Kuinka pian kerroit raskaudesta läheisimmille ystäville/perheenjäsenille?

Mulle tuki ja turva varhaisen keskenmenon sattuessa olisi ollut se oma mies. Onneksi kaikki meni hyvin. Kerroimme pikkuhiljaa viikon 12 ultran jälkeen, ensin perheenjäsenille ja muille sitä mukaa kun tavattiin.

Minä kerroin vasta kun lapsi oli syntynyt! Minulla ei raskaus näkynyt paljoa, kun muutenkin olen pulska. Äidille soitin synnäriltä, että sait uuden mummotettavan! Ei ollut uskoa, että hänen luuseri tytär saisi poikaa aikaiseksi! Mitä sitä keskeneräisiä asioita kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerron siinä vaiheessa yleensä kun muna (peeenis) on menossa sisään, soitan sillä hetkellä ja kerron että nyt alkoi taas yritys, toivottavasti tärppää. Saavat sitten tahtoessaan kuunnella hetken ähkimistä ja yhtymistä puhelimitse. On tärkeää että anoppi esin. On ensihetkestä asti mukana.

Ei sen anopin tartte olle ensihetkestä asti mukana, naisellehan riittää että makaa jalat levällään.

Siittämisessä tärkeintä on että mies nauttii ja ampuu kunnon satsin naiseen, tässä tapauksessa anoppiin.

Naisen orkun positiivinen vaikutus raskautumiseen on urbaania legendaa.

Kerroin ystävelleni heti,  näkyi masuni ku neljännellä kuulla, ärsytti kun olin 19 viikkoa niin luulin menee kesken kun verta tuli, niin lähtö sairaalaan, ei huolta, mutta palatessani naapuri huuteli ikkunastaan täysiä asiasta.

Ekakerralla kerroin pian testin jälkeen. Se oli tuulimuna ja parin viikon päästä piti ilmoittaa, ettei vauvaa tulekaan.

Toisella kerralla maltettiin odottaa sydänäänet, jotka löytyvät viikolla 14. Tämä raskaus päättyi kohtukuolemaan 39+5.

Seuraavilla kolmella kerralla kerrottiin vasta kun oli ihan pakko. Isovanhemmat ja muut sukulaiset asuivat satojen kilsojen päässä ja he saivat tietää vasta kun lapset olivat syntyneet.

Mä olen kertonut lähimmille heti kun olen saanut itse tietää.