kahviloissa söpösti puetun vauvan kanssa nauttimassa kakkua ja kahvia muiden äitiyslomalla olevien kavereideni kanssa.
Heh :)
Syödään aamupala, katsellaan Pikku Kakkonen ja lähdetään puistoon. Teen yleensä ruuan jo edellisiltana tai pistän uuniin ulkoilun ajaksi, sillä viihdytään mahdollisimman pitkään ulkona. Sitten syödään ja päikkäreille ja minäkin yleensä nukun, sillä lapset ovat 2v ja toinen 10kk. Vauva nukkuu huonosti yöllä niin en jaksa välittää pienestä sotkusta. Pääasia, että jaksan lasten kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 12:22"] Voi kyllä! Vinkkejä ja neuvoja on otettu ja otetaan edelleen vastaan. Valitettavasti joudun vaan ampumaan alas heti kättelyssä noi sun mainitsemat. Sillä homma on näin, että lapselle on yritetty antaa ja olla antamatta niiiiiin montaa erilaista aamupalaa, mutta suurin osa lentää aina lattialle. Joskus saattaa suostua johonkin oikein mielellään, mutta seuraavana päivänä se on karmeinta paskaa ja lentää pois. Pulloakin kuuluu hakata tuttiosa alaspäin pöytään, jolloin sieltä kyllä tulee tavaraa, joka välittömästi täytyy kaksin käsin levitellä pitkin pöytää sekä hiuksiin ja vaatteisiin. Hampaiden harjaus on aamulta siirretty tuohon ennen päiväunia, koska aamulla se aiheutti vielä suuremman ongelman. Hän antaa kausittain harjata hienosti, yleensä niin, että viikon saa harjata, sitten kuukauden ajan pelkkää tappelua, sitten voi suostua pari viikkoa, sitten taas kuukausi tappelua. Ja tätä se on ollut ihan siitä lähtien kun hampaita alkoi tulla ja aloitettiin harjaus eli 7kk iästä lähtien. Neuvolasta on vaan lohdutettu, että on temperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi. Koitapa nyt noita hokea mielessä, kun lapsi huutaa joka ikisestä asiasta ja kaikki aika menee lohduttamisessa ja rauhoittelussa sekä koti alkaa muistuttaa ajoittain kaatopaikkaa. Lapsella Ei pitäisi olla mitään allergioita, ei sairauksia, mutta temperamenttia riittää. Pienempänä oli ensin todella paha koliikki ja sitten oli muutaman kuukauden suht siedettävä vaihe, kunnes alkoi tuo uhmaiän kaltainen käytös 10kk ikäisenä. Sen mä sanon, että jos tuo lapsi selviää kouluikään asti ilman mitään nykyään lätkäistäviä "ongelmakäytös-diagnooseja", niin on ihme. Tuo ei vaan voi olla normaalia. Joka. Vitun. Päivä.
[/quote]
Huhhuijaa... Aikamoinen tenava sulla! Vähän kyllä kuulostaa epänormaalin rajoilla häilyvältä minustakin. Onnistuuko se syöminen jos vähän pidentää ateriaväliä että kerkeää kunnolla tulla näläntunne? Tsemppiä ja jaksamista, ja paljon korvatulppia joululahjaksi toivon sinulle. Onneksi kaikki loppuu aikanaan, lapsuuskin ;)
[/quote]
Ihanaa kun joku edes yrittää auttaa, neuvolasta en ole saanut mitään apua tuohon käytökseen. Erilaisia ateriavälejä on kokeiltu ja vähempiä sekä useampia syömiskertoja.
Myös on kokeiltu, että jos hän haluaa joillain syömiskerroilla vain maitoa tai jotain muuta nestemäistä ja kevyempää. Välillä hänelle saattaa maistua jokin tietty, mutta yht'äkkiä ei halua koskeakaan siihen. Ei mitään logiikkaa noissa sen syömisissä ja lähestulkoon poikkeuksetta teen sitten liikaa ruokaa hänelle ja monesti ruoka lentää joko koskemattomana tai ympäriinsä leviteltynä, mutta ei edes maistettuna, roskiin.
Korvatulppia sain jo viime jouluna runsain määrin lahjaksi. :D ovat tulleet tarpeeseen. En odota mitään muuta niin paljon kuin sitä, että tuo lapsi rauhoittuisi edes vähän.
Pesen ja puen lapset ja itseni, teen ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä, ulkoilen lasten kanssa, välillä käydään kerhossa.
Miehen iltavuoro viikoilla käyn aamulenkillä ja kuntosalilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn puolen tunnin lenkillä n. klo 6.00 (mies vielä kotona), sitten aamupalaa, aamu-tv, uutiset ehdottomasti ja Hesari netissä. Kolmevuotias heräilee yleensä seiskan-kasin aikoihin ja 6kk vauva miten sattuu. Aamupalaa, muksut pesulle ja kuosiin:). Yleensä ulos ja leikkimään ysin aikoihin. Kotiin ja tehdään jotain kivaa yhdessä, lounas siinä puolenpäivän aikaan. Odotan kyllä jo töihin paluuta... Joo, olen itsekäs uraäiti.
Keitän puuron, ruokin, pesen ja puen lapset. Petaan sängyt, siistin paikat. Laitan pesukoneen päälle jos pyykkiä tarpeeksi ja yleensä sitä on. Ruokin koiran ja kanin, puhdistan kanin häkin joka aamu. Puen itseni ja meikkaan. Sitten käydään ulkona. Jos ei ole valmista ruokaa lounaalle niin ollaan lyhyempi aika ulkona ja sitten teen ruoan. Ennen päiväunia siistin kodin leikeistä ja ruokahommista. Ripustan pyykit kuivumaan tai nakkaan kuivausrumpuun. Lisäksi noin kolmena päivänä viikossa imurointi aamupäivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telkkari ainakin pysyy kiinni!! Ulkoillaan, leikitään, siivotaan, laitetaan pyykkejä, syödään lounas ja sitten päiväunet. Niiden aikana ehdin lukea lehden tms.. Kun lapsi hereillä, teemme yhdessä asioita.
Lapsien kanssa aamulla sekalaista puuhastelua, kun lapset käyvät unille remontoin rintamiestaloa... tai laitan pihaa. Hommaa riittää. Vuoden vielä olen kotona ja sit sh hommat jatkuu..
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:05"]
Laiskottelua, luetaan kirjaa, katsellaan piirrettyjä parikin tuntia, kyläillään, surffaillaan netissä... tää on se kotiäidin täysi työpäivä, mistä täällä aina mesotaan..
[/quote]
Jep, näinhän se on. Ruokia ei tarvitse tehdä eikä syöttää, lapsia ei tarvi kuskata eikä tehdä eväitä ja pakata tavaroita, kaupassa ei tarvi käydä, lapsia ei tarvi vahtia eikä keksiä heille kehittävää tekemistä, neuvolassa, lääkärissä, kerhossa, hammaslääkärissä, kirjastossa, uimassa, harrastuksissa ja kavereita tapaamassa ei tarvi käydä, vaatteita ei tarvi pestä tai silittää, pihaa ei tarvi hoitaa, sänkyjä ei tarvi pedata eikä ole myöskään tarvetta tiskata, imuroida, luutata, tuulettaa mattoja ja peittoja, pyyhiä pölyjä, pestä vessaa, pestä ikkunoita, järjestellä kaappeja ja vaatteita, viedä roskia ja kierrättää tai ylipäätään mitään muutakaan.
Toista se on täällä töissä, kun ei voi kahvikuppi kädessä istua av:lla hetkeäkään rauhassa, vaan pitää jatkuvasti tehdä hommia niska limassa ja samalla vahtia työkavereita...
[/quote]
Tuon kaiken tekee työssäkäyvät töiden lisäksi.
[/quote]
Jaa, en minä vaan tee. Minulla puuttuu joka päivä 9h pätkä päivästä, jolloin lapsen tarpeisiin vastaa päiväkodin henkilökunta. Toki ymmärrän, että töitä ja työaikoja (kuten myös hoitopaikkoja) on erilaisia, mutta hieman epäilen kyllä silti väitettäsi.
Minun ei tarvitse mennä kotiin tekemään aamupalaa, lounasta tai välipalaa eikä myöskään siivota näiden jälkiä. Myös lasten ulkoilutarpeesta valtaosa tulee täytettyä jo päiväkodissa, samoin virikkeitä ja kavereita nähdään riittävästi siellä. Kotona tarvii lähinnä jutustella ja puuhailla lasten kanssa, sillä valtaosa varsinaisesta hoidosta on jo tehty puolestani. Kotikin on ihan eri mallissa, kuin silloin kun lapset pelmuuttivat koko päivän kotona, siivoamista ja järjestelyä on vain murto-osa niistä ajoista.
23, 28 ja oliko muita kotiäitejä joiden lapset jo koulussa - miksi ihmeessä ette mene töihin?? Itsellä niin hajoaisi pää, jos en pikkulapsivaiheen jälkeen pääsisi tekemään jotain järkevää, tuottavaa...
Perus aamu; aamutoimet, aamupala, ulos, lounas, unet, välipala, mahd.vierailu, kauppakäynti, pidemmälle puistoon, päivällinen, ulos(usein takapihalle), iltapala, suihku, nukkumaan. Siivoan lapsen nukkuessa ja ruoat tehdään iltaisin valmiiksi seuraavalle päivälle. Isä tulee mukana kotona ollessaan
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:02"]
Aamu alkaa lähes poikkeuksetta huudon kuuntelulla ja sen syyn selvittelyllä. Sitten yritän antaa aamupalaa, joka ei suurella todennäköisyydellä kelpaa ja lentää lattialle, hiuksiin ja kaikkialle muualle paitsi suuhun. Tämän jälkeen yritän pukea lasta, jokainen vaatekappale on maailmanloppu ja sukat pitää repiä joka välissä irti ja piilottaa. Kesällä kävimme puistoissa paljon tämän pukemisoperaation jälkeen, nyt kun sataa, niin en harkitsekaan ulos lähtöä. Pukemisesta menisi varmaan tunti ja koko sen ajan lapsi huutaisi kuin sika teuraalla. Jos siis pysymme kotona, niin yritän keksiä kivaa tekemistä lapselle, leikitän, laulan, luen, rapsutellaan kissoja ja siinä ohessa koitan siivota ammupalalla aiheutunutta kaaosta keittiössä sekä viikkaan kuivuneita vaatteita ja pyykkään likaisia, täytän/tyhjennän astianpesukonetta, ruokin kissat, siivoan miehen edellisillan sotkut ym.. Ja samalla lapsi huutaa/raivoaa/kitisee sylissä tai jaloissa tai vaihtoehtoisesti kiipeilee JOKA paikkaan ja putoaa jos en ehdi estää. Sitten on lounas, se sujuu samalla tapaa kuin aamiainen, eli katastrofaalisesti. Tämän jälkeen laitan lasta päiväunille, huudon säestämänä. Luultavammin lapsi ei suostunut lounaalla juomaan maitoa, eikä juuri syömäänkään, joten annan lopun maidon sylissä sängyssä ja pesen hänen hampaansa kaikkia "hihihiii! Kukkuu! Suu auki! Hauska juttu!"-temppuja yrittäen, heikolla menestyksellä. Kun lapsi nukahtaa raivoonsa, voin valita; joko nukun (auttaa kestämään iltapäivän/illan taistelut paremmin) tai siivoan/hoidan kaiken sen mitä jäi tekemättä aamun huutokonserttia selvittäessä. Jälkimmäinen vaihtoehto takaa siistimmän kodin, mutta välillä on pakko levätä. Sama meininki jatkuu kun lapsi herää. Hän on nyt 1v3kk ja sain juuri tietää olevani uudelleen raskaana. Vähän pelottaa jos sieltä tulee toinen yhtä hankala kun tuon ensimmäisenkin kanssa on ongelmaa ongelman päälle. Tämän viestin kirjoittamiseen meni 45min koska mitään asiaa ei saa kerralla valmiiksi vaan pitää selvittää raivotauteja joka välissä.
[/quote]
Saanko olla ärsyttävä ulkopuolinen tungettelija ja ehdottaa paria juttua? :D Oisko mitään ideaa antaa lapselle smoothieta pullosta aamulla, jospa hän onkin niitä ihmisiä joille ei ruoka maistu aamulla niin se voisi mennä paremmin alas. Pullo tiukasti kiinni niin ei pitäisi tulla paljon sotkua. Ainakaan teoriassa. Hampaiden harjaus ennen päikkäreitä on varmaan sellainen jonka itse tiputtaisin suosiolla pois, en pese itsekään hampaitani jos menen päiväunille.
Toivottavasti siitä uudesta tulokkaasta on seuraksi isommalle sitten myöhemmin, voisivat keskenään temmeltää eikä aina roikkua sun lahkeessa.
[/quote]
Voi kyllä! Vinkkejä ja neuvoja on otettu ja otetaan edelleen vastaan. Valitettavasti joudun vaan ampumaan alas heti kättelyssä noi sun mainitsemat. Sillä homma on näin, että lapselle on yritetty antaa ja olla antamatta niiiiiin montaa erilaista aamupalaa, mutta suurin osa lentää aina lattialle. Joskus saattaa suostua johonkin oikein mielellään, mutta seuraavana päivänä se on karmeinta paskaa ja lentää pois. Pulloakin kuuluu hakata tuttiosa alaspäin pöytään, jolloin sieltä kyllä tulee tavaraa, joka välittömästi täytyy kaksin käsin levitellä pitkin pöytää sekä hiuksiin ja vaatteisiin.
Hampaiden harjaus on aamulta siirretty tuohon ennen päiväunia, koska aamulla se aiheutti vielä suuremman ongelman. Hän antaa kausittain harjata hienosti, yleensä niin, että viikon saa harjata, sitten kuukauden ajan pelkkää tappelua, sitten voi suostua pari viikkoa, sitten taas kuukausi tappelua. Ja tätä se on ollut ihan siitä lähtien kun hampaita alkoi tulla ja aloitettiin harjaus eli 7kk iästä lähtien.
Neuvolasta on vaan lohdutettu, että on temperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi. Koitapa nyt noita hokea mielessä, kun lapsi huutaa joka ikisestä asiasta ja kaikki aika menee lohduttamisessa ja rauhoittelussa sekä koti alkaa muistuttaa ajoittain kaatopaikkaa.
Lapsella Ei pitäisi olla mitään allergioita, ei sairauksia, mutta temperamenttia riittää. Pienempänä oli ensin todella paha koliikki ja sitten oli muutaman kuukauden suht siedettävä vaihe, kunnes alkoi tuo uhmaiän kaltainen käytös 10kk ikäisenä.
Sen mä sanon, että jos tuo lapsi selviää kouluikään asti ilman mitään nykyään lätkäistäviä "ongelmakäytös-diagnooseja", niin on ihme. Tuo ei vaan voi olla normaalia. Joka. Vitun. Päivä.