Lapsi haluaisi meille koiran, miten kertoa ettei se ole nyt mahdollista?

Minä olen allerginen joten eläimiä ei voi perheeseen ottaa. Lapset ulkoilutti naapureiden koiria. Nyt molemmat täysi-ikäisiä. Eipä kiinnosta enää ne koirat.

Anna lapselle lelukoira ja kohtele sitä kun oikeaa koiraa. Ulos viennit joka säällä monesti päivässä, ruokinnat monesti päivässä, mihinkään et voi mennä koska kouralle ei ole hoitajaa/allergiaa kyläpaikassa/pissailee sisälle monta kk yms. Siihen loppuu narinat.

1) kerrot vielä kerran, ettei teillä ole mahdollisuutta ottaa koiraa, osittain siitä syystä että teillä ei ole tarpeeksi rahaa siihen käytettäväksi

2) kun lapsi jankkaa, sanot vain, että asiasta on jo keskusteltu, koiraa ei oteta

3) anna lapsen haaveilla itsekseen, tuossa iässä tulee usein jotain päähänpinttymiä jotka menee aikanaan ohi

4) selvitä olisiko esim. naapurustossa sopivaa koiraa jonka omistajalle sopisi että lapsi lenkittäisi ja hoitaisi koiraa silloin tällöin.

Ei se sen vaikeampaa ole. Onko ap:lla muitakin haasteita vanhemmuudessa, jos näinkin yksinkertainen asia vaatii ohjeita?

"Se ei nyt ole mahdollista koska ei ole varaa." 

Vierailija kirjoitti:

Semmottii.

Oonko vaan väsynyt,miks nauroin tälle ääneen. 🤣

Sanomalla ei, vaikka ymmärtää toiveen ja hyvät perustelut. Pahinta on jos ei perustele mitenkään ja lapsi joutuu arvailemaan vuosia. Myös sanoo että aikuisena jotkut hankkivat koiran, kun on ensin perehdytty koirien tarpeisiin ja kivun tunnistamiseen ym koulutukseen. Ja jos jaksaa koiran lenkitykset tai on maalla pihaa.

Ala laulaa: HAAVEET KAATUUU, NIITÄ NOUSEMAAN EN SAA! HAAVEET KAAAATUUU-UU-UU!!

Onko eka kerta kun sanot lapselle ei? Ei voi olla noin vaikeeta.

Meille otettiin aikanaan tosta syystä talvikko. Huomattavasti koiraa halvempi ja vähempi töinen, mut vaatii tottakai kuitenkin jatkuvaa hoitoa ja tarvittaessa eläinlääkäriä. Yks iso syy tälle oli myös et ne ei elä montaa vuotta. Mut lapset ku kasvo teineiks ja 3 hamsteria oli ollu, eikä koira edelleenkään sopinu elämäntilanteeseen niin hankittiim 2 marsua. Niistä on enemmän seuraa ja elää pidempään, mut maksaa myös enemmän. Meillä rahatilanne salli, mut koira ois joutunu oleen liikaa yksin päivisin niin päädyttiin marsuihin. Tosta kun noi kasvaa niin niitä voi opettaa myös pyörimään ja antamaan tassua. Hamsteriaikana vielä vähän koira vilahti lapsilla ajatuksissa, mut marsujen jälkeen ei oo vilahdellu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut ettemme ota koska vastuuta eläimestä on, ei se ole pelkkä halittava lemmikki vaan hoidettava ja oltava varaa siihen. Silti puhuu joka päivä koirista. Ap

 

Älä sotke rahaa siihen, ei lapsi sitä osaa ajatella niin.

Jos ei nyt pääse yli koirasta, hanki hamsteri tms, harjoitelkoon sillä.

Mitään eläintä ei oteta harjoittelun vuoksi!!! Ziisus!

Jyrsijät on todella haastavia lemmikkejä! Esimerkiksi jos marsun tiputat, niin sillä menee jalat poikki! Lisäksi on huolehdittava c-vitamiini lisästä, se ei saa saada vetoa, ihmisen flunssa tarttuu siihen, jne.

Mitään lemmikkiä ei oteta siksi kun lapsi sitä kinuaa ja ruikuttaa. Lapsi ei kykene ottamaan vastuuta eläimestä, eikä vanhempi voi sitä vastuuta lapselta odottaa.

Nyt vähän valoja päälle kiitos!

Vierailija kirjoitti:

"Se ei nyt ole mahdollista koska ei ole varaa." 

Eiköhän se tyyli ole kolmessa vuodessa jo löytynyt...

Vanha ketju, ja varmaan ap:n lapsi on jo kyselyn lopettanut aika päivää sitten. 

Mutta eikö sitä voisi sanoa ihan rehellisesti, ettei ole mahdollista ottaa koiraa ja että lapsi voi ottaa aikuisena oman koiran, jos haluaa. Itse en ole yhtään koira-ihminen ja omat lapset myös jankuttivat aikansa, että saisivat koiran. Mulla oli pitkä lista:

- Liikaa vastuuta
- En jaksa lenkittää 

- Ei voitaisi enää matkustella, edes risteilylle ei pääsisi tai lyhyelle hotellilomalle, ei edes huvipuistoon. 

- Olisi aina kiire töistä kotiin pissattamaan koiraa, elämä olisi liian aikataulutettua

- En jaksa karvoja, yllättäviä sairastumisia, kouluttamista, punkkien poistoa, hampaiden pesua jne

Ollaan ihan hyvätuloisia eikä olisi ollut edes rahasta kiinni, en vain yksinkertaisesti halunnut koiraa silloin enkä nyt. Lapset ei saa päättää, onko perheessä koiraa vai ei, se on aina aikuisen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Meillä ratkesi tilanne näin:  herättelin lasta kouluun (yleensä heräsi itsellisesti) ja sanoin,otappa koira ja vie se ulos. Satoi. Hän katsoi minua ja sanoi, ei meillä ole koiraa ja sitäpaitsi siellä sataa. Niinpä, sanoin ja totesin että koirakeskustelu on nyt loppuun käyty. Koira pitää viedä ulos, satoi tai paistoi. pari kertaa koetti vielä, mutta nostin vain etusormen pystyyn :D. On jo omillaan, eikä ole hankkinut koiraa.

Kokeile.

Meillä ratkesi tilanne kun oli pari viikkoa hoitokoira. Sitä nurinan määrää parin päivän jälkeen, en minä halua viedä ulos, ton vuoro, en jaksa.. jep. Ei tule koiraa. 

Lapselle annetaan pehmolelu jonka lapsi vie ulos puoleksi tunniksi kolme kertaa päivässä kolmen kuukauden ajan. Vanhempi pitää kirjaa pehmolelun ulkoilutuksesta vaikka tarrakirjassa, ja jos 90 ulkoilutustarrasta jää puuttumaan vaikka yksikin niin ei pehmolelu ei vaihdu elävään olentoon.

ihan vihoviimeistä ottaa koira jos sitä ei vanhempana itse halua. Loputon työleiri.

Mutta en myöskään ymmärrä sitä, että vanhempi haluaa koiran ja pakottaa sitten lapset hoitamaan sitä vetoamalla vastuun oppimiseen. Mielestäni tuo opettaa lapsille vain sen, että vanhempi on epäreilu ihminen. Lemmikki on AINA vanhemman vastuualuetta!