Toinen lapsi tulossa, 10 kk ikäeroa

Pitäisikö tähän nyt lohdutuksen sanana sanoa, että äitini oli vanhempi "irlantilaisista kaksosista", hänellä ja hänen siskollaan oli vähän yli 10 kuukauden ikäero, ja syntyivät vielä samana vuonna, eikä hän tästä traumatisoitunut? Toki kasvoi hyvin oma-aloitteiseksi ja päättäväiseksi ihmiseksi, tyypilliseksi pärjääjäksi. Mutta suhde tätiini oli aina erityisen läheinen, vaikka he olivat todella erilaisia ihmisiä. 

Isoäidilleni kyllä sitten kahden näin pienellä ikäerolla syntyneen lapsen, ja äitiä 1v 7 kk vanhemman isosiskon, hoitaminen oli niin rankkaa, että tädin syntymän jälkeen hankittiin paras saatavilla ollut ehkäisy, ja nuorin sisaruksista oli paljon muuta sarjaa nuorempi iltatähti. 

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:16"]Kylläpä on taas outoja kommentteja. Kuinka moni teistä kommentoisi ap:lle kasvokkain noin ilkeästi? 

Onnittelut ap! Kahden alle 1-vuotiaan kanssa on varmasti omat haasteensa, mutta varmasti pärjäätte. Meillä esikoisen ja toisen lapsen välillä on 1,5v. ja ihan hyvin meni (ovat jo aikuisia, siksi imperfekti). Kummastelen niitä arvioita, joiden mukaan ei ehdi huomioida kahta pientä. Miten niin ei ehdi? Eikös sitä juuri siksi jäädä äitiys- ja vanhempainvapaalle, että ehtii päätoimisesti huolehtia lapsista? 
[/quote]
Kiitos kannustuksesta. Jännitti edes tehdä aloitus kun olen vähän ujonpuoleinen. Kyllä moni varmasti arvostelee suoraan ja myös selän takana. Välillä tuntuu, ettei mikään ole hyvä; kun olimme lapsettomia niin jatkuvasti kyseltiin että missä vika kun ei jälkikasvua kuulu. Ensimmäisen jälkeen osa varoitteli toisesta, osa taas varoitteli ettei saa jättää lapsilukua vain yhteen. Ikinä ei ole hyvä. Mutta onneksi itse olemmme onnemme kukkuloilla raskaudesta! AP

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:22"]On tehty joo, mutta ei se sitä silti poista, ettei ole hyväksi lapselle. Tästä ollut tälläkin palstalla tutkimustuloksia. Ja Suomen kaltaisessa sivistyneessä maassa varsinkin akateemisten ihmisten ehkä olettaisi ymmärtävän sen.

Tottakai se esikoinen on se kärsijä. Nauttii vanhempiensa täydestä jakamattomasta huomiosta ja hups, yhtenä päivänä ei sitten enää nautikaan. Ja mitä vaativampi uusi vauva on, sitä vähemmän positiivista huomiota väsyneiltä vanhemmilta esikoinen saa. Juuri siinä iässä kun alkaa olla valtavan kiinnostunut kaikesta ympäröivästä ja haluaa tehdä ja nähdä koko ajan kaikkea. Ei kymmenkuinen vauva käsitä sellaista. Eivätkä näköjään monet aikuisetkaan.
[/quote]Höpöhöpö. Esikoinen on ainut, joka saa nauttia jakamattomasta huomiosta ylipäätään.

Ootko harkinnut tandemimetystä? Lähipiirissä tästä on kokemusta ja ne oli sitä mieltä että tandem oli ihan ehdoton juttu siinä tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:25"]Olemme kolmikymmpinen, akateeminen aviopari. Ensimmäinen synnytys oli helppo ja siitä toipuminen nopeaa ja toinen vauva ilmoitti itsestaan nopeasti. Ensimmäisen kanssa arki lähti hyvin käyntiin. Mitä vinkkejä antaisitte nyt kun meillä on kohta kaksi alle 1-vuotiasta?
[/quote]

Kyllähän te nyt tietysti pärjäätte, kun olette akateemisia.

Sarkasmia.

Etkö muuten akateemisena ole perehtynyt imetyksen suunnattomiin terveyshyötyihin? Jos olet tullut raskaaksi vauvasi ollessa 1kk, olet tuskin imettänyt lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:26"]Ootko harkinnut tandemimetystä? Lähipiirissä tästä on kokemusta ja ne oli sitä mieltä että tandem oli ihan ehdoton juttu siinä tilanteessa.
[/quote]
En ole edes kuullut tästä! :) Pitääpä kysyä lisää neuvolasta seuraavalla käynnillä. AP

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:25"]Olemme kolmikymmpinen, akateeminen aviopari. Ensimmäinen synnytys oli helppo ja siitä toipuminen nopeaa ja toinen vauva ilmoitti itsestaan nopeasti. Ensimmäisen kanssa arki lähti hyvin käyntiin. Mitä vinkkejä antaisitte nyt kun meillä on kohta kaksi alle 1-vuotiasta?
[/quote]

Kyllähän te nyt tietysti pärjäätte, kun olette akateemisia.

Sarkasmia.

Etkö muuten akateemisena ole perehtynyt imetyksen suunnattomiin terveyshyötyihin? Jos olet tullut raskaaksi vauvasi ollessa 1kk, olet tuskin imettänyt lainkaan.
[/quote]
Imetin kyllä ja imetän edelleen. Lääkäri totesi vain että eipä se imetys ole koskaan ollut 100% ehkäisykeino ja onnitteli, etenkin kun tiesi taustamme. AP

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:22"]

On tehty joo, mutta ei se sitä silti poista, ettei ole hyväksi lapselle. Tästä ollut tälläkin palstalla tutkimustuloksia. Ja Suomen kaltaisessa sivistyneessä maassa varsinkin akateemisten ihmisten ehkä olettaisi ymmärtävän sen.

Tottakai se esikoinen on se kärsijä. Nauttii vanhempiensa täydestä jakamattomasta huomiosta ja hups, yhtenä päivänä ei sitten enää nautikaan. Ja mitä vaativampi uusi vauva on, sitä vähemmän positiivista huomiota väsyneiltä vanhemmilta esikoinen saa. Juuri siinä iässä kun alkaa olla valtavan kiinnostunut kaikesta ympäröivästä ja haluaa tehdä ja nähdä koko ajan kaikkea. Ei kymmenkuinen vauva käsitä sellaista. Eivätkä näköjään monet aikuisetkaan.

[/quote]Höpö höpö. Tai jos kuitenkin laittaisit niitä tutkimustuloksia. Miksi vanhempien pitäisi olla niin kamalan väsyneitä? Keskimäärin vanhemmat pärjävät lastensa kanssa oikein mainiosti. Toki se oma itsekkyys pitää jättää sivuun.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:46"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:22"]

On tehty joo, mutta ei se sitä silti poista, ettei ole hyväksi lapselle. Tästä ollut tälläkin palstalla tutkimustuloksia. Ja Suomen kaltaisessa sivistyneessä maassa varsinkin akateemisten ihmisten ehkä olettaisi ymmärtävän sen.

Tottakai se esikoinen on se kärsijä. Nauttii vanhempiensa täydestä jakamattomasta huomiosta ja hups, yhtenä päivänä ei sitten enää nautikaan. Ja mitä vaativampi uusi vauva on, sitä vähemmän positiivista huomiota väsyneiltä vanhemmilta esikoinen saa. Juuri siinä iässä kun alkaa olla valtavan kiinnostunut kaikesta ympäröivästä ja haluaa tehdä ja nähdä koko ajan kaikkea. Ei kymmenkuinen vauva käsitä sellaista. Eivätkä näköjään monet aikuisetkaan.

[/quote]Höpö höpö. Tai jos kuitenkin laittaisit niitä tutkimustuloksia. Miksi vanhempien pitäisi olla niin kamalan väsyneitä? Keskimäärin vanhemmat pärjävät lastensa kanssa oikein mainiosti. Toki se oma itsekkyys pitää jättää sivuun.
[/quote]
Tämä on ihan totta! Olemmehan mekin toki hermoilleet ja valvoneet alussa, mutta vauvalla on nykyään tosi säännöllinen rytmi ja hän nukkuu hyvin yöt. Emme ole kumpikaan juuri sen väsyneempiä kuin ennen vauvaakaan. Lapsesta on vatavasti iloa joka päivä. AP

No meillä molemmat lapset ovat olleet pienestä asti hyväunisia, eikä pieni ikäero (1v.4 kk) ole tuntunut rankalta. Aikaa kahden pienen sylittelyyn oli yllin kyllin, ja esikoinenkin sai äidin (ja isän) huomiota taatusti tarpeeksi. Moni samaan aikaan esikoisen saanut palasi töihin ja lapsi laitettiin hoitoon. Akateemiset äidit harvemmin jäävät kotiin kolmeksi vuodeksi yhden lapsen kanssa.

Lapset ovat nyt jo kouluikäisiä, terveitä ja reippaita nuoria. Heillä on edelleen keskenään läheiset välit, on aina ollut. Meillä pieni ikäero on ollut erittäin hyvä ratkaisu. Ja taatusti lapset eivät siitä ole kärsineet, päin vastoin. Vertaisin lasten sisarussuhdetta lähipiirin kaksosiin.

Et vieläkään ymmärrä asian pointtia. Sinulla on VAUVA, joka on helposti mukanakulkeva pakkaus, tottakai tuo aika on aivan parasta (jollei lapsi ole sairas tai esim. koliikkitapaus), olet vielä synnytyksen hormonihuuruissakin. Mutta kun ei se ole ikuisesti se vauva, vaan siitä tulee lapsi, joka ei kuljekaan enää paketissa, vaan haluaa nähdä ja tehdä kaikkea ja tarvitsee aivan koko ajan huomiota. Niin sitten kun siinä on vielä toinen vauva, mahdollisesti koliikkivauva tai muuten vain koko ajan tissillä oleva, niin se ei ole enää yhtään sama asia.

Kyllä varmasti tosi moni tekisi vauvoja ihan putkeen vaikka kuinka monta jos ne olisivat yhtä helppohoitoisia kuin ensimmäiset kuukaudet (mitkä teillä on nyt vasta menossa) esikoisen kanssa, mutta kun se vauva-aika ei vaan kestä ikuisesti. Useimmat tajuavat tämän ja välittävät lapsistaan sen verran että haluavat antaa heidän olla rauhassa vauvoja vähän aikaa ennen uuden sisaruksen tuloa. Lue nämä kommentit vuoden tai kahden kuluttua, niin ymmärrät ehkä.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 00:18"]Et vieläkään ymmärrä asian pointtia. Sinulla on VAUVA, joka on helposti mukanakulkeva pakkaus, tottakai tuo aika on aivan parasta (jollei lapsi ole sairas tai esim. koliikkitapaus), olet vielä synnytyksen hormonihuuruissakin. Mutta kun ei se ole ikuisesti se vauva, vaan siitä tulee lapsi, joka ei kuljekaan enää paketissa, vaan haluaa nähdä ja tehdä kaikkea ja tarvitsee aivan koko ajan huomiota. Niin sitten kun siinä on vielä toinen vauva, mahdollisesti koliikkivauva tai muuten vain koko ajan tissillä oleva, niin se ei ole enää yhtään sama asia.

Kyllä varmasti tosi moni tekisi vauvoja ihan putkeen vaikka kuinka monta jos ne olisivat yhtä helppohoitoisia kuin ensimmäiset kuukaudet (mitkä teillä on nyt vasta menossa) esikoisen kanssa, mutta kun se vauva-aika ei vaan kestä ikuisesti. Useimmat tajuavat tämän ja välittävät lapsistaan sen verran että haluavat antaa heidän olla rauhassa vauvoja vähän aikaa ennen uuden sisaruksen tuloa. Lue nämä kommentit vuoden tai kahden kuluttua, niin ymmärrät ehkä.
[/quote]
Entä jos olet väärässä? Entä jos AP:lla meneekin oikein hyvin kahden pienen kanssa?

No voihan sillä mennä, mutta esikoinen siitä kärsii joka tapauksessa. Eivät minua vanhemmat kiinnosta vaan lapset/vauvat, jotka joutuvat kärsimään vanhempiensa tyhmistä ratkaisuista

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 00:23"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 00:18"]Et vieläkään ymmärrä asian pointtia. Sinulla on VAUVA, joka on helposti mukanakulkeva pakkaus, tottakai tuo aika on aivan parasta (jollei lapsi ole sairas tai esim. koliikkitapaus), olet vielä synnytyksen hormonihuuruissakin. Mutta kun ei se ole ikuisesti se vauva, vaan siitä tulee lapsi, joka ei kuljekaan enää paketissa, vaan haluaa nähdä ja tehdä kaikkea ja tarvitsee aivan koko ajan huomiota. Niin sitten kun siinä on vielä toinen vauva, mahdollisesti koliikkivauva tai muuten vain koko ajan tissillä oleva, niin se ei ole enää yhtään sama asia.

Kyllä varmasti tosi moni tekisi vauvoja ihan putkeen vaikka kuinka monta jos ne olisivat yhtä helppohoitoisia kuin ensimmäiset kuukaudet (mitkä teillä on nyt vasta menossa) esikoisen kanssa, mutta kun se vauva-aika ei vaan kestä ikuisesti. Useimmat tajuavat tämän ja välittävät lapsistaan sen verran että haluavat antaa heidän olla rauhassa vauvoja vähän aikaa ennen uuden sisaruksen tuloa. Lue nämä kommentit vuoden tai kahden kuluttua, niin ymmärrät ehkä.
[/quote]
Entä jos olet väärässä? Entä jos AP:lla meneekin oikein hyvin kahden pienen kanssa?
[/quote]
Se on mahdollista. Meillä kävi niin. Itse en kokenut lainkaan vaikeaksi kahden pienen huomioimista. Kuopus kulki ja söikin kantoliinassa, ja esikoinen sai ihan normaaliin ikäistensä tapaan puuhailla omiaanomiaan, toki valvottuna. Molemmilla lapsillamme on tosin aina ollut rauhallinen ja perusvarovainen temperamentti, eikä esikoinenkaan siis ollut mikään joka paikkaan kiipeilijä tai karkailija, jonka vieressä olisi pitänyt olla joka sekunti. Perhekerhossa ja leikkipuistossa käyntikin sujui hyvin, kuopus usein nukkui näiden aikana tai köllötteli kantoliinassa.

AP tässä. Jätän tämän nyt tähän koska aion myös nukkua tänä yönä. Kannustuksesta ja neuvoista kiitos! Arvostelijoille toivotan hyvää jatkoa ja närästyksetöntä elämää.
Itse nautimme mieheni kanssa näistä hetkistä ja odotamme ilolla tulevaa. Hyvää yötä kaikille! :)

Otan osaa ja toivotan voimia. Nanny vois olla hyvä hankinta teidän tilanteessa.

Anna huomiota sille esikoisellekin ilman, että vauva on koko ajan mukana. Äläkä jää synnärille päiviksi ilman että näet esikoisen ainakin kerran päivässä.

Alle kolmevuotias on vielä niin pieni, ettei pysty tajuamaan asioita järjellä vaan hänestä uuden vauvan tulo tuntuu samalta kuin sinusta tuntuisi jos miehesi toisi kotiin uuden naisen.

70-luvulla ja aiemmin näitä asioita ei vielä ymmärretty ja tutkimusten mukaan esikoisilla sairaalloinen mustasukkaisuus on paljon yleisempää kuin sisarussarjan muilla lapsilla.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 00:25"]No voihan sillä mennä, mutta esikoinen siitä kärsii joka tapauksessa. Eivät minua vanhemmat kiinnosta vaan lapset/vauvat, jotka joutuvat kärsimään vanhempiensa tyhmistä ratkaisuista
[/quote]
Minulla on itselläni 11 kk vanhempi veli, ja olen elänyt oikein onnellisen lapsuuden ja nuoruuden. Jos pienestä ikäerosta tai kaksosuudesta seuraisi aina jokin trauma, kyllä sen jotenkin pitäisi näkyä ja tuntua.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 00:37"]Anna huomiota sille esikoisellekin ilman, että vauva on koko ajan mukana. Äläkä jää synnärille päiviksi ilman että näet esikoisen ainakin kerran päivässä.

Alle kolmevuotias on vielä niin pieni, ettei pysty tajuamaan asioita järjellä vaan hänestä uuden vauvan tulo tuntuu samalta kuin sinusta tuntuisi jos miehesi toisi kotiin uuden naisen.

70-luvulla ja aiemmin näitä asioita ei vielä ymmärretty ja tutkimusten mukaan esikoisilla sairaalloinen mustasukkaisuus on paljon yleisempää kuin sisarussarjan muilla lapsilla.
[/quote]
Tutkimuksen mukaan sairaalloista mustasukkaisuutta esiintyy eniten tyttöesikoisilla, jotka saavat pikkusisaruksen n.3 vuoden ikäisinä. Näin luki ainakin Treen kaupungin neuvoloista lainatussa, lasten ikäeroa koskevassa materiaalissa, johon koottu tutkimustietoa.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 00:25"]No voihan sillä mennä, mutta esikoinen siitä kärsii joka tapauksessa. Eivät minua vanhemmat kiinnosta vaan lapset/vauvat, jotka joutuvat kärsimään vanhempiensa tyhmistä ratkaisuista
[/quote]
Minulla on itselläni 11 kk vanhempi veli, ja olen elänyt oikein onnellisen lapsuuden ja nuoruuden. Jos pienestä ikäerosta tai kaksosuudesta seuraisi aina jokin trauma, kyllä sen jotenkin pitäisi näkyä ja tuntua.

[/quote]
Täällä sama! Isoveljeen 1 v ja 3 kk ja pikkusiskoon 1 v ja 2 kk ikäeroa! Olimme ja olemme edelleen parhaat ystävät toisillemme eikä meistä kenestäkään tullut mustasukkaista mielipuolta :)