Tajuatteko, että kun rikas puhuu elämästään, hän ei LEVEILE?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi tuttua, toinen oikeasti todella varakas, toinen ehkä perheenä tienaa keskituloa paremmin mutta rikkaaksi en kuitenkaan sanoisi. Tämä varakkaampi ei koskaan leveile millään, mainostele kotiaan tai minkään hintoja, shoppailuja jne. Sen sijaan tämä keskituloinen mainostaa jatkuvasti mitä osti ja paljon maksoi, instakuvat täyttyy kuvista shoppailukasseista, kahviloista, ravintoloista jne. Todennäköisesti tämä rikkaampi tuttavani käyttää enemmän rahaa kuukaudessa, hänellä vaan ei ole tarvetta joka euron kulutuksesta toisille mainita tai ottaa siitä instakuvaa. Siinä on se ero siihen leveilyyn.

Tajuatko, että toisen leveilijäksi sanominen on oikeasti ilkeyttä sinulta? Se on tarpeetonta ja siinä huokuu vain halu mustamaalata tätä toista ihmistä. En väitä, että hän olisi vain ajattelematon ja vilpitön, hän tosiaan saattaa kiinnittää noihin asioihin paljon huomiota elämässään. Mutta älä sinäkään ajattele, että sinulla on puhtaan pulmunen oikeus määritellä häntä. Hänellä voi olla jokin syy siihen, miksi ne seikat ovat hänelle tärkeitä. Sinä vaikutat ilkeältä, jos sinä uskot, että hänen syynsä käyttäytyä niin on sinun tekemisesi kateelliseksi. Otat ikään kuin asenteen, että kaikki sen toisen elämässä on ”about you”. Hän puhuu noin hieroakseen sinua. Hän kertoo hinnoista, koska haluaa -tai ei varo- ärsyttämästä sinua.

Noinko?

Mitä, jos vetäisit sen pääsi pois omasta p*rseestädu ja miettisit ihan ajan kanssa, että mahtaako sen toisen elämä, käytös ja valinnat liittyä ihan tosissaan juuri sinuun? Ja siihen, miten sinä esim tiedostamattomasti tai sanattomasti haluaisit tulla kohdelluksi. Ja nyt hän ei tottele. Hän vain puhuu niistä hinnoista. Eli hän leveilee. Ei voi olla, että hänellä olisi jokin henkilöhistoria, josta asia johtuu, ja johon sinä ja sinun mieltymyksesi ette liity mitenkään?

Näin mä aina mietin, kun tapaan ihmisen, joka toimii jotenkin hassusti tai jopa nolosti. Koitan olla armollinen.

Ap

Kerrohan kaikessa armossas, että haluaako ihmiset sua seurakseen muuten kuin maksumieheksi?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä Äitihullun ketju?

On äiti "seinähullun" ketju...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi tuttua, toinen oikeasti todella varakas, toinen ehkä perheenä tienaa keskituloa paremmin mutta rikkaaksi en kuitenkaan sanoisi. Tämä varakkaampi ei koskaan leveile millään, mainostele kotiaan tai minkään hintoja, shoppailuja jne. Sen sijaan tämä keskituloinen mainostaa jatkuvasti mitä osti ja paljon maksoi, instakuvat täyttyy kuvista shoppailukasseista, kahviloista, ravintoloista jne. Todennäköisesti tämä rikkaampi tuttavani käyttää enemmän rahaa kuukaudessa, hänellä vaan ei ole tarvetta joka euron kulutuksesta toisille mainita tai ottaa siitä instakuvaa. Siinä on se ero siihen leveilyyn.

Tajuatko, että toisen leveilijäksi sanominen on oikeasti ilkeyttä sinulta? Se on tarpeetonta ja siinä huokuu vain halu mustamaalata tätä toista ihmistä. En väitä, että hän olisi vain ajattelematon ja vilpitön, hän tosiaan saattaa kiinnittää noihin asioihin paljon huomiota elämässään. Mutta älä sinäkään ajattele, että sinulla on puhtaan pulmunen oikeus määritellä häntä. Hänellä voi olla jokin syy siihen, miksi ne seikat ovat hänelle tärkeitä. Sinä vaikutat ilkeältä, jos sinä uskot, että hänen syynsä käyttäytyä niin on sinun tekemisesi kateelliseksi. Otat ikään kuin asenteen, että kaikki sen toisen elämässä on ”about you”. Hän puhuu noin hieroakseen sinua. Hän kertoo hinnoista, koska haluaa -tai ei varo- ärsyttämästä sinua.

Noinko?

Mitä, jos vetäisit sen pääsi pois omasta p*rseestädu ja miettisit ihan ajan kanssa, että mahtaako sen toisen elämä, käytös ja valinnat liittyä ihan tosissaan juuri sinuun? Ja siihen, miten sinä esim tiedostamattomasti tai sanattomasti haluaisit tulla kohdelluksi. Ja nyt hän ei tottele. Hän vain puhuu niistä hinnoista. Eli hän leveilee. Ei voi olla, että hänellä olisi jokin henkilöhistoria, josta asia johtuu, ja johon sinä ja sinun mieltymyksesi ette liity mitenkään?

Näin mä aina mietin, kun tapaan ihmisen, joka toimii jotenkin hassusti tai jopa nolosti. Koitan olla armollinen.

Ap

Tuo on aivan totta. Ei ole normaalia julistaa ympäriinsä jonkun olevan leveilijä, se on pahan puhumista hänestä. Jos joku on leveilijä, hänet jätetään yksin leveilemään eikä asiaan kiinnitetä sen kummempaa huomiota.

Kateellisia voi välttää oikeastaan aika helposti. Älä ikinä päästä lähellesi ihmisiä, joiden puheissa on paljon muiden arvostelua olipa se millaista hyvänsä. Edelleen iso varoitusmerkki on ilkeä huumori, joissa muita ihmisiä, jopa omia lapsia häpäistään ja saatetaan naurunalaiseksi. Joskus selän takana, mutta usein myös julkisesti nolaaminen on kateellisen lempipuuhia. Mutta vain sellaisille, jotka tämä katsoo itseään alempiarvoiseksi.

On järkytys tajuta tuollaisen ihmisen toimintatapa, että hän todella on oikein perustavanlaatuisesti ihminen, joka käy heikompana kokemansa kimppuun. Kateuden kohde on ilkeilyn kohde salaa, jos kateutta koetaan ns. menestymisestä (koska hän pelkää, että hänelle vastataan samalla mitalla kuten lopulta käykin, kun tulee ns. viimeinen pisara).

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi tuttua, toinen oikeasti todella varakas, toinen ehkä perheenä tienaa keskituloa paremmin mutta rikkaaksi en kuitenkaan sanoisi. Tämä varakkaampi ei koskaan leveile millään, mainostele kotiaan tai minkään hintoja, shoppailuja jne. Sen sijaan tämä keskituloinen mainostaa jatkuvasti mitä osti ja paljon maksoi, instakuvat täyttyy kuvista shoppailukasseista, kahviloista, ravintoloista jne. Todennäköisesti tämä rikkaampi tuttavani käyttää enemmän rahaa kuukaudessa, hänellä vaan ei ole tarvetta joka euron kulutuksesta toisille mainita tai ottaa siitä instakuvaa. Siinä on se ero siihen leveilyyn.

Entä, jos se keskituloinen nauttii enemmän ostamistaan asioista, kahviloissa ja ravintoloissa käymisistä enemmän kuin se varakkaampi? Jos varakkaammalle  ne on samanlaisia itsestäänselvyyksiä kuin vaikkapa suihkussa käyminen?  Saako taitava käsityöihminen laittaa instaan tai faceen kuvia tekistään käsitöistä, jos kavereissa on joku sellainen, jolla on nk peukalo keskellä kämmentä? Tai onko leveilemistä, jos laittaa kuvia ihanasta sukujoulustaan, jos kavereissa on joku yksinäinen? Vai onko leveilemistä vain sellaiset asiat, joihin liittyy raha? Taidoillaan ei voi leveillä, terveydellään ei voi leveillä, onnellisuudellaan ei voi leveillä, vaan ainoastaan rahalla voi leveillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

No mitä ihmettä sen rikkaan pitäisi vastata, jos köyhä kysyy "mitä oot viime ajat puuhaillut?" ja rikas on nyt ostanut uuden Porchen, mökille pari vesiskootteria ja käynyt pitkän viikonlopun shoppailemassa Lontoossa? Toteaa vaan, että "mitäs tässä parsin sukkia kotosalla"?

Niinpä, tätä just tarkoitan. Jos kaveri kysyy, mistä sait tän kämpän, kun ollaan 2-kymppisiä opiskelijoita, niin onko se leveilyä sanoa, että tää on mun oma, sain tän lahjaksi 2-vuotiaana?

Ap

Rikas ja onnekas ei voi sanoa kaikkea ihan rehellisesti. Tai riippuu kenelle ja miten sanoo.

Joku ei välitä mutta joku toinen pitää leuhkimisena.

Pitää olla tilannetajua.

Kyllä minä sen tiedän. Se vaan, että jos mä en voi sanoa mun ystävälle, että sain sen lahjaksi, niin minkälainen ystävä tämä toinen ihminen on? Ei hyvä, en minä jaksa jos sellainen sanoo minua leveilijäksi. Ja siinä on puntit tasan, ehkä hänkään ei halua olla minun ystäväni, mitä sitten? Jos väittää minua leveilijäksi, koska itse vain kadehtii, se ei ole hyvä maaperä ystävyydelle. Niin mitä tekee mun äiti? Syyllistää MINUA siitä, että joko sanoin totuuden tai siitä, jos en halua olla sellaisen ihmisen ystävä, jolle sitä totuutta ei voi sanoa! Mun äitini syyllisti minua MOLEMMISSA tapauksissa. Minä olin molemmissa tapauksissa sellainen, joka ei saa ikinä ystäviä ja joka olen muiden mielestä hyi.

Hän itse oli sitä mieltä, ettei KUKAAN ole koskaan ystäviensä kanssa oma itsensä. Ja siis ehkä joo emme kerro kaikkea kellekään, mutta äidilläni se raja oli sairas ja hän piti sitä terveenä ja minua sairaana.

Kun siis olisi voinut hyväksyä sen, että mä löydän varmaan ihmisiä, joilla on sama onni tai vastaava tai jos en löydä, niin olen sitten yksin.

Mutta ei. Hänestä mun piti olla kaveri niille, jotka käytännössä katsoivat sitä minua, joka oikeasti olen, kieroon. Tai eivät ehkä tajunneet, että vika oli heidän asenteissaan, ei minussa. Eli kieroon katsominen johtui heidän asenteistaan, jossa oli vikaa, ei minusta!

Eli olisivatko he halunneet jatkaa sen asenteen kanssa, jos he olisivat tienneet sen satuttavan minua? Vai olisivatko he ehkä kyenneet muuttumaan? Että ehkä mä en iloitse saamistani asioista leveilläkseni! Ehkä mullakin saa olla elämässä jotain hyvää? Eivätkö suo sitä ystävälleen?

Ja siis ei mulle sanottu, että leveilen, ainoa, joka siitä puhui, oli äitini. Mutta minä en saanut enää olla oma itseni ihmisten seurassa, vaan minun piti esittää.

Ap

Varmaan jotkut leveilevät, mutta yhtä lailla joku loukkaantuu kateuttaan täysin neutraalisti sanomisesta. Jos itselle tulee huono mieli, kun kaveri kertoo omista jutuistaan niin kannattaa pysähtyä miettimään, johtuuko se huono mieli vaan omasta kateudesta tms.

Minusta omaisuudesta saisi puhua avoimemmin. Ymmärrän, ettei suureen ääneen kailoteta kaikille, mutta olisi kiva, että nuoresta asti voisi saada realistisen kuvan asioista. Omassa lähipiirissä varakkuutta jotenkin piiloteltiin vanhempien toimesta. Lähdin opiskelemaan lukion jälkeen isommalle paikkakunnalle, jossa asui myös vuoden vanhempi serkkuni. Hänkin opiskelija silloin. Ihmettelin joskus miten hänellä on varaa opiskelijana matkustella jatkuvasti ja elää aika leveästi. Vanhempani vastasivat siihen, että serkkuni käy opintojen ohella töissä ja säästää siitä rahaa. Tämä vaan ei käynyt järkeen millään, koska kävin itsekin opintojen ohella samantyyppisissä töissä eikä raha olisi millään riittänyt niihin matkoihin joita teki. Vasta paljon myöhemmin vanhempani kertoivat, että hänen vanhempansa ovat rahoittaneet matkustelun. Miksi ihmeessä piti yrittää valehdella jotain ahkeruudesta ja säästämisestä? Ei ole mikään synti saada vanhemmilta rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi tuttua, toinen oikeasti todella varakas, toinen ehkä perheenä tienaa keskituloa paremmin mutta rikkaaksi en kuitenkaan sanoisi. Tämä varakkaampi ei koskaan leveile millään, mainostele kotiaan tai minkään hintoja, shoppailuja jne. Sen sijaan tämä keskituloinen mainostaa jatkuvasti mitä osti ja paljon maksoi, instakuvat täyttyy kuvista shoppailukasseista, kahviloista, ravintoloista jne. Todennäköisesti tämä rikkaampi tuttavani käyttää enemmän rahaa kuukaudessa, hänellä vaan ei ole tarvetta joka euron kulutuksesta toisille mainita tai ottaa siitä instakuvaa. Siinä on se ero siihen leveilyyn.

Tajuatko, että toisen leveilijäksi sanominen on oikeasti ilkeyttä sinulta? Se on tarpeetonta ja siinä huokuu vain halu mustamaalata tätä toista ihmistä. En väitä, että hän olisi vain ajattelematon ja vilpitön, hän tosiaan saattaa kiinnittää noihin asioihin paljon huomiota elämässään. Mutta älä sinäkään ajattele, että sinulla on puhtaan pulmunen oikeus määritellä häntä. Hänellä voi olla jokin syy siihen, miksi ne seikat ovat hänelle tärkeitä. Sinä vaikutat ilkeältä, jos sinä uskot, että hänen syynsä käyttäytyä niin on sinun tekemisesi kateelliseksi. Otat ikään kuin asenteen, että kaikki sen toisen elämässä on ”about you”. Hän puhuu noin hieroakseen sinua. Hän kertoo hinnoista, koska haluaa -tai ei varo- ärsyttämästä sinua.

Noinko?

Mitä, jos vetäisit sen pääsi pois omasta p*rseestädu ja miettisit ihan ajan kanssa, että mahtaako sen toisen elämä, käytös ja valinnat liittyä ihan tosissaan juuri sinuun? Ja siihen, miten sinä esim tiedostamattomasti tai sanattomasti haluaisit tulla kohdelluksi. Ja nyt hän ei tottele. Hän vain puhuu niistä hinnoista. Eli hän leveilee. Ei voi olla, että hänellä olisi jokin henkilöhistoria, josta asia johtuu, ja johon sinä ja sinun mieltymyksesi ette liity mitenkään?

Näin mä aina mietin, kun tapaan ihmisen, joka toimii jotenkin hassusti tai jopa nolosti. Koitan olla armollinen.

Ap

Kerrohan kaikessa armossas, että haluaako ihmiset sua seurakseen muuten kuin maksumieheksi?

Mä en tajua, millainen tilanne tuo olisi? Luuletko sä, että mun tarvii yrittää ostaa ihmisiä? Mä maksan ammattilaisille tekemään hommat, joita en itse tee, ystävät ovat minulla asioiden juttelemistasoista jakamista varten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi tuttua, toinen oikeasti todella varakas, toinen ehkä perheenä tienaa keskituloa paremmin mutta rikkaaksi en kuitenkaan sanoisi. Tämä varakkaampi ei koskaan leveile millään, mainostele kotiaan tai minkään hintoja, shoppailuja jne. Sen sijaan tämä keskituloinen mainostaa jatkuvasti mitä osti ja paljon maksoi, instakuvat täyttyy kuvista shoppailukasseista, kahviloista, ravintoloista jne. Todennäköisesti tämä rikkaampi tuttavani käyttää enemmän rahaa kuukaudessa, hänellä vaan ei ole tarvetta joka euron kulutuksesta toisille mainita tai ottaa siitä instakuvaa. Siinä on se ero siihen leveilyyn.

Entä, jos se keskituloinen nauttii enemmän ostamistaan asioista, kahviloissa ja ravintoloissa käymisistä enemmän kuin se varakkaampi? Jos varakkaammalle  ne on samanlaisia itsestäänselvyyksiä kuin vaikkapa suihkussa käyminen?  Saako taitava käsityöihminen laittaa instaan tai faceen kuvia tekistään käsitöistä, jos kavereissa on joku sellainen, jolla on nk peukalo keskellä kämmentä? Tai onko leveilemistä, jos laittaa kuvia ihanasta sukujoulustaan, jos kavereissa on joku yksinäinen? Vai onko leveilemistä vain sellaiset asiat, joihin liittyy raha? Taidoillaan ei voi leveillä, terveydellään ei voi leveillä, onnellisuudellaan ei voi leveillä, vaan ainoastaan rahalla voi leveillä?

Kateellisen mielestä ei saa, mutta eihän maailma mene hänen tunteidensa mukaisesti. Ihmissuhteet eivät toimi sillä tavalla, mutta toki siitä saa pontta omalle kateudelleen, kun muut "leveilevät".

Yksi muuten mikä on ehkä myös kateellisen lempisanoja on "tekopyhä" eli kun joku on jotenkin kiva, antelias, mukava, tekee hyviä asioita tai on valoisa tyyppi, niin se on "tekopyhä", joka pitää itseään muita parempana. Tuossa on kyse siitä, että ollaan kateellisia siitä, että tuo "tekopyhä" on suosittu ystävä ja pidetty ihminen. Lisäksi kateellinen ei voi käsittää muille normaalia asiaa eli sitä, että muille tahdotaan oikeasti hyvää eikä siinä ole mitään ihmeellistä (muille kuin kateelliselle). Hän aidosti kuvittelee muiden olevan yhtä ilkeitä ja kateellisia kuin hän itse on, jolloin muille ei suoda mitään hyvää, kun se on itseltä pois. 

Ja siis en tarkoittanut, että serkkuni olisi valehdellut mitään. Vaan siis vanhempani. He tiesivät, että setäni on hyvin varakas. Ihmetytti vain miksi piti sopertaaa jotain säästämisestä. Kyllä sitä 19-vuotiaana mietti, olenko jotenkin aivan paska rahankäyttöä kun en saa säästettyä vähistä rahoistani niin suuria summia. En tiedä ajattelivatko vanhempani, että tulisin jotenkin "kateelliseksi" jos tietäisin mitä kaikkea toinen saa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jotkut leveilevät, mutta yhtä lailla joku loukkaantuu kateuttaan täysin neutraalisti sanomisesta. Jos itselle tulee huono mieli, kun kaveri kertoo omista jutuistaan niin kannattaa pysähtyä miettimään, johtuuko se huono mieli vaan omasta kateudesta tms.

Minusta omaisuudesta saisi puhua avoimemmin. Ymmärrän, ettei suureen ääneen kailoteta kaikille, mutta olisi kiva, että nuoresta asti voisi saada realistisen kuvan asioista. Omassa lähipiirissä varakkuutta jotenkin piiloteltiin vanhempien toimesta. Lähdin opiskelemaan lukion jälkeen isommalle paikkakunnalle, jossa asui myös vuoden vanhempi serkkuni. Hänkin opiskelija silloin. Ihmettelin joskus miten hänellä on varaa opiskelijana matkustella jatkuvasti ja elää aika leveästi. Vanhempani vastasivat siihen, että serkkuni käy opintojen ohella töissä ja säästää siitä rahaa. Tämä vaan ei käynyt järkeen millään, koska kävin itsekin opintojen ohella samantyyppisissä töissä eikä raha olisi millään riittänyt niihin matkoihin joita teki. Vasta paljon myöhemmin vanhempani kertoivat, että hänen vanhempansa ovat rahoittaneet matkustelun. Miksi ihmeessä piti yrittää valehdella jotain ahkeruudesta ja säästämisestä? Ei ole mikään synti saada vanhemmilta rahaa.

Kateus syntyy sieltä lapsuudenkodin ilmapiiristä asti. Sisarusten vertailu ja vanhempien vertailu muiden ihmisten juttuihin aiheuttaa sisaruskateutta ja muutakin kateutta. Ehkä vanhempasi halusivat välttää tuota? 

Me olemme suomalaisittain varakkaita, koska yhteinen omaisuutemme on yli 2 miljoonaa euroa. Olemme sen ihan itse keränneet, tosin siinä on paljon auttanut ulkomaankomennukset ja onnistuneet sijoitukset.

Meidän elämästämme ei kukaan voi päätellä varallisuuttamme. Meillä on n.100neliön kerrostaloasunto Helsingissä, vanha torppa loma-asuntona ja VW Golf autona. Ja ihan taviselämää eletään kuten muutkin keskituloiset.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jotkut leveilevät, mutta yhtä lailla joku loukkaantuu kateuttaan täysin neutraalisti sanomisesta. Jos itselle tulee huono mieli, kun kaveri kertoo omista jutuistaan niin kannattaa pysähtyä miettimään, johtuuko se huono mieli vaan omasta kateudesta tms.

Minusta omaisuudesta saisi puhua avoimemmin. Ymmärrän, ettei suureen ääneen kailoteta kaikille, mutta olisi kiva, että nuoresta asti voisi saada realistisen kuvan asioista. Omassa lähipiirissä varakkuutta jotenkin piiloteltiin vanhempien toimesta. Lähdin opiskelemaan lukion jälkeen isommalle paikkakunnalle, jossa asui myös vuoden vanhempi serkkuni. Hänkin opiskelija silloin. Ihmettelin joskus miten hänellä on varaa opiskelijana matkustella jatkuvasti ja elää aika leveästi. Vanhempani vastasivat siihen, että serkkuni käy opintojen ohella töissä ja säästää siitä rahaa. Tämä vaan ei käynyt järkeen millään, koska kävin itsekin opintojen ohella samantyyppisissä töissä eikä raha olisi millään riittänyt niihin matkoihin joita teki. Vasta paljon myöhemmin vanhempani kertoivat, että hänen vanhempansa ovat rahoittaneet matkustelun. Miksi ihmeessä piti yrittää valehdella jotain ahkeruudesta ja säästämisestä? Ei ole mikään synti saada vanhemmilta rahaa.

No just tää!!! Eikö äitini tajunnut, että mitä se auttaa, etten saa ”leveillä” eli puhua totta, mutta sitten muuten vaan on asiat paremmin, kuin monilla?! Siis mitä ihmettä?! Sekö ei nosta oikeastaan vielä oudompaa kateutta? Miksei saa kertoa totuutta, jotenkin oma järki sanois, että kateutta ois silloin vähemmän.

Mutta ei….

Äitini uskomuksissa ihmiset ovat NIIN kateellisia, että iloitsemiseni ja onneni olisi ollutkin leveilyä. Ja hän pisti MINUT kärsimään siitä ystävieni suhteen. En siis tarkoita sinua, vaan tilanne minulla oli kuin sun kaveriasi olisi kielletty auttamasta sua ymmärtämään, miksi hänellä on niin hyvin ja helppoa. Olisi sanottu, että jos hän tekee niin, sä ajattelet, että hän leveilee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Periaatteessa noin ja kuitenkaan ei. Kaikki elävät tavallaan ja olisi kohtuutonta vaatia varakkaampaa olla puhuttamatta omasta elämästään ja kiinnostuksen kohteistaan, arjestaan ja todellisuudestaan koska kaikki eivät elä samoin. Kun kaverin tilanne on kaverin tilanne ja rikkaan kaverinkin tilanne on hänen tilanteensa. Se olisi veitsen kääntämistä haavassa vain, jos olisi vienyt köyhemmältä varat ja SITTEN korostaisi toisen menetystä. Muuten asioilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Eikä toisen elämäntilannetta oikein voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena kun se ei sitä ole. Tätä monet eivät ymmärrä. Unohdetaan, että suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietokyky on kaksisuuntainen tie.

Terv. köyhä

Tää ketju ja ap on esimerkkejä siitä kuinka kieroon helppo elämä kasvattaa, rahan antaminen lapselle ilman mitään on yks isoimpia karhunpalveluksia mitä voi tehdä, liitetään arvot ja selviytyminen konseptiin eikä taitoihin ja terveyteen.

köyhät leveilevät monilla isättömillä lapsillaan, tatuoinneilla. lävistyksillään pöljän merkeillä joilla on turha töitä hakea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jotkut leveilevät, mutta yhtä lailla joku loukkaantuu kateuttaan täysin neutraalisti sanomisesta. Jos itselle tulee huono mieli, kun kaveri kertoo omista jutuistaan niin kannattaa pysähtyä miettimään, johtuuko se huono mieli vaan omasta kateudesta tms.

Minusta omaisuudesta saisi puhua avoimemmin. Ymmärrän, ettei suureen ääneen kailoteta kaikille, mutta olisi kiva, että nuoresta asti voisi saada realistisen kuvan asioista. Omassa lähipiirissä varakkuutta jotenkin piiloteltiin vanhempien toimesta. Lähdin opiskelemaan lukion jälkeen isommalle paikkakunnalle, jossa asui myös vuoden vanhempi serkkuni. Hänkin opiskelija silloin. Ihmettelin joskus miten hänellä on varaa opiskelijana matkustella jatkuvasti ja elää aika leveästi. Vanhempani vastasivat siihen, että serkkuni käy opintojen ohella töissä ja säästää siitä rahaa. Tämä vaan ei käynyt järkeen millään, koska kävin itsekin opintojen ohella samantyyppisissä töissä eikä raha olisi millään riittänyt niihin matkoihin joita teki. Vasta paljon myöhemmin vanhempani kertoivat, että hänen vanhempansa ovat rahoittaneet matkustelun. Miksi ihmeessä piti yrittää valehdella jotain ahkeruudesta ja säästämisestä? Ei ole mikään synti saada vanhemmilta rahaa.

No just tää!!! Eikö äitini tajunnut, että mitä se auttaa, etten saa ”leveillä” eli puhua totta, mutta sitten muuten vaan on asiat paremmin, kuin monilla?! Siis mitä ihmettä?! Sekö ei nosta oikeastaan vielä oudompaa kateutta? Miksei saa kertoa totuutta, jotenkin oma järki sanois, että kateutta ois silloin vähemmän.

Mutta ei….

Äitini uskomuksissa ihmiset ovat NIIN kateellisia, että iloitsemiseni ja onneni olisi ollutkin leveilyä. Ja hän pisti MINUT kärsimään siitä ystävieni suhteen. En siis tarkoita sinua, vaan tilanne minulla oli kuin sun kaveriasi olisi kielletty auttamasta sua ymmärtämään, miksi hänellä on niin hyvin ja helppoa. Olisi sanottu, että jos hän tekee niin, sä ajattelet, että hän leveilee.

Ap

Ja siis mä tajusin myöhemmin, tätä äitini ei sanonut, että jokuhan voi tosiaan kokea itsensä täysin vailla pohjaa ja syytä huonoksi, koska ei pärjää samoin, kuin minä! Kun en ”voinut” eli ollut saanut hyväksyntää kertoa, että mulla on asunto, josta sain myöhemmin köyhänä opiskelijana vuokratuloja, kun muut eivät saaneet. Silloin jumiuduin lisää, koska silloin ei ollut ok että oli selittämättä asiat paremmin kuin muilla, vaan se ei saanut myöskään mielellään näkyä. Eli kuilu ihmisiin vain kasvoi. Ja äitini hykerteli käsiään, kun saattoi nähdä, että eihän minusta kukaan pidäkään. Olen varmana vain leuhkinut vaikka hän sanoi, että älä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni köyhä on niin tyhmä, että erehtyy pitämään rikasta, joka köyhän silmissä leveilee, itsekkäänä, ahneena"

Suomessa on vain muutama prosentti rikkaita, tuskin köyhät heidän kanssaan pystyvät jatkuvasti juttelemaan.

Minusta sekin on outoa, kun pidät köyhiä tyhmänä, kun yleistä on akateeminen köyhyys, heillä monilla on pitkä akateeminen koulutus esim. tutkijat, opettajat, lääkärit jne. ja yhtälailla älykäs ja korkeasti koulutettu voi olla työtön, sairastua ja elää hyvin pienillä tuloilla ja köyhyydessä.

Ja mitä ap. tarkoittaa rikkaalla? Kuinka monta sataatuhstta euroa vuositulojen pitää olla ja miljoonien varallisuus, että voi kutsua itseään rikkaaksi.

Kun puhutaan Suomesta, niin mun mielestä rikas on sellainen, jonka vuositulot on vähintään 500 000€ vuodessa ja omaisuutta enemmän kuin 5 miljoonan arvosta. Rikas on siis eri asia kuin suurituloinen. Mutta jos kysyt köyhältä suomalaiselta, moni heistä pitää jo 50 000€ vuodessa tienaavaa, jolla on omistusasunto, kesämökki ja auto, "rikkaana". 

- eri

Olen sitä mieltä, että kyse on kateellisen persoonallisuudesta eikä kenenkään tuloista. Ja kateellinen voi olla mitä kummallisimmista asioista, siksi rajoja ei voi asettaa tulojen mukaan (millainen tuloero oikeauttaa tai aiheuttaa kateutta).

Suurin osa köyhistä ei ole kateellisia. Täältä olen lukenut vaikka kuinka paljon köyhyydestä, jossa ei millään tavalla ilmene kateus. Epäoikeudenmukaisuus (esim yhteiskunnallinen) on myös aivan eri asia kuin kateus eikä niitä tule sotkea keskenään.

Kateuteen kuuluu se, että uskotellaan muille sen olevan seuraus jostain muiden tekemästä tai omistamasta asiasta, jonka hän on saanut epäoikeudenmukaisesti. Ja toisena se, että kateus on luonnollista ja että kaikki muutkin ovat kateellisia. Näin kateellinen pyrkii normalisoimaan oman kateutensa ja ilkeytensä, vaikka normalisointi vain voimistaa kateutta, oikeuttaa sen.

Ainoa keino päästä kateudesta eroon olisi käsitellä oma huonommuudentunne. Se ei johdu kenenkään muun asioista, vaan niistä omista asioista ja omasta persoonallisuuden rakenteesta, joka ilmeisesti on lähtenyt vinoon jo aika varhain. Jo lapsista huomaa ne, jotka ovat kateellisia muita enemmän, mutta suurin osa heistäkin saa vanhemmiten työkaluja käsitellä nuo tunteet rakentavasti.

Hieno kirjoitus. Koskee minun äitiäni, olen vain katkera, että hän omilla vioillaan vahingoitti omaa lastaan, sen sijaan, että olisi riidassa kuunnellut lastaan ja herännyt siihen, että tekee ja kaataa lapseensa pahuutta.

Mulla on ongelma sen suhteen, että joku muu on saanut oikeuden määritellä minut leveilijäksi mielessänikin, kun mä puhun mulle normaaleista asioista elämässä.

Ap

Jotenkin tästä nyt muodostuu mielikuva, ettei elämässäsi ole ollut juuri muita ihmisiä kuin äitisi. Uskon useimpien muodostavan arvonsa kanssakäymisessä useiden erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. Tuollainen mielipiteiden ja arvojen polarisoituminen on tavallista vielä teini-iässä ja menee ohi aikuistuessa ja elämänkokemuksen lisääntyessä. Sanoitko olevasi jo keski-ikäinen?

”No, jos joku leveilee, niin miksi sellaisen moukan kanssa pitää olla tekemisissä?”

Tämä on erittäin hyvä kysymys. Ihmetyttää ihmisten pahantahtoisuus, kun eivät tajua lainkaan, että sen ”viallisenkin” ihmisen haukkuminen, kiusaaminen ja selän takana pahanpuhuminen on hyvin väärin myös eikä anna sanojasta minkäänlaista arvokasta tai jaloa kuvaa.

Tekisivät ennemmin jotain suhtautumiselleen vaikka terapiassa.

Ap

Semmonen ketju, ap yrittää painostaa muuta yhteiskuntaa muuttuun mieluummin kun ite ottais askelia ollakseen siedettävä, onpa yllättävää käytöstä ihmiseltä joka on saanu rahansa.

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju ja ap on esimerkkejä siitä kuinka kieroon helppo elämä kasvattaa, rahan antaminen lapselle ilman mitään on yks isoimpia karhunpalveluksia mitä voi tehdä, liitetään arvot ja selviytyminen konseptiin eikä taitoihin ja terveyteen.

No ei kyllä aina ole. On ihan tavallista varakkaammissa perheissä siirtää varallisuutta sukupolvelta toiselle ilman, että joutuu maksamaan lahjaveroa. Varsinkin omilleen muuttaneita opiskelijoita on ihan järkevää tukea esimerkiksi maksamalla heidän vuokransa, antamalla heidän asua vanhempiensa omistamassa sijoitusasunnossa tai jopa ostaa heille asunto, jotta he voivat keskittyä opiskeluun tarvitsematta miettiä, riittääkö rahat sekä asumiseen että ruokaan. Joillain aloilla voi olla järkevämpää olla kesällä oman alansa firmassa palkattomana harjoittelijana kuin Mäkkärissä myyjänä, koska harjoittelu alan yrityksessä on CV:ssä parempi kuin se Mäkkärin duuni ja lisäksi harjoittelussa saa nk jalan oven väliin. Pystyy myös luomaan verkostoja oman alansa ihmisiin.