Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Niin lähellä että olisin voinut koskettaa. 

Kimppuun vain seuraavalla kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä kaivattusi on?

Hän on mallia: Otsaan suudeltava

Tilanne ei kuitenkaan ole paha koska jos haluaisimme huuliemme kohtaavan niin minä en sen jälkeen tarvitse kiropraktikkoa ja hänen ei tarvitse varpaillaan olla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Darling, minusta tuntuu, että sinä tiedät.

Mitä?

Kuin kusessa olen.

Millä muotoa?

ehkä pari senttiä lyhyempi kuin minä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Darling, minusta tuntuu, että sinä tiedät.

Mitä?

Kuin kusessa olen.

Millä muotoa?

Tunneasioissa.

Se keskustelun vaikeus irl sai mut tajuamaan, että sama juttu on varmaan ollut sen näkemisen kanssa. Saatat ajatuksen tasolla toivoa ja jopa ehdottaa sellaista, mutta kun pitäis mennä paikalle, niin et haluakaan nähdä. Mutta miksi sitten halusit ehdotella uudestaan sellaista, jos tiedät kokemuksesta että et kuitenkaan oikeasti halua nähdä. Hyväntahtoisesti ois voinut myös ajatella, että olisit koittanut tällä kaikella piristää mua, mutta tuo ei sovi siihenkään logiikkaan. Ei turhat näkemislupaukset varmaan ketään loppujen lopuksi piristä.

Aloin miettiä taas kerran sitäkin, että kiusaatko vaan tahalleen. Mutta jos koittaa miettiä vähemmän ilkeitä syitä, niin tykkäätkö sitten vain niin paljon siitä tunteesta, että joku tykkää sinusta ja ihailee, että haluat siksi ylläpitää sitä. Tuoko näkemisen ajatteleminen ja odottaminen tosi hyvät fiilikset ja energiat, mutta sitten kun on se hetki, että pitäis nähdä, vastata irl viestiin tms. niin järki puuttuu peliin ja sanoo vakavana että ”Ei, ei ei!” Jos olisin siinä sun kasvojen edessä, niin veikkaisin että saattaisit olla hyvinkin kylmä. Silloin joskuskin puhuit juurikin vähän huutamalla.

Tässä on varmaan käynyt niin, niin kuin monille tykästyessä: Oon vaan luonut sinusta jonkun ihannekuvan omaan päähän ja tykästynyt oikeasti vain siihen ihannekuvaan. Sivuuttanut asiat, jotka ei sovi siihen ja vahvistanut mielessäni niitä jotka sopii.  Oon yleensä aikaisemmin halunnut enimmäkseen ajatella sinusta vain positiivisia. Vähän ehkä liiankin, mm. että olisit tosi empaattinen ja jopa herkkä yms.  Ajatellut että toisinaan sinussa näkyvää kovuus on vain luotu kuori, joka peittää herkkyyden tms. Kuvitellut että meillä on joku erityinen yhteys ja siksi erityisesti osaan lukea millainen olet. Vielä vetänyt sen niin yli, että kuvitellut välillä että ehkä oikeasti tunnetaan jostain edellisestä elämästä. Varmaankin tosi tylsä elämä, kun siitä yrittää tehdä mielenkintoista tuolla tavalla. Mutta ehkä et oo sittenkään sellainen kuin kuvittelen.  Aina toisinaan, kun joku on puhunut sinusta jotain mikä ei sovi mun kuvaan, olen vain ajatellut mielessäni että se on ymmärtänyt jotenkin väärin eikä tunne sua. Mutta entä, jos ne onkin oikeassa. Joskus jotkut käytti sinusta sanaa voimakastahtoinen negatiivisessa merkityksessä, niin kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Mietin silloinkin että ei kuulosta sinulta, että varmaan vain saaneet vääränlaisen kuvan. Sitten se yksi joka ei tykkää minusta, haukkui mulle muutamaan kertaan suakin. Silloinkin vaan mietin, että se vaikuttaa vain muutenkin olevan ihminen, joka tykkää haukkua toisia selän takana ja mielistellä naamatusten. Että se johtuu siitä. Mutta sitten se valitti niistä asioista isomman porukan kanssa ja kaikki oli ärsyyntyneitä samoista asioista. Itse mietin pääni sisällä, että ootkohan jotenkin tosi väsynyt ja hommat on alkanut tuntua merkityksettömältä, asioiden tärkeysjärjestys mennyt ehkä uusiksi.  Erikoista tuossa oli myös se että ilmeisesti niiden mielestä olit jotenkin pelottava, koska kukaan ei ollut uskaltanut sanoa sulle mitään edes eräästä helposti korjattavasta asiasta. Sanoin sitten tuolle eräälle, että sanoo sulle suoraan edes siitä asiasta, että luultavasti et sitä edes oo tajunnut, kun kukaan ei muka uskalla mitään sanoa. Oli se sitten kai sanonut tai ainakin väitti sanoneensa.

...

Vierailija kirjoitti:

Niin lähellä että olisin voinut koskettaa. 

Milloin?

Vierailija kirjoitti:

Darling, minusta tuntuu, että sinä tiedät.

Tiedän mitä?

...

Toisaalta joskus tosi kauan sitten eräs toinen haukkui sua liiallisesta vaativuudesta, mutta siitäkin ajattelin että se on vaan tyyppi, joka tykkää haukkua kaikkia, kun se oli haukkunut aiemmin muitakin. Aika eri ääripäät noilla haukuilla, mutta oli siinä aikaakin välissä. Mutta ehkä nuo molemmat kertoo oikeasti siitä voimakastahtoisuudesta. Kuten myös se, jos jotkut pelkää sanoa sulle asioita. (Toivottavasti kukaan ei tunnista näistä. Aika hyvin tuo eräs ainakin tunnistais. No tuskin käy täällä. Kaikki on onneksi eri porukoita. No luotan siihen että Suomessa on se 5,5 miljoonaa ihmistä ja lukemattomia samanlaisia tilanteita. Harhaisia vain ne, jotka luulee tunnistavansa, eikö se niin mennyt ketjussa )  Pari kertaa jotkut puolestaan oli ihan varmoja, että ihan vain ilkeyttäsi ilmoitat ihan viime hetkellä, että et tulekaan jonnekin. Minä halusin ajatella että ehkä vain viimeiseen asti halusit tulla, mutta et sitten pystynytkään. Toisaalta, kun tarkemmin muistelee, niin eräällä kerralla jolla itse olin osallinen, niin vaikutit tosiaan jo aiemmin siltä, että olit jo päättänyt sen.  Mutta siis, ehkä oon halunnut vain nähdä sut niiden ruusunpunaisten lasien läpi.  Ehkä se kovempi tyyppi onkin se oikea sinä, se voimakastahtoinen. Ehkä minä en oo nähnyt siitä kuin ripauksia. Ehkä se eka vaisto joskus kauan sitten, oli sittenkin oikeassa.  Ehkä en tunne sua yhtään. Kuvittelin sulla olevan kuori, joka vain peittää herkkyyden, mutta oon viime vuosina huomannut, että tunnut joskus ihan vieraalta ja oudolta sellaisissakin tilanteissa, joissa ei tarvis peittää herkkyyttä. Eikä ne liity minunkaan. Somessakin  saatat olla joskus tuollainen outo, vihaisen oloinen ja puhua vähän kuin huutamalla outoon rytmiin, etkä tunnu siltä mielikuvalta jonka oon sinusta luonut. Se on alkanut jopa pelottaa ja alkanut mietityttää, että voiko sinuun oikeasti luottaa....

Sain munaa kolme kertaa viime yönä ja silti kaipaan vierelleni miestä pitämään kiinni.

...Toisaalta nytkin selkeästi osa minusta haluais uskoa, että se ihannekuva sinusta on totta, koska tulee jotenkin ilkeä olo aina kun kirjoittaa jotain muuta kuin kauniita terveisiä. Mutta just tällainen tekee minusta sellaisen hyväksikäytettävän ja pitäis vain olla kovempi. Jos oot kuitenkin enimmäkseen empaattinen, niin voithan jotenkin ajatella että tää kaikki tuo muillekin iloa. Sitä en vaan ymmärrä, että miten se että odottaa tapaamista, jota ei oikeasti koskaan tule tapahtumaan, tuo iloa. Ite oon kai tässäkin sitten erilainen. Ei tää loppujen lopuksi tuota enää iloa, vaan enemmän surua ja huonoa fiilistä. Aiemmin oli ajoittain ihan piristävää ajatella että joku tykkäisi ja välittäisi just minusta outoudesta huolimatta, mutta se kupla on jotenkin hajonnut enkä pysty enää uskomaan siihen. Alan aina pahimmillaan epäillä tuota, että ehkä vain leikit ja naurat ja että kuinka moni tietää ja nauraa. Ärsyynnyn omalle hyväuskoiselle hölmöydelle ja hyväksikäytettävyydelle. Mulle sellainen oikea tosielämän ystävyys ois varmaan ollut se iloa tuottava asia. Se että ois tuntenut niin hyvin, että ois voinut luottaa eikä ois tarvinut epäillä. Siitä haaveileminen oli mulle se juttu, joka toi mulle sitä iloa. Hyvä tuttavuuskin ois voinut riittää. Nyt kun tiedän satavarmasti ettei se koskaan toteudu, enkä enää tiedä edes tunnenko sua yhtään, niin tää kaikki tuntuu tosi turhalta, ajanhukalta. Tää ketjukin varastaa ajan ja on täynnä riitelyä ja ilkeilyä. Tänne tuleminen aiheuttaa lipsumista muiden palstan juttujen lukemiseen. Se ei tee hyvää. Oon alkanut ajatella että ihmiset on oikeasti pohjimmiltaan yhtä ilkeitä kuin tällä palstalla. Vaikka aikoisin pysyä poissa ja ajattelisin ettet kirjoita, niin kuitenkin palaan aina uteliaisuudesta etsimään josko sittenkin löytäisin sun viestejä ja niitä oikeita ajatuksia. Vaikka en ikinä löydä, niin silti vain uudestaan ja uudestaan yritän etsiä. On tällä hetkelläkin jotenkin ihan tyhmä olo, kun käytin niin paljon aikaa ystävyyshaaveisiin ja etenkin tämän ketjun lukemiseen. Ja tämä ei ole siis painostus mihinkään ystävyyteen, ei ei. Jos kaikesta omituisuuksista huolimatta, jollain ihmeen tasolla haluaisitkin ystävyyttä, niin en silti halua että yrittäisit ystävyyttä, jos koet et järjellä halua sitä. Tää on vain kuvaus siitä, että erehdyin siitä että meillä ois joku yhteys ja että en jaksa käydä täällä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Darling, minusta tuntuu, että sinä tiedät.

Mitä?

Kuin kusessa olen.

Millä muotoa?

Tunneasioissa.

En taida tietää. Kerro enemmän.

Ilta-moi 😊

Kiusaavan kanssa ei mitään!

Seuraava viikko kertokoon mitä merkitsee vai merkitseekö mitään. Kesään asti kukaan ei odota.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä kaivattusi on?

Hän on mallia: Otsaan suudeltava

Tilanne ei kuitenkaan ole paha koska jos haluaisimme huuliemme kohtaavan niin minä en sen jälkeen tarvitse kiropraktikkoa ja hänen ei tarvitse varpaillaan olla :)

Söpöä! 💋

Vierailija kirjoitti:

Sain munaa kolme kertaa viime yönä ja silti kaipaan vierelleni miestä pitämään kiinni.

Seksi ei täytä läheisyyden ja audon yhtetden tarvetta. Varmasti siksi.

Hyvää pääsiäistä ja yötä kaivatulle. Olet tänäänkin ollut monta kertaa mielessäni. Kaipaan.

Tämä palsta on kökkö.

Sinulle

Hyvää yötä

Mua harmitti tosi paljon, kun tänään en voinutkaan nähdä sua mies. Petyin. Toivottavasti ensi viikolla saan enemmän tilaisuuksia. Ainakin olisi mahdollisuus nähdä sinut useammin kuin yleensä. Tämä kaipaaminen on tosi raskasta. Kauankohan vielä täytyy odottaa? En jaksaisi enää hetkeäkään..

Hyvää yötä sinulle ihana