Vauva vuodelle 2023-2024

Oli kyllä t o d e l l a piinalliset päivät! Mun tissit oli järkky kipeet, tuntu et vallan räjähtää ja rinnanpäätki tummui!! Myös alavatsalla oli todella kummallisia tuntemuksia. Myös ovulaation aikaan oli. Ei mitään perus kiertoon sopivia. Tein sit päivää ennen menkkojen alkamis ajankohtaa raskaustestin ja siihen tuli haamujen haamu viiva!! Siis tosi haalean vaalea, mutta myös puoliso erotti sen ja myös kaveri, kelle lähetin kuvan, huomasi myös (päätin kertoa, ku kyseli aiemmin kasvotusten, ollaanko mietitty toista lasta enkä osannu valehdella). En sit uskaltanu juoda viikonloppuna olleissa juhlissa alkoholia, vaikka tarjolla olis ollut vaikka ja mitä. Olin siis jo satavarma olevani raskaana. Alavatsakin aivan turvonnu ja outo. Menkatkin oli sit kaks päivää myöhässä. Olin jo aivan onneni huipulla! Sain viel toisen haaleamman haamun, mikä kyl sit mietitytti. Sit koitti arki ja puistossa ollessa esikoisen kanssa iski jäätävän kova vatsakramppi, niin et meinas taju lähtee ja melkeen myös oksensin. Sanoin yhelle äitikaverillekin, et tulipas huono olo. No kotimatkalla sit tunsin, et jotain valu housuun ja vertahan se oli.. nyt ollu sit aivan jäätävän kovat kivut ja verta tullu aivan hulluna. Ei lainkaan mikään normivuotoa raskauden ja synnytyksen jälkeen. En sit tiiä oliko kemiallinen raskaus vai mikä. Jos jotain raskausmateriaalia olis ehtiny muodostua, mut ei sit edenny tms. Muilla samoja kokemuksia?

Wannabe mami, harmi ettei kiinnittynyt! Luonto on viisas, ehkä juuri tuossa munasolussa tai siittiössä oli jtn häikkää, vaikka kurjaa että ehdit jo innostua. 😣Kuitenkin yritystä on ollut, josko sitten ensi kierrossa tärppää! Mulla oli kans noita kemiallisia ainakin pari aiemmalla yrityksellä, yritin vain ajatella että ainakin hedelmöitys onnistuu. Täällä odotellaan menkkoja, tänään pitäisi alkaa. Tein testin eilen ihan varmuuden vuoksi, vaikka raskaus on hyvin epätodennäköinen. Kuitenkin testiin tuli muka haamu. Oon ihan varma että mun silmät vaan näkee siinä viivan, kun on tosiaan muutamia testejä tullut tehtyä. 😅 Jos nyt tuo tuosta vahvistuu, niin on ihme tapahtunut ja just se, mistä teinejä aina varoitellaan. 😂 (muutama päivä ennnen ovulaatiota harrastettiin seksiä niin, että mies ei tullut sisään.)

Hei!

Mä oon jo pidempään lueskellut tätä ketjua, mutta nyt tuntuu et pitää itekin päästä kirjottelemaan. Ollaan alotettu yrittämään esikoista toukokuussa eli nyt on yk3 menossa. Tällä hetkellä kp 29/28-30. Testiä en oo vielä tehnyt, koska pettymys on ollut niin hirveä joka kerran jälkeen, kun testi on ollut negatiivinen. Viime kuussa menkat oli myöhässä 3 päivää ja olin jo varma raskaudesta, mutta niin vaan heti testin teon jälkeen menkat alkokin🙄 nyt tällä kertaa ajattelin oottaa ainakin viikonloppuun, koska menkkojen alkaminen tuntuu pienemmältä pahalta kuin tyhjä testiruutu. Ainakin puuhailtu on ahkerasti myös oletetun ovulaation aikaan (en oo tikutellut).

Oireita kyllä tuntuu olevan, mutta ne voi olla myös korvien välissä tai tuleviin menkkoihin liittyvää. Alavatsan juilintaa, rinnat olleet kosketusarat, etova olo, kahvinjuonti loppu kun seinään kun ei tee enää mieli... mut tiedä tuota. Yritän malttaa mieleni nyt vielä pari päivää😊

Kiva päästä tänne juttelee, miehellä tulee varmaa kohta jo vauvajutut korvista ulos ja muille en vielä oikein viitti puhua asiasta.

Ansku11 kirjoitti:

Hei!

Mä oon jo pidempään lueskellut tätä ketjua, mutta nyt tuntuu et pitää itekin päästä kirjottelemaan. Ollaan alotettu yrittämään esikoista toukokuussa eli nyt on yk3 menossa. Tällä hetkellä kp 29/28-30. Testiä en oo vielä tehnyt, koska pettymys on ollut niin hirveä joka kerran jälkeen, kun testi on ollut negatiivinen. Viime kuussa menkat oli myöhässä 3 päivää ja olin jo varma raskaudesta, mutta niin vaan heti testin teon jälkeen menkat alkokin🙄 nyt tällä kertaa ajattelin oottaa ainakin viikonloppuun, koska menkkojen alkaminen tuntuu pienemmältä pahalta kuin tyhjä testiruutu. Ainakin puuhailtu on ahkerasti myös oletetun ovulaation aikaan (en oo tikutellut).

Oireita kyllä tuntuu olevan, mutta ne voi olla myös korvien välissä tai tuleviin menkkoihin liittyvää. Alavatsan juilintaa, rinnat olleet kosketusarat, etova olo, kahvinjuonti loppu kun seinään kun ei tee enää mieli... mut tiedä tuota. Yritän malttaa mieleni nyt vielä pari päivää😊

Kiva päästä tänne juttelee, miehellä tulee varmaa kohta jo vauvajutut korvista ulos ja muille en vielä oikein viitti puhua asiasta.

Eipä ku kp 30 jo tänään, laskut ihan sekasin. No joka tapauksessa oottelen vielä varmaan pari päivää😬

Mikäs täällä on piinailijoiden tilanne?

Vähän pitää taas omaa tilannetta jossitella - JOS mulla oli ovis viime viikonloppuna, oltaisiin menossa piinapäivillä dpo 6-8. Tällä viikolla ilmassa on ollut pientä rintojen arkuutta muutaman päivän ajan. Tänä aamuna juusto haisi jostain syystä hirmu pahalta, tosin oon ollut vähän nuhainen niin voi silläkin olla vaikutusta aisteihin. Ihan tuntuu menkkaoireilta.

Tuntuu että tää ensimmäinen kierto on yhtä piinailua, kun ajattelee vaan millonkahan ne menkat alkaa, olikohan tää nyt se ovulaatio, ollaanko talleteltu tarpeeksi..

Yhtään ei oo sellainen fiilis että olisin tässä nyt raskaaksi tullut. Alkaispa ne menkat ensi viikolla, niin pääsisi oikeasti laskemaan sitä kiertoa. Oon tosi suunnitelmallinen ihminen, ja epätietoisuus siitä, alkaako uusi kierto 7 päivän päästä, vai 70, on ihan todella raastavaa.

Mansikkapehmis, meillä kun nuo pillerit jäi samaan aikaan, mikä tilanne siellä on? 😊 Joko kroppa heräilee unestaan?

Täällä oli pitkästä aikaa normaalit menkat, kahdet edelliset oli todella niukat. Heti menkkojen jälkeen alkoi ovulaatiotesti tummumaan, mutta ei kuitenkaan ihan tummaksi asti kun taas haaleni. Samaan aikaa kun tumminovisviiva kp4 oli vasemmalla alavatsassa kipu/paine hetken aikaa yöllä. Nyt kp6 ja eilen harrastetun seksin jälkeen aamulla ruskeaa vuotoa pikkuhousunsuojassa (osittain siis myös siemennestettä). Menkkojen ja vuodon välissä kaksi täysin vuotamatonta päivää, melkein kolme. Hämmentävää mietin että oliko ovis kuitenkin vaikka selkeää plussaa ei tullut tikkuun, kipu ja ovisvuoto 🤔 Koskaan ennen ei ole verta tullut oviksen aikaan ja tleensä ovis kp14-16. Mille teistä vaikuttaa?

Tänään kp 29 menossa, menkat 2 päivää myöhässä. Testi eilen nega, tosin lyhyellä pidätyksellä. 🤷🏼 Saa nähdä, tuskinpa olen raskaana ja menkat ovat vaan myöhässä, mikä on mulle erikoista. Mutta, huomenna varmaan uusi testi aamusta, jos edelleen nega, niin ei auta kuin odotella menkkojen alkamista.

Kp 30, dpo 15 ja haamujen haamu. Nyt on jännät paikat. 😅 kemiallista veikkaan, tai sit on kiinnittynyt tosi myöhään. En uskalla innostua vielä.

Moi!

Liityn joukkoon <3 minä N29 puoliso M29. Esikoista yritämme.

Paljon on ollut opettelua kierron seurannassa pitkän hormoonikierukan käytön jälkeen.

Nyt menossa yk2 ja dpo7. Oireita olen eilen ja tänään kuvitellut 🙈 Ja kaikenlaisia: rintojen arkuus, herkkä iho, alavatsassa juilinta, flunssainen olo koitan malttaa näiden kanssa 😊

Quinn tarrasukkia ja onnittelut haamusta! 🙏🏻🥰 toivottavasti vahvistuu!

Meillä oli tänään eka neuvolaultra ja löytyi syke ja vauvveli n kokoa 7+3, vastaa laskelmia ovulaatiosta! 🙏🏻 Lähtötilanne oli haamujen haamu ja tein viikon aikana ison kasan raskaustestejä. Kesti yli viikon että testissä näkyi kunnolla kaksi viivaa. Nyt on onneksi tilanne aivan kuten pitääkin ja maaliskuista varrotaan 😍

Kemiallinen. Tänään aamusta tein testin, samanlainen haamu, ei yhtään tummempi ja hetki sitten alkoi reipas vuoto. Arvasin että käy näin, viime plussasta oli jo selkeät viivat ja oireet samana päivänä kun menkkojen olisi pitänyt alkaa. Nyt vasta on tarkoituskin aloittaa yritys, eli ehkä sitten tässä kierrossa nappaa kiinni. 👍🏻😊 plussaa muille!

Voi kurjuus Quinn, mut hyvä et vaikutat olevan positiivisin mielin. Mulla alkoi tänään kans menkat, YK11 starttaa, viides lääkkeellinen. Imetys on käyny tosi vähiin, yhdessä välissä oli kaksikin päivää taukoa (siis niiden 15 pvän taukojen lisäksi jotka in ollu pakko pitää letrozolien takia) joten toivon et se helpottais raskautumista. Olin ihan mieli maassa vielä muutama päivä sitten kun varhainen testi näytti negaa ja arvasin tuntemuksista et menkat lähestyi, mutta nyt jo paljon parempi fiilis. Kyllä mä jaksan luottaa siihen et jouluun mennessä raskautuisin, edetään hoidoissa jos ei nyt pariin kolmeen kiertoon tärppää näillä ovulaation induktio -lääkkeillä. Ihanaa aurinkoa, jaksamista ja plussatuulia kaikille. Ja ihana kuulla et Sipsi85 sulla kaikki hyvin siellä ultrassa 😍

Sipsi85, ihana kuulla että ultrassa kaikki hyvin! 😍

Quinn, ikävää että kävi näin. Mahtavaa kuitenkin miten hyvällä asenteella lähdet eteenpäin!

Täällä tehty eilen nega-testi. Viime viikolla oli pientä oiretta, kuten nännien arkuutta, jomotuksia selässä tms. Nyt kuitenkin taas ihan oireeton, en siis usko että ovis on tapahtunut sillon pari viikkoa sitten, sillä niiden mukaan menkkojenkin pitäisi alkaa vielä tämän viikon puolella.

Tuskimpa siis edes menkat alkaa vielä :( Ajattelin lauantaina tehdä vielä testin, kun vähän viinihammasta kolottaa. Sitten testaillaan viikon välein niin kauan että ekat menkat ilmoittelisi itsestään 🤞🏽

Esikoisesta haaveileva täällä, moi!

Pitkään oon keskusteluja selaillu ja ihmisten tuntemuksia lueskellu ja tänään tuli semmonen olo et haluan kans jakaa oman kokemukseni tältä kiviseltä polulta. Saattaa tulla piiiitkä sepustus mut pitkä on taivalki ollu :)

Ollaan siis puolison kanssa kohta 2 vuotta yritetty omaa pientä, ja tämän vuoden keväällä alotettiin lapsettomuus hoidot. Munajohtimet on auki, verikokeet kunnossa, siittiöt ui oikein mallikkaasti ja ultrassakaa ei mitää poikkeavaa, paitsi pari kystaa vasemmassa munajohtimessa jotka vois vaikuttaa sen toimintaa, mut lääkärin mukaan niiden poistaminen vaan heikentäs sen munajohtimen toimintaa, joten ne saa olla siellä. Vaikka on hieno asia et ollaan terveitä ja luomusti raskautumine täysin mahollista (oon siis saanu keskenmenon maaliskuussa 2021) niin se kyl jotenki suututtaa et mistään ei sinällää vikaa löydy jota vois sit lähtee korjaa.

Anyhow, eka letrozol kierto siis nyt menossa, metformiinia oon syöny jo tovin, ja vasteultra oli täys floppi, sillä kun söin ne letrot kp 3-7 ja kp11 aloin tikuttaa ovista niin kun kp15 ultrattiin niin lääkärin mukaan kohdun seinämä näyttää sille et ovulaatio on ollu jo ja munasarjat taas näyttää sille et ei oo ollu. Et hänen mukaan se ikkuna on menny jo. No jatkoin silti tikuttelua vielä viikon, sillä mun ovis oireet on ollu joka ikine kierto nii selvät et kieltäydyin uskomasta et se ois menny jo. Viiva alkoki tummumaa ja oli tosi tumma kp20-22 mut ei ikinä nii tumma kun kontrolliviiva. Tässä vaiheessa alko tikut loppuu ja tietysti pohdin myös et jos ovuloin ja se hedelmöittyy ni ei kyl millää kerkiä kiinnittyä ajoissa, koska mun kierto on sellane 29-32. Silti normaalii tapaa jatkettii yrittämistä, koska mistä sitä ikinä tietää mite kroppa sen kierron suorittaa. No tästä viikko eteenpäin, eli viime lauantaihin, alko mulla alavatsassa niin perin kummalliset tuntemukset et ei kyllä ikinä menkat sille oo tuntunu. Nippailua ja semmosta paineen tunnetta.

En pystyny parii päivää istuu pitkiä aikoja, ku tuntu et alavatsassa on pieni ilmapallo. Tätä kesti 4 päivää, sivuoireena välillä vähän etova olo sekä maha sekasin, vaikka ruokavalio ollut täysin sama kun tähän asti. Tällä hetkellä siis kp 31 ja testin oon viimeks tehny kp28. Tämän jälkeen päätin et jos eivät ala viikonloppuu mennessä ni teen uuden, ja ens tiistaina pitäs terolut kuuri alottaa jos sillonkaa vielä ei oo alkanu.

Paljon oon lukenu et ihmisillä on vaan se tunne et nyt tärppäs. Sama fiilis mulla aika ajoin, mut pelottaa luottaa siihen, sillä 2 vuoden edestä pettymyksiä ei oo mikää kovi kannustava tekijä tässä. Jokatapauksessa tää paineen tunne on tällä hetkellä vaan iltasin kun menee nukkumaa, ja etova oloki menny ohi. Ainut mikä tällä hetkellä tuntuu kummalliselle on outo maku suussa. Lukenu oon et metallin maku on yks oire raskaudesta, mut samaa tekee nuo lääkkeet mitä syön. Et mene ja tiedä.

Huh, ehkä tää nyt oli pääpiirteittäi meijä tarina, päivät saattaa vähä heittää häränpyllyä, kun ei oo kalenteria tässä mistä tarkistaa. Jos jaksoit lukea koko pitkän romaanin ni kerro ihmeessä miltä nää mun tuntemukset susta kuulostaa. Tuntemukset on tietty aina tuntemuksia ja mieli saattaa pelleillä mun kanssa, mut ei pidä lakata toivomasta 😊

Eemmaa kirjoitti:

Esikoisesta haaveileva täällä, moi!

Pitkään oon keskusteluja selaillu ja ihmisten tuntemuksia lueskellu ja tänään tuli semmonen olo et haluan kans jakaa oman kokemukseni tältä kiviseltä polulta. Saattaa tulla piiiitkä sepustus mut pitkä on taivalki ollu :)

Ollaan siis puolison kanssa kohta 2 vuotta yritetty omaa pientä, ja tämän vuoden keväällä alotettiin lapsettomuus hoidot. Munajohtimet on auki, verikokeet kunnossa, siittiöt ui oikein mallikkaasti ja ultrassakaa ei mitää poikkeavaa, paitsi pari kystaa vasemmassa munajohtimessa jotka vois vaikuttaa sen toimintaa, mut lääkärin mukaan niiden poistaminen vaan heikentäs sen munajohtimen toimintaa, joten ne saa olla siellä. Vaikka on hieno asia et ollaan terveitä ja luomusti raskautumine täysin mahollista (oon siis saanu keskenmenon maaliskuussa 2021) niin se kyl jotenki suututtaa et mistään ei sinällää vikaa löydy jota vois sit lähtee korjaa.

Anyhow, eka letrozol kierto siis nyt menossa, metformiinia oon syöny jo tovin, ja vasteultra oli täys floppi, sillä kun söin ne letrot kp 3-7 ja kp11 aloin tikuttaa ovista niin kun kp15 ultrattiin niin lääkärin mukaan kohdun seinämä näyttää sille et ovulaatio on ollu jo ja munasarjat taas näyttää sille et ei oo ollu. Et hänen mukaan se ikkuna on menny jo. No jatkoin silti tikuttelua vielä viikon, sillä mun ovis oireet on ollu joka ikine kierto nii selvät et kieltäydyin uskomasta et se ois menny jo. Viiva alkoki tummumaa ja oli tosi tumma kp20-22 mut ei ikinä nii tumma kun kontrolliviiva. Tässä vaiheessa alko tikut loppuu ja tietysti pohdin myös et jos ovuloin ja se hedelmöittyy ni ei kyl millää kerkiä kiinnittyä ajoissa, koska mun kierto on sellane 29-32. Silti normaalii tapaa jatkettii yrittämistä, koska mistä sitä ikinä tietää mite kroppa sen kierron suorittaa. No tästä viikko eteenpäin, eli viime lauantaihin, alko mulla alavatsassa niin perin kummalliset tuntemukset et ei kyllä ikinä menkat sille oo tuntunu. Nippailua ja semmosta paineen tunnetta.

En pystyny parii päivää istuu pitkiä aikoja, ku tuntu et alavatsassa on pieni ilmapallo. Tätä kesti 4 päivää, sivuoireena välillä vähän etova olo sekä maha sekasin, vaikka ruokavalio ollut täysin sama kun tähän asti. Tällä hetkellä siis kp 31 ja testin oon viimeks tehny kp28. Tämän jälkeen päätin et jos eivät ala viikonloppuu mennessä ni teen uuden, ja ens tiistaina pitäs terolut kuuri alottaa jos sillonkaa vielä ei oo alkanu.

Paljon oon lukenu et ihmisillä on vaan se tunne et nyt tärppäs. Sama fiilis mulla aika ajoin, mut pelottaa luottaa siihen, sillä 2 vuoden edestä pettymyksiä ei oo mikää kovi kannustava tekijä tässä. Jokatapauksessa tää paineen tunne on tällä hetkellä vaan iltasin kun menee nukkumaa, ja etova oloki menny ohi. Ainut mikä tällä hetkellä tuntuu kummalliselle on outo maku suussa. Lukenu oon et metallin maku on yks oire raskaudesta, mut samaa tekee nuo lääkkeet mitä syön. Et mene ja tiedä.

Huh, ehkä tää nyt oli pääpiirteittäi meijä tarina, päivät saattaa vähä heittää häränpyllyä, kun ei oo kalenteria tässä mistä tarkistaa. Jos jaksoit lukea koko pitkän romaanin ni kerro ihmeessä miltä nää mun tuntemukset susta kuulostaa. Tuntemukset on tietty aina tuntemuksia ja mieli saattaa pelleillä mun kanssa, mut ei pidä lakata toivomasta 😊

Mikä siellä on tilanne? 😊

Täällä myös yksi kuumeilija. Yk4 menossa, ovis juuri tikutettu. Mullakaan ei liuskatesteissä koskaan ole testiviiva ollut yhtä tumma kuin kontrolliviiva, mutta aina kun viiva alkaa olemaan suht tumma niin olen Clearbluen digitaalisella varmistanut oviksen. Esikoinenkin sai alkunsa haaleasta ovisliuskaviivasta, Clearbluen näyttäessä hymynaamaa. Ovis on nyt viimeisien kiertojen aika heitellyt ihan miten sattuu, ollut jopa viikon myöhässä. 🤔

Täällä kkm jälkeen viides kierto lähti tänään käyntiin. Tuntuu että sydän särkyy joka kuukausi kun menkat alkaa eikä oikein jaksaisi enää. En oikein tiedä kenelle purkaa sydäntä aiheesta kun tuntuu että miehellänikin alkaa jo tulla tämä mun suru korvista ulos vaikka toki se mua lohduttaa ja kuuntelee. Kaikki lohdutteli keskenmenon jälkeen että silloin monet ovat tulleet helpommin raskaaksi uudelleen. Viimeksi tärppäsi jo yk 3 ja nyt antaa vaan odottaa. Tässä viime kierossa en edes stressannut asiaa enkä tehnyt ennenaikaisia testejä vaan suhtauduin hyvin skeptisesti. Silti taas harmitti kovasti huomata aamulla veret siteessä. Kahdeksan pitkää pitkää kuukautta siitä kun vihdoin mies näytti vihreää valoa vauvalle ja ei muuta kun kohti seuraavaa ovista. Huoh. :(

En tiedä onko ihan oikea ketju, mutta uuden keskustelun aloituksessa en saanut vastauksia 😔

Kaipailisin kokemuksia aiheesta..Toisen lapsen hankinta on ollut ajatuksista, ajankohta ei vielä olisi lähiaikoina. Esikoinen on vasta 6kk ikäinen. Mutta tosiaan tämä ensimmäinen raskaus oli alussa helppo ja tuntui, että kaikki sujuisi hyvin. Vähän olin epäileväinen, kun viikkoja rupesi tulemaan reilusti eikä mahastani näkynyt raskaus lähes laisinkaan, neuvolassa sanottiin aina vaan että ihan normaalia kaikki, silti myös verenpaineeni olivat korkealla sekä proteiina virtsassa eikä siihenkään otettu pahemmin kantaa, enkä itse silloin tajunnut/tiennyt että voi olla jotain pielessä.. viikoilla 34 rupesi tulemaan todella paljon supistuksia ja tuntui, että nyt ei kaikki ole normaalisti. Lähdin polille tarkastukseen, kun supistuksia tuli,niin vauvan syke laski ja päädyttiin hetisektioon ja vauvani syntyi erittäin pienenä sga keskosena, vauvalla oli alusta asti kaikki todella hyvin, ainut vain että hän oli erittäin pieni. Minulla sitten todettiin paha raskausmyrkytys, joka vain paheni sektion jälkeen, vaikka olisi synnytykseen pitänyt normaalisti loppua. Verenpaineeni eivät moneen viikkoon lähtenyt laskuun vahvoista lääkkeistä huolimatta, istukassa oli myös monia vikoja mm. Infarkti, tukoksia ja kalkkeumia. Olin monta viikkoa Tehohoidossa sekä magnesium hoidossa ja jouduin myös tehovalvonta osastolle sain myös kohtutulehduksen kaiken tämän lisäksi, se kyllä nopeasti lähti antibiooteilla ja sektio haava oli koko ajan todella siisti ja parantui nopeasti. Minulla ei ollut mahdollista nähdä vauvaani, vasta kun verenpaineeni saatiin edes vähän tasaantumaan, heitteli meinaan monia kuukausia vielä kotiutumisen jälkeen. Hoitajat aina sanoivat että onneksi selvisin, olisin voinut todella kuolla. Nyt verenpaineet ja muut ongelmat ovat aika lailla parantuneet, vielä on verenpaine lääkitys käytössä, mutta ovat pysyneet normaalissa/ alhaisissa lukemissa. Nyt vain mietityttää, kun näin paljon tapahtui, että uskaltaako sitä enään edes yrittää toista lasta, vaikka siitä olen haaveilut ja haluasin esikoiselleni sisaruksen myös. Ja ikääkin on jo 30 mikä myös mietityttää.. Lääkäri ei missään vaiheessa sanonut etten voisi enään töistä lasta tehdä, päinvastoin,silti tilanne oli pelottava mitä koin ja silloin ajattelin, ettei enään ikinä, mutta nyt tullut toiset aatokset, vaikkakin olisi vasta muutamien vuosien päästä ajankohtaista. Ja vaivaa myös se, etten jotenkin päässyt nauttimaan normaalista raskaudesta sekä synnytyksestä enkä saanut heti lastani luokseni, jotenkin kaikki jäi kokematta vaikka maailman rakkain vaùva nyt minulla tässä on

Heippa kaikille!

Ollaan miehen kanssa tässä vuosia jahkailtu halutaanko kolmas lapsi vai ei. Eilen testiin ilmestyi (ihan vahinko olisi ollut) haalea plussa ja kuukautiset myöhässä 2 päivää. Tänään sitten kuukautiset alkoivat ja testi näytti negaa. Oltiin molemmat tosi pettyneitä, JOTEN se on merkki siitä, että on oikea aika aloittaa tosissaan yritys :)

Tänään siis kp1 ja kierto yleensä n. 24-26 (tässä kierrossa oli poikkeuksellisesti 28)päivää, eli eipä tässä kauan ole ovulaatioon. Tilasin varmuuden vuoksi vielä ovulaatiotestejä, vaikka tunnenkin yleensä sen selkeästi. En ole vain varma missä vaiheessa tunnen sen..

Ja minulla on kaksi ala-asteikäistä lasta entuudestaan.

Kiva tulla mukaan!

Tervetuloa mukaan käyttäjä14118 ja Nenja22 En osaa sanoa mitään neuvoja tuohon, pitäisikö toista lasta yrittää ja voiko kaikki oireet uusia käyttäjä14118. Ainahan puhutaan et raskaudet voi olla keskenään tosi erilaisia.. Kuuntelisin lääkäriä, kysyisin vaikka pari eri mielipidettä.

Nenja22 ihanaa jos innostutte yrittämään kolmatta, kyllä ovulaatiota kannattaa tikuttaa niin on sitten varma minä päivinä peittoa on parasta heiluttaa.

Täällä tosiaan toisen lapsen yritys menossa YK11 🙄 kp21/26 ja aamulla heräsin pahaan oloon. Aika lievää kuitenkin, mutta joko se on tärppi tai sitten joku muu tauti 😬 Tein aamulla testin mutta näytti negaa, nyt siis dpo 8 vasta.. toivon niiin kovasti et tärppäis jo, niinku täällä varmasti kaikki. Tsemppiä!!

Helvi kirjoitti:

Tervetuloa mukaan käyttäjä14118 ja Nenja22 En osaa sanoa mitään neuvoja tuohon, pitäisikö toista lasta yrittää ja voiko kaikki oireet uusia käyttäjä14118. Ainahan puhutaan et raskaudet voi olla keskenään tosi erilaisia.. Kuuntelisin lääkäriä, kysyisin vaikka pari eri mielipidettä.

Nenja22 ihanaa jos innostutte yrittämään kolmatta, kyllä ovulaatiota kannattaa tikuttaa niin on sitten varma minä päivinä peittoa on parasta heiluttaa.

Täällä tosiaan toisen lapsen yritys menossa YK11 🙄 kp21/26 ja aamulla heräsin pahaan oloon. Aika lievää kuitenkin, mutta joko se on tärppi tai sitten joku muu tauti 😬 Tein aamulla testin mutta näytti negaa, nyt siis dpo 8 vasta.. toivon niiin kovasti et tärppäis jo, niinku täällä varmasti kaikki. Tsemppiä!!

Rehellisesti jännittää kolmannen lapsen hankinta, ihan vain siitäkin syystä, että on enemmän ikää ja viimeisimmästä raskaudesta on lähemmäs 10 vuotta.. molemmat lapset on saanut alkunsa ensimmäisestä yrityksestä ja senkin takia mietityttää että mitä jos joutuu monta vuotta odottelemaan tai kolmatta ei koskaan tule. Mutta mitäpä sitä vielä murehtimaan..

Miten olet jaksettu henkisesti nyt kun alkoi yk11?