Mitä ihmiset saavat sukulaisuussuhteista?

Olisi mielenkiintoista tietää mitä kaikkia aineita ap käyttää?

ap jakaa samat geenit sukulaistensa kanssa mutta ei välttämättä samoja ajatuksia, ajatusten kulkuun kun vaikuttaa geenien lisäksi myös henk.kohtainen näkemyskanta ja päihteiden käyttö. Mitä ihmiseen tulee niin ilman niitä sukulaisia ei ap:takaan olisi olemassa täällä pätemässä, ymmärtääköhän hän itsekään sitä seikkaa? ap:sta olisi kiva olla esimerkiksi sähköparin kehittäjän jälkeläinen. Mutta muista silloin sinä ap et olisi juuri se joka nyt olet, olisitkin aivan erilainen ja eri elämäntilannetta elävä ihminen. Asioita ei voi muuttaa, mutta ainahan saa unelmoida olevansa vaikka sähköparin kehittäjän jälkeläinen, unelmointi kun ei maksa mitään. Kyllä varmasti moni nainen (tai mies) toivoisi olevansa myös esimerkiksi Jeesus, Muhammed tai poptähti Madonna tai Beckham, mutta aika harva kai vaihtaisi omat sukulaisensa näihin julkkiksiin.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 19:02"]

Ihmissuhteistako pitäisi aina saada jotain lisäarvoa, apua tai hyötyä?

[/quote]Apua tai hyötyä ei mutta lisäarvoa kyllä. Uskoakseni meillä on elämässämme ihmisiä siksi, että ilman näitä ihmisiä elämämme olisi jollakin tavalla huonompaa tai köyhempää. Poislukien tietysti ihmiset, jotka ovat elämässämme ilman omaa valintaamme kuten kollegat ja lastemme opettajat. Ilmeisesti sukulaiset kuuluvat monen kohdalla tähän jälkimmäiseen ryhmään. -ap

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:02"]

Oletko nyt täysin varma ettet pidä yhteyttä ainakin yhteen sukulaiseesi jolle soittelet ja jauhatte keskenänne p*skaa toisista sukulaisistanne?

[/quote]Kyllä, olen aivan varma.

Viestisi käyvät yhä kummallisemmiksi. -ap

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:09"]

Tuntuu ettei kelpaa, kun pidät tarpeellisena lähteä analysoimaan näin vahvasti tunteisiin perustuvaa asiaa.

[/quote]On tavaton yksinkertaistus väittää, että sukulaisuussuhteiden antoisuus ja merkityksellisyys olisi pelkästään tunteisiin liittyvä asia, jossa ei olisi mitään analysoitavaa. Mutta ei tietenkään ole pakko analysoida, jos ei halua. Se on vain vähän niin kuin tämän ketjun idea, pohtia otsikon kysymystä. -ap

Ap ei kertoo ettei hän ainakaan haluaisi ratsastaa sukulaisten menestyksellä, mutta samalla toivoo että hänen sukulaisensa olisi keksinyt sähkövirran. Todella ristiriitaista ja sekavaa tuo ap:n ajatusmaailma, hän ei varmaankaan ole vielä löytänyt itseään, ei ole varma siitä mitä mieltä mistäkin asiasta on, ei ole tyytyväinen itseensä ja pohtii täällä siksi tälläisiä asioita. Aika surullista käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:09"]

Tuntuu ettei kelpaa, kun pidät tarpeellisena lähteä analysoimaan näin vahvasti tunteisiin perustuvaa asiaa.

[/quote]On tavaton yksinkertaistus väittää, että sukulaisuussuhteiden antoisuus ja merkityksellisyys olisi pelkästään tunteisiin liittyvä asia, jossa ei olisi mitään analysoitavaa. Mutta ei tietenkään ole pakko analysoida, jos ei halua. Se on vain vähän niin kuin tämän ketjun idea, pohtia otsikon kysymystä. -ap

[/quote]

Mihin muuhun sukulaisuussuhteiden antoisuus ja merkityksellisyys sitten voisi perustua jos ei tunteisiin? Muistaakseni et pitänyt geneettistä perimää riittävänä.

On harvoja sukulaisia joista olen itse hyötynyt niin että olisi esim. kannustettu tai oltu edes ystävällisiä. Sen sijaan on sukulaisia jotka jatkuvasti pilkkaavat, nöyryyttävät, haukkuvat, nauravat, puhuvat pahaa selän takana, arvostelevat, pätevät omalla paremmuudellaan, etsivät vikoja suurennuslasin kanssa ja syyttävät milloin mistäkin +yksi uskontoon seonnut. Näin ollen en todellakaan koe mitään tarvetta pitää yhteyttä häiriintyneisiin ihmisiin olivat sukulaisia tai ei, itse kun haluan ympärilleni vain tervejärkisiä ihmisiä ja sillä ei ole väliä ovatko sukulaisia vai ei. Itse katson aina käytöstä ja sen mukaan hyväksyn tai unohdan ihmiset, se on minulle nykyisin tärkeintä. Tiedän kumminkin etteivät asiat yleensä ole muiden suvuissa näin, muuten voisin luulla että tämä on "normaalia"

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:09"]

Tuntuu ettei kelpaa, kun pidät tarpeellisena lähteä analysoimaan näin vahvasti tunteisiin perustuvaa asiaa.

[/quote]On tavaton yksinkertaistus väittää, että sukulaisuussuhteiden antoisuus ja merkityksellisyys olisi pelkästään tunteisiin liittyvä asia, jossa ei olisi mitään analysoitavaa. Mutta ei tietenkään ole pakko analysoida, jos ei halua. Se on vain vähän niin kuin tämän ketjun idea, pohtia otsikon kysymystä. -ap

[/quote]

Mihin muuhun sukulaisuussuhteiden antoisuus ja merkityksellisyys sitten voisi perustua jos ei tunteisiin? Muistaakseni et pitänyt geneettistä perimää riittävänä.

[/quote]Se, miten, miksi ja millä ehdoin ihmiset pitävät sukulaisuussuhteita antoisina ja merkittävinä, liittyy yksilöpsykologiaan, kulttuurihistoriaan, arvoihin, uskomuksiin, elämänfilosofiaan ja moneen muuhun tekjään. Oletus siitä, että on sukulaisuussuhteen ovat merkityksellisiä, on synnyltään yhtä mielenkiintoinen kuin minun vastakkaisen kantani syntykin. -ap

Sukulaiset on se yhteisö, johon kuulun ja joka tukee mua mitä tahansa tapahtuu. Se juttu on just se, että se on yhteisö, jossa mun ei tartte olla kuten muut. Se ei ole muodostunut siksi, että meillä on samat arvot tai sama elämäntilanne. Se on siksi, koska on. Ja se on sitä aina. Elämäntilanteet voi muuttua, arvot voi muuttua, mutta serkut on aina serkkuja. Ne mä olen tuntenut koko ikäni, meillä on paljon yhteistä. Paljon on sellaistakin mikä ei ole yhteistä, mutta erilaisuus on myös rikkaus.

Jos ei tunne oloaan kotoisaksi sukulaisten kanssa niin ei tietenkään tarvitse viettää heidän kanssaan aikaa vaan koska ovat sukulaisia. Minä tunnen oloni erittäin kotoisaksi sukulaisten kanssa ja siksi näen heitä mielelläni.

Minua viehättää sukulaisissa tietynlainen pysyvyys - samat ihmiset seuraavat elämääsi läpi sen vaiheesta toiseen, joskin monet vähän etäämpää. Minusta on lohdullista, että on ihmisiä, jotka tietävät, kuka olin vauvana, kuka olin lapsena, kuka olin teininä, kuka olen aikuisena, kuka olen aikanaan vanhuksena. Ja samaten on hienoa, kun on päässyt seuraamaan muiden ihmisten elämänkaarta sen alusta asti. Toki ikäerot tätä rajoittavat, mutta toisaalta suku on resurssi, joka osin tästä rajoitteesta vapauttaa. Esim. mukavan edesmenneen mummon, jonka on tuntenut vain vanhuksena, voi oppia sukunsa avulla tuntemaan joissain määrin myös nuorena naisena. Se on mielestäni kiehtovaa.

Toinen seikka on jaetut tunne-elämykset. Minusta on mykistävä kokemus katsoa auringonlaskua sukumme mailla - samassa paikassa, jota esi-isämme ovat asuneet jo 500 vuotta ja katsoneet sitä samaa auringonlaskua. Minusta tuntuu mukavalta, että on muitakin ihmisiä, jotka ymmärtävät sen paikan arvon ja tuntevat sen taian. On mukavaa, että tiedän muidenkin haluavan varjella sitä maisemaa ja jakaa sen historiaa sukupolvelta toiselle. Ulkopuolisille se on vain mitäänsanomaton maalaispihapiiri siinä missä kaikki muutkin. Tähän tunteeseen voitte ehkä samaistua kuvittelemalla itsenne lempibändinne keikalle kuuntelemaan suosikkibiisiänne - eikö niiden muidenkin fanien hurmos ja läsnäolo tunnu hyvältä, vaikka teitä vain niin pinnallinen side yhdistääkin?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:13"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:09"]

Tuntuu ettei kelpaa, kun pidät tarpeellisena lähteä analysoimaan näin vahvasti tunteisiin perustuvaa asiaa.

[/quote]On tavaton yksinkertaistus väittää, että sukulaisuussuhteiden antoisuus ja merkityksellisyys olisi pelkästään tunteisiin liittyvä asia, jossa ei olisi mitään analysoitavaa. Mutta ei tietenkään ole pakko analysoida, jos ei halua. Se on vain vähän niin kuin tämän ketjun idea, pohtia otsikon kysymystä. -ap
[/quote]
Olen ap hengenheimolaisesi tässä asiassa ja lapsuuskin sukuloimisineen kovin samanmoinen, paitsi että minulla oli pari hyvin läheistäkin serkkua.

En kuitenkaan ole ihan tarkasti kartalla motiivistasi tälle aloitukselle. Olet selkeästi älykäs kaveri, joten varmasti jo aloitusta tehdessäsi varsin hyvin tiesit, että niitä vastauksia et tule saamaan joita kerrot haluavasi.
Kuten on käynyt selväksi, tänne on vastaillut lähinnä vain pari erittäin sukurakasta kirjoittajaa jotka ovat heti kalkkiviivoilla kaivautuneet juoksuhautoihin puolustamaan läheisiä sukulaissuhteita, joten heiltä sinä et ainakaan kysymyksiisi vastauksia saa. Toisaalta taas ne, jotka sukuloivat lähinnä koska niin vaan kuuluu tehdä, tai eivät halua loukata ketään ja siksi ramppaavat sukuloimassa, eivät tällaisiin kyselyihin juurikaan vastaile.
Eli oli hyvin jo ennalta tiedossa, että sinä et kysymyksiisi tule vastauksia saamaan, mutta saitpahan aikaan keskustelua ja se kai sinulla tässä oli kuitenkin se perimmäinen tarkoitus, joten siinä mielessä toki ihan onnistunut aloitus ;)

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 19:15"]

Minä tunnen oloni erittäin kotoisaksi sukulaisten kanssa ja siksi näen heitä mielelläni.

[/quote]Oletko viettänyt paljon aikaa sukulaistesi kanssa pienestä pitäen, vai mikä tähän on syynä? -ap

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:13"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:09"] Tuntuu ettei kelpaa, kun pidät tarpeellisena lähteä analysoimaan näin vahvasti tunteisiin perustuvaa asiaa. [/quote]On tavaton yksinkertaistus väittää, että sukulaisuussuhteiden antoisuus ja merkityksellisyys olisi pelkästään tunteisiin liittyvä asia, jossa ei olisi mitään analysoitavaa. Mutta ei tietenkään ole pakko analysoida, jos ei halua. Se on vain vähän niin kuin tämän ketjun idea, pohtia otsikon kysymystä. -ap [/quote] Olen ap hengenheimolaisesi tässä asiassa ja lapsuuskin sukuloimisineen kovin samanmoinen, paitsi että minulla oli pari hyvin läheistäkin serkkua. En kuitenkaan ole ihan tarkasti kartalla motiivistasi tälle aloitukselle. Olet selkeästi älykäs kaveri, joten varmasti jo aloitusta tehdessäsi varsin hyvin tiesit, että niitä vastauksia et tule saamaan joita kerrot haluavasi. Kuten on käynyt selväksi, tänne on vastaillut lähinnä vain pari erittäin sukurakasta kirjoittajaa jotka ovat heti kalkkiviivoilla kaivautuneet juoksuhautoihin puolustamaan läheisiä sukulaissuhteita, joten heiltä sinä et ainakaan kysymyksiisi vastauksia saa. Toisaalta taas ne, jotka sukuloivat lähinnä koska niin vaan kuuluu tehdä, tai eivät halua loukata ketään ja siksi ramppaavat sukuloimassa, eivät tällaisiin kyselyihin juurikaan vastaile. Eli oli hyvin jo ennalta tiedossa, että sinä et kysymyksiisi tule vastauksia saamaan, mutta saitpahan aikaan keskustelua ja se kai sinulla tässä oli kuitenkin se perimmäinen tarkoitus, joten siinä mielessä toki ihan onnistunut aloitus ;)

[/quote]Kyllä olen ihan oikeasti kokenut saavani hyviä vastauksia. Tietenkin se sukuyhteyden peruskokemus lienee samansuuntainen useimmilla sukurakkailla ihmisillä, mutta esimerkiksi tuo numeron 78 kuvaus oli erittäin tuoreella tavalla kirjoitettu ja oivaltava. Siitä lukiessani mietin: "Tuota en olekaan tullut ajatelleeksi." Nyt kun mietin asiaa, minullakin on ollut joitakin tuon kaltaisia kokemuksia, mutta ei yhtä jäsentyneesti enkä itse yhdistä niitä erityisesti sukulaisuuteen. Saan kuitenkin hyvin ajatuksesta kiinni. Paljon parempi vastaus kuin "Sukulaisista saa mukavia tunteita."

Keskustelu on toki mielenkiintoista sinänsä, ja siksihän täällä ollaan. -ap

Sisareni on minulle raks, pidän seruistani. He ovat myös ystäviäni. Tätieni jutut olivat aikanaan hauskoja. Maailmassa vain sisareni todella tuntee lapsuuteni ja koko historiani enää. Rakastan myös sukumme lapsia. On ihanaa seurata heidän kasvuaan.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:53"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:13"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 01:09"] Tuntuu ettei kelpaa, kun pidät tarpeellisena lähteä analysoimaan näin vahvasti tunteisiin perustuvaa asiaa. [/quote]On tavaton yksinkertaistus väittää, että sukulaisuussuhteiden antoisuus ja merkityksellisyys olisi pelkästään tunteisiin liittyvä asia, jossa ei olisi mitään analysoitavaa. Mutta ei tietenkään ole pakko analysoida, jos ei halua. Se on vain vähän niin kuin tämän ketjun idea, pohtia otsikon kysymystä. -ap [/quote] Olen ap hengenheimolaisesi tässä asiassa ja lapsuuskin sukuloimisineen kovin samanmoinen, paitsi että minulla oli pari hyvin läheistäkin serkkua. En kuitenkaan ole ihan tarkasti kartalla motiivistasi tälle aloitukselle. Olet selkeästi älykäs kaveri, joten varmasti jo aloitusta tehdessäsi varsin hyvin tiesit, että niitä vastauksia et tule saamaan joita kerrot haluavasi. Kuten on käynyt selväksi, tänne on vastaillut lähinnä vain pari erittäin sukurakasta kirjoittajaa jotka ovat heti kalkkiviivoilla kaivautuneet juoksuhautoihin puolustamaan läheisiä sukulaissuhteita, joten heiltä sinä et ainakaan kysymyksiisi vastauksia saa. Toisaalta taas ne, jotka sukuloivat lähinnä koska niin vaan kuuluu tehdä, tai eivät halua loukata ketään ja siksi ramppaavat sukuloimassa, eivät tällaisiin kyselyihin juurikaan vastaile. Eli oli hyvin jo ennalta tiedossa, että sinä et kysymyksiisi tule vastauksia saamaan, mutta saitpahan aikaan keskustelua ja se kai sinulla tässä oli kuitenkin se perimmäinen tarkoitus, joten siinä mielessä toki ihan onnistunut aloitus ;)

[/quote]Kyllä olen ihan oikeasti kokenut saavani hyviä vastauksia. Tietenkin se sukuyhteyden peruskokemus lienee samansuuntainen useimmilla sukurakkailla ihmisillä, mutta esimerkiksi tuo numeron 78 kuvaus oli erittäin tuoreella tavalla kirjoitettu ja oivaltava. Siitä lukiessani mietin: "Tuota en olekaan tullut ajatelleeksi." Nyt kun mietin asiaa, minullakin on ollut joitakin tuon kaltaisia kokemuksia, mutta ei yhtä jäsentyneesti enkä itse u niitä erityisesti sukulaisuuteen. Saan kuitenkin hyvin ajatuksesta kiinni. Paljon parempi vastaus kuin "Sukulaisista saa mukavia tunteita."

Keskustelu on toki mielenkiintoista sinänsä, ja siksihän täällä ollaan. -ap
[/quote]
Tuota 78:n kirjoitusta ei ollutkaan vielä, kun omaani rusta sinänsä ja se kieltämättä onkin ensimmäinen, joka sen kummemmin provosoitumatta vastasi kysymykseesi hyvin perustellen. Tuon kaltaiset vastaukset tuiki harvinaisia täällä. Siksi peukku myös minulta seiskakasille.

En saakaan. Siskoni kanssa olemme ihan hyvää kauraa, mutta niin vähän tekemisissä. Äitini on rasittava jankuttaja mutta ihan avulias. Isäni on kaikesta raivoava alkkis ja siinä se.

Enpä ole ikinä oppinut jotain "me-henkeä" ja tunteiden näyttämistä. En ole edes serkkujeni kanssa tekemisissä, koska olen ujo enkä keksi puhuttavaa. On meillä ikäeroakin ja ihan erilaisia ihmisiä muutenkin. En osaa olla läheinen ihmisten kanssa, se juontaa juurensa lapsuudesta.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 18:37"]

On teillä silti osittain sama perimä ja yhteiset juuret, mikä suurimmalle osalle on sukulaisuussuhteiden rikkaus ja tärkein merkitys.

[/quote]Tätä juuri en ymmärrä. Mitä elämänsisältöä se "samalla perimä" antaa? Geneettisestihän sukulaisuussuhteiden merkitys häivyttyy jo muutaman sukupolven jälkeen poislukien jotkin perinnölliset sairaudet. Näiden menneisyyden ihmisten teot vaikuttavat nykypäivän ihmisten elämään vielä vähemmän. -ap

[/quote]

Sitten ollaan umpikujassa. Kysyt, mitä saamme sukulaisuussuhteista. Kun sinulle vastataan, toteat ettet ymmärrä. No, sitten et ymmärrä. Ei tätä ilmeisesti voi avat nin tyhjentävästi, että ymmärtäisit. Ehkä et edes halua ymmärtää.

[/quote]Riittää, kun joku selittää, miksi nuo mainitut asiat ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, mikä on se lisäarvo, jonka niistä saa. Apua tai hyötyä? Suunnan elämälle? Miellyttäviä tunteita? Tietenkään sellaista ei voi ymmärtää, mitä ei ole selitetty, -ap

[/quote]

Vaikka niitä miellyttäviä tunteita. Tai sitten ihan vain se tuttuus, ettei kenenkään tarvitse selitellä taustojaan, kun on tunnettu aina. Minusta on myös mielenkiintoista tietää, mistä suku on lähtöisin, millaisia ihmisiä siihen on kuulunut, mitä he ovat tehneet jne. Jotakin sellaista, että olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa. Tunteista siinä siis pohjimmiltaan on kysymys.

nosto

Sukulaistensa kanssa kaveeraa ihmiset, joille kulissit on tärkeitä.

Vähän niinkuin vanhemmat, sukulaiset on yleensä (ja oli ainakin mulle) lapsen ensimmäisiä ihmiskontakteja. Sukulaisten kanssa on kasvettu, oltu tädeillä ja sedillä tai isovanhemmilla hoidossa, tehty retkiä, vierailtu kotona tai mökeillä. Mulla on ainakin lapsuus täynnä ihania muistoja sukulaisistani. En ehkä tuntemattomien ihmisten joukosta valitsisi ystäväkseni myöskään äitiäni, isääni tai veljeäni mutta he ovatkin erilailla rakkaita, kuten myös muut sukulaiset. Muutamat sukulaisistani ovat sellaisia että varmasti viihtyisin heidän kanssaan ja viettäisin mielelläni aikaa vaikka tutustuisin heihin vasta nyt.

Meillä on tosi tiivis suku. Isälläni on paljon sisaruksia ja lapsena vietimme serkkujen ja setien/tätien kanssa aina kaikki kesäpäivät mummolassa. Musta on ihanaa miten sukuun naineet otetaan myös mukaan avosylin ja miten suurin osa on halunnut liittyä tähän isoon ja lämpimään sukuun. Toki onhan mulla pari sellaista serkkua jotka käy vaan isommissa juhlissa kuten häissä ja hautajaisissa mutta eiköhän niitä ole jokaisessa ryhmässä. Musta on ihanaa että aina kun vaan suvussa on lapsia niin on järjestetty pikkujouluja :) Myös lähes joka kesä on jotkut isommat juhlat (pyöreät synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, joka muutenvaan pihajuhla..) joihin lähes kaikki osallistuu.

Ehkä tätä ei ymmärrä jos ei ole ollut lapsesta asti tiiviisti suvun kanssa tekemisissä, oletko sinä ollut ap? Suku on ihana yhteisö jolta saa apua aina tarvittaessa, tarvitsitpa sitten kuuntelijaa, neuvoja, remonttiapua, lastenhoitajaa, kyytiä, yöpaikkaa, seuraa tai ihan mitä vaan. Tietenkään sukua ei voi valita kuten ystäviä. Ei perhettäkään voi valita mutta jos nyt suku ja perhe ovat edes jollakin tasolla kunnollisia niin kyllä hyvin moni heitä rakastaa. :)