Synnytys ilman kivunlievitystä

Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin, eikä loppuvaiheen supistuksia tai ponnistusvaiheen kipua tuntunut ollenkaan. Muutama kuukausi sitten synnytin toisen lapsemme, enkä oksitosiinitipan laiton jälkeen ehtinytkään saada mitään puudutetta, kun paikat aukesikin yhtäkkiä tunnissa kolmesta sentistä täysin auki. Supistukset olivat todella kipeitä mutta kyllä ne kesti, heijasin supistuksien aikana itseäni edestakaisin synnytyspöydällä, se helpotti hieman kipua. Yhtäkkiä tunsin ihan järkyttävän ponnistamisen tarpeen, ja supistuskivut kyllä peittyivät täysin sen alle. Mielestäni ponnistusvaihe ei kuitenkaan sattunut, se ponnistamisen tarve oli vaan jotenkin niin valtava ja tuntui enemmänkin inhottavalta. Ponnistusvaihe oli alle minuutissa ohi ja vauva maailmassa. Jos vielä joskus synnytän niin koen pärjääväni ilman kivunlievitystä. Tässä synnytyksessä olin loppujen lopuksi tyytyväinen kun en ehtinyt saada puudutuksia, koska ei se todellakaan ollut niin kamalaa mitä olin pelännyt ja ilmankin pärjäsi. :)

Kaksi synnytystä, joista eka yhdellä kohdunkaulan puudutteella (jonka vaikutus oli juuri loppunut ennen ponnistusta) ja ilokaasulla. Toinen ilman mitään koska eteni niin nopeasti. En sitä varsinaisesti suunnitellut mutta toisaalta olin ajatellut synnyttää pelkällä kohdunkaulan puudutteella. Hyvin meni, ei jäänyt traumoja ja kaikki oli nopeasti ohi, Joten kivun kesti hyvin.

"Kaksi normaalia synnytystä, ei olisi tullut mieleenkään mitkään kivunlievitykset. Hyvin meni eikä voi sanoa kamaluuksista mitään. Hieman ähinää ja puhinaa ja se oli siinä! En muuten valmistautunut mutta ennen ekaa synnytystä luin muutaman kirjan.

Kyllä minulla on kuukautiskivutkin olleet kovemmat kuin synnytykset. Kyllä mieskin ihmetteli kun on niitä kauhujuttuja kuullu, nyt sitten naureskellaan niille yhdessä. Jos on normaali synnytys ei siihen mitään kipulääkitystä tarvita. Tuntuu siltä että on naisia jotka haluavat päteä kertomalla noita kauhutarinoita kun eivät muuten voi,  suurimmalla osalla kuitenkin on ihan normaali synnytys."

Ikävä kyllä, näyttää siltä, ettei sinulla ole pienintäkään tietoa synnytyksistä - toisaalta ymmärrettävää, eihän edes kymmenen lapsen synnyttänyt äiti ole vielä asiantuntija, saati kahden lapsen synnyttänyt äiti, mutta harvat ovat totaallisesti noin ulkona kuin lumiukko kuin sinä ja miehesi. Ja oikein vielä naureskelitte keskenänne omalle "tietämyksellenne", vakka tietoa synnytyksistä on kaikkialla saatavilla, eikä tarvitse tyytyä mutuun.

Monet synnytyslääkärit ja kätilöt, jotka ovat nähneet pitkän uransa aikana tuhansia, jopa kymmeniätuhansia synnytyksiä, sanovat omasta kokemuksesta, synnytyksen olevan AINA ainutlaatuinen tapahtuma ja jokainen synnyttäjä ja synnytys on erilainen. Kahta samalaista tapausta ei ole, eikä niitä voi verrata edes toisiinsa. Monet jakavat synnytykset viiteen eri ryhmään - joillekin synnytys voi olla todella helppo, niin kuin äkistäisi vähän kovempaa kakkaa ja se on siinä, toinen ääripää, jolloin oma kroppa reagoi kipuun voimakkaasti, ettei edes pysty tuntemaan kipua ja vaivutaan tajuttomuuteen ja kysymys on elämästä ja kuolemasta ja tämäkin synnytys voi olla normaali.

On todella ala-arvoista vähätellä toisen kipua ja tuskaa ja verrata sitä omiin kokemuksiinsa, jos synnytys on ollut helppo ja lähes kivuton, jota synnytys voi olla.

Ekassa synnytyksessä mulle annettiin (en pyytänyt) epiduraali, mutta siitä jäi niin huonot kokemukset, että synnytyssuunnitelmaanikin kirjasin EI EPIDURAALIA. Synnytyssuunnitelmaa ei kyllä varmasti kukaan ehtinyt lukea, koska toinen lapsi tuli maailmaan niin kiireellä. Avautuminen tapahtui nopeasti, supistukset ottivat aivan oksettavan kipeää, mutta ajatuksena oli, että tämän kestää kyllä. Sairaalaan tullessa mut siirrettiin kiireesti suoraan saliin, mutta ei se vauva sieltä niin helpolla tullutkaan, koska tarjonta oli huono. Se teki ponnistamisen kivuliaaksi, joten pyysin lääkäriltä pudendaalia, mutta se ei vaikuttanut ponnistuskipuun lainkaan (oikeastaan synnytyksessäni siis oli lääkkeellinen, mutta lääkkeen tehoa en vain huomannut :D). Sain kuitenkin vauvan työnnettyä ulos äärimmäisellä päättäväisyydellä. Jäi hyvä fiilis ja myös haikeus - lapsi oli viimeisemme, mutta mulle jäi sellainen olo, että haluaisin vielä synnyttää :D (Olin pelkosynnyttäjä toisen synnytyksen kohdalla, joten muutos oli valtava.)

Kaksi synnytystä takana ja molemmat luomuna. Ensimmäisellä ei kerennyt saada kipulievitystä, tulin sairaalaan ja synnytin heti kun pääsin saliin. Toinen synnytys olikin sitten rauhallisempi ja halusin synnyttää luomuna. Kipuja oli valtavasti mutta psyykkasin itseäni sillä että kipu on vaan hyväksi joka auttaa minua saamaan lastani syliin. Onnea synnytykseen :)

Itse en olisi pystynyt synnyttämään ilman puudutusta. Menin kivusta ihan paniikkiin, hyperventiloin ja kätilökin yritti maskilla tasaannuttaa hengitystä koska vauvalla alkoi sykkeet laskea kun en osannut hengittää rauhallisesti. Epiduraalin sain ja se vei kivut ja helpotti ja rauhoitti oloa. Ponnistusvaiheessa puudutus oli jo hävinnyt ja onneksi siinä ei paniikki iskenyt, kun ponnistuksen tarve oli niin kova, että pystyi keskittymään siihen. Kaksi synnytystä takana ja molemmat erilaisia. Molemmissa epiduraali oli kivunlievityksenä loppuvaiheen avautumisessa. Ponnistusvaiheet olivat kuitenkin nopeita, kun puudutus ei enää vaikuttanut.

Avoimin mielin vaan, ei kannata liikaa luoda toiveita tai suunnitelmia kun se ei välttämättä niin mene kuitenkaan.

Itse synnytin neljännen lapseni OYsissa tammikuussa 2015. Synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla. Supistusten tultua säännölliseksi, aikaa meni 1,5 tuntia kun vauva oli maailmassa. Aukenin 4cm-0cm noin vartissa. Spinaalia oltiin valmistelemassa kun alkoi työnnättää, ja se jäi pelkäksi haaveeksi. vauva oli ulkona 3 minuutin ponnistuksella. Mies ehti olla salisa vain 20 min ennen syntymää, joten onneksi hälyytin hänet ajoissa kotoa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:13"]

Luomuna synnytin viime kuussa, ja hyvin meni. :) Näin koska mies kielsi lääkkeellisen kivunlievityksen, koska pelkäsi vauvan puolesta.

[/quote]

Siis MITÄ?

Miten mies kehtaa vaatia tuollaista? Kai häneltä itseltään saa mm. lyödä vasaralla varpaan murskaksi ilman puudutusta?

Ei helvetti.. vai että ihan pelkäsi vauvan puolesta. Enpä ole koskaan yhdestäkään vauvasta kuullut, joka olisi synnytyksessä käytetystä kivunlievityksestä kuollut/vammautunut. Muutenkin ihmettelen tätä luomuhifistelyä, oletteko leikkauksessakin ilman puudutetta ja kovat menkkakrampit ilman särkylääkettä?

Olen synnyttänyt kuusi kertaa, seiska hätäsektio, ja ilman lääkkeitä.. Enkä ole päättänyt koskaan tällaisesta luomu-touhusta.. Ensimmäinen tuli niin äkkiä ja yllättäin, etten edes älynnyt mitään tahtoa ja synnytys oli liian pitkällä. Kakkonen oli syöksy..kolmonen käynnistettiin ja sattui luomu-kätilö, joten hän piti huolen, ettei lapselle vain tule mitään komplikaatioita lääkkeistä, joten annoin hänen häärätä. Ja ei kummempia tarvittu kuin kuumaa suihkua ja kätilön päättäväisyyttä. Tsemppaaminen oli kyllä sitä luokkaa, että Suomikin voittaisi mm kultaa jalkapallossa tuon naisen käsittelyssä.

Nelonen käynnistettiin ja silloin kyllä vaadin niitä kaikkia käyttämättä jääneitä puudutuksia, en saanut. Vain hellää huolenpitoa ja sympatiaa..ja tietysti vauhdilla etenevän synnytyksen.. 

Ja niin meni viimeisetkin kaksi.. Kätilöitten mielestä mennään tilanteen mukaan ja jos nyt käy niin, että homma etenee toivotusti ja äitikään ei ole  ihan pihalla niin eihän siinä mitään tarvita..

Minulle on vain sattunut hienot kätilöt tilanteeseen ja se on riittänyt.. 

Mutta eihän sitä äidin mittaa kipulääkityksellä mitata..minä kyllä kannustan sitä tarvitsevia ottamaan kaiken mitä on tarjolla. Minulla on vain lapset säikähtäneet sitä synnytyksen nopeutta jo niin paljon, että neljä on ollut keskolassa, joten lääkkeet ovat olleet enemmän ja vähemmän pannassa..mitään riskiä en ole halunnut lapselle aiheuttaa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 06:37"]

Olen synnyttänyt kuusi kertaa, seiska hätäsektio, ja ilman lääkkeitä.. Enkä ole päättänyt koskaan tällaisesta luomu-touhusta.. Ensimmäinen tuli niin äkkiä ja yllättäin, etten edes älynnyt mitään tahtoa ja synnytys oli liian pitkällä. Kakkonen oli syöksy..kolmonen käynnistettiin ja sattui luomu-kätilö, joten hän piti huolen, ettei lapselle vain tule mitään komplikaatioita lääkkeistä, joten annoin hänen häärätä. Ja ei kummempia tarvittu kuin kuumaa suihkua ja kätilön päättäväisyyttä. Tsemppaaminen oli kyllä sitä luokkaa, että Suomikin voittaisi mm kultaa jalkapallossa tuon naisen käsittelyssä.

Nelonen käynnistettiin ja silloin kyllä vaadin niitä kaikkia käyttämättä jääneitä puudutuksia, en saanut. Vain hellää huolenpitoa ja sympatiaa..ja tietysti vauhdilla etenevän synnytyksen.. 

Ja niin meni viimeisetkin kaksi.. Kätilöitten mielestä mennään tilanteen mukaan ja jos nyt käy niin, että homma etenee toivotusti ja äitikään ei ole  ihan pihalla niin eihän siinä mitään tarvita..

Minulle on vain sattunut hienot kätilöt tilanteeseen ja se on riittänyt.. 

Mutta eihän sitä äidin mittaa kipulääkityksellä mitata..minä kyllä kannustan sitä tarvitsevia ottamaan kaiken mitä on tarjolla. Minulla on vain lapset säikähtäneet sitä synnytyksen nopeutta jo niin paljon, että neljä on ollut keskolassa, joten lääkkeet ovat olleet enemmän ja vähemmän pannassa..mitään riskiä en ole halunnut lapselle aiheuttaa.

[/quote]

Hätäsektio ilman lääkkeitä? Nyt meni luomuilut ihan uuteen ulottuvuuteen.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 06:56"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 06:37"]

Olen synnyttänyt kuusi kertaa, seiska hätäsektio, ja ilman lääkkeitä.. Enkä ole päättänyt koskaan tällaisesta luomu-touhusta.. Ensimmäinen tuli niin äkkiä ja yllättäin, etten edes älynnyt mitään tahtoa ja synnytys oli liian pitkällä. Kakkonen oli syöksy..kolmonen käynnistettiin ja sattui luomu-kätilö, joten hän piti huolen, ettei lapselle vain tule mitään komplikaatioita lääkkeistä, joten annoin hänen häärätä. Ja ei kummempia tarvittu kuin kuumaa suihkua ja kätilön päättäväisyyttä. Tsemppaaminen oli kyllä sitä luokkaa, että Suomikin voittaisi mm kultaa jalkapallossa tuon naisen käsittelyssä.

Nelonen käynnistettiin ja silloin kyllä vaadin niitä kaikkia käyttämättä jääneitä puudutuksia, en saanut. Vain hellää huolenpitoa ja sympatiaa..ja tietysti vauhdilla etenevän synnytyksen.. 

Ja niin meni viimeisetkin kaksi.. Kätilöitten mielestä mennään tilanteen mukaan ja jos nyt käy niin, että homma etenee toivotusti ja äitikään ei ole  ihan pihalla niin eihän siinä mitään tarvita..

Minulle on vain sattunut hienot kätilöt tilanteeseen ja se on riittänyt.. 

Mutta eihän sitä äidin mittaa kipulääkityksellä mitata..minä kyllä kannustan sitä tarvitsevia ottamaan kaiken mitä on tarjolla. Minulla on vain lapset säikähtäneet sitä synnytyksen nopeutta jo niin paljon, että neljä on ollut keskolassa, joten lääkkeet ovat olleet enemmän ja vähemmän pannassa..mitään riskiä en ole halunnut lapselle aiheuttaa.

[/quote]

Hätäsektio ilman lääkkeitä? Nyt meni luomuilut ihan uuteen ulottuvuuteen.

[/quote]

No, nyt tuli ajatusvirhe, kyllä se hätäsektio tehtiin sitten tainnutettuna.. Ja sen jälkeen tuli kyllä testattua koko lääkearsenaali synnärillä, oli sitä sen verran kipeä, kun haava vielä tulehtui ja sain haavakuumeen. 

Kymmenen päivää meni, ettei oikein edes huomannut..

Olen synnyttänyt kolme kertaa ilman kivunlievitystä. En suunnitellut, mutta kroppani toimii niin, että aluksi ei satu niin paljon, että tarvitsisin mitään (vaikka avautuminen ensin tosi hidasta ), sitten kun alkaa sattua, on kaikki ohi alle puolessa tunnissa. Jotain puudutusta joskus kokeiltiin, mutta sekin ehdittiin laittaa vaan toiselle puolelle, eikä ehtinyt vaikuttaa. Kyllä sen kestää, kun tietää että on nopeasti ohi. Ensimmäinen kerta oli pahin, kun en tiennyt kauan kipua jatkuu.

Kannattaa samalla viillellä itseään tai pyytää miehen mätkimään kun kerran rakastaa kipua. En voi muuta kuin ihmetellä tällaista hörhöilyä. Mitä oikein luulette saavuttavanne luomusynnytyksellä ? Luuletteko että lapsesta tulee viisaampi tai kauniimpi ?  Lääkkeillä varmaan yritetään myrkyttää lapsi ja äiti. Synnytyksen jälkeen kaduttaa se on 100% varma.

En ole kyllä katunut ainuttakaan synnytystä ilman lääkkeitä.. mikä siinä kaduttaisi??? Homma ohi ja elämä soljuu, vauva on kunnossa ja muutenkin olo onnellinen..mikä katuminen sitten iskisi?? Eipä vain ole tuota tullut huomatuksi.. 

Toiset vain kestävät kipua paremmin kuin toiset ja synnytyskipu on positiivista, se vie eteenpäin..ja on ohikin kertaheitolla.

Jokainen tekee tyylillään ja ei se ole keneltäkään pois, jos joku kieltäytyy lääkkeistä..se on vapaa valinta.

Yhdeksän synnytystä takana, ja kaikki versiot on tullut kokeiltua. Neljäs synnytys oli nopea, reilu tunti. Silloin synnytin ilman kivunlievitystä, kun en ehtinyt sitä pyytämään. Viidenteen lähdin sitten tietoisesti ilman kivunlievitystä. Lämpimässä suihkussa reilu tunti ja sieltä ponnistamaan...

Kuudes synnytys oli sitten vähän surullisempi. Kohtuun kuollut vauva, ja kaikki mömmöt käytössä. Lääkärin sanat kuulostivat ikävältä: "Kun vauvasta ei tarvi välittää, niin kaikki lievitykset kehiin".

7., 8., ja yhdeksäs meni sitten epiduraalilla. Kohtuun kuolleen vauvan jälkeen muistot olivat liian kipeitä, tuntui, ettei ole voimia aktiiviseen synnyttämiseen.

Ekan lapsen synnytyksessä kaikki meni niin huonosti että tpisen lapsen synnytyksessä päätin että kyllä minun kroppa lapsen osaa synnyttää kunhan en anna kaikkien päättää puolestani mitä tehdään. Päätin että minulle ri mitään lääkkeitä tökitä ja liikun just niin kun hyvältä tuntuu.

Kotona tein sellaista lantionpyörimistanssia. Kun tuli kova supistus nojasin keittiönjakkaraan ja poljin paikoillani ja annoin lantion heilua edestakaisin hitaasti. Automatka oli aika hankala mutta penkinlämmitin auttoi oloa.

Sairaalassa jatkoin tanssiani. Kun sanoin kätilölle että nyt rupee olo olemaan aika helvetin kipeä niin hän tutki ekan kerran. Olin jo 9cm auki. Tuli kiire siirtyä saliin :)

En vieläkään suostunut makaamaan. Vasta kun kätilö sanoi että on pakko kun pitää laittaa vauvalle se seurantapinni päähän niin suostuin käymään aiihen pöydälle. Sitten kätilö sanoi että saa ponnistaa sitten kun tuntuu siltä.

Minun kroppa kertoi minulle että ponnistus pitää tehdä. Alapää sanoi että pitää vielä hiukan odottaa. Pari ponnistus supistusta hengittelin läpi ja rentouduin. Myöhemmin luin kertomuksesta että kätilö oli kirjoittanut että "vennyttelin välilihaa muutaman supistuksen ajan".

Lapsi syntyi muutamalla kunnon ponnistuksella. Ponnistus ei ollut yhtä kivulias kun avautuminen. Tunsin hyvin kaiken kun lapsi tuli. 9 pisteen lapsi tuli :)

Itse toivuin helposti. Yksi naarmu. Kerran kirvelsi kun pissasin mutta sen jälkeen ei tuntunut mitään. Seksiä harrastin 2vko synnytyksen jälkeen.

Muista pitää leuka rentona! Jos leuka on rentomuukin kroppa seuraa perässä.

Olen ottanut kaiken kivunlievityksen, mitä on saatavilla. Vauvat ovat olleet täysin virkeitä ja hyväkuntoisia, neljä lasta. Ja minä en ole saanut ahdistavia traumoja, jotka vaikeuttaisivat lapsen hoitamista ja suhteen syntymistä. Olen heti ollut kiinnostunut vauvasta. Kivunlievitys kunniaan!

Synnytyskipu ei koskaan, ei koskaan ole positiivista. Päinvastoin monille se aiheuttaa elinikäisiä traumoja ja seuraavaa lasta ei ehkä hankitakaan.

Oispa vielä kunnon synnytysvalmennusta neuvoloissa... Tää on ihan älytöntä, että äidit joutuu etsimällä etsimään tietoa j kaivelemaan kirjoja ja opettelemaan rentoutumista jonkun keskustelupalstan avulla.

3 lasta, joista 2 viimeisintä ilman kivunlievitystä. Lapsivesien menon jälkeen etenivät niin nopeaan etten ehtinyt saada mitään. Keskimmäinen oli helppo synnytys, nopein ja oli kyllä isoin lapsikin. Kaikki synnytykset olleet kyllä ihan erilaisia.