tiesitkö että vain 11% mt-eläkäläisistä on saanut tai

Mjoo, sanoisin (todella kärjistäen) että analyyttiselle sopii psykodynaaminen. Tiedän kognitiivisen terapian (usean vuoden kestoisen) käyneen ihmisen, ja hänen ongelmansa olivat enemmän,hmmm, käytännön tasolla: päihdeongelmaa, haitallista/itsetuhoista käytöstä jne. Tämän siis theitän odella nyt vain  mutu-tuntumalla. Kognitiivisessa kun käsittääkseni terapeutti on osallistuvampi, ja on enemmän sellainen "konkreettisia neuvoja antava" (tyyliin: "tee seuraavalla kerralla kun ahdistaa niin näin, teeppä tämmöinen harjoitus, seuraavaksi vastaavassa tilanteessa sano vaikka niin ja näin"). Tottakai nämä psykoterapian koulukunnatkin menevät limittäin ja ottavat varmaan toisiltaa vaikutteita, varmaan on aika vähän enää nykyään sellaisia tiukan yhden koulukunnan ja terapiasuunnan edustajia. Mutta (vielä kerran :D ) sanoisin että edellämainitsemani kaltaisia eroja kyllä on.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:30"]

Millainen psykoterapia sopii paatuneelle analyytikolle?

Osaan analysoida elämäni halki poikki ja pinoon. Silti minulla sosiaalisia pelkoja. Olisin hyvä työntekijä (huono duunari, mutta hyvä kehittäjä), mutta potentiaalisen työnantajan lähestyminen on massiivisen vaikeata, vaikka olen ei-persoonallisesti erittäin vuorovaikutustaitoinen. Työnhaku ei kuitenkaan ole ei-personaallisesti tapahtuvaa toimintaa. 

[/quote]

Miksi sinne töihin pitää väkisellä yrittää tunkea, jos siellä ei pysty olemaan?

Itselläni ei ainakaan ole mitään hinkua.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:29"]

Ketjua kun lukee, niin alkaa voimaan vain huonommin. Tätä se liika asioiden kotona märehtiminen teettää.

[/quote]Vaan ketkä märehtivät, diagnosoidut ja itsensä kanssa töitä tekevät vai ne ns. terveet?

[/quote]

Ihan normaalia tuo itselläni on ollut koko elämän, jos lapsuus jätetään pois. Milloin on murehdittu armeijaa, väärää opiskelupaikkaa, surkeita työpaikkoja jne. jne. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]

Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?

 [/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?

[/quote]

En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.

[/quote]

Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.

Yhdellä tutullani homma meni näin. Nuoruudessa rötvättiin, eikä työt maistuneet ja syytteli työnantajia. Sitten ystävät hommasivat työpaikan, niin pilasi mahdollisuutensa alta viikossa. Lainaili muilta työntekijöiltä rahaa, eikä maksanut takaisin. Häipyi töistä kesken päivän ja sai potkut .. olikohan jotain muuta vastaavaa vielä.

Sitten rötväsi vuosikausia kotona sossun maksamassa luukussa ja sen jälkeen alkoivat paniikkihäiriöt yms. ongelmat. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]

Psykoterapia on vaikuttavaa hoitoa silloin, kun terapeutti on oikea. Oikeaksi terapeutiksi ei myöskään välttämättä muututa kouluja käymällä vaan sellaiseksi synnytään. Taitava terapeutti saa asiakkaansa paranemaan terapiasuunnasta riippumatta. Myös ymmärtää, miten erilaisia ihmisiä tulee käsitellä.

Aivan varmasti on ihmisiä, jotka eivät parane yhtään millään terapialla. Aika moni myös hyötyisi siitä, että menisi vain sinne töihin. Niin sotatraumoista kärsivätkin tekivät, koska siihen aikaan ei ollut mahdollisuuksia jäädä kotiin ahdistumaan.

[/quote]


miten voi mennä töihin jos ei pääse ovesta ulos?

Minä puolestani olen ymmärtänyt, että olen saanut kuntoutustukea (määr aikainen eläke)
nimen omaan sillä perusteella, että olen kuntoutuksessa, eli käyn psykoterapiassa.

Kerran tuli hylkäävä päätös, koska olin lopettanut yhden lääkkeen omin päin..
Eli kuntoutustukea saavat ne, joilla on kunnon hoitosuunnitelma ja jotka oikeasti yrittävät päästä takaisin työkykyisiksi.
Tämä tietysti täytyy tulla esiin lääkärinlausunnosta/ kelan lääkäri näin tulkitsee.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:43"]

Mjoo, sanoisin (todella kärjistäen) että analyyttiselle sopii psykodynaaminen. Tiedän kognitiivisen terapian (usean vuoden kestoisen) käyneen ihmisen, ja hänen ongelmansa olivat enemmän,hmmm, käytännön tasolla: päihdeongelmaa, haitallista/itsetuhoista käytöstä jne. Tämän siis theitän odella nyt vain  mutu-tuntumalla. Kognitiivisessa kun käsittääkseni terapeutti on osallistuvampi, ja on enemmän sellainen "konkreettisia neuvoja antava" (tyyliin: "tee seuraavalla kerralla kun ahdistaa niin näin, teeppä tämmöinen harjoitus, seuraavaksi vastaavassa tilanteessa sano vaikka niin ja näin"). Tottakai nämä psykoterapian koulukunnatkin menevät limittäin ja ottavat varmaan toisiltaa vaikutteita, varmaan on aika vähän enää nykyään sellaisia tiukan yhden koulukunnan ja terapiasuunnan edustajia. Mutta (vielä kerran :D ) sanoisin että edellämainitsemani kaltaisia eroja kyllä on.

[/quote]


Itse tein sen virheen että menin analyyttisenä ja pohtivana ihmisenä kognitiiviseen. Psykodynaaminen olisi sopinut paremmin. Nyt jo myöhäistä, mutta ei se aina niin ole, että se mitä suositellaan esim käypä hoito- suosituksissa olisi paras.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]

Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse? 

[/quote]

Minä olen hyvin usein viisikin päivää syömättä putkeen. Apua en saa keltään, veikkaanpa että jos lähellä edes asuisi joku sukulainen jolta pyytää niin vastaus olisi luultavasti "ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta se skitsoilu", tai vaihtoehtoisesti "en voi lähteä mukaan sinun oireisiisi ja pitää niitä sillä tavoin yllä".

[/quote]

Silloin kun on putki päällä, niin minäkin syön vain yhden lämpimän päivässä. Jos sitäkään ..

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:56"]

Minä puolestani olen ymmärtänyt, että olen saanut kuntoutustukea (määr aikainen eläke) nimen omaan sillä perusteella, että olen kuntoutuksessa, eli käyn psykoterapiassa. Kerran tuli hylkäävä päätös, koska olin lopettanut yhden lääkkeen omin päin.. Eli kuntoutustukea saavat ne, joilla on kunnon hoitosuunnitelma ja jotka oikeasti yrittävät päästä takaisin työkykyisiksi. Tämä tietysti täytyy tulla esiin lääkärinlausunnosta/ kelan lääkäri näin tulkitsee.

[/quote]

Eiihh..... kuntoutussuunnitelmaan ei todellakaan tarvitse laittaa mitään lääkitystä/psykoterapiaa. Itse saan kuntoutustukea ja hoitosuunnitelmassa on tapaamiset sairaanhoitajan kanssa kerran kuussa ja yliopisto-opinnot kuntouttavana toimintana.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:56"]

Minä puolestani olen ymmärtänyt, että olen saanut kuntoutustukea (määr aikainen eläke) nimen omaan sillä perusteella, että olen kuntoutuksessa, eli käyn psykoterapiassa. Kerran tuli hylkäävä päätös, koska olin lopettanut yhden lääkkeen omin päin.. Eli kuntoutustukea saavat ne, joilla on kunnon hoitosuunnitelma ja jotka oikeasti yrittävät päästä takaisin työkykyisiksi. Tämä tietysti täytyy tulla esiin lääkärinlausunnosta/ kelan lääkäri näin tulkitsee.

[/quote]

Aloititko sitten lääkkeen uudelleen vai miten sait jatkoa kuntoutustuelle? Mistä tiesivät että olit lopettanut?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:56"]

Minä puolestani olen ymmärtänyt, että olen saanut kuntoutustukea (määr aikainen eläke) nimen omaan sillä perusteella, että olen kuntoutuksessa, eli käyn psykoterapiassa. Kerran tuli hylkäävä päätös, koska olin lopettanut yhden lääkkeen omin päin.. Eli kuntoutustukea saavat ne, joilla on kunnon hoitosuunnitelma ja jotka oikeasti yrittävät päästä takaisin työkykyisiksi. Tämä tietysti täytyy tulla esiin lääkärinlausunnosta/ kelan lääkäri näin tulkitsee.

[/quote]

Eiihh..... kuntoutussuunnitelmaan ei todellakaan tarvitse laittaa mitään lääkitystä/psykoterapiaa. Itse saan kuntoutustukea ja hoitosuunnitelmassa on tapaamiset sairaanhoitajan kanssa kerran kuussa ja yliopisto-opinnot kuntouttavana toimintana.

[/quote]


Psykoterapiaa en siis enää saa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:37"]

Oma hoitoni on vuosikausia laiminlyöty. Takana koulukiusaamisesta jääneet traumat. Olen vuosia käynyt juttelemassa eri psykiatriselle sairaanhoitajalle. En ole lääkäriltä saanut lähetettä Kelaa varten terapiaan. Sitä terapiaa ei ole siis edes haettu. Olen tässä vuosien saatossa ollut milloin lyhyillä ja milloin pitkillä sairauslomilla. Mitään ei tehdä kuin kysellään päivien sujumista. Varsinaisia ongelmia ei hoideta vaan tyrkytetään lääkkeitä mitkä lamaannuttaa sänkyyn. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Ongelmani ovat etten oikein luota kehenkään enään. Luottamus ihmisiin meni jo koulukiusaamisesta saati sitten nyt. Ongelmia jokaisella elämänalueella. Tätä on hoito Suomessa tänä päivänä.

[/quote]

Älä syö niitä lääkkeitä. Itse lopetin syömästä. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:37"]

Oma hoitoni on vuosikausia laiminlyöty. Takana koulukiusaamisesta jääneet traumat. Olen vuosia käynyt juttelemassa eri psykiatriselle sairaanhoitajalle. En ole lääkäriltä saanut lähetettä Kelaa varten terapiaan. Sitä terapiaa ei ole siis edes haettu. Olen tässä vuosien saatossa ollut milloin lyhyillä ja milloin pitkillä sairauslomilla. Mitään ei tehdä kuin kysellään päivien sujumista. Varsinaisia ongelmia ei hoideta vaan tyrkytetään lääkkeitä mitkä lamaannuttaa sänkyyn. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Ongelmani ovat etten oikein luota kehenkään enään. Luottamus ihmisiin meni jo koulukiusaamisesta saati sitten nyt. Ongelmia jokaisella elämänalueella. Tätä on hoito Suomessa tänä päivänä.

[/quote]

Älä syö niitä lääkkeitä. Itse lopetin syömästä. 

[/quote]

Mutta mistä kela sai tietoonsa ettei tuo ylempi kommentoija olisi syönyt lääkkeitään? :0 Eihän hoidossa ole mitään lääkepakkoa.

Mä sain kanssa Kelan kuntoutustukea silloin kun kävin terapiassa. Myös silloin kun en syönyt lääkkeitä. Psykiatrini (eri kuin hoitava terapeuttini) joka kirjoitti lääkärinä lausunnot aina Kelalle, laittoi lausuntoihin vain että hoitona on psykodynaaminen psykoterapia 2xvko. Ja tietysti vielä perustelut että opiskelukyvyn ylläpitäminen ja opintojen loppuunsaattaminen on tavoitteena. Nyt sitten saakin tässä miettiä, kun haen töitä, että mitä se työnantajat kattoo kun cv:ssä on "hieman" venyneen opinnot. Että hehheh, milläs sen selitän :/

t. se 5 vuotisen terapian käynyt 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:37"]

Oma hoitoni on vuosikausia laiminlyöty. Takana koulukiusaamisesta jääneet traumat. Olen vuosia käynyt juttelemassa eri psykiatriselle sairaanhoitajalle. En ole lääkäriltä saanut lähetettä Kelaa varten terapiaan. Sitä terapiaa ei ole siis edes haettu. Olen tässä vuosien saatossa ollut milloin lyhyillä ja milloin pitkillä sairauslomilla. Mitään ei tehdä kuin kysellään päivien sujumista. Varsinaisia ongelmia ei hoideta vaan tyrkytetään lääkkeitä mitkä lamaannuttaa sänkyyn. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Ongelmani ovat etten oikein luota kehenkään enään. Luottamus ihmisiin meni jo koulukiusaamisesta saati sitten nyt. Ongelmia jokaisella elämänalueella. Tätä on hoito Suomessa tänä päivänä.

[/quote]

Älä syö niitä lääkkeitä. Itse lopetin syömästä. 
[/quote]

Niin just.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]

Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?

 [/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?

[/quote]

En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.

[/quote]

Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.

[/quote]

Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]

Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?

 [/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?

[/quote]

En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.

[/quote]

Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.

[/quote]

Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?

[/quote]

No katsos, jos selitän tilanteeni saatan tuurilla saadan pakkohoitolähetteen. Ei tarvitse itse itseä huolehtia osastolle, tulee ihan oma kyyti sitä varten. Eli ambulanssilla sinne psyk osastollekin voi mennä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:37"]

Oma hoitoni on vuosikausia laiminlyöty. Takana koulukiusaamisesta jääneet traumat. Olen vuosia käynyt juttelemassa eri psykiatriselle sairaanhoitajalle. En ole lääkäriltä saanut lähetettä Kelaa varten terapiaan. Sitä terapiaa ei ole siis edes haettu. Olen tässä vuosien saatossa ollut milloin lyhyillä ja milloin pitkillä sairauslomilla. Mitään ei tehdä kuin kysellään päivien sujumista. Varsinaisia ongelmia ei hoideta vaan tyrkytetään lääkkeitä mitkä lamaannuttaa sänkyyn. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Ongelmani ovat etten oikein luota kehenkään enään. Luottamus ihmisiin meni jo koulukiusaamisesta saati sitten nyt. Ongelmia jokaisella elämänalueella. Tätä on hoito Suomessa tänä päivänä.

[/quote]

Älä syö niitä lääkkeitä. Itse lopetin syömästä. 

[/quote]

Mutta mistä kela sai tietoonsa ettei tuo ylempi kommentoija olisi syönyt lääkkeitään? :0 Eihän hoidossa ole mitään lääkepakkoa.

[/quote]

En minä ole se kommentoija, johon viittaat.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:42"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]

Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.

Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.

Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu.

[/quote]

Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.

Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.

Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa.

[/quote]

Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? 

[/quote]



En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi.

[/quote]

Tämä tässä mielenterveysjutussa aina paistaa silmään. Sinäkin olet ilmiselvästi ihan fiksu ihminen ja tiedät suunnilleen itsekkin mikä sinussa on vikana. Mutta tarvitset jonkun toisen ihmisen sanomaan sen saman sinulle? 

Ei ihme että koko ala on monien oikeiden tieteenedustajien mielestä täyttä humpuukia.

[/quote]

Tiedän oireeni, en sitä mistä ahdistus lopulta kumpuaa. En näe sisäistä ristiriitaani. Enkä pysty itse analysoimaan esim transferenssia. En siis huomaa, mitä tunteita siirrän milloin kehenkäkin. Ei kukaan pysty itseään analysoimaan. Näen oireeni, näen rankat kokemukseni, mutta en pysty asioita ratkaisemaan yksin. Siihen nimenomaan tarvitaan psykoterapeuttia. Ei fiksuus pelasta psyykkisiltä sairauksilta eikä se, että on fiksu tarkoita, etteikö tarttisi psykoterapeuttia. Kaikilla meillä on kuitenkin tiedostamattomia haluja, ristiriitoja yms joiden päivänvaloon saattaminenyksin ei onnistu.
[/quote]

Sulla tuntuu olevan tosi kova motivaatio ja halu toipua. Oletko tutustunut skeematerapiaan, sitä voi tehdä pitkälle myös itse. Tutustu siihen tunnelukkotestiin ja syvenny siitä eteenpäin. Mä olen muuttunut parissa vuodessa tosi paljon skeematerapian avulla, vaikka olen opiskellut sitä itse. Mun ongelmat oli ahdistus, masennus, pelkotilat, paniikkioireilu Ym. Kaikki syyt löytyi lapsuudesta ja ongelmista lapsuudenperheessä. Tsemppiä sulle, älä anna periksi.