Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun sairastunut parantuu, onko yleistä unohtaa kuka oli tukena vaikeat ajat.
18.03.2022 |
Nyt jo huvittuneena, olin hyvän ystäväni tukena, kun sairastui syöpään, hoidot ja muut.
Kun sitten parantui, alkoi hänellä uusi elämä. Alkoi kehua muita, uusia ihmisiä, kuinka tuovat iloa hänen elämäänsä ja yhtäkkiä en ollut enää yhtään mitään. Vähän aikaa siinä sitten nähtiin satunnaisesti, kunnes itse tajusin, ettei tuo ihminen kysy koskaan minulta edes mitä minulle kuuluu. Kelpasin vain tueksi ja turvaksi silloin kun oli vaikeaa. Vähensin yhteydenpitoa ja tajusin ettei hänestä kuulu ollenkaan.
En kadu todellakaan mitä tein, mutta oli yllätys huomata miten vähän hän sitä arvosti. Nyt tästä on jo vuosia.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee.
Kyllä. Itsekin kantapään kautta opin.
Jotkut ihmiset ovat todella itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein mt-sairautta poteneen puoliso saa kylmästi kenkää, kun potilas paranee.
Huomattu kanssa, kun parannutaan aletaan "uusi elämä". Vaihtoon menee puoliso ja tukena olleet ystävät. Kertoo paljon sairastuneesta itsestään, ei varmasti olisi itse kenenkään tukena, joten tavallaan hyväkin että lähtee.
Kun alkaa elämään itseään varten iloisesti unohdetaan se oppikirja elämä, johon meidät on kasvatettu. Vain itsellä on väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan unohdu ketkä olivat läsnä kun sairastuin. enkä unohda ketkä jättivät eivätkä enää edes tervehdi. Ns "ystävät" kaikkosivat kuin pieru saharaan mutta oma perhe on pysynyt tukena koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan unohdu ketkä olivat läsnä kun sairastuin. enkä unohda ketkä jättivät eivätkä enää edes tervehdi. Ns "ystävät" kaikkosivat kuin pieru saharaan mutta oma perhe on pysynyt tukena koko ajan.
No en minäkään unohtaisi. Mutta on jännä, että toiset ihmiset unohtavat juuri ne jotka olivat tukena vaikeina aikoina. En myöskään unohda kuka näin teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ennemmin harvinaista-yleensä jää mieleen ne jotka kaikkoaa.
Harvinaisen tökeröä käytöstä, jos sairastunut unohtaa tukena olleen. Sellainen ihminen kannattaa unohtaa lopullisesti.
Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Kriisi tuo yhteen ihmisiä jotka ei muuten olisi tavallisessa tilanteessa ikinä tutustuneet tai ystävystyneet. Kun kriisipersoona häviää astuu esille se mitä ihminen on oikeasti ja hän etsiytyy niiden pariin joiden ystävyyttä oikeasti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua, että jos ihan hyvää hyvyyttäsi häntä tuit, niin miten tähän liittyy se, että ystävyys hahtui sen jälkeen kun hän parani? Eikö ole aivan saman tekevää, milloin se haileni, jos todellakin tuit pyyteettömästi?
Kuulostaa ihan sille, että teet ihmisille asioita koska haluat heidän olevan sen jälkeen edes jotain velkaa sinulle.
Tämä ei varmastikaan ollut syy suhteen päättymiseen, vaan se, ettet ole mahdollisesti muuten kovinkaan kiinnostava henkilö.
Vierailija kirjoitti:
En tajua, että jos ihan hyvää hyvyyttäsi häntä tuit, niin miten tähän liittyy se, että ystävyys hahtui sen jälkeen kun hän parani? Eikö ole aivan saman tekevää, milloin se haileni, jos todellakin tuit pyyteettömästi?
Kuulostaa ihan sille, että teet ihmisille asioita koska haluat heidän olevan sen jälkeen edes jotain velkaa sinulle.
Tämä ei varmastikaan ollut syy suhteen päättymiseen, vaan se, ettet ole mahdollisesti muuten kovinkaan kiinnostava henkilö.
Ajattelin hieman samaa. Kuuluisiko jäädä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan? Ja onko ajatus ollut juuri se, hyötyä itse? On normaalia, että ihmissuhteet elää ja hengittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua, että jos ihan hyvää hyvyyttäsi häntä tuit, niin miten tähän liittyy se, että ystävyys hahtui sen jälkeen kun hän parani? Eikö ole aivan saman tekevää, milloin se haileni, jos todellakin tuit pyyteettömästi?
Kuulostaa ihan sille, että teet ihmisille asioita koska haluat heidän olevan sen jälkeen edes jotain velkaa sinulle.
Tämä ei varmastikaan ollut syy suhteen päättymiseen, vaan se, ettet ole mahdollisesti muuten kovinkaan kiinnostava henkilö.
Ihan pyyteettömästi tuin ja on samantekevää, kyllä. Olimme ystäviä ENNEN mutta emme jälkeen, tästä yllätyin. Mielestäni ystävyys ei ole kuitenkaan sitä, että välit laitetaan täysin poikki. Ei tässä mistään veloista ole kyse, toki ihmissuhteet on mielestäni jollain tasolla vastavuoroisia. Mutta opin kyllä ettei kaikki ajattele niin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, että jos ihan hyvää hyvyyttäsi häntä tuit, niin miten tähän liittyy se, että ystävyys hahtui sen jälkeen kun hän parani? Eikö ole aivan saman tekevää, milloin se haileni, jos todellakin tuit pyyteettömästi?
Kuulostaa ihan sille, että teet ihmisille asioita koska haluat heidän olevan sen jälkeen edes jotain velkaa sinulle.
Tämä ei varmastikaan ollut syy suhteen päättymiseen, vaan se, ettet ole mahdollisesti muuten kovinkaan kiinnostava henkilö.Ajattelin hieman samaa. Kuuluisiko jäädä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan? Ja onko ajatus ollut juuri se, hyötyä itse? On normaalia, että ihmissuhteet elää ja hengittää.
Ei mistään kiitollisuudenvelasta ole kyse :D. Mutta jos itse on tukena toisen elämän vaikeimmat ajat, niin olisihan se ollut kiva edes kerran kuulla jälkikäteen vaikka että mukava kun olit tai miten itse jaksat. Mutta olishan se nyt ollut kamalaa kiitollisuudenvaatimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, että jos ihan hyvää hyvyyttäsi häntä tuit, niin miten tähän liittyy se, että ystävyys hahtui sen jälkeen kun hän parani? Eikö ole aivan saman tekevää, milloin se haileni, jos todellakin tuit pyyteettömästi?
Kuulostaa ihan sille, että teet ihmisille asioita koska haluat heidän olevan sen jälkeen edes jotain velkaa sinulle.
Tämä ei varmastikaan ollut syy suhteen päättymiseen, vaan se, ettet ole mahdollisesti muuten kovinkaan kiinnostava henkilö.Ajattelin hieman samaa. Kuuluisiko jäädä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan? Ja onko ajatus ollut juuri se, hyötyä itse? On normaalia, että ihmissuhteet elää ja hengittää.
Miten joku ajattelee noin???? Jos on toisen tukena vaikeina aikoina, niin onko muka normaalia, että on ihan ok, että häviää kokonaan toisen elämästä sanomatta edes kiitosta. En huomaa ap tekstissä mitään vaatimisia, ainoastaan ihmettelyä-mielestäni aivan aiheesta. Ei ystävyyssuhteet kuulu olla hyväksikäyttöä kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, että jos ihan hyvää hyvyyttäsi häntä tuit, niin miten tähän liittyy se, että ystävyys hahtui sen jälkeen kun hän parani? Eikö ole aivan saman tekevää, milloin se haileni, jos todellakin tuit pyyteettömästi?
Kuulostaa ihan sille, että teet ihmisille asioita koska haluat heidän olevan sen jälkeen edes jotain velkaa sinulle.
Tämä ei varmastikaan ollut syy suhteen päättymiseen, vaan se, ettet ole mahdollisesti muuten kovinkaan kiinnostava henkilö.Ajattelin hieman samaa. Kuuluisiko jäädä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan? Ja onko ajatus ollut juuri se, hyötyä itse? On normaalia, että ihmissuhteet elää ja hengittää.
Ei mistään kiitollisuudenvelasta ole kyse :D. Mutta jos itse on tukena toisen elämän vaikeimmat ajat, niin olisihan se ollut kiva edes kerran kuulla jälkikäteen vaikka että mukava kun olit tai miten itse jaksat. Mutta olishan se nyt ollut kamalaa kiitollisuudenvaatimista.
Mitä jos ihan itse kertoisit ne kuulumiset? Ja en tiedä oletko itse elänyt läpi millaisia kriisejä, mutta syvä kriisi on sellainen, että voi olla aika vaikea sen keskellä edes nähdä, että kuka on auttanut ja kuka ei ja toipuminenkin on pitkä matka. Voi hyvin olla, että sua ei koskaan tulla kiittämään, mutta silti se miten olet tukenut, on voinut olla arvokasta ja merkityksellistä. Voisitko antaa itse kiitosta itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä tuenantajalta.
Tämän takia minä en ikinä jaksaisi tukea esim. masentunutta. Lopputulos on tälläinen että jos yrität auttaa niin sitten haukutaan, kun ei olekaan aina saatavilla tai jos joskus odottaa että kysyisi vaikka vointia toisinpäin. Moni sairastunut on todella itsekäs p.ska.
Käsittämättömiä kommentteja joillakin.
Mitä kiitollisuudenvelkaa se nyt on jos odottaa että ihmissuhde on jollain tapaa vastavuoroinen. Eikö saa pahoittaa mieltä jos pitkään auttaa ja tukee, ja sen jälkeen on toiselle ilmaa? Täällä valitetaan yhtälailla puolisoista ettei ne välitä, ihan sama koskee jokaista ihmissuhdetta tavalla tai toisella.
Avun pitää aina olla pyyteetöntä, ei ripustautuvaa.
Minun siskoni "auttaa" aina niin, että siitä "avusta" jää velkakirja, jonka maksua hän alkaa kiristää myöhemmin.
Alue: Aihe vapaa
Näin se menee.