Synnytys ilman kivunlievitystä

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 08:04"]

Oispa vielä kunnon synnytysvalmennusta neuvoloissa... Tää on ihan älytöntä, että äidit joutuu etsimällä etsimään tietoa j kaivelemaan kirjoja ja opettelemaan rentoutumista jonkun keskustelupalstan avulla.

[/quote]

Neuvoloissa on ihan asiallista synnytysvalmennusta. Ei se ole kuitenkaan keneltäkään pois että äidit jakavat kokemuksiaan ja etsivät tietoa muualtakin. Paljon laadukkaampaa valmennusta saa kyllä nykyän muualta kuin neuvolasta varsinkin jos ne lääkkeettömät kivunlievityskeinot kiinnostavat. Se on sääli, että sitä ostetaan sitten omalla rahalla mutta ei kaikki onneksi ole kamalan kallista kuitenkaan. Musta on ihanaa, että nykyisin on vaihtoehtoja ja harmi, että joku siitä repii pelihousunsa.

Kolme synnytystä, ekassa epiduraali, kahdessa seuraavassa luomuna, ei ilokaasuakaan. Nämä kaksi luomua oli aivan lastenleikkiä verrattuna epiduraalin kanssa. Sekin kun voi mennä pieleen. Mulle se annettiin ihan liian myöhään (kättärillä) ja pistos meni jotenkin vinoon. Mulla loppui koko synnytys kun seinään, ei kipuja, ei supistuksia ja tunto kokonaan lantiosta alaspäin pois. Vauva oli jo niin alhaalla, että tuli hirveä hätä saada se ulos kun ei ollut supistuksia enkä täysin tunnottomana pystynyt ponnistamaan. Vauva saatiin repimällä ja puskemalla kolmen kätilön ja lääkärin voimin ulos. Alapää oli niin riekaleina että sitä sitten kursittiin kokoon nukutuksessa. Istunut en kunnolla puoleen vuoteen. Että traumat voi jäädä myös tälläisestä synnytyksestä.

Tämän jälkeen en uskaltanut edes harkita epiduraalin otta seuraavissa synnytyksissä. Toki on varmaan harvinaista,että näin käy, mutta mulle kävi kuitenkin.

Ei epiduraalia pidetä itsestäänselvyytenä, ei ainakaan Kättärillä oltu piikki tanassa. Kokemusta myös yli 10 vuoden takaisesta synnytyksestä (ei pk-seutu), jossa väliliha leikattiin kyselemättä, epiduraali tökättiin myös heti ekasta inahduksesta, sitten tuli oksitosiinitippaa kun supistukset loppuivat jne. Kättärillä sai kyllä nykypäivänä synnyttää "ihan rauhassa", mutta aina kannattaa muistaa kertoa ääneen omat toiveet, vaikka olisi laittanut ne paperille tullessa. Iso, ruuhkainen sairaala ja yhdellä kätilöllä voi olla todella monta synnytystä yhtä aikaa hoidettavana, joten ei kannata odottaa yksityispalvelua ja kätilöä, joka on koko ajan huoneessa paikalla. :)

Ilokaasu on niin köykäistä kamaa, että sitä en oikein edes laske puudutteeksi. Sitäpaitsi se on helppo lopettaa heti jos itse haluaa, toisin kuin esim. epiduraali. Kannattaa kuitenkin pitää ykkösvaihtoehtona, jos haluaa synnyttää ilman isompia kivunlievityksiä.

Kaksi ekaa epiduraalilla, olivat leppoisia ja oikein mukavia synnytyksiä. Viimeisessä en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, avautumisvaihe oli saakelin kipeä, ponnistusvaihe ei enää varsinaisesti sattunut ja oli helpompi kuin tuo avautumisvaihe. Kyllä sen kestää kun/jos ei muuta vaihtoehtoa ole.

Onko kenelläkään lisätietoja hypnosynnytyksestä?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:59"]Ajattelin kokeilla ilman kivunlievitystä niin pitkälle kuin mahdollista. Tietysti olen varautunut siihen, ettei kaikki mene suunnitellusti, mutta haluan ainakin kokeilla. Olen kiinnostunut hankkimaan lisätietoa hypnosynnytyksestä. Onko kellään kokemusta?

myös äitiysjooga kiinnostaa. Voikohan sen aloittaa vielä tässä vaiheessa? LA noin 5 viikon päästä.

ap
[/quote]

Menin samalla ajatuksella ja pelkkä ilokaasu apuna synnytin. Pyysin epiduraalia, mutta huomattiin sitten että olinkin auennut rytinällä lopun ja ponnistus alkaisi pian joten päätin sitten viedä homma loppuun piikittömästi. Syvään hengityksestä iso apu, ennen synnytystä en olisi uskonut.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:13"]Luomuna synnytin viime kuussa, ja hyvin meni. :) Näin koska mies kielsi lääkkeellisen kivunlievityksen, koska pelkäsi vauvan puolesta.
[/quote]

...

Apua mikä nyhverö ?! Miten mies voi kieltää SUN kivunlievityksen ?! Kysytkö lupaa käydä vessassakin?

Toka meni luomuna kun en ehtiny saamaan epiduraalia jonka oisin halunnu, koska tehosi niin hyvin ekassa :) 

Meidän esikoinen syntyi 4v sitten 6h 10min, eli nopeasti. Tästä siis tiesimme, että myös seuraavat tulevat syntymään nopeasti, ja jo neuvolassa kuopusta odottaessa tein selväksi että piikit riviin kun meillä lähtö tulee, en halua missään nimessä vahinkoluomua.

Noh, synnytys käynnistyi vapun jälkeen aamuyöllä supistellen epäsäännöllisesti, eikä koskaan säännöllistynyt. Esikoista kun vietiin mummilaan, ei supistanut yli 20min, ensimmäinen supistus oli tullut tuolloin n. 4h aiemmin. Ajattelin, että meidät käännytetään käyriltä kotiin.

Käyrille piirtyi heikkoja supistuksia, todella epäsäännöllisiä. Sisätutkimus sai kuitenkin itse kullakin vipinää kinttuihin, 7cm auki ja sali valmiiksi. Kätilö kyseli toiveita kivunlievitykseen (mulla oli TENSsi nakuttamassa selässä) ja sanoin, ettei mitään vielä, haluan pysyä liikkeessä (spinaali oli siis vaihtoehto) mahdollisimman kauan. Salissa kätilö kehui, kuinka tyynesti otan supistuksia vastaan pyörittelemällä lantiota ja hengittelemällä.
Sitten ihan puskista, huusin kuin hyeena että nyt! Nyt se spinaali! Pötköttämään sänkyy ja tippaa alettiin väsäämään. Ilmeisesti huusin ja ulisin kiitettävästi, kätilö teki sisätutkimuksen ja ilmoitti että neiti ei saa puudutusta, tilataan kohdunkaulanpuudute, mutta vauva syntyy kun kalvot puhkaistaan.
Sain paniikkikohtauksen. Jep! Synnyttäessä. Se pahin kauhuskenaario oli toteutumassa. Kätilö hoiti homman hienosti, enkä tarvinnut happimaskia.
6min kalvojen puhkasun jälkeen meidän kuopus synty samassa salissa kun esikoinen 4v sitten.

Kaikenkaikkiaan aikaa meni n. 5h 15min ekasta supistuksesta "säännöllisistä" (pakko merkata jotain vaikkei olleet sitä missään kohtaa) supistuksista 3h, ponnistusvaihe 2min.

Jos synnytys olisi ollut pidempi, monen tunnin, kellonympärystän maratoni, en olisi pystynyt. Todella en tiennyt, että mussa on niin paljon sisua, vaikka tiesin sitä löytyvän jonkun verran. Nyt onkin se tilanne, että jos lisää lapsia tulee, syntyy ne suunnitellusti luomuna. Niin voimaannuttava ja hyvä kokemus se oli.

Sain ekassa synnytyksessä epiduraalin liian myöhään. Oli kiireistä ja siksi kätilöt juoksi monessa salissa ja lääkäri hälytettiin ilmeisesti muualta, tulo kesti ehkä puoli tuntia. Kun sain epiduraalin, kaikki kivut lähti heti. Olo oli outo. Näin vatsan liikkuvan supistuksista enkä tuntenut mitään. Minun piti alkaa ponnistaa jo 15 min. sen jälkeen, koska kohdunsuu avautui tosi nopeasti. Synnytys oli toki kestänyt jo 14 tuntia. Ponnistamisesta ei tahtonut tulla mitään. Ponnistin, mutta kun tuntoa ei ollut, ei ollut tehoa. Kun olin ponnistanut varmaan lähemmäs 30 min. ja vauva ollut ahtaalla kauan, joutuivat auttamaan imukupilla. Kuulin viimeiseksi ennen vauvan syntymää, että jos nyt ei onnistu, niin sektioon. Ehkä siitä sain voimaa ja vauvan pää saatiin ulos.

Toisessa synnytyksessä olin jo 8 cm auki, kun pyysin ja anelin epiduraalia. En saanut mitään kivunlievitystä, koska olin oksentanut kaksi kertaa avautumisvaiheessa henkäistyäni ilokaasua. Se aiheuttaa joillekin oksentelua, ei siis sovi. Luomuna kipu oli järkyttävä, vaikka olin opiskellut hypnoosirentoutusta ja kivuttoman synnytyksen menetelmää.

Kolmas synnytys oli nopea, en ehtinyt saada kivunlievitystä. Vauva oli hyvin pieni, ei sattunut.

Neljäs synnytys alkoi oudosti, kun kivuliaita supistuksia tuli viikon. Ne kestivät pari tuntia kerrallaan ja loppuivat. Lopullinen synnytys kesti vain alle 4 tuntia. Kipu oli ihan ok ekat 3 tuntia, rentouduin hypnoosilla ja suihkulla kotona. Sairaalassa kipu oli järkky, koska supistuksilla ei ollut alkua eikä loppua, eli olin kovissa tuskissa. Onneksi se oli nopea syntymä.

Kokeile vain synnyttää ilman kivunlievitystä, jos haluat. Ei siihen kipuun kuole. Muista rentoutua supistusten välissä!!!! Tämä neuvo on tärkeä.

En ollut etukäteen harkinnut luomusynnytystä, en vain ehtinyt saamaan kun happea ponnistuksen loppuvaiheessa. Ensisynnytys alle 4,5 tuntia. Kipu oli jotain ihan käsittämätöntä, pakko oli silti ponnistaa kaikin voimin, kun ei ollut tietoa vauvan voinnista. Päätin että ponnistan niin lujaa kun ikinä pystyn, vaikka henki lähtisi! Ei lähtenyt henki, syntyi terve tyttö hyvinvoivana. Pientä repeämää tuli. Ei tullut traumoja. Nyt tiedän että pystyisin samaan uudelleen, ei vain tarvitsisi pelätä niin kovaa. Naisen keho on uskomaton! Sen voimaan voi luottaa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:37"]Kaksi normaalia synnytystä, ei olisi tullut mieleenkään mitkään kivunlievitykset. Hyvin meni eikä voi sanoa kamaluuksista mitään. Hieman ähinää ja puhinaa ja se oli siinä! En muuten valmistautunut mutta ennen ekaa synnytystä luin muutaman kirjan.

Kyllä minulla on kuukautiskivutkin olleet kovemmat kuin synnytykset. Kyllä mieskin ihmetteli kun on niitä kauhujuttuja kuullu, nyt sitten naureskellaan niille yhdessä. Jos on normaali synnytys ei siihen mitään kipulääkitystä tarvita. Tuntuu siltä että on naisia jotka haluavat päteä kertomalla noita kauhutarinoita kun eivät muuten voi,  suurimmalla osalla kuitenkin on ihan normaali synnytys.
[/quote]

Ihmisillä on erilainen kivunsietokyky. Ilmeisesti myös hermoston rakenne voi olla erilainen joka aiheuttaa sen, että synnytyskipu tuntuu eri lailla ja eri voimakkuudella eri ihmisissä. Eli et kai vaan luule, että olet vaan niin reipas ihminen kun voit todeta, että ei synnytys juuri sattunut. Minulla kaksi synnytystä takana ja en kyllä pahempaa kipua keksi kun avautumisvaiheen kivut. Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin, toisessa en ehtinyt.

Kolme luomusynnytystä takana. Hypnosynnytys-kurssilla kävin ja niillä opeilla mentiin. Kivunlevitystä ei todellakaan tarvittu, sillä kipua en tuntenut kuin ehkä viimeisen minuutin aikana. Synnyttäminen oli hienoa, mahtava kokemus.

Eka synnytys melkein lääkkeetön; vain kipulääkettä lihakseen (ei auttanut!). Lopulta en sitten ehtinyt saadakaan mitään, kesto 5h. Toisen kohdalla en edes halunnut mitään, kohdunkaulanpuudutetta tarjottiin. Ei ikinä mitään piikkiä alapäähän! Synnytys kesti 3h. Vamnaslääkärissä kyllä otan sitten kaikki puudutteet mitä vaan saa, mieluummin synnytän kuin annan porata ilman puudutusta!