Toinen lapsi tulossa, 10 kk ikäeroa

Meillä esikoisen ja keskimmäisen välillä 1v4kk ja keskimmäisen vauvavuosi on pelkkää sumua. Joka päivä odotin vain että mies tulee töistä kotiin! Olin todella väsynyt, itkin, olin kait masentunutkin. Keskimmäinen oli todella vaativa vauva! Jos nyt saisin päättää en olisi siihen ryhtynyt!

ONNEA ENSINNÄKIN! Itse mieheni kanssa kävimme hoidoissa parisen vuotta, sen jälkeen pidimme tauon ja järjestelmien häitämme joidenka jälkeen tein yllättäen positiivisen testin..esikoinen syntyi 2013 ..marraskuulla samana vuonna tein toisen positiivisen testin ja olin hirmu onnellinen siitä kun sain todeta ettei hoitoja enää tarvita.. Olen nuorena äitinä nauttinut täysin siemauksin vaikka ikää 1v4kk lapset on aarteita jotka poimitaan oikealla hetkellä. .Itse laitoin pian toisen synnytyksen jälkeen hormoni kierukan. On ollut todella helppo ja miellyttävä.. ja helppo käydä otattamassa pois jos haluaa vielä perheen lisääntyvän :)

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:35"]

Meillä lasten ikäero on 1v7kk ja on rankkaa. Kuopus on onneksi todella helppo

[/quote]

Ja meillä oli 1,3 vuotta ja mulle se oli maailman parhainta aikaa !!

Suosittelen ehdottomasti potalle opettamista heti puolen vuoden iästä. Itsellä tyttö oli kuiva 1 v 5 kk ja kyllä helpotti elämää :)

Congratulations! First advice: do not listen to other "know-it-all-mommies" trying to make you feel as it is something to be ashamed of. It is a blessing, both for you parents but also for the kids! We have kids with 1 year in between and I can tell you they are best friends now! They are now 3 and 4.

Can´t stand you guys saying they should have used a condom and so on.. Mind your own bloody business! This mommy is asking for advice, not your judgemental comments..

Enjoy your pregnancy and good luck with the babies!

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:40"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:36"]Helpottaa jos isompi oppii potalle ajoissa. Harjoittelun voi aloittaa kun lapsi istuu itse, laittaa ennen ja jälkeen ruokailun. Jotkut päiväkuivia jo vuoden iässä, toisilla menee paaaaaaljon pidempään, mutta ei harjoittelusta haittaa varmaan oo:)
[/quote]
Tämähän on hyvä neuvo, kiitos! Laitetaan työn alle kunhan esikoinen tuosta vähän kasvaa :) AP
[/quote]

Harjoittelu on stressaavaa lapselle ja vanhemmalle. On oikeasti helpompi vaihtaa vaippoja, kuin kiitää johonkin kauppakeskuksen vessaan, kun hätä käy. Tai siivota pissa/kakkahousuja.

Kuivaksi oppiminen tapahtuu yleensä 2-3-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 06:09"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 23:54"]Ne silitetyt vaatteet eivät tule olemaan pääasia kun sinulla on kaksi vauvaa. En ole palkannut siivojaa tai silittäjää enkä ole ehtinyt murehtia kolmen lapsen kanssa onko vaatteet silitetty. Ja on isompi ikäero kuin 10 kk. Tuplarattaat auttaa toki jos saat vauvat samaan rytmiin. Muutoin et tee niillä rattailla mitään. Kun saat esikoisen kuiviin vaippoihin, syötettyä ja puettua talvivaatteisiin voikin kakkosella olla vaippa täynnä ruikulia. Riisut kuumissaan olevan esikoisen. Peset pienemmän. Aloitat pukemaan uudelleen esikoista kunnes huomaatkin et pienempi haluaakin maitoa. Imetät. Huomaat et esikoisen päiväruoka-aika lähestyykin etkä oo päässyt ovesta vielä ulos :) Kaksi ei mene siinä missä yksi. Ei todella. Muuttujia on kaksin verroin. Jos vauvat nukkuu eri aikaan päiväunet niin ulos lähtö on vaikeaa. Siinä missä yksi on sikeäuninen, toinen herääkin jokaiseen ääneen. Ulkona nukkuminen voi olla mahdotonta jne.
[/quote]
Tälläista meillä oli ja jossain määrin on edelleen. Kahdesta ei ole tuplatyö vaan enemmän. Eri unirytmit ja isompi taantuu pienemmän tasolle. Pienempi matkii isompaa myös joka asiassa. Eli jos isompi heittää puurolautasen seinään, heittää pienempikin.
Meillä ikäero on 1v4kk. Turvauduin myös vuosi sitten perheneuvolan apuun, kun isompi oli sairaan mustasukkainen . Oikeasti olisi voinut silloin vahingossa tappaa vauvan. Herätteli päiväunilta, kun selkäni käänsin. Löi vauvaa, kun imetin. Yritti tukkia sitteriä sohvan alle piiloon, kun vauva istui siinä jne.
Päivät oli aamusta iltaan täyttä menoa ilman lepotaukoja ja siihen päälle yöheräämiset.
Nyt on jo helpompaa. Isompi täyttää pian 3. Lapset leikkivät jo yhdessä ja hakevat myös toisistaan turvaa uusissa tilanteissa. Meillä on vieroitettu yhtäaikaa tutista ja tuttipullosta. Nukutaan edelleen usein samassa huoneessa. Lapset pottailevat yhdessä jne.
Ja arvatkaapa mitä... olen raskaana, alkuvuodesta kaikki lähtee taas alusta
[/quote][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 06:09"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 23:54"]Ne silitetyt vaatteet eivät tule olemaan pääasia kun sinulla on kaksi vauvaa. En ole palkannut siivojaa tai silittäjää enkä ole ehtinyt murehtia kolmen lapsen kanssa onko vaatteet silitetty. Ja on isompi ikäero kuin 10 kk. Tuplarattaat auttaa toki jos saat vauvat samaan rytmiin. Muutoin et tee niillä rattailla mitään. Kun saat esikoisen kuiviin vaippoihin, syötettyä ja puettua talvivaatteisiin voikin kakkosella olla vaippa täynnä ruikulia. Riisut kuumissaan olevan esikoisen. Peset pienemmän. Aloitat pukemaan uudelleen esikoista kunnes huomaatkin et pienempi haluaakin maitoa. Imetät. Huomaat et esikoisen päiväruoka-aika lähestyykin etkä oo päässyt ovesta vielä ulos :) Kaksi ei mene siinä missä yksi. Ei todella. Muuttujia on kaksin verroin. Jos vauvat nukkuu eri aikaan päiväunet niin ulos lähtö on vaikeaa. Siinä missä yksi on sikeäuninen, toinen herääkin jokaiseen ääneen. Ulkona nukkuminen voi olla mahdotonta jne.
[/quote]
Tälläista meillä oli ja jossain määrin on edelleen. Kahdesta ei ole tuplatyö vaan enemmän. Eri unirytmit ja isompi taantuu pienemmän tasolle. Pienempi matkii isompaa myös joka asiassa. Eli jos isompi heittää puurolautasen seinään, heittää pienempikin.
Meillä ikäero on 1v4kk. Turvauduin myös vuosi sitten perheneuvolan apuun, kun isompi oli sairaan mustasukkainen . Oikeasti olisi voinut silloin vahingossa tappaa vauvan. Herätteli päiväunilta, kun selkäni käänsin. Löi vauvaa, kun imetin. Yritti tukkia sitteriä sohvan alle piiloon, kun vauva istui siinä jne.
Päivät oli aamusta iltaan täyttä menoa ilman lepotaukoja ja siihen päälle yöheräämiset.
Nyt on jo helpompaa. Isompi täyttää pian 3. Lapset leikkivät jo yhdessä ja hakevat myös toisistaan turvaa uusissa tilanteissa. Meillä on vieroitettu yhtäaikaa tutista ja tuttipullosta. Nukutaan edelleen usein samassa huoneessa. Lapset pottailevat yhdessä jne.
Ja arvatkaapa mitä... olen raskaana, alkuvuodesta kaikki lähtee taas alusta
[/quote]
Meillä sama ikäero ja lasten unirytmit menivät melko pian "yksiin". Pienempi nukkui aamulla pidempään ja jaksoi hereillä puoleenpäivään -> yhtä aikaa päikkäreille isomman kanssa. Ja nukkuikin pitkät päikkärit. Nukkui hyvin myös rattaissa (tuplat käytössä) ja ihan pienenä kantoliinassakin jokus.

Toki tiedän, että lapset ovat erilaisia nukkujia. Meillä kumminkin homma on toiminut hyvin. Lapset nyt jo 6- ja 7-vuotiaat, läheisiä ovat toisillee, eikä mustasukkaisuusingelmia ole ollut.

Lapsillani ikäeroa 13kk. Neuvoni on, lepää aina kun voit, delegoi ja ennenkaikkea, ole armollinen itsellesi! Kodin ei tarvitse olla tiptop, lapset on vain hetken pieniä. Ja paljon onnea teille!♥

toi ois mun painajainen noin pieni ikäero. ei mun juttu. mutta koittakaa jaksaa ja pitäkää huolta parisuhteest myös

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 00:18"]

Et vieläkään ymmärrä asian pointtia. Sinulla on VAUVA, joka on helposti mukanakulkeva pakkaus, tottakai tuo aika on aivan parasta (jollei lapsi ole sairas tai esim. koliikkitapaus), olet vielä synnytyksen hormonihuuruissakin. Mutta kun ei se ole ikuisesti se vauva, vaan siitä tulee lapsi, joka ei kuljekaan enää paketissa, vaan haluaa nähdä ja tehdä kaikkea ja tarvitsee aivan koko ajan huomiota. Niin sitten kun siinä on vielä toinen vauva, mahdollisesti koliikkivauva tai muuten vain koko ajan tissillä oleva, niin se ei ole enää yhtään sama asia.

Kyllä varmasti tosi moni tekisi vauvoja ihan putkeen vaikka kuinka monta jos ne olisivat yhtä helppohoitoisia kuin ensimmäiset kuukaudet (mitkä teillä on nyt vasta menossa) esikoisen kanssa, mutta kun se vauva-aika ei vaan kestä ikuisesti. Useimmat tajuavat tämän ja välittävät lapsistaan sen verran että haluavat antaa heidän olla rauhassa vauvoja vähän aikaa ennen uuden sisaruksen tuloa. Lue nämä kommentit vuoden tai kahden kuluttua, niin ymmärrät ehkä.

[/quote]

Tämä kirjoittaja puhuu toden sanoja! On olemassa hyvin yleinen ilmiö nimeltään "hormonaalinen vauvakuume". Se puhkeaa heti synnytyksen jälkeen ja kestää suunnilleen siihen asti, kun esikoisvauva on kolme-neljä kuukautta. Naisen keho on valtavassa hormonimyrskyssä ja tänä aikana ei pitäisi koskaan tehdä yhtäkään loppuelämään vaikuttavaa päätöstä. Nainen kokee vauvakuumeen, koska syntynyt vauva on ihana, pieni tuhiseva mytty, joka lähinnä syö ja nukkuu. Tällaista söpöläistä on helppo himoita heti toista perään, mutta järkevä ihminen tajuaa, että symbioottinen pikkuvauvavaihe kestää sen kolmisen kuukautta. Ja jos tätä hormonikuohuista intuitiota on kyllin typerä ja impulsiivinen noudattamaan, voi pahimmillaan huomata vuoden päästä olevansa tilanteessa, jossa koheltava, juuri kävelemään oppinut pikkutaapero koettelee rajojaan ja uusi vauva huutaa sylissä, eikä kummallekaan jää riittävästi aikaa. Ja sitten sitä sysää sen vuosikkaan yökylään ja lopulta ylikansoitettuun lastentarhaan, että saisi edes hetken levätä. Joten älkää hyvän tähden noudattako sitä mahatunnetta! Ihminen on ihminen, koska hän pystyy tekemään rationaalisia päätöksiä ja olemaan toimimatta vain vaiston varassa. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 07:41"]Miksi mainitsit, että olette akateemisia?
[/quote]

Samaa mietin, mitä akateeminen tähän liittyy.

Meillä pojat 11kk ikäerolla. (nyt vanhempi 2v 1kk ja nuorempi 1v 2kk)

ja hyvin meillä on mennyt. Rankkaa? eipä oikeastaan. Mennään lasten ehdolla ja touhutaan paljon. Tietysti väliin mahtuu huonojakin päiviä. Ihan normaalia. Molemmat on vaipoilla vielä, vaikka isompi osaa kyllä käydä potalla. Eikä sekään oo mikään ongelma :D

Asenne kysymys, älä tee tästä itse liian vaikeaa. 

Ja kyllä meillä molemmat saa ihan yhtälailla huomiota. Ja rakkautta osotetaan joka päivä. Kumpikin saa tulla syliin ja viereen kun haluaa. 

Ja  minä en ainakaan koe olevani WT- porukkaa millään tavalla. 

Onnea, varmasti pärjäätte. En ymmärrä, miksi jonkun mielestä kaksi pientä lasta on jotenkin niin suuri haaste. Molemmille riittää varnasti aikaa ja rakkautta, jos vanhemmat niin tahtovat. Mulla on viisi lasta ja elämä on ihan rentoa. Pienin on 5kk. 

En ymmärrä miten esikoinen voi kärsiä siitä että saa siskon tai veljen? Eikö ole parempi että lapsella on kotonakin leikkikaveri eikä olisi yksin isossa maailmassa. Vaikka lapsella on vanhemmat niin se ei tuo sitä kaikkea turvallisuuden tunnetta mitä sisaruus tuo

Onnittelut! Itselläni on kokemusta 1, 2 ja 3 vuoden ikäeroista. Näin jälkeenpäin ajateltuna 1 v ikäero on ollut paras. Muista olla panikoimatta ja stressaamatta koska lapset aistivat sen. Positiivinen asenne ja rentous auttaa. Kannattaa unohtaa esikoisen omaan huoneeseen ja potalle opettamiset. Meillä meni tosi mukavasti kun esikoinen nukkui samassa huoneessa omassa pinnasängyssään. Esikoinen halusi pitää vaippaa siihen asti kun pienempi sisarus jätti vaipat pois 1.5 vuoden ikäisenä. Mielestäni suurin virhe tapahtuu siinä kun äiti alkaa vauvan synnyttyä pitämään isompaa sisarusta isona joten sillon helposti ilmaantuu mustasukkaisuutta yms. Nauti kahdesta vauvasta! Hommaa hyvät tuplarattaat joissa molemmilla omat tilat. Nuku aina silloin kun molemmat nukkuvat. Meillä sukulaiset ja mies kävi esim lenkillä esikoisen kanssa niin molemmat lapset sai huomiota. Ihmetystähän se herättää vastaantulevissa kun luullaan kaksosiksi :)

Esikoinen ei 10 kk iässä tai edes 1 v iässä kykene ajattelemaan sisarussuhteita tai tulevaisuuttaan. Niin pieni elää "tässä ja nyt". Vai oletko yrittänyt 10kk ikäiselle selittää lapsellesi jotain tuollaista? Että äiti ja isi tekaisi toisen vauvan, ettet oo isompana yksin... Onhan se tutkittu juttu, että alle 3 v ikäerolla on eniten mustasukkaisuutta jne. Ja eikö oo aika selviö? Lapset kilpailevat samanlaisesta huomiosta. Verrattuna tilanteeseen, että isompi esim. eskarissa ja on jo harrastuksia, kavereita jne. Meillä sisarukset on nauttineet leikeistä ja toistensa seurasta isommallakin ikäerolla. Mikään edellytys siis tuo pieni ikäero ei ole leikille, läheisille suhteille tms.

Esikoinen saattaa 10kk iässä olla vielä täysin kannettava tai sitten hirveä menijä, miten uskaltaa imettää?

Onnea tulevaan. Varmasti voi kaikki mennä hyvinkin ja paljon on teidtä vanhemmistakin kiinni, huomiota myös sille isommalle jne. Liian paljon näin niitä tapauksia (avoimessa päiväkodissa), joissa äidit olivat väsyneinä vauvan kanssa ja isompi (isommat) oli oman onnensa nojassa, vaikka oli vielä itsekin tosi pieni.

Meillä esikoinen oli vuoden, kun syntyivät kaksoset. Ja hyvin meni, kun piti rytmit ja päivän kuviot säännöllisinä. Itse olin pitkään kotona kaikkien kanssa(kaksoset 3v, esikoinen 4 v) ja viihdyin todella. Ihan maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle. Hyvin se ap menee ja onnea kovasti!