Lue keskustelun säännöt.
Äitini on kuolemassa. Minä istun kotona ja mietin.
22.08.2015 |
Äiti makaa tällä hetkellä vuodeosastolla syövän nujertamana. Toivoa ei ole enää. Päivät ovat vähissä ja vointi hiipuu. Suurimmaksi osaksi äiti vain nukkuu.
Meillä oli ihan kauhea lapsuus. Pahoinpitelyä, henkistä nujertamista, uskonnollista väkivaltaa, pelkoa. Äiti oli ajoittain jopa julma: virtsannut tavararoideni päälle nähteni ja sen sellaista. Ilkeä ja vahingoniloinen myös. Yksi sisaruksistamme on päätynyt itsemurhaan. Äiti oli joskus mielisairaalassakin. Eli jonkinlaista psyykenhäiriötä on ollut. Joskus äidistä pilkisti esiin se aito ja rakastava äiti, joka teki normaaleja asioita meidän lasten kanssa. Omille lapsilleni äitini on ollut hyvä.
Olen käynyt äitiä katsomassa, ja antanut hänelle anteeksi mielessäni, vaikkei hän koskaan ole anteeksi pyytänyt. Sanoin että rakastan häntä. Äiti ei osannut sanoa siihen muuta kuin, että kaikkihan me rakkautta kaivataan. Äiti on hylännyt minut monet kerrat uskontonsa takia, joka kehottaa häntä karttamaan lahkon jättävää ihmistä, olkoonkin sitten vaikka oma lapsi.
Tunnen hyvin ristiriitaisia tunteita tällä hetkellä. Tuntuu että pitäisi olla koko ajan äidin vierellä tällä hetkellä. En vain autottomana ja toisella paikkakunnalla asuvana pienten lasten yksinhuoltajana pysty siihen. Tunnen syyllisyyttä, surua ja hämmennystä. Tunnen olevani paha ja välinpitämätön kun en ole äitini vierellä. Onneksi isäni on siellä. Ei äiti kyllä ole perääni paljon kysellytkään. Mutta silti. Minun ainoa äitini.
Kysyisin teiltä muilta, että mitä mielessänne pyöri silloin kun oma vanhempi oli kuolemassa. Mitä kaikkea kävitte läpi? Tunsitteko riittämättömyyttä?
Kommentit (22)
16 jatkaa vielä; sun kannattaisi hankkiutua vaikka terveyskeskuspsykologin puheille. Itse pääsin silloin miehen onnettomuuden jälkeen tosi nopeasti vastaanotolle. En olisi uskonut, miten helpottavaa oli päästää kaikki ongelmat ilmoille vieraalle ihmiselle. Kävin siellä 5 kertaa. Saman vastaanoton aikana olin ensin korrekti, sitten kirosin, itkin ja lopulta nauroin. Oli helpottavaa kuulla, että käyttäydyin täysin normaalisti tilanteeseen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomastasi päätellen vaikuttaa siltä ,että olet huomattavasti parempi tytär kuin mitä äitisi olisi tuollaisella kuvamallasi käytöksellään ansainnutkaan. Vaikeaa se lähdön odotus silti on. Toivottavasti hoitajat ovat sinua kohtaan ystävällisiä ja inhimillisiä. Tarvitset nyt jonkun olkapään ja jonkun jolle voit puhua murheesi. Sympatiani sinulle. Olen itse läpikäynyt tuon kaiken saman. Onneksi kultaiset naapurini olevat tukenani tuona vaikeana aikanani. Kaikki suht vanhoja ihmisiä ja poissa nyt hekin. (olin jokaisen heidänkin hautajaisissaan). Toivon sydämestäni sinulle voimia ja jaksamista-olet hyvä ihminen.
terv. nimim. 'Kaiken tuon jo läpikäynyt'