tiesitkö että vain 11% mt-eläkäläisistä on saanut tai

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:59"]

Traumoihin nimenomaan auttaa esim. Emdr. Ja käsienpesijälle tiedoksi että se syy on alitajunnassa miksi oot alkanu pakkotoimintoihin.

[/quote]

joo, niin on. Alitajunnassa se syy on. Se pitäisi siksi saada tietoisuuteen. Yksin en sitä saa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:24"]

Ei. Ei sellaisia lääkkeitä saa kotikäyttöön mitä osastolla saa.

[/quote]

Eikö tämä sitten ole asia mikä pitäisi ensimmäisenä korjata? Jos niillä kerran olo helpottuisi ja pystyisi toimimaan edes vähän normaalimmin yhteiskunnassa. Eikö?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:56"]

Minä puolestani olen ymmärtänyt, että olen saanut kuntoutustukea (määr aikainen eläke) nimen omaan sillä perusteella, että olen kuntoutuksessa, eli käyn psykoterapiassa. Kerran tuli hylkäävä päätös, koska olin lopettanut yhden lääkkeen omin päin.. Eli kuntoutustukea saavat ne, joilla on kunnon hoitosuunnitelma ja jotka oikeasti yrittävät päästä takaisin työkykyisiksi. Tämä tietysti täytyy tulla esiin lääkärinlausunnosta/ kelan lääkäri näin tulkitsee.

[/quote]

Aloititko sitten lääkkeen uudelleen vai miten sait jatkoa kuntoutustuelle? Mistä tiesivät että olit lopettanut?
[/quote]

Olin lopettanut, mutta aloittanut lääkkeen tuossa vaiheessa itse jo uudestaan, koska lopettaminen oli virhe. (Oon bipo)
Mutta koska tämä luki lääkärinlausunnossa, niin se oli ilmeisesti tulkittu niin, että en välitä hoidostani, kun lääkkeet on bipossa tärkeitä.
Hylkypäätöksessä nimittäin luki jotenkin, että "oikeanlaisen hoidon puutteen vuoksi".

Tein oikaisupyynnön uudella lääkärinlausunnolla, ja sain myöntävän päätöksen.

Olen itse ollut ymmärryksessä, että kuntoutustukea ei saa kovin helpoin perustein. Että pitää olla ns. vaikea diagnoosi. Ja kovat vakuuttelut siitä, että on motivaatiota parantua. Etenkin siis tuo viimeinen.
Näin mulla..

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:24"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"]

Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?

 [/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus?

[/quote]

En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.

[/quote]

Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät.

[/quote]

Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?

[/quote]

No katsos, jos selitän tilanteeni saatan tuurilla saadan pakkohoitolähetteen. Ei tarvitse itse itseä huolehtia osastolle, tulee ihan oma kyyti sitä varten. Eli ambulanssilla sinne psyk osastollekin voi mennä.

[/quote]

Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?

[/quote]

Pakolla. Siellä saa myös lääkkeitä jos iskee psykoottinen ahdistus.

[/quote]

Eikö niitä lääkkeitä voisi pyytää etukäteen ja mennä kauppaan lääkkeissä?

[/quote]

Ei. Ei sellaisia lääkkeitä saa kotikäyttöön mitä osastolla saa.
[/quote]
LOL

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:18"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:15"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:09"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:53"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:41"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:25"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:20"] Mitä te oikein syötte, jos ei edes kauppaan pääse?  [/quote]Kysytkö nyt ilkeyttäsi vai tarjotaksesi tukea ihmisille joilla on liikkumisvaikeuksia aiheuttava sairaus? [/quote] En kumpaakaan, vaan mielenkiinnosta. Onko se ystävä sitten ympäri vuoden raahaamassa niitä ostoksia teille? Mitä teette jos se kaveri muuttaa johonkin muualle. Ihan käytäntö tässä kiinnostaa.   [/quote]

Jos muuttaa muuaalle, niin ruokaa ei välttämättä saa. Soittaisin muutaman päivän nälässä olon jälkeen psyko päivystykseen. Ehkä hakisivat osastolle, ehkä eivät. [/quote] Jos pääset osastolle, niin mikset pääse kauppaan?   [/quote]

No katsos, jos selitän tilanteeni saatan tuurilla saadan pakkohoitolähetteen. Ei tarvitse itse itseä huolehtia osastolle, tulee ihan oma kyyti sitä varten. Eli ambulanssilla sinne psyk osastollekin voi mennä. [/quote] Miten se osastolla olo eroaa kaupassa olosta? Miten pystyt olemaan siellä?   [/quote] Kysyt hyviä kysymyksiä. Ja nämä eivät osaa vastata. Olen pitänyt OCD:tä ihan vakavastiotettavana sairautena, mutta kuva alkaa muuttua. Se on muuttunut tämän yhden täällä usein riehuvan kautta myös, joka haluaa psykodynaamiseen terapiaan. Ei mitään omaa yritystä, vaan "kaikki mulle heti nyt". Huokaus.

[/quote]


En ole sanonut, että "kaikki mulle heti nyt". olen ollut 7 vuotta psykiatrisessa hoidossa. Olen käyttänyt eri lääkkeitä, ilma tulosta. Olen yrittänyt jatkuvasti altistaa itseäni. Olen käynyt monilla eri psykiatreilla. kahdella eri psykoterapeutilla, yhdellä psykokologilla ja yhdellä sairaanhoitajalla, vertaistukiryhmässä ja myös altistusryhmässä. Olen ollut mukana kuntouttavissa toimissa. Mutta eläkkeeni ei riitä psykoterapian maksamiseen. Kognitiivinen psykoterapia ei auttanut, koska siinä asioita käsiteltiin ajatuksen tasolla, tarvitsisin terapiaa joka käsittelee asioita tunne-tasolla.

Osastolla kykenee pakkohoidossa olemaan, koska siellä saa kovia lääkkeitä. Siellä on vaikea tappaa itseään. Taistelen joka päivä sairautta vastaan ja toivon, että et olisi niin ivallinen minulle. minä yritän kaikkeni  ja ainut mitä toivon on, että yhteiskunta tulisi vastaan ja auttaisi psykoterapiakustannuksissa, jotta pääsisin psykoterapiaan, joka sopisi minulle paremmin. Oli ehkä virhe mennä aikoinaan toisentyyliseen terapiaan, mutta se oli sen ajan päätös, niillä tiedoilla ja suosituksilla tehty, mitä minulla silloin oli.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:17"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:28"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]

Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.

Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.

Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu. [/quote]

Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.

Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.

Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa. [/quote]   Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi?  [/quote]



En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi. [/quote] Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio?  Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä. Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi? Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee. [/quote] No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on. Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut! Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä. Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan. [/quote]

Nimenomaan! Ei nää terveet tajua. Ei se auta, että järkeilee, että "tämä on nyt ihan turhaa pestä käsiä sadatta kertaa". Jokainen tajuaa sen. Mutta silti on se pakottava ahdistava tunne, joka pakottaa avaamaan sen hanan. Se pakko on niin voimakas, että sitä ei terve ymmärrä. Pakko-oireet eivät synny tyhjystä. Mielessä on jokin ristiriita, ahdistus, joka OIREILEE pakko-oireena. Toisella henkilöllä se oireilee eri tavalla. Kyse on kuitenkin ahdistuksesta, jonka SYY pitää selvittää. Joskus sen selvittämiseen menee montakin vuotta. Ihmisellä on vahvat defenssit eikä ole helppoa riisua niitä. [/quote] Niin. Mutta altistus on juuri sitä että kohdataan se ahdistus vaikka se nousee korkealle. Ja se perussyy on alitajunnassa. Siksi ehdotin hypnoosia. [/quote]

Sitäkun ei voi arjessa kohdata sillä tavoin kuin esim laitoshoidossa. Katsos jos minä arjessa altistan itseäni niin että ahdistun, niin lähimmäiset vievät minut nopeasti psyk päivystykseen. Menen nimittäin sellaiseen tilaan ahdistuskohtauksen aikana, että heikompia hirvittää. En siis pysty itse altistamaan itsäni koska jos pääsen jostakin eroon, tulee toinen oire tilalle. Minulla on todella laaja tuo pakko-oireinen häriö, koskee ihan jokaista tekoa. Lisäksi on pakkoajatuksia. Altistus ei myöskään välttämättä sovi jos on psykoottisia taipumuksia. Jossain tapauksissa ahdistuksen kohtaaminen muuten on tehokkaampi keino, esim tuomalla esiin terapiassa tiedostamattoman ristiriidan. [/quote] Ei itsekseen vaan terapeutin kanssa! [/quote]

Nimenmomaan. Ja altistuksessa sitä terapeuttia pitäisi tavata päivitttäin. Ei auta mikään kerran viikossa jos on laaja pakko-oireinen häiriö. Nyt en saa edes sitä kertaakaan.... [/quote] Ei välttämättä päivittäin mutta säännöllisesti. Oletko hakenut? [/quote]


Olen käynyt jo sen kolmen vuoden terapian. En saa enää säännöllistä terapiaa. Usko jo. Kaikki on jo kokeltu. Rahoittajaksi ei lähde kela eikä kaupunki. [/quote] En viitsi enää neuvoa. Muitakin konsteja olis ollu.

[/quote]

Vaan ei ole. Psykiatrin kanssa käyty jo kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi. Itse pitää maksaa jos aikoo psykoterapiaa saada.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]

Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.

Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.

Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu.

[/quote]

Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.

Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.

Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa.

[/quote]

Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? 
[/quote]

Olipas näppärää.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:33"]

Osastolla kykenee pakkohoidossa olemaan, koska siellä saa kovia lääkkeitä. Siellä on vaikea tappaa itseään. Taistelen joka päivä sairautta vastaan ja toivon, että et olisi niin ivallinen minulle. minä yritän kaikkeni 

[/quote]

En minä ole ollut ivallinen. Kyselin asioista. Eikö se olisi sitten parempi olla vahvoissa lääkkeissä toimintakuntoinen, kuin heikommissa ja toimintakunnoton. Ihan selkeää logiikkaa. 

Yleensä mt potilailla on vielä tapana puhua lyhennyksin ja kertoilla lääkkeistään yms. Eihän tavallinen ihminen niitä voi tietää, kun ei ole omalle kohdalle tullut koskaan vastaan. Sama kuin minä puhuisin sinulle Swahilia.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:23"]

Eräskin tuli töihin. Sai kahdessa tunnissa minun minuutin verran hommia tehtyä. Sitoi 2 muuta työntekijää opastamaan samat asiat uudestaan ja uudestaan. Sitten piti lähteä hakemaan jotain pillereitä kotoa. Sanoin, että lähde vaan ja että ei ole pakko tulla takaisinkaan. Taksilla se häipyi sitten pihasta.

 [/quote]

Miksi joku miinustaa? Pitäisikö sille potilaalle nyt maksaa jo palkkaakin tyhjästä?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:14"]

Miksi otit eläkkeen vastaan? Miksi et itse tee mitään? Olen työtön mt-ongelmainen joka maksaa terapian periaatteessa itse. Otan siis velkaa isältäni 280e kuussa, siitä tulee kova hinta parissa vuodessa mutta se on sen arvoista koska se eläke mitä minulle tuputeltiin on kuin elämän heittämistä hukkaan, silloin olisi jo parempi vain kuolla enkä sitä halua. Aina ei niitä julkisen puolen idiootteja tarvitse kuunnella tai luottaa,  en usko että kenelläkään tulee ikinä välähtämään että terapian tarjoaminen ois aika fiksua.  Minäkin voin terveenä palata työelämään ja maksaa velkani isälleni pois ja elää vihdoin sellaista elämää mistä nyt haaveilen, eläkkeellä olisin aina jumissa samassa tilassa. 

[/quote]

Mitä noita olen töissä esimiehenä nähnyt niin ei niistä enää ole lähellekään samalle tasolle töitä tekemään kuin normaalit ihmiset. Kaksi ihmistä joutuu kokoajan neuvomaan, kun niillä lähimuisti pätkii ja motorisia häiriöitä yms.yms. En kyllä sellaista palkkaisi, ellei ole täysin kuntoutunut.

[/quote]

No en tiiä mitä entisiä narkkeja sulla on siellä ollut töissä kun ei perinteinen pelkkä masennus tollasta tee. Mulla ainakin pelaa kaikki enkä tarvitse ketään neuvomaan jos joku on kerran homman selittänyt,  enkä ole edes kontoutunut vielä.

[/quote]

Ei se työmoraali kotona istuessa nouse sellaiselle tasolle mitä nykypäivän työelämässä vaaditaan. 

[/quote]


"kotona istuen" :D Et ilmeisesti ymmärrä millaista työtä on taistella pakko-oireita vastaan. Noh, toivotaan ettet ikinä itse sairastu, joutuisit syömään sanasi.

[/quote]

Sekoitat kaksi eri asiaa nyt lahjakkaasti keskenään.

Ne pitkät työpäivät ovat fyysisesti raskaita siihen verrattuna, että istuu kotona ja luulee että pää räjähtää.

 
[/quote]

Niinkö? Onko sulla ihan omakohtaista kokemusta?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:43"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:39"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:23"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:19"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:14"] Miksi otit eläkkeen vastaan? Miksi et itse tee mitään? Olen työtön mt-ongelmainen joka maksaa terapian periaatteessa itse. Otan siis velkaa isältäni 280e kuussa, siitä tulee kova hinta parissa vuodessa mutta se on sen arvoista koska se eläke mitä minulle tuputeltiin on kuin elämän heittämistä hukkaan, silloin olisi jo parempi vain kuolla enkä sitä halua. Aina ei niitä julkisen puolen idiootteja tarvitse kuunnella tai luottaa,  en usko että kenelläkään tulee ikinä välähtämään että terapian tarjoaminen ois aika fiksua.  Minäkin voin terveenä palata työelämään ja maksaa velkani isälleni pois ja elää vihdoin sellaista elämää mistä nyt haaveilen, eläkkeellä olisin aina jumissa samassa tilassa.  [/quote] Mitä noita olen töissä esimiehenä nähnyt niin ei niistä enää ole lähellekään samalle tasolle töitä tekemään kuin normaalit ihmiset. Kaksi ihmistä joutuu kokoajan neuvomaan, kun niillä lähimuisti pätkii ja motorisia häiriöitä yms.yms. En kyllä sellaista palkkaisi, ellei ole täysin kuntoutunut.   [/quote] No en tiiä mitä entisiä narkkeja sulla on siellä ollut töissä kun ei perinteinen pelkkä masennus tollasta tee. Mulla ainakin pelaa kaikki enkä tarvitse ketään neuvomaan jos joku on kerran homman selittänyt,  enkä ole edes kontoutunut vielä. [/quote] Ei se työmoraali kotona istuessa nouse sellaiselle tasolle mitä nykypäivän työelämässä vaaditaan.  [/quote]


"kotona istuen" :D Et ilmeisesti ymmärrä millaista työtä on taistella pakko-oireita vastaan. Noh, toivotaan ettet ikinä itse sairastu, joutuisit syömään sanasi. [/quote] Sekoitat kaksi eri asiaa nyt lahjakkaasti keskenään. Ne pitkät työpäivät ovat fyysisesti raskaita siihen verrattuna, että istuu kotona ja luulee että pää räjähtää.   [/quote] Niinkö? Onko sulla ihan omakohtaista kokemusta?

[/quote]

On. Pään räjähdys on v.mäisempää, mutta töissä käynti on 10 x raskaampaa. Tai sitten et ole oikeita töitä nähnytkään. Silloin kun paikkoihin sattuu koko viikonlopun viikon töiden jälkeen, niin tietää tehneensä töitä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:33"]

Osastolla kykenee pakkohoidossa olemaan, koska siellä saa kovia lääkkeitä. Siellä on vaikea tappaa itseään. Taistelen joka päivä sairautta vastaan ja toivon, että et olisi niin ivallinen minulle. minä yritän kaikkeni 

[/quote]

En minä ole ollut ivallinen. Kyselin asioista. Eikö se olisi sitten parempi olla vahvoissa lääkkeissä toimintakuntoinen, kuin heikommissa ja toimintakunnoton. Ihan selkeää logiikkaa. 

Yleensä mt potilailla on vielä tapana puhua lyhennyksin ja kertoilla lääkkeistään yms. Eihän tavallinen ihminen niitä voi tietää, kun ei ole omalle kohdalle tullut koskaan vastaan. Sama kuin minä puhuisin sinulle Swahilia.

[/quote]


Etpä. :D Pientäö ylemmyydentuntoa vaan. Onhan se toki kivaa arvostella mt-potilaita ja tuntea olevansa niiiiiiiin paljon parempi ihminen. Muista, että sinäkään et ole immuuni sairauksille.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:43"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:39"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:23"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:19"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:14"] Miksi otit eläkkeen vastaan? Miksi et itse tee mitään? Olen työtön mt-ongelmainen joka maksaa terapian periaatteessa itse. Otan siis velkaa isältäni 280e kuussa, siitä tulee kova hinta parissa vuodessa mutta se on sen arvoista koska se eläke mitä minulle tuputeltiin on kuin elämän heittämistä hukkaan, silloin olisi jo parempi vain kuolla enkä sitä halua. Aina ei niitä julkisen puolen idiootteja tarvitse kuunnella tai luottaa,  en usko että kenelläkään tulee ikinä välähtämään että terapian tarjoaminen ois aika fiksua.  Minäkin voin terveenä palata työelämään ja maksaa velkani isälleni pois ja elää vihdoin sellaista elämää mistä nyt haaveilen, eläkkeellä olisin aina jumissa samassa tilassa.  [/quote] Mitä noita olen töissä esimiehenä nähnyt niin ei niistä enää ole lähellekään samalle tasolle töitä tekemään kuin normaalit ihmiset. Kaksi ihmistä joutuu kokoajan neuvomaan, kun niillä lähimuisti pätkii ja motorisia häiriöitä yms.yms. En kyllä sellaista palkkaisi, ellei ole täysin kuntoutunut.   [/quote] No en tiiä mitä entisiä narkkeja sulla on siellä ollut töissä kun ei perinteinen pelkkä masennus tollasta tee. Mulla ainakin pelaa kaikki enkä tarvitse ketään neuvomaan jos joku on kerran homman selittänyt,  enkä ole edes kontoutunut vielä. [/quote] Ei se työmoraali kotona istuessa nouse sellaiselle tasolle mitä nykypäivän työelämässä vaaditaan.  [/quote]


"kotona istuen" :D Et ilmeisesti ymmärrä millaista työtä on taistella pakko-oireita vastaan. Noh, toivotaan ettet ikinä itse sairastu, joutuisit syömään sanasi. [/quote] Sekoitat kaksi eri asiaa nyt lahjakkaasti keskenään. Ne pitkät työpäivät ovat fyysisesti raskaita siihen verrattuna, että istuu kotona ja luulee että pää räjähtää.   [/quote] Niinkö? Onko sulla ihan omakohtaista kokemusta?

[/quote]

On. Pään räjähdys on v.mäisempää, mutta töissä käynti on 10 x raskaampaa. Tai sitten et ole oikeita töitä nähnytkään. Silloin kun paikkoihin sattuu koko viikonlopun viikon töiden jälkeen, niin tietää tehneensä töitä.

 [/quote]

Ja päivät sellaisia 12-18 tuntisia.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:47"]

Etpä. :D Pientäö ylemmyydentuntoa vaan. Onhan se toki kivaa arvostella mt-potilaita ja tuntea olevansa niiiiiiiin paljon parempi ihminen. Muista, että sinäkään et ole immuuni sairauksille.

[/quote]

Heh .. kuvitelmasi ovat päässäsi. Olen esittänyt ainoastaan kysymyksiä ja jos huomasit niin kerroin olleeni osastollakin. Että semmoista ylemmyyttä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:17"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:28"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]

Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.

Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.

Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu. [/quote]

Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.

Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.

Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa. [/quote]   Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi?  [/quote]



En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi. [/quote] Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio?  Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä. Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi? Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee. [/quote] No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on. Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut! Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä. Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan. [/quote]

Nimenomaan! Ei nää terveet tajua. Ei se auta, että järkeilee, että "tämä on nyt ihan turhaa pestä käsiä sadatta kertaa". Jokainen tajuaa sen. Mutta silti on se pakottava ahdistava tunne, joka pakottaa avaamaan sen hanan. Se pakko on niin voimakas, että sitä ei terve ymmärrä. Pakko-oireet eivät synny tyhjystä. Mielessä on jokin ristiriita, ahdistus, joka OIREILEE pakko-oireena. Toisella henkilöllä se oireilee eri tavalla. Kyse on kuitenkin ahdistuksesta, jonka SYY pitää selvittää. Joskus sen selvittämiseen menee montakin vuotta. Ihmisellä on vahvat defenssit eikä ole helppoa riisua niitä. [/quote] Niin. Mutta altistus on juuri sitä että kohdataan se ahdistus vaikka se nousee korkealle. Ja se perussyy on alitajunnassa. Siksi ehdotin hypnoosia. [/quote]

Sitäkun ei voi arjessa kohdata sillä tavoin kuin esim laitoshoidossa. Katsos jos minä arjessa altistan itseäni niin että ahdistun, niin lähimmäiset vievät minut nopeasti psyk päivystykseen. Menen nimittäin sellaiseen tilaan ahdistuskohtauksen aikana, että heikompia hirvittää. En siis pysty itse altistamaan itsäni koska jos pääsen jostakin eroon, tulee toinen oire tilalle. Minulla on todella laaja tuo pakko-oireinen häriö, koskee ihan jokaista tekoa. Lisäksi on pakkoajatuksia. Altistus ei myöskään välttämättä sovi jos on psykoottisia taipumuksia. Jossain tapauksissa ahdistuksen kohtaaminen muuten on tehokkaampi keino, esim tuomalla esiin terapiassa tiedostamattoman ristiriidan. [/quote] Ei itsekseen vaan terapeutin kanssa! [/quote]

Nimenmomaan. Ja altistuksessa sitä terapeuttia pitäisi tavata päivitttäin. Ei auta mikään kerran viikossa jos on laaja pakko-oireinen häiriö. Nyt en saa edes sitä kertaakaan.... [/quote] Ei välttämättä päivittäin mutta säännöllisesti. Oletko hakenut? [/quote]


Olen käynyt jo sen kolmen vuoden terapian. En saa enää säännöllistä terapiaa. Usko jo. Kaikki on jo kokeltu. Rahoittajaksi ei lähde kela eikä kaupunki. [/quote] En viitsi enää neuvoa. Muitakin konsteja olis ollu.

[/quote]

Vaan ei ole. Psykiatrin kanssa käyty jo kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi. Itse pitää maksaa jos aikoo psykoterapiaa saada.
[/quote]

Sairauden hoitoon saa tukea jos vähänkin otat selvää. Muakin auttoi koulussa naapurin tyttö eli hän oli tukena. Ei se tarvii aina olla viimeisen päälle ammatti-ihminen.
Lähimmäinen joka on läsnä tai tukihlö.

Kyllä lääkkeet auttaa. Olen niitä syönyt monta vuotta ja pystyn käymään töissä. Takana myös neljä vuotta terapiaa pian 10 v. sitten.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:43"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:39"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:23"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:19"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:14"] Miksi otit eläkkeen vastaan? Miksi et itse tee mitään? Olen työtön mt-ongelmainen joka maksaa terapian periaatteessa itse. Otan siis velkaa isältäni 280e kuussa, siitä tulee kova hinta parissa vuodessa mutta se on sen arvoista koska se eläke mitä minulle tuputeltiin on kuin elämän heittämistä hukkaan, silloin olisi jo parempi vain kuolla enkä sitä halua. Aina ei niitä julkisen puolen idiootteja tarvitse kuunnella tai luottaa,  en usko että kenelläkään tulee ikinä välähtämään että terapian tarjoaminen ois aika fiksua.  Minäkin voin terveenä palata työelämään ja maksaa velkani isälleni pois ja elää vihdoin sellaista elämää mistä nyt haaveilen, eläkkeellä olisin aina jumissa samassa tilassa.  [/quote] Mitä noita olen töissä esimiehenä nähnyt niin ei niistä enää ole lähellekään samalle tasolle töitä tekemään kuin normaalit ihmiset. Kaksi ihmistä joutuu kokoajan neuvomaan, kun niillä lähimuisti pätkii ja motorisia häiriöitä yms.yms. En kyllä sellaista palkkaisi, ellei ole täysin kuntoutunut.   [/quote] No en tiiä mitä entisiä narkkeja sulla on siellä ollut töissä kun ei perinteinen pelkkä masennus tollasta tee. Mulla ainakin pelaa kaikki enkä tarvitse ketään neuvomaan jos joku on kerran homman selittänyt,  enkä ole edes kontoutunut vielä. [/quote] Ei se työmoraali kotona istuessa nouse sellaiselle tasolle mitä nykypäivän työelämässä vaaditaan.  [/quote]


"kotona istuen" :D Et ilmeisesti ymmärrä millaista työtä on taistella pakko-oireita vastaan. Noh, toivotaan ettet ikinä itse sairastu, joutuisit syömään sanasi. [/quote] Sekoitat kaksi eri asiaa nyt lahjakkaasti keskenään. Ne pitkät työpäivät ovat fyysisesti raskaita siihen verrattuna, että istuu kotona ja luulee että pää räjähtää.   [/quote] Niinkö? Onko sulla ihan omakohtaista kokemusta?

[/quote]

On. Pään räjähdys on v.mäisempää, mutta töissä käynti on 10 x raskaampaa. Tai sitten et ole oikeita töitä nähnytkään. Silloin kun paikkoihin sattuu koko viikonlopun viikon töiden jälkeen, niin tietää tehneensä töitä.

 [/quote]

Ja päivät sellaisia 12-18 tuntisia.

[/quote]

Sama juttu se mulle on. Päivät sellaisia 18 tuntisia. Ajatuksia ei pääse pakoon kuin nukkuessa. Jos silloinkaan.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:54"]

Kyllä lääkkeet auttaa. Olen niitä syönyt monta vuotta ja pystyn käymään töissä. Takana myös neljä vuotta terapiaa pian 10 v. sitten.

[/quote]

En ymmärrä miksi pitäisi väkisellä pystyä käymään töissä. Vaikka kemikaalien voimalla. Tämähän alkaa olla yleistä jo tavallisillakin töissä käyville. Miksei kohta sitten humalassakin, että jaksaa?

Kritisoin siis tätä kulttuuria, jossa on mielestäni pahasti asiat pielessä. Jos sairaassa yhteiskunnassa tuntee olonsa sairaaksi, niin silloin se on tervettä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:27"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:17"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:28"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]

Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.

Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.

Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu. [/quote]

Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.

Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.

Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa. [/quote]   Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi?  [/quote]



En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi. [/quote] Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio?  Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä. Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi? Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee. [/quote] No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on. Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut! Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä. Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan. [/quote]

Nimenomaan! Ei nää terveet tajua. Ei se auta, että järkeilee, että "tämä on nyt ihan turhaa pestä käsiä sadatta kertaa". Jokainen tajuaa sen. Mutta silti on se pakottava ahdistava tunne, joka pakottaa avaamaan sen hanan. Se pakko on niin voimakas, että sitä ei terve ymmärrä. Pakko-oireet eivät synny tyhjystä. Mielessä on jokin ristiriita, ahdistus, joka OIREILEE pakko-oireena. Toisella henkilöllä se oireilee eri tavalla. Kyse on kuitenkin ahdistuksesta, jonka SYY pitää selvittää. Joskus sen selvittämiseen menee montakin vuotta. Ihmisellä on vahvat defenssit eikä ole helppoa riisua niitä. [/quote] Niin. Mutta altistus on juuri sitä että kohdataan se ahdistus vaikka se nousee korkealle. Ja se perussyy on alitajunnassa. Siksi ehdotin hypnoosia. [/quote]

Sitäkun ei voi arjessa kohdata sillä tavoin kuin esim laitoshoidossa. Katsos jos minä arjessa altistan itseäni niin että ahdistun, niin lähimmäiset vievät minut nopeasti psyk päivystykseen. Menen nimittäin sellaiseen tilaan ahdistuskohtauksen aikana, että heikompia hirvittää. En siis pysty itse altistamaan itsäni koska jos pääsen jostakin eroon, tulee toinen oire tilalle. Minulla on todella laaja tuo pakko-oireinen häriö, koskee ihan jokaista tekoa. Lisäksi on pakkoajatuksia. Altistus ei myöskään välttämättä sovi jos on psykoottisia taipumuksia. Jossain tapauksissa ahdistuksen kohtaaminen muuten on tehokkaampi keino, esim tuomalla esiin terapiassa tiedostamattoman ristiriidan. [/quote] Ei itsekseen vaan terapeutin kanssa! [/quote]

Nimenmomaan. Ja altistuksessa sitä terapeuttia pitäisi tavata päivitttäin. Ei auta mikään kerran viikossa jos on laaja pakko-oireinen häiriö. Nyt en saa edes sitä kertaakaan.... [/quote] Ei välttämättä päivittäin mutta säännöllisesti. Oletko hakenut? [/quote]


Olen käynyt jo sen kolmen vuoden terapian. En saa enää säännöllistä terapiaa. Usko jo. Kaikki on jo kokeltu. Rahoittajaksi ei lähde kela eikä kaupunki. [/quote] En viitsi enää neuvoa. Muitakin konsteja olis ollu. [/quote]

Vaan ei ole. Psykiatrin kanssa käyty jo kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi. Itse pitää maksaa jos aikoo psykoterapiaa saada. [/quote] Sairauden hoitoon saa tukea jos vähänkin otat selvää. Muakin auttoi koulussa naapurin tyttö eli hän oli tukena. Ei se tarvii aina olla viimeisen päälle ammatti-ihminen. Lähimmäinen joka on läsnä tai tukihlö.

[/quote]


Kaikki vaihtoehdot on selvitetty. Ammattihenkilön kanssa. Uskon ennemmin erikoislääkäriä kuin tuntematonta av-mammaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:54"]

Kyllä lääkkeet auttaa. Olen niitä syönyt monta vuotta ja pystyn käymään töissä. Takana myös neljä vuotta terapiaa pian 10 v. sitten.

[/quote]


Joitakin auttaa. Voitko kuvitella, että kaikki ihmsiet eivät ole kuten sinä? Kaikki eivät saa vastetta lääkkeistä? Minä olen käyttänyt monia eri lääkkeitä, myös rauhoittavia. Ei apua! Lääkkeissä myös iso osa on plasebo-vaikutusta.