Lue keskustelun säännöt.
Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!
18.03.2022 |
En jaksaisi enää tätä miettimistä ja epäilyjä. Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa. Eilen oli taas sellainen päivä kun viihtyi salilla neljä tuntia ja siihen matkat päälle. Tuli kotiin kun muut olivat jo nukkumaan menneet. Väittää että jää tuttujen kanssa juttelemaan sinne ja siksi reissut venyy. Ei myönnä tietenkään mitään pettämisiä tms. Kun olen olen yrittänyt asioista keskustella niin ei ole kiinnostusta, olen vähän kuin ilmaa. Olemme olleet yhdessä reilusti yli 20 vuotta enkä ole joutunut ennen näin inhottavia ajatuksia pyörittelemääm päässäni. Että en luota enää toisen sanaan, oikein missään asioissa. Tunne on outo ja vieras enkä pärjää enää kauaa näin. Eroavatko ihmiset vain omien aavistusten vuoksi, tuskin nyt sentäs? Miten luottamuksen saisi takaisin ja miksi sen olen menettänyt?
Kommentit (827)
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Tällaista parempaa alistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Laskelmoivat ohjeet laitoit. Kuinka hyvä miehen tulee olla, että tällainen teatteri kannattaa?
Liittykö tämä ylläpitoon, miksi näin kannattaisi tehdä, en ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Laskelmoivat ohjeet laitoit. Kuinka hyvä miehen tulee olla, että tällainen teatteri kannattaa?
Liittykö tämä ylläpitoon, miksi näin kannattaisi tehdä, en ymmärrä?
Todella erittäin harva mies jättää asiallisen pitkäaikaisen vaimonsa ihastuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Tällaista parempaa alistamista.
Tottakai jos rakastaa eli haluaa pitää kumppaninsa , niin pitää päänsä kiinni ja alkaa panostaa suhteeseen. Tollasia ihastuksia pitkässä liitossa tulee joka toiselle, mut ei ne mitään merkitse, ihan hyvin voi katsoa läpi sormiensa jos haluu jatkaa liittoa, itsellekin voi käydä niin että hassahtaa johonkin hetkeksi, muttei sentään omaa liittoaan halua pilata.
Jos ei enää rakasta toista ja oikeasti haluaa päästä eroon kumppanistaan , niin sitten raastavaa draamaa peliin ja kyttäysträ ja raivoamista ja tervemenoa petturi!
Voihan sitä ihastua ilman että haluaa erota perheestään. . . .
Avioerot on helvetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Laskelmoivat ohjeet laitoit. Kuinka hyvä miehen tulee olla, että tällainen teatteri kannattaa?
Liittykö tämä ylläpitoon, miksi näin kannattaisi tehdä, en ymmärrä?
Todella erittäin harva mies jättää asiallisen pitkäaikaisen vaimonsa ihastuksen takia.
Tämän tiedon pitäisi, jollain tavalla tuntua merkityksellisestä?
Varmaan riippuu paljon siitä mihin on miestään aiemmin käyttänyt, riittäkö tuollainen pikkusievä puuhastelu enää sen jälkeen.
Hyvää naista ei kukaan mies petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Tällaista parempaa alistamista.
Tottakai jos rakastaa eli haluaa pitää kumppaninsa , niin pitää päänsä kiinni ja alkaa panostaa suhteeseen. Tollasia ihastuksia pitkässä liitossa tulee joka toiselle, mut ei ne mitään merkitse, ihan hyvin voi katsoa läpi sormiensa jos haluu jatkaa liittoa, itsellekin voi käydä niin että hassahtaa johonkin hetkeksi, muttei sentään omaa liittoaan halua pilata.
Jos ei enää rakasta toista ja oikeasti haluaa päästä eroon kumppanistaan , niin sitten raastavaa draamaa peliin ja kyttäysträ ja raivoamista ja tervemenoa petturi!
Jos nuo ovat vaihtoehtosi, ymmärrän kantasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Laskelmoivat ohjeet laitoit. Kuinka hyvä miehen tulee olla, että tällainen teatteri kannattaa?
Liittykö tämä ylläpitoon, miksi näin kannattaisi tehdä, en ymmärrä?
Sellaiset ei ymmärrä jotka eivät koskaan ole kokeneet syvää kiintymystä kumppaniinsa.
On ihan ookoo taistella oman liittonsa puolesta, sillä kaiken se kestää , kaiken se kärsii, mutta ei koskaan kuole jos on aitoa kamaa.
Ei kande hajottaa omaa perhettään jonku satunnaisen flingin takia.
Tiedän monta ukkoa jotka itkee entisen vaimonsa perään ja salassa vaimokin kaipaa mutta ylpeys pakotti laittamaan petturin pihalle, kun rakaus ei riittänyt anteeksi antamaan.
Ylpeys vaan ei paljoo lämmitä yksinäisinä öinä.
Eli kannattaa oikeasti miettiä kuinka toimii tossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää naista ei kukaan mies petä.
Hyvää miestä ei kukaan nainen petä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Tällaista parempaa alistamista.
Tottakai jos rakastaa eli haluaa pitää kumppaninsa , niin pitää päänsä kiinni ja alkaa panostaa suhteeseen. Tollasia ihastuksia pitkässä liitossa tulee joka toiselle, mut ei ne mitään merkitse, ihan hyvin voi katsoa läpi sormiensa jos haluu jatkaa liittoa, itsellekin voi käydä niin että hassahtaa johonkin hetkeksi, muttei sentään omaa liittoaan halua pilata.
Jos ei enää rakasta toista ja oikeasti haluaa päästä eroon kumppanistaan , niin sitten raastavaa draamaa peliin ja kyttäysträ ja raivoamista ja tervemenoa petturi!
Jos nuo ovat vaihtoehtosi, ymmärrän kantasi.
Tyypit olleet 20 (kaksikymmentä) vuotta kimpassa. Mieti ny vähän.
Kyllä epätäydellistäkin ihmistä voi rakastaa, sinä täydellinen et semmoista ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Se on sinun asiasi, miten elämääsi elät ja toisen sinisilmäisyyteen ei voi paljoakaan vaikuttaa. Tiesin jo monta vuotta, että ystäväni mies pettää ja on hänelle epärehellinen, mutta heillä oli tuollainen ei-rajoittava parisuhde. Myöhemmin selvisi, että pettämistä oli koko avioliiton ajan.
Täällä siis oikeasti käytetään termiä "ei-rajoittava parisuhde" jonain esimerkkinä huonosta suhteesta?? Lukekaahan nyt tuo ajatuksella. Ihan todellako pitäisi tästä päätellä, että siis rajoittava parisuhde olisi toivottava ja hyvä asia?
Huh huh, suorastaan etoo tuollainen läheisriippuvuuden määrä.
Oletteko te mitään ilman sitä kumppanianne?
Säälittävää sakkia.
On hieman eri asia joku pariskunta joka asuu vaikka eri osoitteissa kuin perhe jossa on kaksi aikuista ja lapsi/lapsia. Edellisessä voidaan helposti sopia aivan mistä vain parisuhteen raameista vapaasti, mutta jälkimmäinen luonnollisesti rajoittaa menoja paljon.
Siksi oikeasti kannattaa miettiä mihin on valmis, siihen että ei ole niin paljoa vastuita vai että ne on jaettu. Perhe-elämässäkin voi sitä vapautta olla, mutta silloin täytyy sopia pelisäännöt ja pitää niistä kiinni.
Onhan niin, että isompien lasten kanssa ei tarvitse olla molempien vanhempien niin kiinni ja toki nuorempienkin kanssa toimiessa voidaan sopia niin, että kumpikin saa tahoillaan olla joskus omissa menoissaan pitempäänkin kunhan asioista ollaan kunnolla sovittu. Nämähän ovat kaikki järjestelykysymyksiä.
Mikä ei sen sijaan ole hyvä on se, että katoillaan, ei kerrota asioita, ei neuvotella ja ei siis enää ole kunnolla sitä parisuhdetta joka kantaa perhettä vaan se jolla menojalka vipattaa ikään kuin dumppaa lapset toisen vastuulle. Eihän tuo ole kivaa vaikkei niitä lapsia olisikaan.
Jos siis haluaa olla täysin vapaa ja rajoittamaton niin ei ensinnäkään hanki parisuhdetta ja toisekseen ei hanki lapsia. Sinkkua ei kukaan rajoita. Toinen mahdollisuus on suhde toisen samanlaisen kanssa ja löyhät säännöt. Lapsia ei tuohon kannata hankkia kun perhe-elämä ei ole bilettäjiä varten pitemmän päälle. On ihan relevanttia harkita kannattaako lisääntyä jos ei pidä perhe-elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin omituista että parisuhteessa saa petkuttaa ja valehdella mutta puhelimen tai läppärin tsekkaaminen on monen mielestä väärin. Jos mies ei halua keskustella niin ihan oma vika, silloin kyllä ap ei tarvitse olla mikään marttyyri ja kunnioittaa miehen yksityisyyttä kun mies selkeästi harjoittaa henkistä väkivaltaa ja kenties pettää. Se että vaikenee ja ei suostu puhumaan on täysin epäkunnioittavaa käytöstä. Miten voi jatkaa suhdetta jos toinen osapuoli ei suostu puhumaan? Luottamus luo turvallisuutta ja miehen tehtävä on juuri luoda naiselle turvallisuuden tunteen.
Ei pelkästään väärin vaan rikos. Luulisi, että jokainen osaa jo nykyaikana pitää laitteensa suojattuna vahvalla salasanalla tai sormi- tai kasvotunnistuksella.
Jos et salaa mitään, et petä tai flirttaile netissä,VOIT NÄYTTÄÄ PUHELIMESI JA LAITTEESI HUOLETTA! Eikö? Mikä siinä olis vaikeaa? Se, että pettäjä ei voi näyttää laitteidensa sisältöä, koska PETOS PALJASTUU!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetuntohan tuollaisessa suhteessa menee. Jos mies ei halua jutella ongelmistaan, sinulla ei ole velvollisuutta tukea (juominen ja kiukkuisuus viittaavat siihen että ongelmia on).
Mielestäni kannattaa ottaa kokemasi huono käytös esille, sanoa miltä se sinusta tuntuu ja kysyä mitä ajatuksia se miehessä herättää - ilman syyttelyä mistään ja ilman että nostat esille epäilyksiä pettämisestä. Jos mies ei silti halua puhua, voit kertoa että haluaisit auttaa jos hän pystyy jossain välissä puhumaan, mutta että jos tilanne ei parane, joudut priorisoimaan oman mielenterveytesi. Jos tämä viestinvaihto ei puhumalla onnistu, kirjoita hänelle.
Jos puolison kohtelu on tuollaista, on toisarvoista onko syynä pettäminen vai joku addiktio; suhde ei ole terve ja jos sitä ei onnistu korjaamaan, sillä ei ole arvoa.
Toki tämä on vain minun mielipiteeni. Itselleni lapsen kanssa eläminen yksinhuoltajana oli helpompaa kuin myrkyllisessä parisuhteessa; yksi lapsi ja stressinaiheuttaja vähemmän.
Mä en haluaisi erota ikinä mun kumppanista.
Vaikka paneskelisi puoli kaupunkia (mut hyvä kun ei sentään). But who knows?
Ihminen sekin vain on.
Hyvä elää arkea yhdessä kyllä , en minä ainakaan ekansa eroa ehdottaisi tai nostelisi kissaa pöydälle, seuraisin tilannetta kaikessa rauhassa, että mikä meininki jos alkaisi toisen touhut epäilyttää tai okein rankasti risomaan. Ei munkaan kanssa ole kenenkään pakko olla jos ei kiinnosta kerran.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Viisautta tai ei, harva jaksaa arjessaan alkaa vetämään mitään rooleja puolisolleen. Suhde on hyvää silloin, kun toiseen voi luottaa, olla oma itsensä ilman sen ihmeempiä kommervenkkejä ja taktikoimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Laskelmoivat ohjeet laitoit. Kuinka hyvä miehen tulee olla, että tällainen teatteri kannattaa?
Liittykö tämä ylläpitoon, miksi näin kannattaisi tehdä, en ymmärrä?
Sellaiset ei ymmärrä jotka eivät koskaan ole kokeneet syvää kiintymystä kumppaniinsa.
On ihan ookoo taistella oman liittonsa puolesta, sillä kaiken se kestää , kaiken se kärsii, mutta ei koskaan kuole jos on aitoa kamaa.
Ei kande hajottaa omaa perhettään jonku satunnaisen flingin takia.
Tiedän monta ukkoa jotka itkee entisen vaimonsa perään ja salassa vaimokin kaipaa mutta ylpeys pakotti laittamaan petturin pihalle, kun rakaus ei riittänyt anteeksi antamaan.
Ylpeys vaan ei paljoo lämmitä yksinäisinä öinä.
Eli kannattaa oikeasti miettiä kuinka toimii tossa tilanteessa.
Joo eikä se lämmitä, että ukko vikittelee vieraita vaimon selän takana... Mielestäni pettäminen on sellainen asia, joka rikkoo liiton niin pahasti, ettei sitä pysty korjaamaan. Pettämisen kauheuden tajuaa vasta, kun se osuu omalle kohdalle. Ei sitä pysty unohtamaan tai anteeksi antamaan. Kyllä välillä kaipaan ex-puolisoani, mutta en enää luota häneen. Luottamus on suhteen perusta, jos ei sitä ole - ei kannata jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Se on sinun asiasi, miten elämääsi elät ja toisen sinisilmäisyyteen ei voi paljoakaan vaikuttaa. Tiesin jo monta vuotta, että ystäväni mies pettää ja on hänelle epärehellinen, mutta heillä oli tuollainen ei-rajoittava parisuhde. Myöhemmin selvisi, että pettämistä oli koko avioliiton ajan.
Täällä siis oikeasti käytetään termiä "ei-rajoittava parisuhde" jonain esimerkkinä huonosta suhteesta?? Lukekaahan nyt tuo ajatuksella. Ihan todellako pitäisi tästä päätellä, että siis rajoittava parisuhde olisi toivottava ja hyvä asia?
Huh huh, suorastaan etoo tuollainen läheisriippuvuuden määrä.
Oletteko te mitään ilman sitä kumppanianne?
Säälittävää sakkia.
On hieman eri asia joku pariskunta joka asuu vaikka eri osoitteissa kuin perhe jossa on kaksi aikuista ja lapsi/lapsia. Edellisessä voidaan helposti sopia aivan mistä vain parisuhteen raameista vapaasti, mutta jälkimmäinen luonnollisesti rajoittaa menoja paljon.
Siksi oikeasti kannattaa miettiä mihin on valmis, siihen että ei ole niin paljoa vastuita vai että ne on jaettu. Perhe-elämässäkin voi sitä vapautta olla, mutta silloin täytyy sopia pelisäännöt ja pitää niistä kiinni.
Onhan niin, että isompien lasten kanssa ei tarvitse olla molempien vanhempien niin kiinni ja toki nuorempienkin kanssa toimiessa voidaan sopia niin, että kumpikin saa tahoillaan olla joskus omissa menoissaan pitempäänkin kunhan asioista ollaan kunnolla sovittu. Nämähän ovat kaikki järjestelykysymyksiä.
Mikä ei sen sijaan ole hyvä on se, että katoillaan, ei kerrota asioita, ei neuvotella ja ei siis enää ole kunnolla sitä parisuhdetta joka kantaa perhettä vaan se jolla menojalka vipattaa ikään kuin dumppaa lapset toisen vastuulle. Eihän tuo ole kivaa vaikkei niitä lapsia olisikaan.
Jos siis haluaa olla täysin vapaa ja rajoittamaton niin ei ensinnäkään hanki parisuhdetta ja toisekseen ei hanki lapsia. Sinkkua ei kukaan rajoita. Toinen mahdollisuus on suhde toisen samanlaisen kanssa ja löyhät säännöt. Lapsia ei tuohon kannata hankkia kun perhe-elämä ei ole bilettäjiä varten pitemmän päälle. On ihan relevanttia harkita kannattaako lisääntyä jos ei pidä perhe-elämästä.
Kirjoitat täyttä asiaa.
Ei kannata antaa kenenkään painostaa tai houkutella lasten tekoon, jos sen ikioman vapauden kaipuu asuu rinnassa !
Koska kun lapsia hommaa tähän maailmaan, on vastuussa heistä!
Vierailija kirjoitti:
Hyvää naista ei kukaan mies petä.
Hyvä mies ei petä ketään naista. No joo, kukaan ei ole täydellinen paitsi jotkut ovat, mutta jos itse pettää niin syytä ei vieritetä toisen niskoille vaan otetaan omasta toiminnasta vastuu. Se ei ole sen kumppanin vastuu vaan oma, aivan sama mitä on tullutkaan tehtyä. Ja jos on tehnyt virheen kertoo rehellisesti ja antaa toisen tehdä ratkaisut.
Näin melkein täydellisessä maailmassa toimitaan, mutta ei valehdella, sumuteta eikä sälytetä vastuuta toiselle. Jos nainen on huono niin onko niin vaikeaa jättää sitä vai onko se sittenkin niin hyvä, että kannattaa silti käyttää paremman puutteessa hyväksi? Kukas se huono tässä olikaan?
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.