Koska tää helpottaa, en jaksa enää :(
3 lasta, 4v, kohta 3v ja 1kk. Vanhemmat lapset muuttuivat ihan täysin kun vauva syntyi. Eivät kuuntele saati tottele, kokoajan tappelevat keskenään. Ihan kamalaa huutoa ja valitusta aamusta iltaan. Jos eivät valita niin räkättävät päin naamaa kun yrität komentaa. Vauva on heidän mielestään ihana ja haluavat halia ja suukotella, ovat mukana aina vaipanvaihdossa.
Mä olen ihan poikki, henkisesti ja fyysisesti. En paljoa nuku kun vauva luonnollisesti valvottaa, vauva ei paljoa nuku päivällä kun sisarukset kiljuu ja riehuu.
Äsken huusin heille että vitun tyhmät lapset. Nauraa räkättivät päälle ja esikoinen toisti tuon erittäin upean lauseen.
Kaduttaa luonnollisesti hirveästi. Mä oon ihan täynnä tätä sontaa. Mitä mä voin tehdä?? Kauanko tämä kestää?? On niin totaalisen paska äiti olo. Ahdistaa illalla nukkumaanmeno, siksi että aamulla tämä sama homma jatkuu. Itkettää.
Rakastan lapsiani ihan hirveästi, kamalaa kun on ihan ristiriitaisia fiiliksiä. Ahdistaa ahdistaa ahdistaa :(
Kommentit (21)
Lapset kerhoon? Saatko vapaata lastenhoidosta?
Mulla oli aikoinaan sama tilanne. Jälkikäteen olen suositellut kaikkia pitämään sellaiset 4 vuotta väliä lasten hankinnassa. Helpottaisi kummasti...
Mutta laita ne vanhemmat kerhoihin, avoimeen päiväkotiin tai puistotädeille, mitä nyt löytyisi lähistöltäsi. Ja mene töihin vuoden päästä. Sitten helpottaa. Mulla menee hermo vaikka nuorin on jo 3. Isommat tapelleet jo kolme vuotta... en oikein tiedä mitä asialle voisi tehdä. Tuomaritoiminnan kaikki skaalat on kokeiltu.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:58"]Lapset kerhoon? Saatko vapaata lastenhoidosta?
[/quote]
Ovat jo 2krt viikossa sen 3h kerralla. Sekin on niin aikasin aamusta että koko päivä edessä kuitenkin kun sieltä pääsevät. Herätään vaan pari tuntia aiemmin kun normaalisti.
Voisiko isä antaa vanhemmille lapsille enemmän huomiota? Voi olla, että lapset hakevat sitä sinulta.
Se helpottaa vajaan 18 vuoden päästä, kun pahnan pohjimmainen on täysi-ikäinen. Sitten onkin taas uudet murheet.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:59"]Mulla oli aikoinaan sama tilanne. Jälkikäteen olen suositellut kaikkia pitämään sellaiset 4 vuotta väliä lasten hankinnassa. Helpottaisi kummasti...
Mutta laita ne vanhemmat kerhoihin, avoimeen päiväkotiin tai puistotädeille, mitä nyt löytyisi lähistöltäsi. Ja mene töihin vuoden päästä. Sitten helpottaa. Mulla menee hermo vaikka nuorin on jo 3. Isommat tapelleet jo kolme vuotta... en oikein tiedä mitä asialle voisi tehdä. Tuomaritoiminnan kaikki skaalat on kokeiltu.
[/quote]
Tää meni hyvin siihen asti kun tämä kolmas syntyi. Tällä hetkellä en minäkään suosittelisi hankkimaan lapsia pienillä ikäeroilla, kahden kohdalla olin eri mieltä..
Koita nyt syödä terveellisesti ja liikkua. Ethän stressaa siivouksista? Levähät aina kun voit. Hyvä että lapset käyvät jo kerhossa. Missä asutte? Omakotitalo ja oma piha olisi tuossa vaiheessa erittäin jees.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:00"]Voisiko isä antaa vanhemmille lapsille enemmän huomiota? Voi olla, että lapset hakevat sitä sinulta.
[/quote]
Niin.. Isä onkin lasten kanssa illan, mutta hermo hänelläkin menee :( Auttaahan se muakin että saan heistä hetken "taukoa", mutta inhottavaa että joutuu edes ajattelemaan näin :( Että taukoa noista..
Mikä siinä tuntuu pahimmalta?
Lapset hakevat huomiota kun vauva tullut taloon ja kaikki ihailevat vain vauvaa. Ota tavoitteeksi kehua ja sylitellä edes kaksi kertaa päivässä isompia. Ota aina mukaan vauvanhoitoon isommat.
Nämä ovat juuri niitä ajankohtia elämässä, kun lapset (ja sinä) tarvitsevat arkeensa muutakin kuin kotona oloa ja vaivanhoitoa sekä sen seuraamista. Sinä tarvitset aikaa vauvallesi ja itsesi kokoamiseen ja sen jälkeen jaksat olla äiti myös vanhemmille lapsille. Itsestään tilanne ei parane, vaan jotain on tehtävä. Onnistuuko paikkakunnallasi kerho, puolipäivähoito tai osan viikosta tai joku muu vaihtoehto? Pari asmu- tai iltapäivää viikossa on jo parempi, mutta säännöllinen hoito muualla helpottaa lapsiakin.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:02"]Koita nyt syödä terveellisesti ja liikkua. Ethän stressaa siivouksista? Levähät aina kun voit. Hyvä että lapset käyvät jo kerhossa. Missä asutte? Omakotitalo ja oma piha olisi tuossa vaiheessa erittäin jees.
[/quote]
Siivoan mielelläni, saan ajatukset hetkeksi pois kaikesta muusta. Toisaalta, olen koittanut opetella myös vaan makaamaan sohvalla tai lähtemään vaunulenkille. Asumme rivitalossa, eli pieni piha löytyy mutta ei siellä mitään tekemistä ole, täytyy siis lähteä aina puistoon..
Tuossa vaiheessa, kolmen noin pienen lapsen kanssa on todella rankkaa. Hanki nyt heti apua itsellesi. Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, joilta voisit saada apua? Tai onko sinulla mahdollisuutta palkata hoitaja esim. MLL:sta? Olisiko mahdollista, että vanhemmat lapset menisivät päiväkotiin? Itse sairastuin kahden pienen lapsen kanssa masennukseen ja lääkkeistä oli suuri apu. Ole armollinen itsellesi ja hanki apua. Olet rankassa elämänvaiheessa, mutta selviät varmasti.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:05"]Mikä siinä tuntuu pahimmalta?
Lapset hakevat huomiota kun vauva tullut taloon ja kaikki ihailevat vain vauvaa. Ota tavoitteeksi kehua ja sylitellä edes kaksi kertaa päivässä isompia. Ota aina mukaan vauvanhoitoon isommat.
[/quote]
Hirveintä on se kun sanon mitä tahansa vanhemmille lapsille, he eivät kuuntele. Kuin pitäisivät äitiään pilkkana. Esikoinenkin on ruvennut komentelemaan MINULLE! "ei, kun sinä tuot nyt sen maidon minulle ja sitten vasta alan syömään".. Kehun heitä usein, tulee ihan automaattisesti. Kun käyttäytyvät hyvin, kehun siitä. Yritän selittää, että vauva itkee ja huutaa kun ei osaa muuten sanoa, teidän ei tarvitse sellaista tehdä kun osaatte puhuakin. Saavat auttaa vauvan lohduttamisessa ja vaipan vaihdossa..
Kun musta tuntuu, että saan jo kaiken mahdollisen avun ja silti "kehtaan valittaa". Tunnen olevani niiiin heikko, kun en pärjää näiden kanssa vaikka saan paljon apua.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:05"]Mikä siinä tuntuu pahimmalta?
Lapset hakevat huomiota kun vauva tullut taloon ja kaikki ihailevat vain vauvaa. Ota tavoitteeksi kehua ja sylitellä edes kaksi kertaa päivässä isompia. Ota aina mukaan vauvanhoitoon isommat.
[/quote]
Hirveintä on se kun sanon mitä tahansa vanhemmille lapsille, he eivät kuuntele. Kuin pitäisivät äitiään pilkkana. Esikoinenkin on ruvennut komentelemaan MINULLE! "ei, kun sinä tuot nyt sen maidon minulle ja sitten vasta alan syömään".. Kehun heitä usein, tulee ihan automaattisesti. Kun käyttäytyvät hyvin, kehun siitä. Yritän selittää, että vauva itkee ja huutaa kun ei osaa muuten sanoa, teidän ei tarvitse sellaista tehdä kun osaatte puhuakin. Saavat auttaa vauvan lohduttamisessa ja vaipan vaihdossa..
[/quote]
Olisin huomioimatta tuollaiset vaatimukset. Ole tiukka mutta älä väittele tai lähde mukaan siihen huomionhakuleikkiin. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:06"]Tuossa vaiheessa, kolmen noin pienen lapsen kanssa on todella rankkaa. Hanki nyt heti apua itsellesi. Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, joilta voisit saada apua? Tai onko sinulla mahdollisuutta palkata hoitaja esim. MLL:sta? Olisiko mahdollista, että vanhemmat lapset menisivät päiväkotiin? Itse sairastuin kahden pienen lapsen kanssa masennukseen ja lääkkeistä oli suuri apu. Ole armollinen itsellesi ja hanki apua. Olet rankassa elämänvaiheessa, mutta selviät varmasti.
[/quote]
Kiitos. Päiväkotia olenkin nyt miettinyt. Se olisi parempi kuin kerho, kun voisivat olla siellä vaikka hieman kauemmin kerralla, eikä sinne tarvisi mennä niin aikasin aamusta.
Hyvin sä pärjäät! Meillä oli vastaava tilanne vuosi sitten. Ensin kaikki meni hyvin mutta noin 2kk jälkeen keskimmäinen aloitti ihan järkyttävät raivarit. Ei koskaan vauvaa kohtaan vaan vanhemmille. Se on vain sisarusten reagointia uuteen tilanteeseen.
Ilmeisestikin kohtelet lapsia johdonmukaisesti, jatka samaa linjaa. Etsi itseäsi piristäviä asioita ja tekemisiä niin jaksat tämän pienen hetken. Kyllä se helpottaa. Jos keksit sopivat rangaistukset asiattomasta käytöksestä, ota ne käyttöön ja pidä kiinni siitä mitä olet sanonut. Tuo on se vaikein asia kasvatuksessa. Tsemppiä!!
Et ole paska. Olet hyvä äiti.
Onhan se nyt normaalia, että lapset reagoivat. Hae apua.
voimia.