Mokasin geneettisen loton, kaduttaa!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö olisi saanut parempaa? No elämäsi tärkein valinta meni kuitenkin väärin. Onneksi en ole sinä. Et voi ainakaan sanoa kuolinvuoteella onnistuneesi.

No olisin todella saanut parempaa. Se tässä harmittaakin. En vain ajatellut niin kyynisesti nuorena, ja tyydyin tähän.

Onhan elämä ok, molemmat ollaan hyvin toimeentulevia ja elämä luistaa mutta harmittaa silti.

Lapset on sellaisia seinään häviäviä hissukoita vaikka minun suku on täynnä briljantteja seuraihmisiä ja monin tavoin erityislahjakkuuksia.

Klassista provosettiä.

Ei sille enää mitään voi. Elämänlaatua voimakkaasti laskevia sairauksia kantavien (sellaisten, jotka hankaloittavat arkea vahvasti) pitäisi mielestäni mielellään olla lisääntymättä. On itsekästä tehdä lapsi, koska minulla nyt on vauvakuume ja haluan lapsen, vaikka siitä huolehtiminen voi olla jopa haastavaa kipujen ym takia. Sitten se lapsi kärsii elämänsä samoista ongelmista tai jopa pahemmista.

Aina saa ihmetellä ihmisen itsekkyyttä ja typeryyttä, kun lehdistä lukee näistä vakavasti sairaista vanhemmista, jotka tuuttaavat jälkikasvua yhteiskunnan huolehdittaviksi tänne kärsimään. Älytöntä. Jos ajattelisitte lapsen parasta, niin jättäisitte sen lapsen tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö olisi saanut parempaa? No elämäsi tärkein valinta meni kuitenkin väärin. Onneksi en ole sinä. Et voi ainakaan sanoa kuolinvuoteella onnistuneesi.

No olisin todella saanut parempaa. Se tässä harmittaakin. En vain ajatellut niin kyynisesti nuorena, ja tyydyin tähän.

Onhan elämä ok, molemmat ollaan hyvin toimeentulevia ja elämä luistaa mutta harmittaa silti.

Lapset on sellaisia seinään häviäviä hissukoita vaikka minun suku on täynnä briljantteja seuraihmisiä ja monin tavoin erityislahjakkuuksia.

Pystytkö vielä tekemään lisää lapsia? Jos pystyt, ota elämäntehtäväksesi tehdä niitä jonkun geneettisesti paremman kanssa.

Olen vakavasti harkinnut tätä, mutta perheidylli saattaisi kärsiä.

Älä mistään perheidyllistä välitä. Monet eroaa. Sitäpaitsi jos löydät paremman kumppanin ja saat lapsia, perheidyllisi on varmasti parempaa kuin tällä hetkellä. Kerran täällä vaan eletään, tulet vielä katumaan jos et toteuta haavettasi.

Niin mitäpä väliä niiden ensimmäisten lasten tunteilla ja elämällä. He joutavat romukoppaan uusien, parempien ja kauniiden lasten tieltä.

Olet ap mies Turusta jonka toisella lapsella Asperger?

Voittaja provoaa iltaisin vauvalla. Eiku

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä mitään lottoa mokannut, vaan teit tietoisen, huonon valinnan.

Ottamatta kantaa siihen,  oliko ap:n päätös tietoinen, voin omasta puolesta sanoa, että itselle selvisi oma surkea geenilotto vasta raskausaikana. Luulin olevani perusterve, mutta niin vain kolmekymppisenä selvisi, että se raskausdiabetekseksi luultu sokerinsietohäiriö taitaakin olla tyypin 2. diabetes, vaikka en ole vanha enkä lihava, ja että kun isä joskus kauan sitten sanoi, että "suvussa on paksua verta", tarkoitti se sitä, että suvussa on veritulpille altistava geenimutaatio, jonka tietenkin äidin puolen jo kolmannen sukupolven perinnöllisen diabeteksen ohessa löytyy itseltäni. Isäni tiesi kyllä, että ko. geenimutaatio voi olla meilläkin, mutta ajatteli ettei sillä ole mitään merkitystä, joten ei 1. testannut itseään, vaikka kaikilla hänen sisaruksillaan on 2. ei edes kertonut minulle ja veljelleni. Muilta sukulaisilta asiasta kuulin, joten testautin itseni, koska näin naisena ko. geenimutaatiolla ON merkitystä moneenkin asiaan, ei saa mm. hormonaalista ehkäisyä käyttää ja raskausaikana on oltava verenohennuslääkitys. Pitkään vihoittelin isälleni, joka ei vieläkään oikein ymmärrä, että säästi väärästä kohteesta aikoinaan, kun ei 170mk maksun takia itseään testauttanut.

Arvatkaapa tuliko paha mieli, kun oma mies ap:n tavoin harmitteli, että jos olisi tiennyt, että näin surkeat geenit voi tulla meidänkin lapsille, olisi jättänyt lisääntymättä kanssani. Muutti kyllä myöhemmin mielensä, kun toinenkin lapsi on tulossa, mutta kyllä se ekaa kertaa raskaana ollessa suretti, kun tulee vain epämukavia yllätyksiä toisensa perään ja hoksaat korona-aikana olevasi kahden eri perussairauden (ja nykyään myös raskauden) takia riskiryhmää. Jee.

Omat lapset testaan kyllä tuon geenimutaation varalta, enkä tosiaankaan jätä kertomatta sitä, että diabeteskin tulee todennäköisesti riesana, eikä välttämättä odota sinne keski-ikään saakka, minne luulin itse selviäväni ennen sairastumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä mitään lottoa mokannut, vaan teit tietoisen, huonon valinnan.

Ottamatta kantaa siihen,  oliko ap:n päätös tietoinen, voin omasta puolesta sanoa, että itselle selvisi oma surkea geenilotto vasta raskausaikana. Luulin olevani perusterve, mutta niin vain kolmekymppisenä selvisi, että se raskausdiabetekseksi luultu sokerinsietohäiriö taitaakin olla tyypin 2. diabetes, vaikka en ole vanha enkä lihava, ja että kun isä joskus kauan sitten sanoi, että "suvussa on paksua verta", tarkoitti se sitä, että suvussa on veritulpille altistava geenimutaatio, jonka tietenkin äidin puolen jo kolmannen sukupolven perinnöllisen diabeteksen ohessa löytyy itseltäni. Isäni tiesi kyllä, että ko. geenimutaatio voi olla meilläkin, mutta ajatteli ettei sillä ole mitään merkitystä, joten ei 1. testannut itseään, vaikka kaikilla hänen sisaruksillaan on 2. ei edes kertonut minulle ja veljelleni. Muilta sukulaisilta asiasta kuulin, joten testautin itseni, koska näin naisena ko. geenimutaatiolla ON merkitystä moneenkin asiaan, ei saa mm. hormonaalista ehkäisyä käyttää ja raskausaikana on oltava verenohennuslääkitys. Pitkään vihoittelin isälleni, joka ei vieläkään oikein ymmärrä, että säästi väärästä kohteesta aikoinaan, kun ei 170mk maksun takia itseään testauttanut.

Arvatkaapa tuliko paha mieli, kun oma mies ap:n tavoin harmitteli, että jos olisi tiennyt, että näin surkeat geenit voi tulla meidänkin lapsille, olisi jättänyt lisääntymättä kanssani. Muutti kyllä myöhemmin mielensä, kun toinenkin lapsi on tulossa, mutta kyllä se ekaa kertaa raskaana ollessa suretti, kun tulee vain epämukavia yllätyksiä toisensa perään ja hoksaat korona-aikana olevasi kahden eri perussairauden (ja nykyään myös raskauden) takia riskiryhmää. Jee.

Omat lapset testaan kyllä tuon geenimutaation varalta, enkä tosiaankaan jätä kertomatta sitä, että diabeteskin tulee todennäköisesti riesana, eikä välttämättä odota sinne keski-ikään saakka, minne luulin itse selviäväni ennen sairastumista.

Onko sukusi pohjanmaalta?

Tuli vaan mieleen, ettet vaan ole sukulainen

Pahat tilanteet. Mitä jos toisella on myös piilotettuja hyveitä - kuten vaatimattomuus.

Sun lapsilla on tilaisuus parantaa geenilotossa. Lapset on tunnetusti vanhempiaan fiksumpia, joten eivätköhän löydä paremmat geenit jolloin tilanne puolittuu.

Jos charrulle tuli liian huonot statit niin deleteä vaan ja rerollia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä mitään lottoa mokannut, vaan teit tietoisen, huonon valinnan.

Ottamatta kantaa siihen,  oliko ap:n päätös tietoinen, voin omasta puolesta sanoa, että itselle selvisi oma surkea geenilotto vasta raskausaikana. Luulin olevani perusterve, mutta niin vain kolmekymppisenä selvisi, että se raskausdiabetekseksi luultu sokerinsietohäiriö taitaakin olla tyypin 2. diabetes, vaikka en ole vanha enkä lihava, ja että kun isä joskus kauan sitten sanoi, että "suvussa on paksua verta", tarkoitti se sitä, että suvussa on veritulpille altistava geenimutaatio, jonka tietenkin äidin puolen jo kolmannen sukupolven perinnöllisen diabeteksen ohessa löytyy itseltäni. Isäni tiesi kyllä, että ko. geenimutaatio voi olla meilläkin, mutta ajatteli ettei sillä ole mitään merkitystä, joten ei 1. testannut itseään, vaikka kaikilla hänen sisaruksillaan on 2. ei edes kertonut minulle ja veljelleni. Muilta sukulaisilta asiasta kuulin, joten testautin itseni, koska näin naisena ko. geenimutaatiolla ON merkitystä moneenkin asiaan, ei saa mm. hormonaalista ehkäisyä käyttää ja raskausaikana on oltava verenohennuslääkitys. Pitkään vihoittelin isälleni, joka ei vieläkään oikein ymmärrä, että säästi väärästä kohteesta aikoinaan, kun ei 170mk maksun takia itseään testauttanut.

Arvatkaapa tuliko paha mieli, kun oma mies ap:n tavoin harmitteli, että jos olisi tiennyt, että näin surkeat geenit voi tulla meidänkin lapsille, olisi jättänyt lisääntymättä kanssani. Muutti kyllä myöhemmin mielensä, kun toinenkin lapsi on tulossa, mutta kyllä se ekaa kertaa raskaana ollessa suretti, kun tulee vain epämukavia yllätyksiä toisensa perään ja hoksaat korona-aikana olevasi kahden eri perussairauden (ja nykyään myös raskauden) takia riskiryhmää. Jee.

Omat lapset testaan kyllä tuon geenimutaation varalta, enkä tosiaankaan jätä kertomatta sitä, että diabeteskin tulee todennäköisesti riesana, eikä välttämättä odota sinne keski-ikään saakka, minne luulin itse selviäväni ennen sairastumista.

Onko sukusi pohjanmaalta?

Tuli vaan mieleen, ettet vaan ole sukulainen

Päinvastaiselta puolelta Suomea, eli idästä ollaan niin Savosta kuin Karjalastakin, molemmilta puolilta sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö olisi saanut parempaa? No elämäsi tärkein valinta meni kuitenkin väärin. Onneksi en ole sinä. Et voi ainakaan sanoa kuolinvuoteella onnistuneesi.

No olisin todella saanut parempaa. Se tässä harmittaakin. En vain ajatellut niin kyynisesti nuorena, ja tyydyin tähän.

Onhan elämä ok, molemmat ollaan hyvin toimeentulevia ja elämä luistaa mutta harmittaa silti.

Lapset on sellaisia seinään häviäviä hissukoita vaikka minun suku on täynnä briljantteja seuraihmisiä ja monin tavoin erityislahjakkuuksia.

Höh. Tämä pilasi provon, tästä olisi voinut saada ihan hyvänkin keskustelun.

Jos se onkin ap, jonka geenit on niin pas kat, ettei tiedä sitä itsekään.