Miksi nimiäisiin halutaan suvun kastemekko ja muita kristillisiä perinteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo nimiäisjuttu on kai melko uusi tapa. Meillä taidettiin kahvit keittää, kun nimipaperit lähti eteenpäin. Ei muuta juhlintaa. Sijoitettu lapsi piti kastaa, mutta onneksi biosuku huolehti järjestelyt ja lainasi koltun seurakunnalta.

Ei meilläkään ollut mitään kekkereitä, tiedotettiin vaan sukulaisille, millä nimellä sopii tulokasta kutsua tästä eteenpäin. Ja vähän myötähäpeää herättää nämä väkinäiset seremoniat, täytyy myöntää...

Toiset haluavat juhlia rakkaan lapsensa nimen saamista. Ei siinä ole mitään hävettävää, tai väkinäistä. Kertoo enemmän sinusta kun häpeilet lastasi.

Ja jotkut haluavat laittaa neitsyyden merkin hunnun häihin vaikka eivät ole neitsyyden suhteen noudattaneet perinteitä 🤣

tottakai vauvaa saa juhlia kristityt ja ei kristityt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä arvostan heitä, jotka suoraselkäisesti järjestävät nimiäiset, eivätkä yritä tehdä niistä kasteen kaltaista juhlaa. Jos on joku periaatepäätös, niin siitä on hyvä pitää oikeasti kiinni. Minä puolestaan halusin lapsille ristiäiset.

Kerrotko vielä mitä siellä nimiäisissä sitten saa olla? Kun kerran pystyt sanomaan ettei saa olla kasteen kaltainen juhla. Eiköhän juhlat joissa lapselle nimi annetaan  ole melko monella tapaa samantyyppisiä  juhlia...

Kummassakaan tapauksessa lapselle ei juhlassa tai seremoniassa anneta nimeä.

Niin, puhuinkin juhlista joissa nimi annetaan. Tokihan nimi vahivstetaan maistraattiin, mutta molemmissa juhlissa, lapselle se nimi annetaan. On vähän lapsellista saivarrella.

Ei anneta ei. Kyllä nimi on tai ainakin pitäisi olla jo päätetty aiemmin. Kastetta ei edes tehdä ennen kuin nimi on virallinen. Voi joku kai vasta siinä kesken juhlan tai juuri ennen kastetta vasta nimen antaa, mutta outoa se on. Nimi voidaan ilmoittaa maistraattiin vaikka heti kun lapsi on syntynyt ja juhlia nimeä tai kastaa milloin vaan. Useimmiten n. 2kk iässä, mutta ehtii myöhemminkin. Serkkuni kastettiin alakouluikäisenä.

Kuten sulle jo todettiin, saivartelu on lapsellista. Jokainen ymmärtää mitä tarkoitetaan, mutta vain sinä saivartelet.

Näinköhän? Oliko lapsella ei-kristilliset nimiäiset, joissa lapsi puettiin kristilliseen kastemekkoon?

Miksi isovanhempien piti saada kuva lapsesta suvun kastemekossa, jos lapsella ei ollut ristiäisiä vaan nimiäiset? Saavatko isovanhemmat päättää myös muista perheenne asioista?

Vierailija kirjoitti:

Meillä se oli vauvan isovanhemmille tärkeää, että saivat lapsesta kuvan suvun kastemekossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kristillisiin perinteisiin on omittu pakanallisia perinteitä?

Mikä kasteessa on pakanallista?

Nyt unohdetaan kokonaan, että Jeesus eli umpijuutalaista elämää, johon kuuluu tänäkin päivänä kastautumineen, eli rituaalikylpy mikvah.  Jordanvirran episodi Johanneksen kanssa liittyi tähän, että kastaudutaan/kastetaan kun uudistutaan, ja siitä sitten kehittyi kristityillekin oma tapansa.

Koko kristillisyys rakentuu tuon ”pakanallisuuden” ympärille.

Toinen sakramentti: ”hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.»” juontuu pääsiäisateriasta jota juutalaiset ovat syöneet Egyptistä vapautumisestaan saakka.

Sanotko sinä juutalaisia pakanoiksi...? :DD  Eikö se kristinusko ole alunperin vain juutalaisuudesta eriytynyt lahko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kristillisiin perinteisiin on omittu pakanallisia perinteitä?

Mikä kasteessa on pakanallista?

Nyt unohdetaan kokonaan, että Jeesus eli umpijuutalaista elämää, johon kuuluu tänäkin päivänä kastautumineen, eli rituaalikylpy mikvah.  Jordanvirran episodi Johanneksen kanssa liittyi tähän, että kastaudutaan/kastetaan kun uudistutaan, ja siitä sitten kehittyi kristityillekin oma tapansa.

Koko kristillisyys rakentuu tuon ”pakanallisuuden” ympärille.

Toinen sakramentti: ”hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.»” juontuu pääsiäisateriasta jota juutalaiset ovat syöneet Egyptistä vapautumisestaan saakka.

Juutalaiset ei ole pakanakansa ,kaikki muut kansat ovat pakanakansoja. Raamatullisessa kontextissa.

Miksi joku eroaa kirkosta ja haluaa olla ateisti? Ja miksi ateistin pitää poimia itselleen mieluisia piirteitä kristillisistä tavoista? Millaisia tapoja ateisteilla on?

Vierailija kirjoitti:

Saatko sinä päättää, onko suvun kastajaismekko "vahvasti kristillinen" vai voitaisiinko valinta tehdä jokaisessa perheessä itse?

Niin minun kuin mieheni suvussa on oltu monta sukupolvea tapakristittyjä, vanhempamme erosivat kirkosta 60- ja 70-luvulla. Sitä vanhemmat sukulaiset olisivat mahdollisesti myös eronneet, jos se olisi ollut tapana. Suvun kastajaismekko on jo usean sukupolven ennen meidän lapsia ollut siirtymärituaaliin liittyvä asu, jossa juhlitaan uutta lasta ja sukuyhteyttä, kristillisyys on tilaisuudessa ollut pakollinen paha. 

Perinteet uudistuvat ja lainaavat muista kulttuureista ja tavoista. Niin teki kristinusko aikanaan, miksi me ateistit emme voisi poimia itsellemme mieluisia piirteitä suomalaisille tutuista kristillisistä tavoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon vielä kerran, että lapsikaste ei ole raamatullisessa mielessä kristillinen juhla. Ihmiset sitkeästi kuvittelevat, että lapsikaste on jotenkin kristillinen. Ei ole! Kirkollisuus ei tee siitä kristillistä eikä Jeesuksen opetuksen mukaista.

Sanoo joku joka kirjoittaa Raamatun pienellä r:llä.

Vaikka kirjoittaa Raamatun isolla alkukirjaimella, raamatullinen kuuluu kirjoittaa pienellä. Ihan niin kuin Suomi - suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku eroaa kirkosta ja haluaa olla ateisti? Ja miksi ateistin pitää poimia itselleen mieluisia piirteitä kristillisistä tavoista? Millaisia tapoja ateisteilla on?

Vierailija kirjoitti:

Saatko sinä päättää, onko suvun kastajaismekko "vahvasti kristillinen" vai voitaisiinko valinta tehdä jokaisessa perheessä itse?

Niin minun kuin mieheni suvussa on oltu monta sukupolvea tapakristittyjä, vanhempamme erosivat kirkosta 60- ja 70-luvulla. Sitä vanhemmat sukulaiset olisivat mahdollisesti myös eronneet, jos se olisi ollut tapana. Suvun kastajaismekko on jo usean sukupolven ennen meidän lapsia ollut siirtymärituaaliin liittyvä asu, jossa juhlitaan uutta lasta ja sukuyhteyttä, kristillisyys on tilaisuudessa ollut pakollinen paha. 

Perinteet uudistuvat ja lainaavat muista kulttuureista ja tavoista. Niin teki kristinusko aikanaan, miksi me ateistit emme voisi poimia itsellemme mieluisia piirteitä suomalaisille tutuista kristillisistä tavoista?

En osaa kertoa kirkosta eroavan ateistin motiiveja, itse olen syntynyt ateistiksi. Vanhempani olivat eronneet kirkosta heti kun se oli mahdollista, kumpikaan ei ilmeisesti edes lapsena kokenut "lapsenuskoa", perheet eivät olleet uskonnollisia. 

Olen elänyt koko elämäni ajatellen, että uskonnot ovat kivoja (tai vähemmän kivoja) satuja, joihin ihmiset valitsevat uskoa. Olen muuten hyvinkin konservatiivinen, turvallisuushakuinen ja perinteistä pitävä ihminen. Minusta ei ole lainkaan outoa, että perheen isoissa juhlissa on paljon suomalaisille tuttuja perinteitä, joista uskonnolliset piirteet on karsittu pois. Meillä juhlitaan myös joulua ja pääsiäistä, talven taitekohtaa ja kevääntuloa, keskivertoperhettä juhlavammin. Ei meillä ole mitään tarvetta olla kapinallisia ja kristytyistä poikkeavia. Elä ja anna muiden elää.

Missä nimiäisten vaiheessa kastemekkoa edes käytetään? Kastejuhlassa tuo on selkeää ja mekko on päällä kasteen aikana. En ole koskaan nähnyt nimiäisissä kastemekkoa, tuntuu täysin absurdilta ajatukseltakin.