Kuinka pian kerroit raskaudesta läheisimmille ystäville/perheenjäsenille?

En kertonut. Sehän on käytännössä sama, kuin kertoisi, että "minä ja mieheni muuten nussimme". Kuka sellaista haluaa kuulla?

Senku kerrot.

Missä asennossa laitoitte sen alulle?

Vierailija kirjoitti:

En kertonut. Sehän on käytännössä sama, kuin kertoisi, että "minä ja mieheni muuten nussimme". Kuka sellaista haluaa kuulla?

Miksi se olisi sama? :D

Viimesimmästä rv 20, yleensä niskapoimu ultran jälkeen.

Kyllähän jotkut kuvaa esim. someen positiivisia raskaustestejä. Kyllä itse ainakin kerroin parhaalle ystävälleni heti, kun tuli plussaa. Hän tiesi, että yritämme lasta jne. En näe siinä mitään outoa, että kertoo. Toki ystävän tai esim. äidin pitää olla sen verran luotettava, ettei heti juokse kertomaan pitkin pitäjää. Juuri tämän takia en kertonut heti äidilleni, kun mummous otti vähän ylikierroksia muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Senku kerrot.

Mutta pitääkö ihmiset heti kertomista typeränä? Ap

Kerron vasta sitten kun on vaarana että näkyy. Varsinkin työpaikalla oli kiva kertoa että parin kuukauden kuluttua lähden äitiyslomalle.

Jos ei tule rantapalloksi, ei näy välttämättä aikaisemmin.

Naurattaa nämä jotka suunnilleen 6 viikolla kertoilee jo tutuille ja tuntemattomille.

Vierailija kirjoitti:

En kertonut. Sehän on käytännössä sama, kuin kertoisi, että "minä ja mieheni muuten nussimme". Kuka sellaista haluaa kuulla?

Kyllä sen kaikki muutenkin tietää.

Kerro koska haluat kirjoitti:

Kerron vasta sitten kun on vaarana että näkyy. Varsinkin työpaikalla oli kiva kertoa että parin kuukauden kuluttua lähden äitiyslomalle.

Jos ei tule rantapalloksi, ei näy välttämättä aikaisemmin.

Naurattaa nämä jotka suunnilleen 6 viikolla kertoilee jo tutuille ja tuntemattomille.

Miksi se naurattaa? Ap

12. raskausviikon jälkeen, kun suurin keskenmenoriski oli ohi ja kaikki oli sujunut muutenkin hyvin, ultrakuvat ok yms. Jos olisin kertonut ympäriinsä jo varhain, ja jokin sitten olisikin mennyt pieleen ja olisi käynyt surullisesti, en olisi halunnut sen surun keskeltä selostella tilannepäivitystä sinne tänne kyselijöille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut kuvaa esim. someen positiivisia raskaustestejä. Kyllä itse ainakin kerroin parhaalle ystävälleni heti, kun tuli plussaa. Hän tiesi, että yritämme lasta jne. En näe siinä mitään outoa, että kertoo. Toki ystävän tai esim. äidin pitää olla sen verran luotettava, ettei heti juokse kertomaan pitkin pitäjää. Juuri tämän takia en kertonut heti äidilleni, kun mummous otti vähän ylikierroksia muutenkin.

Covid testipuikot jakoon myös. Aika samannäköiset kun raskaustestit.

Voit kertoa ihan milloin haluat! ❤️

Työkavereille tuli kerrottua päivä vauvan syntymän jälkeen. Kausityö, jossa kausi loppui sopivasti omalta osaltani juuri ennen vauvan syntymää. Äidilleni ja kahdelle siskolleni kerroin aika alussa, muut sukulaiset saivat kuulla vauvan synnyttyä.

Eli läheisimmät tiesi, koska pelkäsin jatkuvasti menettäväni pienen enkä olisi jaksanut sitä käydä kaikkien kanssa. Toisaalta lapsi oli pitkien lapsettomuushoitojen tulos, joten äitini ja siskoni tiesivät myös hoidoista eli heille oli luonnollista kertoa ekan varhaisultran jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

12. raskausviikon jälkeen, kun suurin keskenmenoriski oli ohi ja kaikki oli sujunut muutenkin hyvin, ultrakuvat ok yms. Jos olisin kertonut ympäriinsä jo varhain, ja jokin sitten olisikin mennyt pieleen ja olisi käynyt surullisesti, en olisi halunnut sen surun keskeltä selostella tilannepäivitystä sinne tänne kyselijöille.

Juuri tällaisen takia nimenomaan haluaisin kertoa parhaalle ystävälleni ja äidilleni. Ap

Ekassa raskaudessa kerroin parhaalle ystävälleni heti positiivisen testin saatuani, veljelle ja hänen puolisolle joskus rv9, kun ostin silliä, jota en saanutkaan syödä. Olivat tietoisia, että lasta yritettiin. Vanhemmille nt-ultran jälkeen, n. rv13. Miehen vanhemmille rv15, koska ukko ei saanut aiemmin aikaiseksi sanoa. Miehen mummo sai tietää vasta rv17 tienoilla, koska jälleen mies ei saanut suutaan auki, joten kuuli muistaakseni äidiltäni tai anopiltani asiasta vähän sivukorvan kautta.

Tokassa raskaudessa äitini ihmetteli paisunutta olemustani, joten kerroin taas nt-ultran jälkeen. Vähän myöhemmin veljelle, ystävälle ja miehen sukulaisille. Tällä kertaa mummokin sai tietää ihmisten aikaan, kun oltiin kylässä, eikä jäänyt miehen vastuulle kertominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12. raskausviikon jälkeen, kun suurin keskenmenoriski oli ohi ja kaikki oli sujunut muutenkin hyvin, ultrakuvat ok yms. Jos olisin kertonut ympäriinsä jo varhain, ja jokin sitten olisikin mennyt pieleen ja olisi käynyt surullisesti, en olisi halunnut sen surun keskeltä selostella tilannepäivitystä sinne tänne kyselijöille.

Juuri tällaisen takia nimenomaan haluaisin kertoa parhaalle ystävälleni ja äidilleni. Ap

Kerro ihmeessä. Jätin tuon kommentin nro 16, mutta lisään vielä, että minulla oli kohdunulkoinen raskaus ennen tuota ekaa onnistunutta raskautta, josta olin kertonut parhaalle ystävälleni, joten minulla oli hänestä tukea kun murehdin asiaa. Myös veljeni sai tietää asiasta, kun tarvitsin kyytiä sairaalalta kotiin ja jonkun vähän vahtimaan sillä aikaa, kun mies oli töissä. Siksi oli luonnollista uuden raskauden aikaan kertoa jo aikaisessa vaiheessa, että jospa tällä kertaa olisi onnellisempi lopputulos.

Tokassa raskaudessa taas en kertonut kellekään yhtään mitään, kun en missään oikein liikkunut, niin venähti luonnollisesti ns. riskiviikkojen ohi kertominen ja silloinkin kerroin, kun äitini ääneen ihmetteli, onko toinen tulossa :D Muille piti sitten saada aikaiseksi sanottua. Ei vaan ollut enää niin iso, elämää mullistava asia kuin eka raskaus, josta kertomista jännitti paljon enemmän. Toka meni vähän olankohautuksella.

Puolivälin jälkeen, kun alkoi näkyä ulospäin. En jaksa sitä hössötystä mikä raskausuutisista aina tulee, niin pidän salassa mahdollisimman pitkään. En myöskään haluaisi käsitellä keskenmenoa muiden kuin miehen kanssa, joten parempi kun kukaan ei tiedä alkuraskaudesta.

Kerron siinä vaiheessa yleensä kun muna (peeenis) on menossa sisään, soitan sillä hetkellä ja kerron että nyt alkoi taas yritys, toivottavasti tärppää. Saavat sitten tahtoessaan kuunnella hetken ähkimistä ja yhtymistä puhelimitse. On tärkeää että anoppi esin. On ensihetkestä asti mukana.

Meillä on kolme lasta.

Sisaruksille ja äidille olen kertonut siinä vaiheessa kun mamman maha alkaa pömpöttämään, eli 5-6kk nurkilla.

Joillekin kavereille olen kertonut about samoihin aikoihin, joillekin en ole kertonut ollenkaan kun ei ole tullut asia puheeksi.

Vanhin lapseni on reilu 4v.

En minäkään kaikkien kavereiden lapsista tiiä, sometileillään niitä esittelevät, mutta mulla ei ole yhtään sometiliä niin ei tule seurattua niin tarkkaan.