Tunnetko kateutta kuullessasi raskausuutisen?

Ennen lasta tunsin vähän kateuttakin mutta osasin iloita toki muiden raskauksista. Oman lapsen jälkeen en tunne kateutta, iloa/sääliä ihmisestä ja hänen tilanteestaan/jaksamisestaan riippuen.

Tunnen aina vähän kateutta, enkä tiedä miksi. Odotan kolmatta lastani ja tähän saa lastentekeminen loppua, niin jännä katsoa mitä tunteita jatkossa herää, tuleeko edelleen se kateus vai tulisiko vihdoinkin se "jes, mä en enää ikinä joudu tuohon tilaan"-fiilis. Niin ja itse vihaan olla raskaana ja pelkään synnytystä, joten luulisi ettei kadehdittaisi. Mutta en tosiaan tiedä mistä se kateus aina kumpuaa, en ole koskaan ollut ALUKSI onnellinen kenenkään kaverini raskaudesta.

Tunnen tietty sitä tunnetta, mitä odotetaan tuntevan. Eli iloa, jos vauva on odotettu, myötätuntoa, jos ei. Ja jokaista säälin, sillä lapsen saaminen nyt aina vain romuttaa aikuisten elämän sellaiseksi mitäänsanomattomaksi puuroksi.

En todellakaan. Minä säälin. Mutta en olekaan mikäännemotyyppi, en ihannoi äitiyttä lainkaan.

Yrittäjänä tunsin voimattomuutta ja jonkinlaista paniikkia, en iloa. Siitä oli nauru kaukana, kun pienessä yrityksessä toinen ilmoittaa raskaudesta koeajan päätyttyä, äitiyslomasijainen tuli raskaaksi sijaisuuden aikana ja sitten sijaisen sijainen jäi äitiyslomalle. Sanomattakin selvää, että yritys meni nurin.

Ei tunnu miltään. Ei siis kiinnosta toisten raskaudet ellei ole todella läheinen ihminen.

Enemmän ehkä katkera. Kaksi läheistä ovat saamassa lapsen, toinen on entiselle ihastukselleni/säädölle ja toinen miehen sukulainen.. Katkera olen siksi, koska itselläni oli pahin mahdollinen raskausaika..

Voi kuule AP, ei se sinun vauvamahasi ole maailmankaikkeuden keskipiste, vaikka kaikki raskaana olevat niin kuvittelevatkin. Vauvauutiset herättävät minussa lähinnä välinpitämättömyyttä.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 19:22"]

Yrittäjänä tunsin voimattomuutta ja jonkinlaista paniikkia, en iloa. Siitä oli nauru kaukana, kun pienessä yrityksessä toinen ilmoittaa raskaudesta koeajan päätyttyä, äitiyslomasijainen tuli raskaaksi sijaisuuden aikana ja sitten sijaisen sijainen jäi äitiyslomalle. Sanomattakin selvää, että yritys meni nurin.

[/quote]

Ja mikähän tätä yrittäjää on estänyt palkkaamasta a) miehiä ja/tai b) vanhempia naisia, joilla lapset jo tehty ?

En tunne lainkaan kateutta. Itse en missään nimessä haluaisi/pystyisi/jaksaisi kasvattaa omaa lasta. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:21"]Itse olen tilanteessa, jossa pitäisi kohta alkaa paljastamaan ihmisille lapsen nro 2. maailmaantulosta. Esikoisen kohdalla opin sen, että reaktiot voivat olla kaikkea vihamielisyydestä täyteen hiljaisuuteen. Siksi kysynkin varsinkin toisten raskausuutisen tuottamien negatiivisten tunteiden kokijoilta, miksi tunnet niin, mikä on oma elämäntilanteesi?

Itselleni kateuden tunteminen raskausuutisesta on tuttua, ennen ensimmäistä kärsimme viiden vuoden lapsettomuudesta joka jätti ikuisen arven. Ehkä senkin takia olen vieläkin herkillä omien uutisten kertomisten kanssa ja pelkään loukkaavani toisia.
[/quote]

Olen steriloitu 39-vuotias kolmen lapsen äiti ja vilpittömästi iloinen toisten raskausuutisista -henkilön ollessa itsekin asiasta iloinen. Salaa piilossa näyttämättä sitä tunnen myös sääliä ja myötätuntoa koska tiedän jo mitä kaikkea uhrautumista, pettymistä ja turhautumista pikkulapsivaihe ihmisen elämään tuo mukanaan, kaiken sen onnenkin ohella. Missään nimessä en näytä tätä jälkimmäistä. Toivon vaan että elämä kohtelisi hellästi tätä raskautettua. Olen onnellinen että se vaihe minulta itseltäni on lopullisesti ohi.

Ehkä jonkilaista kateutta, en välttämättä niinkään itse raskausuutisesta, vaan siitä että ihmisillä on varaa ja mahdollisuuksia hankkia lapsi (ja ovat vielä saaneet sen alullekin). Ehkä se on kateutta myös tietynlaista rohkeutta ja varmuutta kohtaan, itse kaipaisin kovasti sellaista elämää että olisi taloudellista varmuutta sen verran että uskaltaisi edes harkita lasta. Ja varmuutta että siitä selviää, uskoa itseensä tulevana vanhempana.

Minua ärsyttää vain, jos kuulen jonkun idiootin älykääpiön vauvauutisista. Kivojen ihmisten puolesta olen onnellinen.
Itselläni lapsien hankkiminen ei ole vielä ajankohtaista.

En tunne lainkaan kateutta. Lähinnä helpotusta, että mun ei tarvii enää siihen leikkiin ryhtyä.

En. Ainoastaan helpotusta ja ehkä hippusen sääliäkin.

Tekisi mieli aina sanoa, otan osaa. Se tie on nähty ja koettu, eikä siinä ollut mitään romanttista kuten sitä joskus kuvitteli. :D

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:30"]Tekisi mieli aina sanoa, otan osaa. Se tie on nähty ja koettu, eikä siinä ollut mitään romanttista kuten sitä joskus kuvitteli. :D
[/quote]

Tämä on kyllä totta. Kyllä oma perhe silti suojaa aika hyvin maailman tuulia vastaan, ainakin oma esikoistyttäreni on nyt aivan ihana pieni lapsi vaikka itse vauva-aika ei todellakaan vastannut sitä mitä minulle lapsettomuudesta kärsiessäni hymyillen hehkutettiin. Pelkkää kiusantekoa kai se oli, se raskauden ja vauva-arjen ihanuudella kehuskelu. Nyt sitä onneksi itse jo tietää faktat. -Ap

Kiva uutinen - vauvat on söpöjä.

Sääliä, vahingoniloa, onnea, helpotusta. Riippuu aina kuka raskautunut. Ikinä en kateutta. Kaksi ihanaa lasta saanut tosi nuorena ja nyt oikein leppoisa elämä 31 vuotiaana isojen koululaisten äitinä. Ei enää vauvoja minulle kiitos.

Tunsin aikoinaan, kun itsestä tuntui ettei lapsi ole mahdollinen sen takia, että minua on kiusattu ja elämäni muitten toimesta pilattu ja kärsin sen takia ongelmista, joiden takia en voi äidiksi ryhtyä. Olin todella käärmeissäni kaikille, joilla niin terve pää, että saattoivat harkitusti lisääntyä. Ja löytää myös miehen siihenkin hommaan. Itse en uskaltanut edes rakastua, koska olin ihan varma, että minut jätetään.