Synnytys ilman kivunlievitystä

Kolmas ei ollut luomu, olin saanut PCBn mutta se ei valitettavasti toiminut. Ilokaasua vedin kuin hullu, mutta ei se kipuun hirveästi vaikuttanut. Olen ollut täysin muissa maailmoissa parinkymmenen minuutin ajan kunnes loppuhuipennuksena punnersin muksun pihalle noin minuutissa. En tiedä reagoiko kätilöt siihen että mieheni soitti kelloa vai kuulivatko edes sitä koska tuntuu että mölisin niin että varmaan kuului kahvihuoneeseenkin niin että peitti kaikki muut äänet.

Kaksi normaalia synnytystä, ei olisi tullut mieleenkään mitkään kivunlievitykset. Hyvin meni eikä voi sanoa kamaluuksista mitään. Hieman ähinää ja puhinaa ja se oli siinä! En muuten valmistautunut mutta ennen ekaa synnytystä luin muutaman kirjan.

Kyllä minulla on kuukautiskivutkin olleet kovemmat kuin synnytykset. Kyllä mieskin ihmetteli kun on niitä kauhujuttuja kuullu, nyt sitten naureskellaan niille yhdessä. Jos on normaali synnytys ei siihen mitään kipulääkitystä tarvita. Tuntuu siltä että on naisia jotka haluavat päteä kertomalla noita kauhutarinoita kun eivät muuten voi,  suurimmalla osalla kuitenkin on ihan normaali synnytys.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:37"]

Kaksi normaalia synnytystä, ei olisi tullut mieleenkään mitkään kivunlievitykset. Hyvin meni eikä voi sanoa kamaluuksista mitään. Hieman ähinää ja puhinaa ja se oli siinä! En muuten valmistautunut mutta ennen ekaa synnytystä luin muutaman kirjan.

Kyllä minulla on kuukautiskivutkin olleet kovemmat kuin synnytykset. Kyllä mieskin ihmetteli kun on niitä kauhujuttuja kuullu, nyt sitten naureskellaan niille yhdessä. Jos on normaali synnytys ei siihen mitään kipulääkitystä tarvita. Tuntuu siltä että on naisia jotka haluavat päteä kertomalla noita kauhutarinoita kun eivät muuten voi,  suurimmalla osalla kuitenkin on ihan normaali synnytys.

[/quote]

Ja lapsi nukahtaa itse kun vie sen vaan sänkyyn vauvasta asti ja uhmaikä ei oo paha kun pitää säännöistä kiinni ja kunnon ylläpitäminen pikkuvauvan kanssa on vaan omasta asenteesta kiinni ja ihmiset vaan tekee asioista itselleen vaikeita?

Ensimmäisessä synnytyksessä otin epiduraalin. Oli hienoa, kun kivut lähti kokonaan. Toinen vauvani syntyi niin nopeasti, etten ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, kokeilla ammetta tms. Olisin halunnut. Ehdin olla salissa 15 minuuttia, kun vauva oli jo ulkona. Sattui kamalasti, mutta meni onneksi nopeasti ohi. Molemmat kokemukset ihan ok, mutta erilaisia. Pointtini onkin oikeastaan se, että valmistaudu synnytykseen, mutta valmistaudu myös siihen, että se ei välttämättä mene niin kuin toivoisit. Kehosi toimii niin kuin toimii, etkä voi päättää siitä. Ja synnytyksesi voi silti olla hieno kokemus, vaikka ei menisi suunnitelmien mukaan.

Kiitos kaikille tähän astisista kommenteista. Olen menossa synnyttämään kätilöopistolle tai naisten klinikalle. Onko kellään kokemusta lääkkeettömistä synnytyksistä juuri näissä sairaaloissa? Miten asiaan on suhtauduttu?

tuntuu monesti, että epiduraalia pidetään aivan itsestään selvyytenä. Yritän itse ajatella myös vauvan parasta. Varmasti vahvat kipulääkkeet vaikuttavat myös lapsen vireystilaan ja myös imetyksen aloittamiseen. Outoa ajatella, että lähes kaikki ystäväni ovat antaneet synnytykseen vinkin: ota kaikki lääkkeet mitä vaan saat. Itseä ei ajatus oikein houkuta.

ap

Mulla lääkkeet/ lääkkeetömyys ei vaikuttanut mitenkään imetykseen. Molemmilla lapsilla sujui hyvin alusta asti.

-25

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:44"]

Kiitos kaikille tähän astisista kommenteista. Olen menossa synnyttämään kätilöopistolle tai naisten klinikalle. Onko kellään kokemusta lääkkeettömistä synnytyksistä juuri näissä sairaaloissa? Miten asiaan on suhtauduttu?

tuntuu monesti, että epiduraalia pidetään aivan itsestään selvyytenä. Yritän itse ajatella myös vauvan parasta. Varmasti vahvat kipulääkkeet vaikuttavat myös lapsen vireystilaan ja myös imetyksen aloittamiseen. Outoa ajatella, että lähes kaikki ystäväni ovat antaneet synnytykseen vinkin: ota kaikki lääkkeet mitä vaan saat. Itseä ei ajatus oikein houkuta.

ap

[/quote]

Olen ketjun 14. Mun lääkkeellinen synnytys oli naistenklinikalla, toinen kättärillä. Mulla käsitys, että perinteisesti kättäri ollut enemmän luomuhenkinen haikaranpesineen yms ja naistenklinikalla taas painottuu enemmän erilaiset toimenpiteet varmaan jo ihan sen vuoksi, että riskisynnytyksiä paljon keskitetty sinne. Lopulta varmaan kuitenkin paljon kiinni kätilöstä, ei niinkään sairaalasta.

Kättärillä kannustettiin lääkkeettömyyteen ainakin Haikaranpesässä. Sitä ei taida enää olla.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:47"]Mulla lääkkeet/ lääkkeetömyys ei vaikuttanut mitenkään imetykseen. Molemmilla lapsilla sujui hyvin alusta asti.

-25
[/quote] Samoin. Epiduraalin sain ekassa ja tokassa, kolmannessa ei. Kaikissa imetys sujunut hyvin heti alusta.

Mä ehkä ottaisin sinuna tavoitteeksi pärjätä lääkkeettä niin pitkälle kuin mahdollista, mutta olla valmis ottamaan kivunlievitystä heti jos siihen kokee tarvetta. Tällainen "takaportti" ja mahdollisuus kivunlievitykseen millä hetkellä hyvänsä voi myös itsessään tsempata. "Lykkään vielä puoli tuntia ja otan sitten" "Jospa xx senttiin asti vielä ja sitten kivut katoaa" tiekkö. 

Sitäpaitsi mitä kauemmin kärvistelet kipujen kanssa (vaikka et loppuun asti menisikään kivutta), sitä enemmän sun aivoissa vapautuu niitä synnytyshormoneja ym mitkä siihen imetykseenkin vaikuttavat. Ja just kun synnytysten kestot vaihtelevat, niin saako niitä hormoneja sitten enemmän 6 h luomuna vai 12 luomuna + 6h kivunlievityksen kanssa synnyttänyt? Mä en tiedä onko tästä edes tutkimusta, mutta siis pointti on ettei se ole niin jokotai. Ja siis onhan ihmiset muissakin asioissa erilaisia, niin miksi ei siinä kuinka herkkä niille hormoneille ylipäänsä on. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:57"]

Mä ehkä ottaisin sinuna tavoitteeksi pärjätä lääkkeettä niin pitkälle kuin mahdollista, mutta olla valmis ottamaan kivunlievitystä heti jos siihen kokee tarvetta. Tällainen "takaportti" ja mahdollisuus kivunlievitykseen millä hetkellä hyvänsä voi myös itsessään tsempata. "Lykkään vielä puoli tuntia ja otan sitten" "Jospa xx senttiin asti vielä ja sitten kivut katoaa" tiekkö. 

Sitäpaitsi mitä kauemmin kärvistelet kipujen kanssa (vaikka et loppuun asti menisikään kivutta), sitä enemmän sun aivoissa vapautuu niitä synnytyshormoneja ym mitkä siihen imetykseenkin vaikuttavat. Ja just kun synnytysten kestot vaihtelevat, niin saako niitä hormoneja sitten enemmän 6 h luomuna vai 12 luomuna + 6h kivunlievityksen kanssa synnyttänyt? Mä en tiedä onko tästä edes tutkimusta, mutta siis pointti on ettei se ole niin jokotai. Ja siis onhan ihmiset muissakin asioissa erilaisia, niin miksi ei siinä kuinka herkkä niille hormoneille ylipäänsä on. 

[/quote]

ei loppuun asti kivutta vaan kivunlievityksettä!

Tere!

Lääkkeettömään synnytykseen suhtaudutaan äärettömän positiivisesti, kun vain kaikki menee hyvin. Jos näyttää siltä, että synnytys jää junnaamaan paikoilleen äidin kivulisisuuden takia ( ei pysty rentoutumaan), niin kivunlievitystä kyllä suositellaan.

Terveisin kättärin kätilö

Mulla on takana kaksi synnytystä. Ekassa oli epiduraali enkä pitänyt sen turruttavasta tunteesta, en tiennyt yhtään mitä omassa kehossa tapahtuu ja se oli pelottavaa. Tokalla kertaa tiesin sitten etukäteen etten halua mitään puudutteita vaan antaa kroppani toimia luonnollisesti. Luin tämän http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=13 monta kertaa ajatuksella läpi raskauden loppuvaiheessa, muilla tavoin en valmistautunut. tuo auttoi tosi hyvin, tiesin ja ymmärsin koko ajan mitä tapahtuu ja mitä seuraavaksi tapahtuu ja noiden vaiheiden takia ymmärsin paremmin ettei kipu kestä enää kauaa. Osasin luottaa itseeni. Tämä toinen synnytys olikin sitten kovasta kivusta huolimatta niin hyvä kokemus että voisin milloin vaan lähteä uudestaan :) Molemmat synnytykset kesti jotain 15-17 tuntia, en muista enää tarkkaan.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:37"]Kaksi normaalia synnytystä, ei olisi tullut mieleenkään mitkään kivunlievitykset. Hyvin meni eikä voi sanoa kamaluuksista mitään. Hieman ähinää ja puhinaa ja se oli siinä! En muuten valmistautunut mutta ennen ekaa synnytystä luin muutaman kirjan.

Kyllä minulla on kuukautiskivutkin olleet kovemmat kuin synnytykset. Kyllä mieskin ihmetteli kun on niitä kauhujuttuja kuullu, nyt sitten naureskellaan niille yhdessä. Jos on normaali synnytys ei siihen mitään kipulääkitystä tarvita. Tuntuu siltä että on naisia jotka haluavat päteä kertomalla noita kauhutarinoita kun eivät muuten voi,  suurimmalla osalla kuitenkin on ihan normaali synnytys.
[/quote]
Mulla oli toi sama asenne ja ihmettelin, että mitä viddua ne ämmät valittaa ja haluaa synnytykseen kivunlievitystä. Mä sain ekan lapsen luomuna eikä mulla ollut missään vaiheessa mitään tarvetta saada kipulääkettä. Synnytys kesti 2.5 h ja ponnistusvaihe 2 min. Lapsi oli 4300 g. Naureskelin kaikille typeryksille jotka päättää jo etukäteen haluavansa epiduraalin ja pelkää ison lapsen synnytystä. Saatsanan luuserit ja hienohelmat kun ei kestä niin mitättömän pientä kipua, huoh!
Onneksi en jakanut mietteitäni ääneen kenenkään kanssa...
Toiseen synnytykseen lähdin reippaana ja sanoin sairaalassa kätilölle, etten tarvi mitään kivunlievitystä. Nooh, supistukset alkoi ja noin viidentoista minuutin kuluttua mä kiljuin kurkku suorana kivusta puolitoista tuntia kun teki niin kipeetä. Supistusten välissä ei ollut mitään taukoa. Yksi supistus oli laantumassa niin toinen saavutti huippunsa. Just kun olin luovuttamassa ja sanoin kätilölle etten kestä enää, niin alkoi ponnistuttaa ja kahdella supistuksella vauva oli ulkona.
En kyllä naureskele enää muiden kivuliaaksi kokemille synnytyksille yhtään. En tajua yhtään miksi se eka kerta ei sattunut käytännössä yhtään. Mä olin kotona sillein että lähdin sairaalaan itse tilaamallani taksilla 45 min ennen vauvan syntymää ja kävelin omin jaloin synnyttäjien vastaanottoon. Olin koko ajan ihan kartalla missä mennään. Toka kokemus oli jotain niin järisyttävää, että oli lähes taju poissa ja olin aivan toimintakyvytön kivun vuoksi.
Mutta kyllä mä näin jälkikäteen valitsisin kuitenkin luomun, vaikka kipu oli todella sanoinkuvailemattoman järkyttävää.

Meni luomuna koska pelkäsin puudutuksia enemmän kuin kipua. Ja ilokaasu ei oikein maistunut kun olin jo valmiiksi kotona ripuloinut ja oksentanut ihan kaiken pihalle. En ottanut riskiä että paha olo lisääntyy. Lämmin pussi oli kyllä selässä kiva ja saivat vahtia etten polta itseäni sillä.

Ponnistaminen oli helppoa. Vaikeinta oli kävellä autosta sairaalaan. Jäin ekalla yrittämällä oven ulkopuolelle kun supistus tuli juuri ovella. En siis pystynyt liikkumaan supistusten aikana, vain niiden välissä.

Joo hei tuo lämpöpussi (itselläni kauratyyny) oli mullakin avautumisvaiheessa, aivan mahtava! Kannattaa hommata jos et vielä omista. Sopii kaikkeen muuhunkin kipuun, esim päänsärkyyn jos haluaa olla raskausajan (ja vaikka muulloinkin) syömättä särkylääkkeitä. t.34

Up

Olin valmistautunut, mutta synnytys eteni niin nopeasti, ettei puudutusta olisi ehditty antaa. Valmistautumisesta oli siis hyötyä. Kätilö kyllä kysyi epiduraalista, mutta olin jo viittä vaille valmis ponnistamaan ja sen huomatessaan hän Tsemppaan minut hienosti "maaliin" asti.

Synnytin kolme lasta luomuna, tosin heistä jokaisen syöksynä. Eipä ehtinyt mitään saamaan... :(

Ensimmäisen lapsen synnytyksessä sain epiduraalin. Toisessa ja kolmannessa en ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua, etenivät niin vauhdikkaasti. Tokassa lähdin synnärille siinä vaiheessa, kun supistukset tulivat jatkuvana virtana, ei siis erottanut milloin yksi loppui ja milloin seuraava alkoi. Onneksi pääsin suoraan saliin vaikka synnärillä olikin ihan täyttä (yksi sali vapaana, tarkkailuhuoneet täynnä). Avauduin alle tunnissa 3cm -> 10cm. Siinä vaiheessa kun ilmoitin, että nyt olisi kyllä puudutteen aika, minulle ilmoitettiin vain, että on liian myöhäistä. Lapsi syntyi tästä alle varttitunnissa. Kolmannella kerralla osasinkin lähteä synnärille ajoissa. Vielä saliin siirryttäessä puhelin, että voisin suihkuun mennä lievittämään kipua, joka oli vielä ihan siedettävä. Kun pääsin saliin, alkoivatkin nuo tutut, taukoamattomat supistukset enkä todellakaan kyennyt muuhun kuin nojaamaan sänkyyn. Arvasin jo ihan kokemuksesta, että luomuna mennään taas niin kuin edelliskerrallakin, ja niin todellakin kävi. Tuolloinkin ehdin olla sairaalassa alle puolitoista tuntia ennen kuin lapsi syntyi. Tokalla kerralla kivunlievityksen saamattomuus oli ensin shokki, kun olin siihen henkisesti varautunut, mutta kolmannella kerralla olin siihen osannut jo varautua. Oma vointi oli jokaisen synnytyksen jälkeen erinomainen. Tokassa ja kolmannessa synnytyksessä lapsi oli virkeämpi kuin ekassa, mutta se selittyy kyllä muulla seikalla kuin puudutuksella. Maidon tuloon ei puudutteella myöskään ollut vaikutusta.