Voiko reilusti ylipainoinen löytää ikinä kumppania?

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 08:47"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 08:24"]Ikävä tosiasia on, että muusta mukavuudestaan huolimatta hirviitävän suuri osa ihmisistä on todella pinnallisia. Olen laihduttanut yli 30 kiloa ja tämän huomaaminen on ollut jopa masentavaa. Entuudestaan tutut ihmiset suhtautuvat kuin olisin toien henkilö nykyään, vieraammista puhumattakaan.

Jos mies kyselisi täällä vinkkejä, miten lisätä mahdollisuuksia saada kumppani, moni neuvoisi vaihtamaan hiusmallia, päivittämään silmälasit ja ostamaan uusia kenkiä. Hän saisi vinkkejä siitä, millaiset farkut obat hyvät.

Ei minullekaan 50 kiloa ylipainoinen mies olisi ollut lihavana ollessakaan mikään tavoitekumppani. Nyt suhde jopa pelottaisin, kun pelkäisin, että toinen vetäisi samaan liikkumattomuuteen, passiivisuuteen, huonoon ruokavalioon, autolla joka paikkaan kulkemiseen yms. joka ennen oli arkea minullekin. Terveydellisistä syistä laihduttaminen olisi hyvä asia. Se boostaa itsetuntoa silloinkin kun liikakiloja vielä on reilusti. Olo on energinen ja pirteä. Se on harvoin turn off vastakkaiselle sukupuolelle.

Kehotan kaikkia kymmeniä kiloja ylipainoisia tekemään elämäntapamuutoksen heidän itsensä takia. Vientiä minullakin olisi kai enemmän jos laihtuisin vielä normaalipainon alarajalle. Sitä en aio tehdä, sillä olen terve, hyvinvoiva ja elämäni on helpottunut monin tavoin. On jo niin paljon parempi olla jos ylipainoa on enää 10 kiloa, saati näin normaalipainossa.
[/quote]

Mua alko ärsyttää kun olin hoikempi, kun kenenkään kanssa ei voinut keskustella mistään muusta kuin mun painon putoomisesta.
Kaikki hehkutti sitä, miten hyvin olin laihtunut ja kuinka olin kauniimpi ja parempi.
En vaan jaksanu sitä ja se loi myös henkisiä paineita. En voi olla läskinä hyvä, vaan laihempana olen parrmpi. Masennuin, lösähdin sohvalle ja söin paskaa.
Lihoin korkojen kera, mut nytpähän voin keskustella ihmisten kanssa paljon muustakin, kuin vain painostani.
Terveyteni ei ole ongelma ollut koskaan (anteeksi laihat, tunnen kyllä kroppani teitä paremmin). En tule laihduttamaan enää koskaan, näin olen onnellisempi.
Mun ei tarvi ettiä kumppania, koska mulla on maailman parhain kumppani vierelläni, ollut jo vuosia. Ja ystävien kanssa voimme myös jutella jostain muustakin kun treenaamisesta, laihduttamisesta ja syömisestä.

[/quote]

Mutta itsellesihän teit tuossa sen karhunpalveluksen. En tajua. Minusta on ihan normaalia haluta puoliso joka on todennäköisesti hedelmällinen - ainakin jos ollaan nuoria - ja ulkonäkö kertoo paljon siitä. [quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:10"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:05"]En taas ymmärrä yhtään, mikä tämän ketjun tarkoitus on?
[/quote]

Läskien haukkuminen ja läskeille "faktojen" kertominen, et on otettava se katuojan pulsu ukoks, kun muutakaan ei läskillä ole varaa haluta.
Kumma kyllä ketjua lukiessa saa huomata miten aika monellakin läskillä on normaalipainoisia ja komeita miehiä kumppaneina. Ja tämäkös sieppaa joitakin.
[/quote]

Jos tämä on se "tarkoitus" niin miten selität miksi ap aloitti ketjun? Hänhän on itse ylipainoinen. Minusta tässä yritetään vastata ap:n kysymykseen.
[/quote]

Ap teki ketjun kysyäkseen löytääkö kumppania. Kun taas läskivihaajat ottivat ja hyökkäsivät tänne sankoin joukoin kertomaan näitä "faktojaan" läskeille. Ap tuskin on alun jälkeen täällä käynyt. Ja tästä tuli sitten jälleen kerran läskin haukkumisketju. Ihan yhtälaillahan läskien haukkumaketjuiksi saadaan helteitä vihaavien ketjuista yms.

Tämä on vaikea kysymys, oikeasti.

Yli 50 kg:n ylipaino on jo, paitsi hengenvaarallinen, myös liikkumiseen ja ulkonäköön niin vaikuttava, että se voi olla este rakastumiselle. Luin (viime syksy, NY Times) tutkimuksesta, jossa todettiin, että ihastuessa/ rakastuessa/ kiinnostuessa miehillä aktivoituu aivojen näkökeskus, naisilla muistikeskus. Mies siis rakastuu silmillään, nainen päättelemällä. Tämä koskee siis vain rakastumisen ensivaihetta, että päästään puheisiin. Suhde kehittyy tai on kehittymättä sitten ihan muita polkuja pitkin. 

Jos kohtaisin yli 50 kg:n ylipainoa raahaavan miehen, alkaisin miettiä miksi hän on sairaalloisen ylipainoinen. Siitä tuossa on kyse ja tuollaisen ylipainon syy on aina korvien välissä. Sama koskee sairaalloisen alipainoisia ihmisiä. 

Sairaalloisen lihava ihminen voi saada onnellisen parisuhteen kumppanin kanssa, jolla on läskifetissi. Tämähän ei halua kumppaninsa laihtuvan, eli molemmat  ovat samoilla linjoilla. Suhde on uhattuna vasta jos lihava haluaa laihtua, koska se ei perustu aikuisten ihmisten vuorovaikutukseen, vaan toisen kokemukseen omasta arvottomuudestaan läskinä ja toisen fetsisimiin. 

Jos haluaa laihtua, sen voi tehdä vain itsensä tähden, ei parisuhteen saavuttamiseksi. Jos on tyytyväinen itseensä 50+ kg:n ylipainolla niin siitä vaan, jatkaa elämäänsä. Hyvä kumppani tulee vastaan jossakin vaiheessa. Suhteen syntyminen voi kestää vähän aikaa, kun kumppanin on päästävä läskien "yli", mutta sehän on vain vaihe joka menee ohi. 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:19"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:16"] [quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:10"] [quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:04"] Eiköhän suurin osa näistä "valaista" ole kuitenkin sormustettu hoikempana. Ei sitä parisuhdetta kuitenkaan kovin moni lähde rikkomaan vain koska puoliso lihoo. [/quote] Kaikki henkilökohtaisesti tuntemani pariskunnat, joissa nainen lihava ja mies komea (+ usein vielä hyväpalkkainen ja muutenkin huippulaatua oleva mies!), tiedän naisen olleen nuoresta asti lihava kun ollaan vuosikaudet oltu kavereita. Noiden tuntemieni parien päälle vielä ne tuntemattomat pariskunnat, joissa tosiaan oletettavasti ainakin osassa nainen ollut aina painavampi. Ja vaikka itse olen hoikka, mulle ei ole tullut koskaan mieleenkään nimitellä ketään valaaksi, läskiksi tai palleroksi. Ihan siksi koska mulle on lapsuudessa opetettu käytöstavat ja paino ei oikeuta mitenkään toisten ihmisten haukkumiseen. [/quote]   Kylläpäs nyt lihava nainen kiehuu. Yli 80 kiloinen nainen on kauhistus, sori nyt vaan. [/quote] Onhan se vaikeaa jatkuvan nälän sumentaessa aivoja ymmärtää lukemaansa tekstiä. [/quote]   Sun näpäytys nyt ei ihan onnistunut. Tuon tekstin kirjoittaja on varmasti lihava nainen. Niin kova puolustelu meneillään. Esittää vain hoikkaa. Että siinä sulle luetun ymmärtämistä sisko. [/quote] On se hyvä kun sä näät jo nettiviestien läpi kuka on läski, kuka laiha ja kuka vaan esittää laihaa. :D Melkein jo kateeks läy noi sun psykologian taitos.

[/quote]

Katsos kun osalla ei ymmärrys riitä siihen, että voi olla hoikka ja silti ymmärtää ettei parisuhde ole kiloista kiinni...

Edelleen olen se hoikka (165 cm / 58 kg tarkalleen ottaen) nainen, joka aiemmin kirjoitti tuntemistaan pariskunnista, joissa nainen ylipainoinen.

Mua oksettaa tämä ketju. Miten ihmiset voivat olla noin tylyjä? :(

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:30"]Tämä on vaikea kysymys, oikeasti.

Yli 50 kg:n ylipaino on jo, paitsi hengenvaarallinen, myös liikkumiseen ja ulkonäköön niin vaikuttava, että se voi olla este rakastumiselle. Luin (viime syksy, NY Times) tutkimuksesta, jossa todettiin, että ihastuessa/ rakastuessa/ kiinnostuessa miehillä aktivoituu aivojen näkökeskus, naisilla muistikeskus. Mies siis rakastuu silmillään, nainen päättelemällä. Tämä koskee siis vain rakastumisen ensivaihetta, että päästään puheisiin. Suhde kehittyy tai on kehittymättä sitten ihan muita polkuja pitkin. 

Jos kohtaisin yli 50 kg:n ylipainoa raahaavan miehen, alkaisin miettiä miksi hän on sairaalloisen ylipainoinen. Siitä tuossa on kyse ja tuollaisen ylipainon syy on aina korvien välissä. Sama koskee sairaalloisen alipainoisia ihmisiä. 

Sairaalloisen lihava ihminen voi saada onnellisen parisuhteen kumppanin kanssa, jolla on läskifetissi. Tämähän ei halua kumppaninsa laihtuvan, eli molemmat  ovat samoilla linjoilla. Suhde on uhattuna vasta jos lihava haluaa laihtua, koska se ei perustu aikuisten ihmisten vuorovaikutukseen, vaan toisen kokemukseen omasta arvottomuudestaan läskinä ja toisen fetsisimiin. 

Jos haluaa laihtua, sen voi tehdä vain itsensä tähden, ei parisuhteen saavuttamiseksi. Jos on tyytyväinen itseensä 50+ kg:n ylipainolla niin siitä vaan, jatkaa elämäänsä. Hyvä kumppani tulee vastaan jossakin vaiheessa. Suhteen syntyminen voi kestää vähän aikaa, kun kumppanin on päästävä läskien "yli", mutta sehän on vain vaihe joka menee ohi. 
[/quote]

Mulla on ylipainoa 60 kg ja en ole hengenvaarassa. Kävelen normaalisti, en hengästy pienistä kävelyistå, enkä pidemmistäkään lenkeistä. Löysin tämän painoisena nykyisen mieheni vuosia sitten ja hän rakastui huumorintajuuni ja luonteeseeni.

APlle kyllä voi löytää!

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:30"]Tämä on vaikea kysymys, oikeasti.

Yli 50 kg:n ylipaino on jo, paitsi hengenvaarallinen, myös liikkumiseen ja ulkonäköön niin vaikuttava, että se voi olla este rakastumiselle. Luin (viime syksy, NY Times) tutkimuksesta, jossa todettiin, että ihastuessa/ rakastuessa/ kiinnostuessa miehillä aktivoituu aivojen näkökeskus, naisilla muistikeskus. Mies siis rakastuu silmillään, nainen päättelemällä. Tämä koskee siis vain rakastumisen ensivaihetta, että päästään puheisiin. Suhde kehittyy tai on kehittymättä sitten ihan muita polkuja pitkin. 

Jos kohtaisin yli 50 kg:n ylipainoa raahaavan miehen, alkaisin miettiä miksi hän on sairaalloisen ylipainoinen. Siitä tuossa on kyse ja tuollaisen ylipainon syy on aina korvien välissä. Sama koskee sairaalloisen alipainoisia ihmisiä. 

Sairaalloisen lihava ihminen voi saada onnellisen parisuhteen kumppanin kanssa, jolla on läskifetissi. Tämähän ei halua kumppaninsa laihtuvan, eli molemmat  ovat samoilla linjoilla. Suhde on uhattuna vasta jos lihava haluaa laihtua, koska se ei perustu aikuisten ihmisten vuorovaikutukseen, vaan toisen kokemukseen omasta arvottomuudestaan läskinä ja toisen fetsisimiin. 

Jos haluaa laihtua, sen voi tehdä vain itsensä tähden, ei parisuhteen saavuttamiseksi. Jos on tyytyväinen itseensä 50+ kg:n ylipainolla niin siitä vaan, jatkaa elämäänsä. Hyvä kumppani tulee vastaan jossakin vaiheessa. Suhteen syntyminen voi kestää vähän aikaa, kun kumppanin on päästävä läskien "yli", mutta sehän on vain vaihe joka menee ohi. 
[/quote]

Mulla on ylipainoa 60 kg ja en ole hengenvaarassa. Kävelen normaalisti, en hengästy pienistä kävelyistå, enkä pidemmistäkään lenkeistä. Löysin tämän painoisena nykyisen mieheni vuosia sitten ja hän rakastui huumorintajuuni ja luonteeseeni.

[/quote]

Oikeasti väität että sulla ei ole mitään liikuntarajoitteista tuon takia? Käsi sydämellä? Itselle olisi hyvin vaikea olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei pystyisi esim lähtemään 10 km reippaalle lenkille mäkisessä maastossa, koska liikunta on minulle tärkeää.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:30"]Tämä on vaikea kysymys, oikeasti.

Yli 50 kg:n ylipaino on jo, paitsi hengenvaarallinen, myös liikkumiseen ja ulkonäköön niin vaikuttava, että se voi olla este rakastumiselle. Luin (viime syksy, NY Times) tutkimuksesta, jossa todettiin, että ihastuessa/ rakastuessa/ kiinnostuessa miehillä aktivoituu aivojen näkökeskus, naisilla muistikeskus. Mies siis rakastuu silmillään, nainen päättelemällä. Tämä koskee siis vain rakastumisen ensivaihetta, että päästään puheisiin. Suhde kehittyy tai on kehittymättä sitten ihan muita polkuja pitkin. 

Jos kohtaisin yli 50 kg:n ylipainoa raahaavan miehen, alkaisin miettiä miksi hän on sairaalloisen ylipainoinen. Siitä tuossa on kyse ja tuollaisen ylipainon syy on aina korvien välissä. Sama koskee sairaalloisen alipainoisia ihmisiä. 

Sairaalloisen lihava ihminen voi saada onnellisen parisuhteen kumppanin kanssa, jolla on läskifetissi. Tämähän ei halua kumppaninsa laihtuvan, eli molemmat  ovat samoilla linjoilla. Suhde on uhattuna vasta jos lihava haluaa laihtua, koska se ei perustu aikuisten ihmisten vuorovaikutukseen, vaan toisen kokemukseen omasta arvottomuudestaan läskinä ja toisen fetsisimiin. 

Jos haluaa laihtua, sen voi tehdä vain itsensä tähden, ei parisuhteen saavuttamiseksi. Jos on tyytyväinen itseensä 50+ kg:n ylipainolla niin siitä vaan, jatkaa elämäänsä. Hyvä kumppani tulee vastaan jossakin vaiheessa. Suhteen syntyminen voi kestää vähän aikaa, kun kumppanin on päästävä läskien "yli", mutta sehän on vain vaihe joka menee ohi. 
[/quote]

Mulla on ylipainoa 60 kg ja en ole hengenvaarassa. Kävelen normaalisti, en hengästy pienistä kävelyistå, enkä pidemmistäkään lenkeistä. Löysin tämän painoisena nykyisen mieheni vuosia sitten ja hän rakastui huumorintajuuni ja luonteeseeni.

[/quote]

Oikeasti väität että sulla ei ole mitään liikuntarajoitteista tuon takia? Käsi sydämellä? Itselle olisi hyvin vaikea olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei pystyisi esim lähtemään 10 km reippaalle lenkille mäkisessä maastossa, koska liikunta on minulle tärkeää.
[/quote]

Ei ole liikuntarjoitteita.
Sä voit lähtee vaikka maratoonille. Mun ei tarvi lähteä. Mä tykkään käppäillä luonnossa ja kesäisin miehen kanssa käydäänkin metsässä kävelemässä pitkiäkin lenkkejä. Ja muutenkin käymme lenkillä.
Olen notkea ja taivun asentoihin, joihin harva hoikkakaan taipuu.
Vaan en edes tajua miksi mun sulle tai kellekään muullekaa pitäs todistella mun liikkumisia tms.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:30"]Tämä on vaikea kysymys, oikeasti.

Yli 50 kg:n ylipaino on jo, paitsi hengenvaarallinen, myös liikkumiseen ja ulkonäköön niin vaikuttava, että se voi olla este rakastumiselle. Luin (viime syksy, NY Times) tutkimuksesta, jossa todettiin, että ihastuessa/ rakastuessa/ kiinnostuessa miehillä aktivoituu aivojen näkökeskus, naisilla muistikeskus. Mies siis rakastuu silmillään, nainen päättelemällä. Tämä koskee siis vain rakastumisen ensivaihetta, että päästään puheisiin. Suhde kehittyy tai on kehittymättä sitten ihan muita polkuja pitkin. 

Jos kohtaisin yli 50 kg:n ylipainoa raahaavan miehen, alkaisin miettiä miksi hän on sairaalloisen ylipainoinen. Siitä tuossa on kyse ja tuollaisen ylipainon syy on aina korvien välissä. Sama koskee sairaalloisen alipainoisia ihmisiä. 

Sairaalloisen lihava ihminen voi saada onnellisen parisuhteen kumppanin kanssa, jolla on läskifetissi. Tämähän ei halua kumppaninsa laihtuvan, eli molemmat  ovat samoilla linjoilla. Suhde on uhattuna vasta jos lihava haluaa laihtua, koska se ei perustu aikuisten ihmisten vuorovaikutukseen, vaan toisen kokemukseen omasta arvottomuudestaan läskinä ja toisen fetsisimiin. 

Jos haluaa laihtua, sen voi tehdä vain itsensä tähden, ei parisuhteen saavuttamiseksi. Jos on tyytyväinen itseensä 50+ kg:n ylipainolla niin siitä vaan, jatkaa elämäänsä. Hyvä kumppani tulee vastaan jossakin vaiheessa. Suhteen syntyminen voi kestää vähän aikaa, kun kumppanin on päästävä läskien "yli", mutta sehän on vain vaihe joka menee ohi. 
[/quote]

Mulla on ylipainoa 60 kg ja en ole hengenvaarassa. Kävelen normaalisti, en hengästy pienistä kävelyistå, enkä pidemmistäkään lenkeistä. Löysin tämän painoisena nykyisen mieheni vuosia sitten ja hän rakastui huumorintajuuni ja luonteeseeni.

[/quote]

Oikeasti väität että sulla ei ole mitään liikuntarajoitteista tuon takia? Käsi sydämellä? Itselle olisi hyvin vaikea olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei pystyisi esim lähtemään 10 km reippaalle lenkille mäkisessä maastossa, koska liikunta on minulle tärkeää.
[/quote]

Ei ole liikuntarjoitteita.
Sä voit lähtee vaikka maratoonille. Mun ei tarvi lähteä. Mä tykkään käppäillä luonnossa ja kesäisin miehen kanssa käydäänkin metsässä kävelemässä pitkiäkin lenkkejä. Ja muutenkin käymme lenkillä.
Olen notkea ja taivun asentoihin, joihin harva hoikkakaan taipuu.
Vaan en edes tajua miksi mun sulle tai kellekään muullekaa pitäs todistella mun liikkumisia tms.
[/quote]

Itse tulit tänne kertomaan. Mutta veikkaan ettet silti pysyisi minun - ja monen muun - tahdissa siinä mikä on minulle ihan tavallista arkiliikuntaa. Hyvä että olet löytänyt sinulle sopivan puolison. Oma pointtini oli ainoastaan että on iso joukko ihmisiä joille tuollainen paino olisi aika iso ongelma parisuhteessa ihan elämäntapojen kannalta. Miksi kieltää sitä?

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:11"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:30"]Tämä on vaikea kysymys, oikeasti.

Yli 50 kg:n ylipaino on jo, paitsi hengenvaarallinen, myös liikkumiseen ja ulkonäköön niin vaikuttava, että se voi olla este rakastumiselle. Luin (viime syksy, NY Times) tutkimuksesta, jossa todettiin, että ihastuessa/ rakastuessa/ kiinnostuessa miehillä aktivoituu aivojen näkökeskus, naisilla muistikeskus. Mies siis rakastuu silmillään, nainen päättelemällä. Tämä koskee siis vain rakastumisen ensivaihetta, että päästään puheisiin. Suhde kehittyy tai on kehittymättä sitten ihan muita polkuja pitkin. 

Jos kohtaisin yli 50 kg:n ylipainoa raahaavan miehen, alkaisin miettiä miksi hän on sairaalloisen ylipainoinen. Siitä tuossa on kyse ja tuollaisen ylipainon syy on aina korvien välissä. Sama koskee sairaalloisen alipainoisia ihmisiä. 

Sairaalloisen lihava ihminen voi saada onnellisen parisuhteen kumppanin kanssa, jolla on läskifetissi. Tämähän ei halua kumppaninsa laihtuvan, eli molemmat  ovat samoilla linjoilla. Suhde on uhattuna vasta jos lihava haluaa laihtua, koska se ei perustu aikuisten ihmisten vuorovaikutukseen, vaan toisen kokemukseen omasta arvottomuudestaan läskinä ja toisen fetsisimiin. 

Jos haluaa laihtua, sen voi tehdä vain itsensä tähden, ei parisuhteen saavuttamiseksi. Jos on tyytyväinen itseensä 50+ kg:n ylipainolla niin siitä vaan, jatkaa elämäänsä. Hyvä kumppani tulee vastaan jossakin vaiheessa. Suhteen syntyminen voi kestää vähän aikaa, kun kumppanin on päästävä läskien "yli", mutta sehän on vain vaihe joka menee ohi. 
[/quote]

Mulla on ylipainoa 60 kg ja en ole hengenvaarassa. Kävelen normaalisti, en hengästy pienistä kävelyistå, enkä pidemmistäkään lenkeistä. Löysin tämän painoisena nykyisen mieheni vuosia sitten ja hän rakastui huumorintajuuni ja luonteeseeni.

[/quote]

Oikeasti väität että sulla ei ole mitään liikuntarajoitteista tuon takia? Käsi sydämellä? Itselle olisi hyvin vaikea olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei pystyisi esim lähtemään 10 km reippaalle lenkille mäkisessä maastossa, koska liikunta on minulle tärkeää.
[/quote]

Ei ole liikuntarjoitteita.
Sä voit lähtee vaikka maratoonille. Mun ei tarvi lähteä. Mä tykkään käppäillä luonnossa ja kesäisin miehen kanssa käydäänkin metsässä kävelemässä pitkiäkin lenkkejä. Ja muutenkin käymme lenkillä.
Olen notkea ja taivun asentoihin, joihin harva hoikkakaan taipuu.
Vaan en edes tajua miksi mun sulle tai kellekään muullekaa pitäs todistella mun liikkumisia tms.
[/quote]

Itse tulit tänne kertomaan. Mutta veikkaan ettet silti pysyisi minun - ja monen muun - tahdissa siinä mikä on minulle ihan tavallista arkiliikuntaa. Hyvä että olet löytänyt sinulle sopivan puolison. Oma pointtini oli ainoastaan että on iso joukko ihmisiä joille tuollainen paino olisi aika iso ongelma parisuhteessa ihan elämäntapojen kannalta. Miksi kieltää sitä?
[/quote]

En pysyis vauhdissa, kiva kun teet tuommoisia oletuksia vain kun tiedät mun olevan 60kg ylipainoinen. Älä aliarvioi mua mun painon perusteella. Mut jos toi ajatusmaailma sun oloas helpottaa niin fine. Kyllä mä kuntoni sinua paremmin tiedän.
Mua vaan alkaa niin ottaa päähän toi asenne "Sä oot läski, et sä jaksa mitään mitä me 'normaalit' jaksetaan". Moni jää mulle vauhdissa helposti toiseksi, mutta myös kestävyydessä.
Ei ne kilot kerro kunnosta tai terveydestä mitään. Joten älä ajattele noin stereotyyppisesti läskeistä.

On hienoa, että sulle liikunta on elämässäs ykkönen, mulle on liikunta on vain asia jota teen useita kertoja viikossa. Mun elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Mut en jaksa jatkaa tästä asiasta vääntämistä, koska sun tai muidenkaan läskivihaajien ajatusmaailmaa ei täällä käännetä. Eikä niitä käännetä muutenkaan, koska stereotyyppisin ajatusmallihan on juurikin toi "Läskit valehtelee, läskit ei jaksa mitään, läskit kuvittelevat olevansa parempia ku laihat, läskit on tyhmiä, läskeillä ei ole elämänhallintaa, läskit on yksinkertaisia ja läskit nyt vaan ei tajua mitään mitä laihan ihanan täydellinen elämä on".

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:10"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:04"]

Eiköhän suurin osa näistä "valaista" ole kuitenkin sormustettu hoikempana. Ei sitä parisuhdetta kuitenkaan kovin moni lähde rikkomaan vain koska puoliso lihoo.

[/quote]

Kaikki henkilökohtaisesti tuntemani pariskunnat, joissa nainen lihava ja mies komea (+ usein vielä hyväpalkkainen ja muutenkin huippulaatua oleva mies!), tiedän naisen olleen nuoresta asti lihava kun ollaan vuosikaudet oltu kavereita. Noiden tuntemieni parien päälle vielä ne tuntemattomat pariskunnat, joissa tosiaan oletettavasti ainakin osassa nainen ollut aina painavampi.

Ja vaikka itse olen hoikka, mulle ei ole tullut koskaan mieleenkään nimitellä ketään valaaksi, läskiksi tai palleroksi.

Ihan siksi koska mulle on lapsuudessa opetettu käytöstavat ja paino ei oikeuta mitenkään toisten ihmisten haukkumiseen.

[/quote]

Kylläpäs nyt lihava nainen kiehuu. Yli 80 kiloinen nainen on kauhistus, sori nyt vaan.
[/quote]

Onhan se vaikeaa jatkuvan nälän sumentaessa aivoja ymmärtää lukemaansa tekstiä.
[/quote] Kyllä se nälkä menee muullakin, kuin rasvaisella mätöllä, jota te läskit kitusiinne mukavuudenhaluissanne lappaatte. Nälkä menee ohi myös yhdellä broilerileikkeellä/possunpihvillä ja salaatilla, sekä pienellä määrällä perunaa/riisiä/pastaa. Mutta kyllähän se pizza/kebab/hamppari&ranskikset on parempaa!
[/quote]

Söpöä kun kuvittelet tietäväs mitä jokainen läski syö. Voin lyödä vaikka vetoa, että sä syöt useammin noita pizza/kebab/hamppari & ranu paskaa naamaas mitä minä. :D
Joo, olen läski, mut en ole vuosiin syöny noita paskoja.
[/quote]
[/quote]

Alapeukkuja noin paljon? :D
Eihän siinä, jos ottaa jonkun laiheliinin itsetunnon päälle, et vetää paskaa naamariinsa useemmin kun läski. ;)
[/quote]

Älä viitti mursu selittää. Milläs sä oot lihonnu jos et karkeilla tai paskaruualla? Selkeästi paska itsetuntokin sulla, onnea.