Lapsen isä lähtee pois kotoa, kun lapsi on kylässä
8v poika näkee isäänsä viikonloppuisin, matkustaa aina isänsä luokse. Nyt on kumminkin ilmennyt sellaista, että isä lähtee useammaksi tunniksi pois kotoa pojan ollessa siellä! Käy tapaamassa kavereitaan, pelaamassa futista jne. On koittanut pyytää poikaa mukaan, mutta kun ei suostu niin menee sitten yksin. Pojalla ollut vaikeaa nyt viime aikoina, koulukiusaamista ja on sen vuoksi tosi väsynyt ja arka, kaipaisi sellaista yhdessä olemista rauhassa sisällä/lähimaastossa eikä mitään pitkin kyliä retuuttamista. Aina 2 päivää mies on pojan kanssa, perjantain ja lauantain tai perjantain ja sunnuntain, mutta sen yhden päivän (tai, 4-5 tuntia) viettää muualla ja poika on yksin isällään. :(
Eikö isä haluaisi sitten olla lapsen kanssa niin paljoa vai mikä mättää?
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:57"]
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä lapsi tästä kaikesta tuumaa? Miten lapsi pystyy jäämään isällä ollessaan yksin, mutta äidin luona ollessaan tämä on vaikeaa? Itsellä on yksi lapsista ollut tuon ikäisenä arka olemaan yksin kotona, ei jäänyt millään kotiin vaan lähti joka paikkaan mukaan.
[/quote]
Lapset eivät käyytäydy aina tismalleen samalla tavalla vaan ovat vieraskoreita esim. päiväkodissa, koulussa, jne. Äidin pitäisi olla niin turvallinen ihminen, että uskaltaa olla ihan oma itsensä ja isälle sitten esittää reippaamaan mitä on, jos hän on vieraampi. Lapset haluaa mielyttää vanhempiaa ja ovat lojaalela ja monta kertaa jakavat heidän tunteensa, yrittävät mielyttää ja esittävät sitä roolia, jota vanhemmat heiltä odottaa, että eivät loukkaa heitä.
ps. lapsi tarvitsee nyt äitiään, isät eivät osaa olla äitejä!
[/quote]
Lapsi tarvitsee vanhempaansa tai mielummin molempia vanhempiaan. Ei äiti ole isää parempi tai isä äitiä. Kaikki riippuu yksilöstä. Ehkäpä poika juuri isää tarvitseekin. Eihän poika miellytä äitiä sillä, että on hänessä kiinni, eikä itsenäisty? En väitä, että näin olisi, mutta onhan sekin mahdollista.
Lapsi on siis 3-vuotiaasta saakka ollut viikonloput isällään ja pitänyt tästä järjestelystä. Ennen on kyllä jaksanut mennä ja liikkunut isänsä kanssa paljon ym tykännyt olla, mutta nyt koulun aloittamisen jälkeen tulleet ongelmat ovat vetäneet pojan mielen niin maahan että arki on vaikeutunut huomattavasti. Sain tilanteen selville kun alkoi olla vastahakoinen isälle lähdössä muutama viikko sitten.
Tuollaiset kokemukset jättää äitiinkin arvet ja kehoittaisinkin ap peilaamaan vähän sitä omaakin käytöstään, että yritätkö liikaa siloittaa lapsen tietä.
Jos tilanne on tuo ja lapsi on vastahakoinen lähtemään niin puhukaa isän kanssa.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:16"]
Lapsi on siis 3-vuotiaasta saakka ollut viikonloput isällään ja pitänyt tästä järjestelystä. Ennen on kyllä jaksanut mennä ja liikkunut isänsä kanssa paljon ym tykännyt olla, mutta nyt koulun aloittamisen jälkeen tulleet ongelmat ovat vetäneet pojan mielen niin maahan että arki on vaikeutunut huomattavasti. Sain tilanteen selville kun alkoi olla vastahakoinen isälle lähdössä muutama viikko sitten.
[/quote]
Lähes kaikille lapsille tulee välillä tuo vastahakoisuus. Lapsi sitten kertoi tuon isän poissaolon olevan se syy.
En tajua miten koulukiusaaminen estää jalkapallon pelaamisen.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:20"]
Tuollaiset kokemukset jättää äitiinkin arvet ja kehoittaisinkin ap peilaamaan vähän sitä omaakin käytöstään, että yritätkö liikaa siloittaa lapsen tietä.
Jos tilanne on tuo ja lapsi on vastahakoinen lähtemään niin puhukaa isän kanssa.
[/quote]
Oletko sinä ap käynyt puhumassa henkilökohtaisesti näistä asioista, jonkun kanssa. Että ei sinun huolesi ja pelkosi estä lasta toipumasta ja ohjaa hänen tunteita. Se, että et voi suojella lasta kaikelta on vaan asia jonka kanssa sinun on opittava elämään. Sinun pitää edelleen tuotaa sille lapselle niitä pettymyksiä, joita terveen itsetunnon kehittyminen vaati. Aikuinen saa olla itsekäs, vaikka lapsi olisi kokenut kovia. Jos perheessä vaan vellotaan sen kiusaaminen ympärillä ja kaikki on lapsilähtöisä niin miten se lapsi voi ikinä toipua. Tukena ja turvana voi olla vaikka ei 24/7 lasta kädestä kiinni pidä.
Jalkapallo ja muutkin harrastukset sekä aktiviteetit tekevät hyvää lapselle.olisiko sitten hyvä jos isä ja lapsi istuisivat viikonlopun sisälle pelaamassa pleikkaria? Häh?
Miksi lapsella ei ylioäätään ole vkl mitään muuta aktiviteettia kuin isän luona hilluminen ? Mitä poika harrastaa?
Lapset, eteenkin kiusatut lapset, tarvitsevat aktiviteetteja ja kavereita. Ei ne sinne kotiin tule!!!!
Minuakin ihmetyttää, eikö pojalla ole harrastuksia. Ei tahdo lähteä pelaamaankaan, vaan nysvätä kotona. näin niitä syrjäytyneitä kasvatetaan, hyvä ap!
Harrastuksista saa kavereita, itsetuntoa ja aktiviteettia. Niistä ei kiusatulle haittaa ole. Lapsella on varmasti tosi yksinäistä, mutta se että istutaan viikonloput isin kanssa kaksin ei ole mikään ratkaisu.
Haluatko sinä ap sulkea lapsesi johonkin kuplaan ja piilottaa hänet kaikelta pahalta. Miten lapsi voi koskaan oppia taas luottamaan ihmisiin, jos ei heitä tapaa. Entä kaverisuhteet, harrastukset miten tuet niitä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:46"]
Jalkapallo ja muutkin harrastukset sekä aktiviteetit tekevät hyvää lapselle.olisiko sitten hyvä jos isä ja lapsi istuisivat viikonlopun sisälle pelaamassa pleikkaria? Häh? Miksi lapsella ei ylioäätään ole vkl mitään muuta aktiviteettia kuin isän luona hilluminen ? Mitä poika harrastaa? Lapset, eteenkin kiusatut lapset, tarvitsevat aktiviteetteja ja kavereita. Ei ne sinne kotiin tule!!!!
[/quote]
Olen ihan samaa mieltä. Ei tietenkään yltiöpäistä menosta toiseen roikottamista, mutta jotain mukavaa kodin ulkopuolista tekemistä. Ja jos lapsi on arka, eikä uskalla tai halua harrastaa yksin niin isän mukana viikonloppuna puuhailu ja harrastaminenhan on sitten se paras ratkaisu. Vanhempi mukana ja turvana, mutta ei lukittu 24/7 kotiin märehtimään.
Liikunta ja liikkelle lähteminen sopivassa määrin tekee todella ihmeitä. Ja pärjätäkseen maailmassa pitää pärjätä myös kodin ulkopuolella. Lapsen tukeminen ja turvaaminen ei tarkoita lapsen kanssa kotiin linnoittautumista kahdestaan 24/7.
Että mä vihaan näitä ylianalysoivia kyökkipsykologiäitejä. Jestas sentään. Pitääkö nyt koko maailman pysähtyä jauhamaan puhki niitä pojan kaaamalia kokemuksia?
Nyt poikaa niskasta kiinni ja normaalielämään!
Lapsi on ollut viime aikoina niin "sekaisin", ettei ole pystynyt käymään edes koulua. Uusien, vieraiden ihmisten tapaaminen on ollut täysin mahdotonta. Kotona ollaan tehty juttuja ja opiskeltu vähän, nyt on täyttä selviämistä koko arki. Isän luona olemiset ovat olleet kivaa ajanvietettä ja tekemistä, ainakin ajattelin niin ja lapsikin tuntui siellä viihtyvän. Näillä on ollut tosi tiivis isä-poikasuhde ja ennen paljon yhteistä tekemistä. Pitänee siirtyä käytäntöön, että isä tapaa lastaan kotona, vaikka ajattelinkin että lapsen olisi hyvä välillä päästä ulos talosta.
MIKÄ sen lapsen on noin sekaisin saanut?
Ja jos lapsi on sekaisin kuin seinäkello, siihen reagoidaan sitten lopettamalla viimeinenkin normielämän hiven?
Ongelma taitaa kyllä olla äiti. Toivottavasti isä huomaa sinun vaikutuksen poikaan ja hakee pojalle apua. Sinä suljet lapsen kotiin.Hae apua,tuo ei ole oikea tapa toimia.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:54"]
Lapsi on ollut viime aikoina niin "sekaisin", ettei ole pystynyt käymään edes koulua. Uusien, vieraiden ihmisten tapaaminen on ollut täysin mahdotonta. Kotona ollaan tehty juttuja ja opiskeltu vähän, nyt on täyttä selviämistä koko arki. Isän luona olemiset ovat olleet kivaa ajanvietettä ja tekemistä, ainakin ajattelin niin ja lapsikin tuntui siellä viihtyvän. Näillä on ollut tosi tiivis isä-poikasuhde ja ennen paljon yhteistä tekemistä. Pitänee siirtyä käytäntöön, että isä tapaa lastaan kotona, vaikka ajattelinkin että lapsen olisi hyvä välillä päästä ulos talosta.
[/quote]
Lastaan kotona?! Eikö isän koti ole lapsen koti siinä missä sinunkin. Mikä antaa sinulle diktatuurimaista valtaa omia lapsi kokonaan itsellesi?! Jumalauta mene hoitoon hyvä ihminen. Ei lasta voi kodin seinien sisäpuolella tuolla tavalla vangita.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:54"]
Lapsi on ollut viime aikoina niin "sekaisin", ettei ole pystynyt käymään edes koulua. Uusien, vieraiden ihmisten tapaaminen on ollut täysin mahdotonta. Kotona ollaan tehty juttuja ja opiskeltu vähän, nyt on täyttä selviämistä koko arki. Isän luona olemiset ovat olleet kivaa ajanvietettä ja tekemistä, ainakin ajattelin niin ja lapsikin tuntui siellä viihtyvän. Näillä on ollut tosi tiivis isä-poikasuhde ja ennen paljon yhteistä tekemistä. Pitänee siirtyä käytäntöön, että isä tapaa lastaan kotona, vaikka ajattelinkin että lapsen olisi hyvä välillä päästä ulos talosta.
[/quote]
Oletko ottanu yhteyttä ammattilaisiin? kouluterkkari?kouluspykologi? Mitä olet tehnyt lapsen hyväksi?Ei,kotiin sulkeminen ei ole ongelman ratkaisu,se vaan ruokkii ongelmaa ja sieltä kotoa on koko ajan vain vaikeampi lähteä.
Sinä mahdollistat lapsesi syrjäytymisen,sinä teet niinkuin poika sanoo,hän vetelee naruista.Nyt on tultu siihen pisteeseen,ettei halua enää poistua kotoa ja sinä teet kuin lapsi haluaa ja syytät isää.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:54"]
Lapsi on ollut viime aikoina niin "sekaisin", ettei ole pystynyt käymään edes koulua. Uusien, vieraiden ihmisten tapaaminen on ollut täysin mahdotonta. Kotona ollaan tehty juttuja ja opiskeltu vähän, nyt on täyttä selviämistä koko arki. Isän luona olemiset ovat olleet kivaa ajanvietettä ja tekemistä, ainakin ajattelin niin ja lapsikin tuntui siellä viihtyvän. Näillä on ollut tosi tiivis isä-poikasuhde ja ennen paljon yhteistä tekemistä. Pitänee siirtyä käytäntöön, että isä tapaa lastaan kotona, vaikka ajattelinkin että lapsen olisi hyvä välillä päästä ulos talosta.
[/quote]
Puhu sitten hyvä ihminen lääkäreille uudelleen, että paikka lastenpsykiatriselle löytyisi mahdollisemman nopeasti!!!
Itse olisin pitänyt lapsen mielelläni koulussa, mutta lääkärit olivat sitä mieltä että nyt on parempi lopettaa ajoissa. Osastolle oli menossa, koska ei yhdessä vaiheessa kestänyt enää kotonakaan, kun kiusaajat heittelivät kiviä ikkunoihin ja tunkivat paukkumattoja postiluukusta. Kävin toki ojentamassa kiusaajia, mutta touhu ei vaan loppunut. Poika häpesi ja oli toki ahdistunut, kun sai pelätä että milloin ikkuna hajoaa tai jotain tapahtuu. Muuton ja koulun vaihtamisen jälkeen naapuripaikkakunnalle tilanne helpottui, mutta kova pelko on edelleen että kiusaaminen joko alkaa tai kiusaajat edellisestä koulusta saavat tietää uuden asuinpaikan. Jälleen uusi muutto taas sitten edessä, että päästään tarpeeksi kauas.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:54"]
Lapsi on ollut viime aikoina niin "sekaisin", ettei ole pystynyt käymään edes koulua. Uusien, vieraiden ihmisten tapaaminen on ollut täysin mahdotonta. Kotona ollaan tehty juttuja ja opiskeltu vähän, nyt on täyttä selviämistä koko arki. Isän luona olemiset ovat olleet kivaa ajanvietettä ja tekemistä, ainakin ajattelin niin ja lapsikin tuntui siellä viihtyvän. Näillä on ollut tosi tiivis isä-poikasuhde ja ennen paljon yhteistä tekemistä. Pitänee siirtyä käytäntöön, että isä tapaa lastaan kotona, vaikka ajattelinkin että lapsen olisi hyvä välillä päästä ulos talosta.
[/quote]
Lapsen paikka ei selvästikään ole kotona, jossa äiti ei pysty ohjaamaan lastaan normaaliin elämään!
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:57"]
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä lapsi tästä kaikesta tuumaa? Miten lapsi pystyy jäämään isällä ollessaan yksin, mutta äidin luona ollessaan tämä on vaikeaa? Itsellä on yksi lapsista ollut tuon ikäisenä arka olemaan yksin kotona, ei jäänyt millään kotiin vaan lähti joka paikkaan mukaan.
[/quote]
Kokee isän kodin turvalliseksi? Kokee, että isässä ei ole pakko roikkua koko aikaa - suhde säilyy hyvänä muutenkin? Kokee ympäristön hyväksi itsenäistymisharjoituksille?