Mitä ihmiset saavat sukulaisuussuhteista?

Yhteisöllisyyttä ja turvaa lähinnä. Läheisimmiltä sukulaisilta myös rakkautta, ystävyyttä ja läheisyyttä.

Mikään muu elämäni ystävyyssuhteista ei ole kestänyt niin hyvin kuin ystävyys serkkujen kanssa. Lapsuudenystävien, koulukavereiden ja muiden kanssa on aina vieraannuttu jossain vaiheessa, vaikka välit ovat edelleen hyvät joidenkin kanssa, ne ovat kaukana siitä sydänystävyydestä mitä joskus oli ja mitä serkkujen kanssa on edelleen.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 21:28"]

kun tapaan jonkun randomi-ihmisen, meillä ei aluksi ole mitään yhteistä. mutta etäistenkin sukulaisten suhteen on jotain yhteistä heti, koska me tiedetään jotain, mitä on tapahtunut esi-isillemme sata vuotta sitten. ne asiat yhdistää meitä, koska ilman niitä asioita olisimme eri ihmisiä kuin mitä olemme.

[/quote]Tämä on minusta taikauskoa. Tietenkin menneisyyden tapahtumien on ollut pakko mennä juuri tietyllä tapaa, jotta me olemme sellaisia kuin olemme, mutta eipä sata vuotta sitten tapahtuneilla asioilla ole mitään todelliista vaikutusta minun elämääni, eikä kummoista selitysvoimaakaan. En myöskään hyväksy ilman perusteluja, että yhteinen esi-isä olisi sen painavampi yhdistävä tekijä kuin vaikkapa yhteinen hiusten väri. -ap

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 22:33"]

Ehkä tätä ei ymmärrä jos ei ole ollut lapsesta asti tiiviisti suvun kanssa tekemisissä, oletko sinä ollut ap? Suku on ihana yhteisö jolta saa apua aina tarvittaessa, tarvitsitpa sitten kuuntelijaa, neuvoja, remonttiapua, lastenhoitajaa, kyytiä, yöpaikkaa, seuraa tai ihan mitä vaan. Tietenkään sukua ei voi valita kuten ystäviä. Ei perhettäkään voi valita mutta jos nyt suku ja perhe ovat edes jollakin tasolla kunnollisia niin kyllä hyvin moni heitä rakastaa. :)

[/quote]En ole ollut sukulaisten kanssa juurikaan tekemisissä lapsuuden jälkeen. Lapsena toki kyläiltiin ja mökkeiltiin, mutta en silloinkaan nauttinut sukulaisteni seurasta. Sukulaisissani ei ole kai ollut oikein samanhenkistä porukaa. Minulla on pari ikäistäni serkkua, mutta olen pienestä saakka viihtynyt paremmin ystävieni kuin heidän seurassaan. Sukulaisuus sinänsä on minulle merkityksetön asia, joten en ole jaksanut väkisin pitää yhteyttä. -ap

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 15:47"]Mitä itse saat ystävyyssuhteista, miksi olet heidän kanssaan tekemisissä?
[/quote]
Heidän lapsensa ovat myös minun lapsia.
T alfauros

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 22:33"]

Ehkä tätä ei ymmärrä jos ei ole ollut lapsesta asti tiiviisti suvun kanssa tekemisissä, oletko sinä ollut ap? Suku on ihana yhteisö jolta saa apua aina tarvittaessa, tarvitsitpa sitten kuuntelijaa, neuvoja, remonttiapua, lastenhoitajaa, kyytiä, yöpaikkaa, seuraa tai ihan mitä vaan. Tietenkään sukua ei voi valita kuten ystäviä. Ei perhettäkään voi valita mutta jos nyt suku ja perhe ovat edes jollakin tasolla kunnollisia niin kyllä hyvin moni heitä rakastaa. :)

[/quote]En ole ollut sukulaisten kanssa juurikaan tekemisissä lapsuuden jälkeen. Lapsena toki kyläiltiin ja mökkeiltiin, mutta en silloinkaan nauttinut sukulaisteni seurasta. Sukulaisissani ei ole kai ollut oikein samanhenkistä porukaa. Minulla on pari ikäistäni serkkua, mutta olen pienestä saakka viihtynyt paremmin ystävieni kuin heidän seurassaan. Sukulaisuus sinänsä on minulle merkityksetön asia, joten en ole jaksanut väkisin pitää yhteyttä. -ap

[/quote]

No sitten ymmärrän mikset ymmärrä. Vähän niinkuin joku on asunut sijaiskodissa ja tavannut vanhempiaan vain silloin-tällöin. Ei ihme ettei ole aikuisena läheiset välit vanhempiinsa. Eihän sille mitään mahda eikä se toisaalta mitään haittaakkan :)

Kertomasi perusteella et ole ollut tekemisissä sukulaistesi kanssa, joten ymmärrän että ette ole läheisiä. Et osaa kaivata sellaista, jota sinulla ei ole ikinä ollut. Itse olen todella läheinen isovanhempieni kanssa. He ovat kuin toiset vanhemmat minulle. Samanikäisten serkkujen kanssa olimme yhtäaikaa yökylässä mummolassa, juttelimme ja kikattelimme varhaiseen aamuun saakka. He ovat kuin sisaruksia. Toisaalta minulla on isäni puolelta serkkuja, jotka ovat asuneet aina kaukana. Lisäksi ovat minua vanhempia ja tästä syystä he eivät ole tärkeitä ihmisiä minulle. Loogista :)

En ole nähnyt lapsiani kuin toista tänä vuonna vanhempaa näin viime vuonna. Yhteydessä en ole ollut ja oma isäni jaksaa valittaa kos kokonaiseen viikkoon ei saa minuun yhteyttä kun puhelin sekosi.

Sun lähtökohdat on erilaiset tähän asiaan AP. Ymmärrän sinua, koska olen avioeroperheestä, jolloin äidin suvusta tuli erittäin läheinen kun taas isän puolen suvun kanssa en tunne yhteenkuuluvuutta, koska ei olla juurikaan "kohteliaisuusvierailuja" kummempia tehty koskaan.. Äidin puolella taas tavataan tiettyjä sukulaisia ja isovanhempiani jopa viikottain, joten välit ovat hyvin tiiviit. Toisaalta vaikutat sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa on hieman haastava päästä samalle aaltopituudelle. Tämä nyt lähinnä siihen liittyen, että koet vasta yliopistossa olevasi ns arvoistesi joukossa sekä hieman kylmähkö tapasi lähestyä tätä aihetta. Ehkä heikot sukulaisuussuhteet johtuvat siitä.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 22:33"]

Ehkä tätä ei ymmärrä jos ei ole ollut lapsesta asti tiiviisti suvun kanssa tekemisissä, oletko sinä ollut ap? Suku on ihana yhteisö jolta saa apua aina tarvittaessa, tarvitsitpa sitten kuuntelijaa, neuvoja, remonttiapua, lastenhoitajaa, kyytiä, yöpaikkaa, seuraa tai ihan mitä vaan. Tietenkään sukua ei voi valita kuten ystäviä. Ei perhettäkään voi valita mutta jos nyt suku ja perhe ovat edes jollakin tasolla kunnollisia niin kyllä hyvin moni heitä rakastaa. :)

[/quote]En ole ollut sukulaisten kanssa juurikaan tekemisissä lapsuuden jälkeen. Lapsena toki kyläiltiin ja mökkeiltiin, mutta en silloinkaan nauttinut sukulaisteni seurasta. Sukulaisissani ei ole kai ollut oikein samanhenkistä porukaa. Minulla on pari ikäistäni serkkua, mutta olen pienestä saakka viihtynyt paremmin ystävieni kuin heidän seurassaan. Sukulaisuus sinänsä on minulle merkityksetön asia, joten en ole jaksanut väkisin pitää yhteyttä. -ap

[/quote]

No sitten ymmärrän mikset ymmärrä. Vähän niinkuin joku on asunut sijaiskodissa ja tavannut vanhempiaan vain silloin-tällöin. Ei ihme ettei ole aikuisena läheiset välit vanhempiinsa. Eihän sille mitään mahda eikä se toisaalta mitään haittaakkan :)

[/quote]Vertauksesi ei toimi, koska minä olen kuitenkin viettänyt lapsuudessa ihan keskimääräisesti aikaa sukulaisteni kanssa. -ap

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 02:08"]Tuota 78:n kirjoitusta ei ollutkaan vielä, kun omaani rusta sinänsä ja se kieltämättä onkin ensimmäinen, joka sen kummemmin provosoitumatta vastasi kysymykseesi hyvin perustellen. Tuon kaltaiset vastaukset tuiki harvinaisia täällä. Siksi peukku myös minulta seiskakasille.

[/quote]

Mielestäni varsinkin ensimmäisellä ja myös toisella sivulla on hyviä ja perusteltuja, provosoitumatta kirjoitettuja vastauksia. Eivät samanlaisia kuin 78, hyviä silti.

Minulla ei ole laajaa kaveripiiriä, mutta läheisiä, pienillä ikäeroilla syntyneitä serkkuja on. Kummitätini, joka ei ole minulle mitään sukua ja vaikka minäkin käyn jo kohta kolmeakymppiä, on minulle hirveän tärkeä ihminen. Isästä puhumattakaan. Meillä on samanlaiset arvot ja sama kamala huumorintaju, jota en monen kanssa pääse jakamaan. 

Suurin osa suvusta on minulle yhdentekeviä ihmisiä, joiden kanssa en ole tekemisissä oikeastaan milloinkaan. Näitä muutamaa en vaihtaisi.

Olen viimeksi ollut sukulaisteni kanssa tekemisissä lapsena. Käytiin äidin puolen mummolla ja samalla käytiin serkkujen luona. Isä puolen sukulaisia en koskaan tuntenut paitsi hänen äitipuolensa, joka hänkin kuoli dementoituneena. Kumpaakaan ukkia en koskaan tuntenut, he kuolivat ennen syntymääni. Serkuista tunsin vain ne, jotka olivat lähimpänä omaa ikääni, eli tätieni lapset. Heistä kolme oli poikia ja kaksi tyttöjä, mutta siskoni ja hänen serkkuystävättärensä eivät koskaan ottaneet minua leikkeihinsä, joten leikin aina yksin tai vahdin tämän serkun pikkusiskovauvaa. Enon lapsia en tuntenut, kuten en enojanikaan. Veljet ovat jääneet minulle todella etäisiksi. Ainoa, jolle voin todella uskoutua, on oma siskoni. Ilman häntä minulla ei olisi ketään. Paitsi äiti, joka ei ole kiinnostunut minusta. Isä on kuollut. Minulla on todella screwed up suku.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 19:06"]]Apua tai hyötyä ei mutta lisäarvoa kyllä. Uskoakseni meillä on elämässämme ihmisiä siksi, että ilman näitä ihmisiä elämämme olisi jollakin tavalla huonompaa tai köyhempää. Poislukien tietysti ihmiset, jotka ovat elämässämme ilman omaa valintaamme kuten kollegat ja lastemme opettajat. Ilmeisesti sukulaiset kuuluvat monen kohdalla tähän jälkimmäiseen ryhmään. -ap

[/quote]

Ja monen kohdalla sukulaiset kuuluvat ensin mainittuun ryhmään. Ei sitä mielestäni tarvitse selitellä yhtään sen kummemmin kuin muitakaan ihmissuhteita.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 20:39"]

Ei sitä mielestäni tarvitse selitellä yhtään sen kummemmin kuin muitakaan ihmissuhteita.

[/quote]Ei siinä merkityksessä, että olisit velvollinen perustelemaan, miksi koet asian noin. Mutta siinä merkityksessä sitä tarvitsee selittää, että kysyin asiasta. -ap

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 20:39"]

Ei sitä mielestäni tarvitse selitellä yhtään sen kummemmin kuin muitakaan ihmissuhteita.

[/quote]Ei siinä merkityksessä, että olisit velvollinen perustelemaan, miksi koet asian noin. Mutta siinä merkityksessä sitä tarvitsee selittää, että kysyin asiasta. -ap

[/quote]

Saan sukulaisuusuhteista samoja asioita kuin muistakin tärkeistä ihmissuhteista. Tukea, lämpöä, hyväksyntää, molemminpuolista arvostusta...

Oletko nyt tyytyväinen?

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 20:39"]

Ei sitä mielestäni tarvitse selitellä yhtään sen kummemmin kuin muitakaan ihmissuhteita.

[/quote]Ei siinä merkityksessä, että olisit velvollinen perustelemaan, miksi koet asian noin. Mutta siinä merkityksessä sitä tarvitsee selittää, että kysyin asiasta. -ap

[/quote]

Saan sukulaisuusuhteista samoja asioita kuin muistakin tärkeistä ihmissuhteista. Tukea, lämpöä, hyväksyntää, molemminpuolista arvostusta...

Oletko nyt tyytyväinen?

[/quote]Onko sinusta sukulaissuhteessa ja ystäväyyssuhteissa joitakin eroja sen osalts, mitä niistä saat? -ap

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 20:39"]

Ei sitä mielestäni tarvitse selitellä yhtään sen kummemmin kuin muitakaan ihmissuhteita.

[/quote]Ei siinä merkityksessä, että olisit velvollinen perustelemaan, miksi koet asian noin. Mutta siinä merkityksessä sitä tarvitsee selittää, että kysyin asiasta. -ap

[/quote]

Saan sukulaisuusuhteista samoja asioita kuin muistakin tärkeistä ihmissuhteista. Tukea, lämpöä, hyväksyntää, molemminpuolista arvostusta...

Oletko nyt tyytyväinen?

[/quote]Onko sinusta sukulaissuhteessa ja ystäväyyssuhteissa joitakin eroja sen osalts, mitä niistä saat? -ap

[/quote]

Tietysti jokainen ihmissuhde on omanlaisensa, mutta ei niissä mielestäni mitään merkittäviä eroja ole.

ne on linkki entisaikoihin, vaikka 50-luvun Suomeen. serkkuja yhdistää jonkunlainen side, se että vanhemmat on kasvaneet yhdessä, antaa jonkunlaisen yhteenkuuluvuuden tunteen jo sinällään, vaikkei olisi serkkujen kanssa hirveästi tekemisissä.

itselleni suku antaa tukea "tolkkuun arvomaailmaan". eli jotenkin muistuttaa siitä, että ihmiset on pärjänneet aiemminkin paljon vähemmällä rahalla kuin nykyään. ja itselläni sukulaiset on aika "tolkun ihmisiä", verrattuna moneen muuhun esim. töissä tapaamaani ihmiseen.

kyllä se suku antaa jotain tukea elämässä ihan pelkällä olemassaolollaan. ihmiset, jotka on kasvaneet täysin ilman sukulaisia on heikoimmilla, ystävät ja puolisot kun voi vaihtua. sukulaisten kanssa on joku yhteinen historia, vaikka niillä sata vuotta sitten tapahtuneilla asioilla ei nykyään välttämättä olekaan hirveästi merkitystä (voi tietty olla nykyäänkin sata vuotta sitten hankittua omaisuutta, esim. maata).

kanssakäyminen sukupolvien rajojen yli on tervettä, ettei ihminen joudu liikaa nykymaailman "armoille".

kyllä se suku jotain merkitsee.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 18:50"]

"Melkoinen sattuma sitten, tai ehkä sinulla on hyvin tavanomaiset kiinnostuksenkohteet, arvot ja luonne."

Suurimmalla osalla ihmisiä on tavanomaiset kiinnostuksenkohteet jne., joten ei siihen mitenkään isoa sattumaa tarvita. Sitä se tavanomainen tarkoittaa, että on samankaltainen kuin suurin osa väestä.

[/quote]

Vaikkapa alkoholin runsas käyttö voi yhdistää yli sukupolvien. Myös masennus yhdistää, kun kaikki makaavat kodeissaan itsesäälissä kieriskellen. Lisää tähän vielä syöpä.