Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isä lähtee pois kotoa, kun lapsi on kylässä
25.08.2015 |
8v poika näkee isäänsä viikonloppuisin, matkustaa aina isänsä luokse. Nyt on kumminkin ilmennyt sellaista, että isä lähtee useammaksi tunniksi pois kotoa pojan ollessa siellä! Käy tapaamassa kavereitaan, pelaamassa futista jne. On koittanut pyytää poikaa mukaan, mutta kun ei suostu niin menee sitten yksin. Pojalla ollut vaikeaa nyt viime aikoina, koulukiusaamista ja on sen vuoksi tosi väsynyt ja arka, kaipaisi sellaista yhdessä olemista rauhassa sisällä/lähimaastossa eikä mitään pitkin kyliä retuuttamista. Aina 2 päivää mies on pojan kanssa, perjantain ja lauantain tai perjantain ja sunnuntain, mutta sen yhden päivän (tai, 4-5 tuntia) viettää muualla ja poika on yksin isällään. :(
Eikö isä haluaisi sitten olla lapsen kanssa niin paljoa vai mikä mättää?
Kommentit (71)
Löysikö ap jostain lapsensa värikynät?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tunnistettu. Lapsesi on säälittävä raukka.
8v. voi ihan hyvin olla yksin pari tuntia, onhan sille annettu mahdollisuus mennä mukaan. Mitä sä skitsoot?!
Minä veikkaan, että lapsi esittää isänsä luona. Isä on kumminkin se "vieraampi". Meiltä jäi koulusta pois yksi ekaluokkalainen, josta ei koskaan olisi uskonut että kotona menee niin huonosti kuin meni. Herkät lapset ovat usein kovin vieraskoreita. Oikeasti isän poissaolo ei ole ok, mutta lapsi esittää isälleen että on, koska ei halua tuottaa pettymystä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:06"]
Itse olisin pitänyt lapsen mielelläni koulussa, mutta lääkärit olivat sitä mieltä että nyt on parempi lopettaa ajoissa. Osastolle oli menossa, koska ei yhdessä vaiheessa kestänyt enää kotonakaan, kun kiusaajat heittelivät kiviä ikkunoihin ja tunkivat paukkumattoja postiluukusta. Kävin toki ojentamassa kiusaajia, mutta touhu ei vaan loppunut. Poika häpesi ja oli toki ahdistunut, kun sai pelätä että milloin ikkuna hajoaa tai jotain tapahtuu. Muuton ja koulun vaihtamisen jälkeen naapuripaikkakunnalle tilanne helpottui, mutta kova pelko on edelleen että kiusaaminen joko alkaa tai kiusaajat edellisestä koulusta saavat tietää uuden asuinpaikan. Jälleen uusi muutto taas sitten edessä, että päästään tarpeeksi kauas.
[/quote]
tätä sä et usko itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:15"]
Minä veikkaan, että lapsi esittää isänsä luona. Isä on kumminkin se "vieraampi". Meiltä jäi koulusta pois yksi ekaluokkalainen, josta ei koskaan olisi uskonut että kotona menee niin huonosti kuin meni. Herkät lapset ovat usein kovin vieraskoreita. Oikeasti isän poissaolo ei ole ok, mutta lapsi esittää isälleen että on, koska ei halua tuottaa pettymystä.
[/quote]
Tai sitten vaan saa olla hetken lapsi, jolla on vapaus valita ja tuntea itsensä hetkesi normaaliksi lapseksi. Eikä äiti kokoajan ohjaa ja säätele miten lapsen tulisi toimia, kun on kokenut kovia ja muistuta siitä!
Voi herra isä näitä vastauksia. En tosiaan yhtään ihmettele, että suomessa lapset voi huonosti. Täällä kaikilla tuntuu olevan se asenne, ettei lapsi voi olla masentunut, koska lapsi on vain lapsi ja kyllä se masennuskin vain paranisi tuosta noin vaan, kun vähän isin kanssa menisi potkimaan palloa! Ihan jäätävää vittuilua, joissa yläpeukkuja ja voin vaan toivoa, ettei näiden ihmisten lapset sairastu masennukseen, koska näiltä vanhemmilta se varmaan menisi ohi ja lujaa.
Harrastukset on hankalia masentuneena, etenkin kun koulukiusaaminen aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tajuattako te, että kun omat ikätoverit kääntyvät vastaan ja näkevät sinussa jotain tosi pahaa, alat uskoa siihen? Tottakai sitä ajattelee, että itsessä on se hirveä vika, kun kaikilla muilla tuntuu olevan ystäviä paitsi sinulla? Miten te kehtaatte vittuilla tästä asiasta niinkuin se lapsi olisi pidetty jossain kuplassa ja olisi äidin vika, että poika on vaan "liian herkkä" ja pitää pakottaa tekemään asioita? Äiti EI VALITA siitä, että isä yrittää saada lasta olemaan lapsi ja pelaamaan palloa, eikä äiti sitä tietenkään estäisi, mutta äiti VALITTAA siitä, että isä lähtee yksin ja jättää pojan, joka on liian arka lähtemään mukaan uusien ihmisten sekaan. Oikeesti, mikä teitä vaivaa? Onko aina pakko käydä aloittajan kimppuun tällaisessakin aloituksessa ja vääntää kaikki miten sattuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:42"]
Voi herra isä näitä vastauksia. En tosiaan yhtään ihmettele, että suomessa lapset voi huonosti. Täällä kaikilla tuntuu olevan se asenne, ettei lapsi voi olla masentunut, koska lapsi on vain lapsi ja kyllä se masennuskin vain paranisi tuosta noin vaan, kun vähän isin kanssa menisi potkimaan palloa! Ihan jäätävää vittuilua, joissa yläpeukkuja ja voin vaan toivoa, ettei näiden ihmisten lapset sairastu masennukseen, koska näiltä vanhemmilta se varmaan menisi ohi ja lujaa.
Harrastukset on hankalia masentuneena, etenkin kun koulukiusaaminen aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tajuattako te, että kun omat ikätoverit kääntyvät vastaan ja näkevät sinussa jotain tosi pahaa, alat uskoa siihen? Tottakai sitä ajattelee, että itsessä on se hirveä vika, kun kaikilla muilla tuntuu olevan ystäviä paitsi sinulla? Miten te kehtaatte vittuilla tästä asiasta niinkuin se lapsi olisi pidetty jossain kuplassa ja olisi äidin vika, että poika on vaan "liian herkkä" ja pitää pakottaa tekemään asioita? Äiti EI VALITA siitä, että isä yrittää saada lasta olemaan lapsi ja pelaamaan palloa, eikä äiti sitä tietenkään estäisi, mutta äiti VALITTAA siitä, että isä lähtee yksin ja jättää pojan, joka on liian arka lähtemään mukaan uusien ihmisten sekaan. Oikeesti, mikä teitä vaivaa? Onko aina pakko käydä aloittajan kimppuun tällaisessakin aloituksessa ja vääntää kaikki miten sattuu
[/quote]
Värikynät ovat oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön, eikä näitä juttuja täällä voi ottaa niin kovin tosissaan. :D
Aloittaja asuu Vantaalla, nimikirjaimet M.T., varokaa opet tätä hirmu-äityliä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:06"]
Itse olisin pitänyt lapsen mielelläni koulussa, mutta lääkärit olivat sitä mieltä että nyt on parempi lopettaa ajoissa. Osastolle oli menossa, koska ei yhdessä vaiheessa kestänyt enää kotonakaan, kun kiusaajat heittelivät kiviä ikkunoihin ja tunkivat paukkumattoja postiluukusta. Kävin toki ojentamassa kiusaajia, mutta touhu ei vaan loppunut. Poika häpesi ja oli toki ahdistunut, kun sai pelätä että milloin ikkuna hajoaa tai jotain tapahtuu. Muuton ja koulun vaihtamisen jälkeen naapuripaikkakunnalle tilanne helpottui, mutta kova pelko on edelleen että kiusaaminen joko alkaa tai kiusaajat edellisestä koulusta saavat tietää uuden asuinpaikan. Jälleen uusi muutto taas sitten edessä, että päästään tarpeeksi kauas.
[/quote]
Voisiko lapsi sitten muuttaa isänsä luokse jossa sentää osoittaa merkkejä, että pärjää hetken yksinkin?!