Lue keskustelun säännöt.
tiesitkö että vain 11% mt-eläkäläisistä on saanut tai
24.08.2015 |
heille on harkittu kuntoutuspsykoterapiaa? En siis puhu tässä mistään julkisen puolen hoitsusta vaan koulutetun psykoterapeutin antamasta psykoterapiasta. Vain 11% !!!
Näin siinä käy kun psykoterapiaa ei saa helpolla ja se on kallista, vaikka Kela sitä tukisin. Halvemmaksi tulisi antaa psykoterapiaa maksutta yksityisen kunnollisen psykoterapeutin luona kuin laittaa porukkaa eläkkeelle.
t. mt-syistä eläkkeellä oleva
Kommentit (201)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]
Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?
[/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?
[/quote]
En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.
[/quote]
Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.
[/quote]
Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?
[/quote]
No katsos, jos selitän tilanteeni saatan tuurilla saadan pakkohoitolähetteen. Ei tarvitse itse itseä huolehtia osastolle, tulee ihan oma kyyti sitä varten. Eli ambulanssilla sinne psyk osastollekin voi mennä.
[/quote]
Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:28"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]
Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.
Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.
Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu. [/quote]
Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.
Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.
Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa. [/quote] Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? [/quote]
En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi. [/quote] Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio? Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä. Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi? Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee. [/quote] No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on. Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut! Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä. Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan. [/quote]
Nimenomaan! Ei nää terveet tajua. Ei se auta, että järkeilee, että "tämä on nyt ihan turhaa pestä käsiä sadatta kertaa". Jokainen tajuaa sen. Mutta silti on se pakottava ahdistava tunne, joka pakottaa avaamaan sen hanan. Se pakko on niin voimakas, että sitä ei terve ymmärrä. Pakko-oireet eivät synny tyhjystä. Mielessä on jokin ristiriita, ahdistus, joka OIREILEE pakko-oireena. Toisella henkilöllä se oireilee eri tavalla. Kyse on kuitenkin ahdistuksesta, jonka SYY pitää selvittää. Joskus sen selvittämiseen menee montakin vuotta. Ihmisellä on vahvat defenssit eikä ole helppoa riisua niitä. [/quote] Niin. Mutta altistus on juuri sitä että kohdataan se ahdistus vaikka se nousee korkealle. Ja se perussyy on alitajunnassa. Siksi ehdotin hypnoosia. [/quote]
Sitäkun ei voi arjessa kohdata sillä tavoin kuin esim laitoshoidossa. Katsos jos minä arjessa altistan itseäni niin että ahdistun, niin lähimmäiset vievät minut nopeasti psyk päivystykseen. Menen nimittäin sellaiseen tilaan ahdistuskohtauksen aikana, että heikompia hirvittää. En siis pysty itse altistamaan itsäni koska jos pääsen jostakin eroon, tulee toinen oire tilalle. Minulla on todella laaja tuo pakko-oireinen häriö, koskee ihan jokaista tekoa. Lisäksi on pakkoajatuksia. Altistus ei myöskään välttämättä sovi jos on psykoottisia taipumuksia. Jossain tapauksissa ahdistuksen kohtaaminen muuten on tehokkaampi keino, esim tuomalla esiin terapiassa tiedostamattoman ristiriidan. [/quote] Ei itsekseen vaan terapeutin kanssa!
[/quote]
Nimenmomaan. Ja altistuksessa sitä terapeuttia pitäisi tavata päivitttäin. Ei auta mikään kerran viikossa jos on laaja pakko-oireinen häiriö. Nyt en saa edes sitä kertaakaan....
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]
Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?
[/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?
[/quote]
En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.
[/quote]
Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.
[/quote]
Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?
[/quote]
No katsos, jos selitän tilanteeni saatan tuurilla saadan pakkohoitolähetteen. Ei tarvitse itse itseä huolehtia osastolle, tulee ihan oma kyyti sitä varten. Eli ambulanssilla sinne psyk osastollekin voi mennä.
[/quote]
Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?
[/quote]
Pakolla. Siellä saa myös lääkkeitä jos iskee psykoottinen ahdistus.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]
Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?
[/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?
[/quote]
En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.
[/quote]
Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.
[/quote]
Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?
[/quote]
No katsos, jos selitän tilanteeni saatan tuurilla saadan pakkohoitolähetteen. Ei tarvitse itse itseä huolehtia osastolle, tulee ihan oma kyyti sitä varten. Eli ambulanssilla sinne psyk osastollekin voi mennä.
[/quote]
Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?
[/quote]
Pakolla. Siellä saa myös lääkkeitä jos iskee psykoottinen ahdistus.
[/quote]
Eikö niitä lääkkeitä voisi pyytää etukäteen ja mennä kauppaan lääkkeissä?
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:18"]
Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?
[/quote]Tyhmä/ilkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:28"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]
Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.
Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.
Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu. [/quote]
Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.
Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.
Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa. [/quote] Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? [/quote]
En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi. [/quote] Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio? Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä. Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi? Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee. [/quote] No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on. Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut! Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä. Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan. [/quote]
Nimenomaan! Ei nää terveet tajua. Ei se auta, että järkeilee, että "tämä on nyt ihan turhaa pestä käsiä sadatta kertaa". Jokainen tajuaa sen. Mutta silti on se pakottava ahdistava tunne, joka pakottaa avaamaan sen hanan. Se pakko on niin voimakas, että sitä ei terve ymmärrä. Pakko-oireet eivät synny tyhjystä. Mielessä on jokin ristiriita, ahdistus, joka OIREILEE pakko-oireena. Toisella henkilöllä se oireilee eri tavalla. Kyse on kuitenkin ahdistuksesta, jonka SYY pitää selvittää. Joskus sen selvittämiseen menee montakin vuotta. Ihmisellä on vahvat defenssit eikä ole helppoa riisua niitä. [/quote] Niin. Mutta altistus on juuri sitä että kohdataan se ahdistus vaikka se nousee korkealle. Ja se perussyy on alitajunnassa. Siksi ehdotin hypnoosia. [/quote]
Sitäkun ei voi arjessa kohdata sillä tavoin kuin esim laitoshoidossa. Katsos jos minä arjessa altistan itseäni niin että ahdistun, niin lähimmäiset vievät minut nopeasti psyk päivystykseen. Menen nimittäin sellaiseen tilaan ahdistuskohtauksen aikana, että heikompia hirvittää. En siis pysty itse altistamaan itsäni koska jos pääsen jostakin eroon, tulee toinen oire tilalle. Minulla on todella laaja tuo pakko-oireinen häriö, koskee ihan jokaista tekoa. Lisäksi on pakkoajatuksia. Altistus ei myöskään välttämättä sovi jos on psykoottisia taipumuksia. Jossain tapauksissa ahdistuksen kohtaaminen muuten on tehokkaampi keino, esim tuomalla esiin terapiassa tiedostamattoman ristiriidan. [/quote] Ei itsekseen vaan terapeutin kanssa!
[/quote]
Nimenmomaan. Ja altistuksessa sitä terapeuttia pitäisi tavata päivitttäin. Ei auta mikään kerran viikossa jos on laaja pakko-oireinen häiriö. Nyt en saa edes sitä kertaakaan....
[/quote]
Ei välttämättä päivittäin mutta säännöllisesti.
Oletko hakenut?
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:18"]
Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?
[/quote]Tyhmä/ilkeä?
[/quote]
En ole, vaan olen ollut osastolla enkä voi ymmärtää. Jos kanssakäyminen on mahdotonta kauppaan menon suhteen, niin miten pystyy siellä olemaan? Jos on lääkkeissä, niin miksi ei hommaa sitten lääkkeitä kotiinkin. Jos pystyy menemään esim. kerta viikkoon/kuukauteen sinne mt toimistolle, niin miten ei pääse kauppaan.
En käsitä. Omasta mielestäni en ole tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:05"]
Mä sain kanssa Kelan kuntoutustukea silloin kun kävin terapiassa. Myös silloin kun en syönyt lääkkeitä. Psykiatrini (eri kuin hoitava terapeuttini) joka kirjoitti lääkärinä lausunnot aina Kelalle, laittoi lausuntoihin vain että hoitona on psykodynaaminen psykoterapia 2xvko. Ja tietysti vielä perustelut että opiskelukyvyn ylläpitäminen ja opintojen loppuunsaattaminen on tavoitteena. Nyt sitten saakin tässä miettiä, kun haen töitä, että mitä se työnantajat kattoo kun cv:ssä on "hieman" venyneen opinnot. Että hehheh, milläs sen selitän :/
t. se 5 vuotisen terapian käynyt
[/quote]
Jospa hyväksyisit sen että sulla on ollut vaikea elämänvaihe niin asian voi sitten esittää mutkattomasti muillekin jos on tarvetta. Näitä erilaisia ongelmia näyttää olevan PALJON ja MONILLA, kuten tätä ketjua lukiessakin huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumoihin nimenomaan auttaa esim. Emdr.
Ja käsienpesijälle tiedoksi että se syy on alitajunnassa miksi oot alkanu pakkotoimintoihin.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:05"]
Mä sain kanssa Kelan kuntoutustukea silloin kun kävin terapiassa. Myös silloin kun en syönyt lääkkeitä. Psykiatrini (eri kuin hoitava terapeuttini) joka kirjoitti lääkärinä lausunnot aina Kelalle, laittoi lausuntoihin vain että hoitona on psykodynaaminen psykoterapia 2xvko. Ja tietysti vielä perustelut että opiskelukyvyn ylläpitäminen ja opintojen loppuunsaattaminen on tavoitteena. Nyt sitten saakin tässä miettiä, kun haen töitä, että mitä se työnantajat kattoo kun cv:ssä on "hieman" venyneen opinnot. Että hehheh, milläs sen selitän :/
t. se 5 vuotisen terapian käynyt
[/quote]
Jospa hyväksyisit sen että sulla on ollut vaikea elämänvaihe niin asian voi sitten esittää mutkattomasti muillekin jos on tarvetta. Näitä erilaisia ongelmia näyttää olevan PALJON ja MONILLA, kuten tätä ketjua lukiessakin huomaa.
[/quote]
Täh, minä olen täysin sinut asiani kanssa. Mitä ihmettä? Sanoin vain että miten minulla tuo hoitui. Tottakai asioita ja tilanteita on erilaisia. Osaan esittää asian mutkattomasti, vaikka se sitä ei kohdallani kuitenkaan aina tosiaan ollut. Sain minäkin kirjotella Kelaan selvityksiä ja perusteluja, pyydellä lausuntoja ja kysellä Kelalta perusteluja välillä, mutta oikaisupyyntöjen kautta onneksi asiat hoituivat. Ymmärrän aivan täysin, että jos on todella, todella huonossa kunnossa, niin ei varmasti jaksakaan tuota paperirumbaa. Minultakin meinasi usko välillä loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:18"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]
Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?
[/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?
[/quote]
En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.
[/quote]
Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.
[/quote]
Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?
[/quote]
No katsos, jos selitän tilanteeni saatan tuurilla saadan pakkohoitolähetteen. Ei tarvitse itse itseä huolehtia osastolle, tulee ihan oma kyyti sitä varten. Eli ambulanssilla sinne psyk osastollekin voi mennä.
[/quote]
Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?
[/quote]
Kysyt hyviä kysymyksiä. Ja nämä eivät osaa vastata. Olen pitänyt OCD:tä ihan vakavastiotettavana sairautena, mutta kuva alkaa muuttua. Se on muuttunut tämän yhden täällä usein riehuvan kautta myös, joka haluaa psykodynaamiseen terapiaan. Ei mitään omaa yritystä, vaan "kaikki mulle heti nyt". Huokaus.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:05"]
Mä sain kanssa Kelan kuntoutustukea silloin kun kävin terapiassa. Myös silloin kun en syönyt lääkkeitä. Psykiatrini (eri kuin hoitava terapeuttini) joka kirjoitti lääkärinä lausunnot aina Kelalle, laittoi lausuntoihin vain että hoitona on psykodynaaminen psykoterapia 2xvko. Ja tietysti vielä perustelut että opiskelukyvyn ylläpitäminen ja opintojen loppuunsaattaminen on tavoitteena. Nyt sitten saakin tässä miettiä, kun haen töitä, että mitä se työnantajat kattoo kun cv:ssä on "hieman" venyneen opinnot. Että hehheh, milläs sen selitän :/
t. se 5 vuotisen terapian käynyt
[/quote]
Jospa hyväksyisit sen että sulla on ollut vaikea elämänvaihe niin asian voi sitten esittää mutkattomasti muillekin jos on tarvetta. Näitä erilaisia ongelmia näyttää olevan PALJON ja MONILLA, kuten tätä ketjua lukiessakin huomaa.
[/quote]
Täh, minä olen täysin sinut asiani kanssa. Mitä ihmettä? Sanoin vain että miten minulla tuo hoitui. Tottakai asioita ja tilanteita on erilaisia. Osaan esittää asian mutkattomasti, vaikka se sitä ei kohdallani kuitenkaan aina tosiaan ollut. Sain minäkin kirjotella Kelaan selvityksiä ja perusteluja, pyydellä lausuntoja ja kysellä Kelalta perusteluja välillä, mutta oikaisupyyntöjen kautta onneksi asiat hoituivat. Ymmärrän aivan täysin, että jos on todella, todella huonossa kunnossa, niin ei varmasti jaksakaan tuota paperirumbaa. Minultakin meinasi usko välillä loppua.
[/quote]
Eikun hups, nyt vasta tajusin :D (luin hätäiseen, anteeksi sinulle) siis tarkoitit että hyväksyn asian ja esitän sen mahdollisesti työnhaussa sitten. Juuh, sinut olen asian kanssa, mutta pelkään kyllä yhä hieman sitä stigmaa, joka helposti tuntuu leimaavan vielä näitä mt-ongelmia. Vaikka niitä on valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"]Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta.
[/quote]
Ainakin mun pakko-oireiseen häiriöön on löytynyt paljonkin apuja terapiasta. Harmi vaan, että vasta neljäs terapiajakso ja uusi terapeutti alkoi tuoda tuloksia. Enää ei Kelalta apuja heru, eikä näin ollen siellä terapiassakaan voo käydä niin usein kuin tarvetta olisi :(
Stigmoista en tiedä, mutta työssä selviytymätöntä porukkaa on vain näissä tullut vastaan aivan tarpeeksi. Työkkärissä yritetään työntää näitä yritysten vaivoiksi ja tekisihän se joillekin näille hyvää, mutta kun eivät ole olleet työkuntoisia kuin enintään työkkärin istuma hommiin. Meillä pitäisi tehdä töitä oikeastikin, eikä vain pyöritellä joutavia papereita.
Eräskin tuli töihin. Sai kahdessa tunnissa minun minuutin verran hommia tehtyä. Sitoi 2 muuta työntekijää opastamaan samat asiat uudestaan ja uudestaan. Sitten piti lähteä hakemaan jotain pillereitä kotoa. Sanoin, että lähde vaan ja että ei ole pakko tulla takaisinkaan. Taksilla se häipyi sitten pihasta.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:22"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]
Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?
[/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?
[/quote]
En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.
[/quote]
Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.
[/quote]
Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?
[/quote]
No katsos, jos selitän tilanteeni saatan tuurilla saadan pakkohoitolähetteen. Ei tarvitse itse itseä huolehtia osastolle, tulee ihan oma kyyti sitä varten. Eli ambulanssilla sinne psyk osastollekin voi mennä.
[/quote]
Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?
[/quote]
Pakolla. Siellä saa myös lääkkeitä jos iskee psykoottinen ahdistus.
[/quote]
Eikö niitä lääkkeitä voisi pyytää etukäteen ja mennä kauppaan lääkkeissä?
[/quote]
Ei. Ei sellaisia lääkkeitä saa kotikäyttöön mitä osastolla saa.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:17"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:28"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]
Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.
Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.
Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu. [/quote]
Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.
Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.
Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa. [/quote] Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? [/quote]
En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi. [/quote] Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio? Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä. Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi? Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee. [/quote] No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on. Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut! Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä. Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan. [/quote]
Nimenomaan! Ei nää terveet tajua. Ei se auta, että järkeilee, että "tämä on nyt ihan turhaa pestä käsiä sadatta kertaa". Jokainen tajuaa sen. Mutta silti on se pakottava ahdistava tunne, joka pakottaa avaamaan sen hanan. Se pakko on niin voimakas, että sitä ei terve ymmärrä. Pakko-oireet eivät synny tyhjystä. Mielessä on jokin ristiriita, ahdistus, joka OIREILEE pakko-oireena. Toisella henkilöllä se oireilee eri tavalla. Kyse on kuitenkin ahdistuksesta, jonka SYY pitää selvittää. Joskus sen selvittämiseen menee montakin vuotta. Ihmisellä on vahvat defenssit eikä ole helppoa riisua niitä. [/quote] Niin. Mutta altistus on juuri sitä että kohdataan se ahdistus vaikka se nousee korkealle. Ja se perussyy on alitajunnassa. Siksi ehdotin hypnoosia. [/quote]
Sitäkun ei voi arjessa kohdata sillä tavoin kuin esim laitoshoidossa. Katsos jos minä arjessa altistan itseäni niin että ahdistun, niin lähimmäiset vievät minut nopeasti psyk päivystykseen. Menen nimittäin sellaiseen tilaan ahdistuskohtauksen aikana, että heikompia hirvittää. En siis pysty itse altistamaan itsäni koska jos pääsen jostakin eroon, tulee toinen oire tilalle. Minulla on todella laaja tuo pakko-oireinen häriö, koskee ihan jokaista tekoa. Lisäksi on pakkoajatuksia. Altistus ei myöskään välttämättä sovi jos on psykoottisia taipumuksia. Jossain tapauksissa ahdistuksen kohtaaminen muuten on tehokkaampi keino, esim tuomalla esiin terapiassa tiedostamattoman ristiriidan. [/quote] Ei itsekseen vaan terapeutin kanssa! [/quote]
Nimenmomaan. Ja altistuksessa sitä terapeuttia pitäisi tavata päivitttäin. Ei auta mikään kerran viikossa jos on laaja pakko-oireinen häiriö. Nyt en saa edes sitä kertaakaan.... [/quote] Ei välttämättä päivittäin mutta säännöllisesti. Oletko hakenut?
[/quote]
Olen käynyt jo sen kolmen vuoden terapian. En saa enää säännöllistä terapiaa. Usko jo. Kaikki on jo kokeltu. Rahoittajaksi ei lähde kela eikä kaupunki.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:17"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:28"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]
Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.
Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.
Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu. [/quote]
Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.
Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.
Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa. [/quote] Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? [/quote]
En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi. [/quote] Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio? Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä. Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi? Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee. [/quote] No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on. Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut! Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä. Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan. [/quote]
Nimenomaan! Ei nää terveet tajua. Ei se auta, että järkeilee, että "tämä on nyt ihan turhaa pestä käsiä sadatta kertaa". Jokainen tajuaa sen. Mutta silti on se pakottava ahdistava tunne, joka pakottaa avaamaan sen hanan. Se pakko on niin voimakas, että sitä ei terve ymmärrä. Pakko-oireet eivät synny tyhjystä. Mielessä on jokin ristiriita, ahdistus, joka OIREILEE pakko-oireena. Toisella henkilöllä se oireilee eri tavalla. Kyse on kuitenkin ahdistuksesta, jonka SYY pitää selvittää. Joskus sen selvittämiseen menee montakin vuotta. Ihmisellä on vahvat defenssit eikä ole helppoa riisua niitä. [/quote] Niin. Mutta altistus on juuri sitä että kohdataan se ahdistus vaikka se nousee korkealle. Ja se perussyy on alitajunnassa. Siksi ehdotin hypnoosia. [/quote]
Sitäkun ei voi arjessa kohdata sillä tavoin kuin esim laitoshoidossa. Katsos jos minä arjessa altistan itseäni niin että ahdistun, niin lähimmäiset vievät minut nopeasti psyk päivystykseen. Menen nimittäin sellaiseen tilaan ahdistuskohtauksen aikana, että heikompia hirvittää. En siis pysty itse altistamaan itsäni koska jos pääsen jostakin eroon, tulee toinen oire tilalle. Minulla on todella laaja tuo pakko-oireinen häriö, koskee ihan jokaista tekoa. Lisäksi on pakkoajatuksia. Altistus ei myöskään välttämättä sovi jos on psykoottisia taipumuksia. Jossain tapauksissa ahdistuksen kohtaaminen muuten on tehokkaampi keino, esim tuomalla esiin terapiassa tiedostamattoman ristiriidan. [/quote] Ei itsekseen vaan terapeutin kanssa! [/quote]
Nimenmomaan. Ja altistuksessa sitä terapeuttia pitäisi tavata päivitttäin. Ei auta mikään kerran viikossa jos on laaja pakko-oireinen häiriö. Nyt en saa edes sitä kertaakaan.... [/quote] Ei välttämättä päivittäin mutta säännöllisesti. Oletko hakenut?
[/quote]
Olen käynyt jo sen kolmen vuoden terapian. En saa enää säännöllistä terapiaa. Usko jo. Kaikki on jo kokeltu. Rahoittajaksi ei lähde kela eikä kaupunki.
[/quote]
En viitsi enää neuvoa. Muitakin konsteja olis ollu.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:28"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]
Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.
Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.
Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu. [/quote]
Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.
Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.
Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa. [/quote] Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? [/quote]
En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi. [/quote] Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio? Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä. Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi? Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee. [/quote] No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on. Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut! Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä. Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan. [/quote]
Nimenomaan! Ei nää terveet tajua. Ei se auta, että järkeilee, että "tämä on nyt ihan turhaa pestä käsiä sadatta kertaa". Jokainen tajuaa sen. Mutta silti on se pakottava ahdistava tunne, joka pakottaa avaamaan sen hanan. Se pakko on niin voimakas, että sitä ei terve ymmärrä. Pakko-oireet eivät synny tyhjystä. Mielessä on jokin ristiriita, ahdistus, joka OIREILEE pakko-oireena. Toisella henkilöllä se oireilee eri tavalla. Kyse on kuitenkin ahdistuksesta, jonka SYY pitää selvittää. Joskus sen selvittämiseen menee montakin vuotta. Ihmisellä on vahvat defenssit eikä ole helppoa riisua niitä. [/quote] Niin. Mutta altistus on juuri sitä että kohdataan se ahdistus vaikka se nousee korkealle. Ja se perussyy on alitajunnassa. Siksi ehdotin hypnoosia.
[/quote]
Sitäkun ei voi arjessa kohdata sillä tavoin kuin esim laitoshoidossa. Katsos jos minä arjessa altistan itseäni niin että ahdistun, niin lähimmäiset vievät minut nopeasti psyk päivystykseen. Menen nimittäin sellaiseen tilaan ahdistuskohtauksen aikana, että heikompia hirvittää. En siis pysty itse altistamaan itsäni koska jos pääsen jostakin eroon, tulee toinen oire tilalle. Minulla on todella laaja tuo pakko-oireinen häriö, koskee ihan jokaista tekoa. Lisäksi on pakkoajatuksia. Altistus ei myöskään välttämättä sovi jos on psykoottisia taipumuksia. Jossain tapauksissa ahdistuksen kohtaaminen muuten on tehokkaampi keino, esim tuomalla esiin terapiassa tiedostamattoman ristiriidan.
[/quote]
Ei itsekseen vaan terapeutin kanssa!