Lue keskustelun säännöt.
Toinen lapsi tulossa, 10 kk ikäeroa
18.08.2015 |
Olemme kolmikymmpinen, akateeminen aviopari. Ensimmäinen synnytys oli helppo ja siitä toipuminen nopeaa ja toinen vauva ilmoitti itsestaan nopeasti. Ensimmäisen kanssa arki lähti hyvin käyntiin. Mitä vinkkejä antaisitte nyt kun meillä on kohta kaksi alle 1-vuotiasta?
Kommentit (163)
Tärkein asia jonka voit lapselle antaa on sisarus. Kyllä tuo hyvin sujuu kuhan asennoituminen on kohdallaan, lähtee siitä et pari seuraavaa vuotta on lasten aikaa ja sit on taas aikaa omalle elämälle ja ei tietty vaadi itseltään liikoja vaan ottaa rennosti. Kotihommat voi odottaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun siskoillani on 11kk ikäeroa ja hyvin äiti oli niiden kanssa pärjännyt. Kertoi aikanaan että nahistelivat ja kiusasivat paljon toisiaan ja meno oli villiä mutta nyt vanhempina ovat kuin paita ja peppu. Molemmat olleet jo vuosikymmeniä työelämässäkin.t.ammattivalittaja
119: et kuule tiedäkään miten syvältä, etkä sitä millainen elämänkokemus sen on aiheuttanut. Mutta jos kysytään, niin vastaan jos on vastattavaa.
Haluan vielä korostaa että itse katsoin itku silmässä kateellisena synnytyssairaalaan menijöitä kun oma vauvani oli kolme päivää vanha. Mutta siinä on se hienoinen ero että eipä olisi tullut silti mieleenkään alkaa raskautumaan ainakaan ensimmäiseen vuoteen vauvan syntymästä. Koska vauvalla on oikeus olla vauva ja saada tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa. Aina edes raskaanaoleva äiti ei kaikkine vaivoineen sellaisen antamiseen kykene, puhumattakaan vastasynnyttäneestä, mahdollista koliikkivauvaa hoitavasta äidistä.
Ja mä kriiseilin siitä, että lapsille tulee ikäeroa vain 1v11kk :D
Onnea ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 21:40"]
119: et kuule tiedäkään miten syvältä, etkä sitä millainen elämänkokemus sen on aiheuttanut. Mutta jos kysytään, niin vastaan jos on vastattavaa. Haluan vielä korostaa että itse katsoin itku silmässä kateellisena synnytyssairaalaan menijöitä kun oma vauvani oli kolme päivää vanha. Mutta siinä on se hienoinen ero että eipä olisi tullut silti mieleenkään alkaa raskautumaan ainakaan ensimmäiseen vuoteen vauvan syntymästä. Koska vauvalla on oikeus olla vauva ja saada tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa. Aina edes raskaanaoleva äiti ei kaikkine vaivoineen sellaisen antamiseen kykene, puhumattakaan vastasynnyttäneestä, mahdollista koliikkivauvaa hoitavasta äidistä.
[/quote]
Omat valinnat ja omat lapset eivät ole paras mittari siihen että pystyisimme arvostelemaan toisten elämänvalintoja. En tiedä mitä elämänkokemusta sinulla on, sinä et tiedä mitä minulla on etkä myöskään tunne aloittajaa. Olisi parasta vain jokaisen päteä oman perheensä kanssa. Suomessa on ihme mollaamisen kulttuuri. Moni tässä ketjussa sanoikin että teet niin tai näin niin aina on väärin päin. M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea uudesta elämänalusta! Kuulostatte sellaiselta pariskunnalta, että pärjäätte. Minäkin pidän rytmin luomista ja ylläpitämistä tärkeänä. Vaikkei vauvalla vielä rytmiä olekaan, isomman lapsen rytmistä kannattaa pitää kiinni alusta alkaen. Ulkoilu on tärkeää myös. Tee kotityöt lasten kanssa, siinä sivussa ne hoituu, pikkuhiljaa vaikka keskeytyksiä tulee. Älä nipota siisteydestä. Perussiivous, pyykit ja tiskit. Siinä tärkeimmät. Suursiivoukset voi unohtaa muutamaksi vuodeksi.
En ymmärrä sitä, että kahden lapsen vaipoissa olemista pidetään rankkana. Eihän se vaipanvaihto nyt niin iso homma ole, ei edes kakkapyllyn pesu. Älä huolehdi siis pottailun aloittamisesta. Lapset oppii helposti ja nopeasti potalle, kun ovat siihen valmiita (2+ v).
Meillä 4 lasta alle viiteen vuoteen. Hyvin olemme jaksaneet. On siinä tekemistä ja paljon, mutta kun on hyvät rytmit, niin ehtii itsekin joka päivä levähtää (päiväuniaika + illalla). Ja koska olen ollut kotona esikoisesta asti, mielestäni lapset ovat saaneet huomiota ihan mukavasti vanhemmiltaan. Onni on sisarukset, joiden kanssa leikkiä ja oppia elämän perustaitoja, esim. jakamista. Mä ite arvostan sitä enemmän, että pienet lapset saa olla kotona ja saavat sisarusten kanssa leikkiä, kuin pitkät ikäerot ja työssä käyvä äiti. Mutta varmasti kaikessa on omat hyvät puolensa.
Vieläkään en kritisoi tässä muuta kuin sitä että vanhempien itsekkäiden ratkaisuiden takia esikoinen kärsii. Kärsii vaikka sanoisitte mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi muuta kuin tsempit toivottaa! Toivottavasti raskaus sujuu hyvin, vauva on terve ja hyvä nukkumaan. Itellä 10v7kk, 7v10kk ja 2v2kk ikäiset lapset. Kaikki olleet allergisia, reiluksivauvoja. Olen herännyt 5-10x yössä. Esikoinen on temperamentiltaan erittäin räiskyvä. Olin aivan loppu kun esikoisella oli uhma ja sitä pahensi sairastelu (allergiat ja reiluksi). Kakkonen syntyi sydänvikaisena, sairasti flunssaa jatkuvasti ja sai astmalääkkeet jo 5 kk iässä. Hänelle puhkesi allergiat, atooppinen iho ja lopulta korvatulehduskierre. Sairastelua kesti 4 v ikään. Esikoisen ehti samassa rytäkässä eskari-ikäiseksi. Miehen työkuviot muuttui ja teki 10-12 h työpäivää, asuimme kaukana suvusta eikä apukäsiä ollut. Muutimme takaisin lähemmäksi sukua myöhemmin. Kolmas olikin suolioireinen allergikko. Jokaisen kanssa olen joutunut imetysdietille lastenlääkärin ohjeilla. Kaikki ruoat oli tehtävä itse. Perheessä oli useampi erilainen ruokavalio siis. Ei yhtä yhteistä ruokaa kaikille. Tämä reilu 10 vuotta on opettanut realismia. Kaikki ei aina suju kuten kuvittelisi. Meidän kolmonen oppi kiipeilemään 9 kk iässä muuten! 10 kk käveli. Pian juoksi. En olisi pystynyt hoitamaan toista vauvaa samalla. En ainakaan imettämään. 1v3kk iässä kiipeilytaito oli sitä luokkaa että kiipesi liikuntasalin puolapuita kattoon :D Sohvan kaiteet, pianon pääliset jne oli tuttuja juttuja. Meidän kaikki kolme on hyvin erilaisia luonteeltaan.
125, Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että me "itsekkäät vanhemmat" emme itsekkyydestä käsin tee näitä ratkaisuja pienistä ikäeroista, vaan nimenomaan ajatellaan lapsiamme. Eli kärsiikö esikoinen siitä, että ei saa olla huomion keskipisteenä ainokaisena, vai siitä että ei ole kotona leikkikaveria ja joutuu päiväkotiin jo pienenä pitkiksi päiviksi? Näin karrikoidusti. Mun mielestä tässä ei ole yhtä oikeaa vastausta. Olin lapsena ja olen aikuisena hyvinkin iloinen siitä, että minulla on lähes samanikäiset sisarukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis refluksi ... Että nämä älypuhelimet on ihania
127 jatkaa. Ei sillä, että isot ikäerot ja päiväkotiin pienenä laittaminen liittyisivät toisiinsa, mutta elävässä elämässä niillä näyttää olevan korrelaatiota kovastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
127 jatkaa. Ei sillä, että isot ikäerot ja päiväkotiin pienenä laittaminen liittyisivät toisiinsa, mutta elävässä elämässä niillä näyttää olevan korrelaatiota kovastikin.
Herranjestas mitään pottailua... Meillä kaksi lasta, joista toinen oppi kuivaksi 3-vuotiaana ja kuopus n. 2,5-vuotiaana. Ihan on tarpeeksi tekemistä kahden alle 1-vuotiaan kanssa ilman pottatreenejäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä lue tätä linkkiä, tarkoitus ei ole nyt kritisoida sun lasten tulevaa ikäeroa vaan väittää vastaan näille kommentoijille jotka väittävät ettei ole olemassa mitään tutkimuksia jotka sanovat.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 22:03"]
Onnea uudesta elämänalusta! Kuulostatte sellaiselta pariskunnalta, että pärjäätte. Minäkin pidän rytmin luomista ja ylläpitämistä tärkeänä. Vaikkei vauvalla vielä rytmiä olekaan, isomman lapsen rytmistä kannattaa pitää kiinni alusta alkaen. Ulkoilu on tärkeää myös. Tee kotityöt lasten kanssa, siinä sivussa ne hoituu, pikkuhiljaa vaikka keskeytyksiä tulee. Älä nipota siisteydestä. Perussiivous, pyykit ja tiskit. Siinä tärkeimmät. Suursiivoukset voi unohtaa muutamaksi vuodeksi.
En ymmärrä sitä, että kahden lapsen vaipoissa olemista pidetään rankkana. Eihän se vaipanvaihto nyt niin iso homma ole, ei edes kakkapyllyn pesu. Älä huolehdi siis pottailun aloittamisesta. Lapset oppii helposti ja nopeasti potalle, kun ovat siihen valmiita (2+ v).
Meillä 4 lasta alle viiteen vuoteen. Hyvin olemme jaksaneet. On siinä tekemistä ja paljon, mutta kun on hyvät rytmit, niin ehtii itsekin joka päivä levähtää (päiväuniaika + illalla). Ja koska olen ollut kotona esikoisesta asti, mielestäni lapset ovat saaneet huomiota ihan mukavasti vanhemmiltaan. Onni on sisarukset, joiden kanssa leikkiä ja oppia elämän perustaitoja, esim. jakamista. Mä ite arvostan sitä enemmän, että pienet lapset saa olla kotona ja saavat sisarusten kanssa leikkiä, kuin pitkät ikäerot ja työssä käyvä äiti. Mutta varmasti kaikessa on omat hyvät puolensa.
[/quote]
AP tässä. Kiitos hyvistä neuvoista. Meillä on esikoisen ansiosta tullut aika säännöllinen elämänrytmi. Vauva nukkuu noin 12 tuntia yössä (herää yleensä kerran syömään) ja koko perhe saa kunnon yöunet - onneksi. Ehdimme molemmat harrastaa liikuntaa joko aamulla tai illalla ja vauvan kanssa pyrin ulkoilemaan 1 - 2 tuntia päivässä. Hankimme jo kaksosrattaat jotta voimme jatkaa ulkoilua myös jatkossa (jos kaikki menee hyvin) ja liikkuminen on noin yleensäkin helpompaa. Onneksi mies tykkää myös siivota ja meillä käy siivooja tekemässä viikkosiivouksen, pesee lattiat, silittää pyykit ja nuo asiat on jo valmiiksi pois päiväjärjestyksestä :)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 22:03"]
Onnea uudesta elämänalusta! Kuulostatte sellaiselta pariskunnalta, että pärjäätte. Minäkin pidän rytmin luomista ja ylläpitämistä tärkeänä. Vaikkei vauvalla vielä rytmiä olekaan, isomman lapsen rytmistä kannattaa pitää kiinni alusta alkaen. Ulkoilu on tärkeää myös. Tee kotityöt lasten kanssa, siinä sivussa ne hoituu, pikkuhiljaa vaikka keskeytyksiä tulee. Älä nipota siisteydestä. Perussiivous, pyykit ja tiskit. Siinä tärkeimmät. Suursiivoukset voi unohtaa muutamaksi vuodeksi.
En ymmärrä sitä, että kahden lapsen vaipoissa olemista pidetään rankkana. Eihän se vaipanvaihto nyt niin iso homma ole, ei edes kakkapyllyn pesu. Älä huolehdi siis pottailun aloittamisesta. Lapset oppii helposti ja nopeasti potalle, kun ovat siihen valmiita (2+ v).
Meillä 4 lasta alle viiteen vuoteen. Hyvin olemme jaksaneet. On siinä tekemistä ja paljon, mutta kun on hyvät rytmit, niin ehtii itsekin joka päivä levähtää (päiväuniaika + illalla). Ja koska olen ollut kotona esikoisesta asti, mielestäni lapset ovat saaneet huomiota ihan mukavasti vanhemmiltaan. Onni on sisarukset, joiden kanssa leikkiä ja oppia elämän perustaitoja, esim. jakamista. Mä ite arvostan sitä enemmän, että pienet lapset saa olla kotona ja saavat sisarusten kanssa leikkiä, kuin pitkät ikäerot ja työssä käyvä äiti. Mutta varmasti kaikessa on omat hyvät puolensa.
[/quote]
AP tässä. Kiitos hyvistä neuvoista. Meillä on esikoisen ansiosta tullut aika säännöllinen elämänrytmi. Vauva nukkuu noin 12 tuntia yössä (herää yleensä kerran syömään) ja koko perhe saa kunnon yöunet - onneksi. Ehdimme molemmat harrastaa liikuntaa joko aamulla tai illalla ja vauvan kanssa pyrin ulkoilemaan 1 - 2 tuntia päivässä. Hankimme jo kaksosrattaat jotta voimme jatkaa ulkoilua myös jatkossa (jos kaikki menee hyvin) ja liikkuminen on noin yleensäkin helpompaa. Onneksi mies tykkää myös siivota ja meillä käy siivooja tekemässä viikkosiivouksen, pesee lattiat, silittää pyykit ja nuo asiat on jo valmiiksi pois päiväjärjestyksestä :)
Raskasta tulee olemaan. Kaksi ei mene siinä missä yksi.
Luokaa selvät päivärutiinit ja pitäkää niistä kiinni. Yrittäkää saada vauva menemään esikoisen aikataulujen mukaan. Näillä konsteilla meillä mentiin. Ikäeroa 1,5 vuotta. Meillä esim. nukkumaan menoaika oli aina sama klo 19. Siitä ei joustettu. Monesti vieraita tuli iltasella kylään ja jouduttiin sanomaan suoraan, että sori, meillä alkaa lasten nukutus. Huomenna uudestaan! Mentiin hyvissä ajoin itsekin nukkumaan niin jaksettiin päivät, mies töissä, minä lasten kanssa kotona. P.s. Meidän lapset ei vahingossakaan nukahtaneet yhtäaikaa päikkäreille.
Kuulostaa aika uskomattomalta että lääkäri kehottaa raskautumaan uudelleen jo kuukausi synnytyksen jälkeen.
Mutta ehkäpä teille akateemisille on erilaiset kropan kestämään raskaudet ja synnytykset.
Uskomattoman vastuutonta, itsekästä ja julmaa esikoista kohtaan. Ettekö osaa käyttää ehkäisyä? Siitä puhutaan jo peruskoulussa, ei tarvitse edes akateemisia opintoja kondomin käyttöön.
Hävetkää.