Lue keskustelun säännöt.
Ammatteja, joissa kirjallinen ilmaisu tärkeässä osassa
14.03.2022 |
Olen kirjoittanut ennenkin ammatinvalintamietteistäni ja epävarmuudestani, joka johtunee diagnooseistani (erityisesti laaja-alaiaista oppimisvaikeuksistani). Ehkä joitain ärsyttää valitukseni, mutta valittakoot.
Jotkut kommentoijat kuvittelisivat minut työssä, jossa tarvittaisiin kirjallista ilmaisua. Jopa kirjailijaa ehdotettu, mutta millä älynlahjoilla. Kirjailijat käsittääkseni ovat korkeasti koulutettuja, ja itse olen vain tällainen ravintola-alan koulutuksen käynyt ihminen, joka osaa vaihtelevasti tehdääkäytännön asiat. Haluan kuitenkin unohtaa ravintola-alan sen fyysisen raskauden takia, vaikka olen nyt kyennyt innostumaan jonkinlaisesta liikunnasta (jooga ja uinti). Silti painavien esineiden nostaminen on minulle hidaste, ja uskoisin tilanteen olevan vielä pahempi sairastuttuani Sjögrenin oireyhtymään, vaikka se vaikuttanee eniten silmiini.
Olisi kiva nyt tietää niitä esimerkkejä ammateista, joissa kirjallinen ilmaisu on hyödyksi, mutta sellainen, joka ei vaadi kuitenkaan huippuälykkyyttä. Ei peruskoulussa yksilöllistetyllä matematiikalla ja heikkolahjaisen (poliittisesti korrektit vetää herneen nenäänsä) papereilla pitkälle pötkitä. Varmaan toiveajattelua.
On minulla totta kai ollut päällisemmäisenä mielessä välinehuoltajan ammatti itsenäisen työnkuvan takia, ja kokisin tekeväni jotain hyödyllistä työtä. Yritän olla realisti ja tiedostaa, ettei älykkyyttä ole muuallekaan. Opiskeluun lähdöstä olen vain puun ja kuoren välissä, koska pelkään, että jos taustani tulee esiin, niin varmaan lennän oppilaitoksesta. Kärsin kyllä seuraukset, jos niin kävisi. Uskaltaisin vain kertoa yksilöllistetystä matematiikasta ja ehkä autismista tai ehkä enemmän sen piirteet, jota tosin muut ei ole huomanneet, vaikken edes maskaa saati ole ajatellut sellaista.
Voi että kun pitää olla näitä helvetin rajoitteita. Jos minulla olisi vain autismi tai matemaattinen oppimisvaikeus, uskaltaisin ehkä enemmän. Haluan elämältä enemmän, haluan oikeita töitä. Pysyn mieluummin työttömänä kuin menisin jonnekin leikkityöpajalle, joka olisi arvoalennus itselleni.
Kuitenkin olen kyennyt tekemään oikeita töitä ravintolassa kassatarjoilijana. Tosin pohjakassaa en koskaan laskenut, koska hieman pelotti muiden nähden laskea ja olisin suoriutunut siitä hitaasti, kun olisi pitänyt samaan aikaan palvella asiakkaita. Olen siis helvetin hidas ja aivan tyhmäkin, joten ei ihme kun en halua yleisöä näkemään harjoittelujani. Kuitenkin viimeisin kokemus pohjakassan laskemisesta on ollut ammattikoulun kahviosta, eikä tullut huomautuksia, että tietty summa puuttuu. En ole tuonut samoja ongelmia eteen töissäkään. Tuntuu, että pitäisi nopeasti oppia tällaiset asiat ja sen takia sitten olen vältellyt niitä. En ole uskaltanut pyytää tilaisuutta opetella itse ohjetta seuraten. Ehkä minua vieläkin pelottaa, että mitä minusta ajatellaan kun nollassa olevana teen muiden nähden jotain vierasta, vaikka muuten ok pärjäsin töissä.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkyyttä?
No, kaikki työt, jossa joutuu tekemään kirjallisia raportteja, niissä pitäisi olla kirjallista ilmaisua siinä mielessä, että valita sanansa.
Kirjallista ilmaisua, satuilua, no, sitäkin noissa hommissa on hyvä kyetä tekemään, etenkin jos kyseessä on oman nahkan eteen tehtävä kirjallinen raportti. Asiat pitää voida pystyä kääntämään jonkun muun niskaan.
Itse kirjoitan mieluummin faktapohjaisesti. Jotenkin ajatellut, että minun satuilut olisi naurettavia, koska tuskin niissä olisi mitään järkeä. Tuntuu, että koko maailma on naurannut minulle. Syystäkin olen mieluummin salamyhkäinen nainen, oli kyse mistä vaan.
Ehkä minun elämä tulee olemaan joissain ammatillisissa kuntoutuksissa, joissa ei mitään taikoja tehdä. Sanoinkin tänään ihan suoraan, että minua ei mihinkään avustaviin töihin tai kuntouttavaan puuhasteluun laiteta, koska se tekisi minusta hyödyttömän.
En halua olla veronmaksajien kauhu. Sen takia en alistunut eläkeläiseksi tai erityisammattikouluun, josta olisin varmaan valmistunut vain työpajalle puuhastelemaan, jonka yhteiskunta kustantaa. Haluan kustantaa itse oman elämäni. Välinehuoltajana (tai yrittäjänä) kokisin itseni hyödylliseksi.
Tänään kurkistin pitkästä aikaa vaikeasti hahmotushäiriöisen kampaajayrittäjän blogia, vaikkei siellä ole mitään julkaistu pitkiin aikoihin. Haikeana luin ja ajattelin haluavani hänen elämän. Hän sentään on saavuttanut "normaaliuden". Samoja tunteita on tullut myös Teemu Nikkasesta tai eräästä afasia-diagnoosin saaneesta puualan yrittäjästä lukiessa: rajoitteistaan huolimatta saavuttanut jotain, minä en. En halua olla kateellinen, vaan ylpeä toisen puolesta. Silti minusta puutuu yksi osa
- AP
Kirjallinen ilmaisukyky, taito valita sanansa, ymmärrys sanojen merkityksestä, oikeakielisyys, tai oikeakielisyyden laiminlyönti tyylilajina sekin toki mahdollista, selkeän tekstin tuottokyky, jne.
En lukenut aloitustekstiä kokonaisuudessaan... joten en tietysti ymmärrä, mitä aloittaja ajoi takaa kysymyksillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkyyttä?
No, kaikki työt, jossa joutuu tekemään kirjallisia raportteja, niissä pitäisi olla kirjallista ilmaisua siinä mielessä, että valita sanansa.
Kirjallista ilmaisua, satuilua, no, sitäkin noissa hommissa on hyvä kyetä tekemään, etenkin jos kyseessä on oman nahkan eteen tehtävä kirjallinen raportti. Asiat pitää voida pystyä kääntämään jonkun muun niskaan.
Itse kirjoitan mieluummin faktapohjaisesti. Jotenkin ajatellut, että minun satuilut olisi naurettavia, koska tuskin niissä olisi mitään järkeä. Tuntuu, että koko maailma on naurannut minulle. Syystäkin olen mieluummin salamyhkäinen nainen, oli kyse mistä vaan.
Ehkä minun elämä tulee olemaan joissain ammatillisissa kuntoutuksissa, joissa ei mitään taikoja tehdä. Sanoinkin tänään ihan suoraan, että minua ei mihinkään avustaviin töihin tai kuntouttavaan puuhasteluun laiteta, koska se tekisi minusta hyödyttömän.
En halua olla veronmaksajien kauhu. Sen takia en alistunut eläkeläiseksi tai erityisammattikouluun, josta olisin varmaan valmistunut vain työpajalle puuhastelemaan, jonka yhteiskunta kustantaa. Haluan kustantaa itse oman elämäni. Välinehuoltajana (tai yrittäjänä) kokisin itseni hyödylliseksi.
Tänään kurkistin pitkästä aikaa vaikeasti hahmotushäiriöisen kampaajayrittäjän blogia, vaikkei siellä ole mitään julkaistu pitkiin aikoihin. Haikeana luin ja ajattelin haluavani hänen elämän. Hän sentään on saavuttanut "normaaliuden". Samoja tunteita on tullut myös Teemu Nikkasesta tai eräästä afasia-diagnoosin saaneesta puualan yrittäjästä lukiessa: rajoitteistaan huolimatta saavuttanut jotain, minä en. En halua olla kateellinen, vaan ylpeä toisen puolesta. Silti minusta puutuu yksi osa
- AP
Kirjallinen ilmaisukyky, taito valita sanansa, ymmärrys sanojen merkityksestä, oikeakielisyys, tai oikeakielisyyden laiminlyönti tyylilajina sekin toki mahdollista, selkeän tekstin tuottokyky, jne.
En lukenut aloitustekstiä kokonaisuudessaan... joten en tietysti ymmärrä, mitä aloittaja ajoi takaa kysymyksillään.
Diagnoosini laaja-alaisista oppimisvaikeuksista on rajoittava, koska se selvällä suomella kääntyy matalaksi älykkyydeksi. En voi koskaan tehdä mieleisiä töitä. Tiedän, ettei kaikki muutkaan tee, mutta minulle on niin paljon rajoitteita. Kehoitin jopa kuntoutusohjaajakin googlettamaan sanan "heikkolahjaisuus", jotta tajuaisi sen olevan vanha termi laaja-alaisille oppimisvaikeuksille. Kriittiseen sävyyn kommentoin, että tämä poliittisen korrektiuden aikakausi on pelkkä syöpä, joka vain sensuroi ja kieltää todellisuuden.
Oli varmaan virhe hakea sinne kuntoutukseen ja saan varmaan ikuisesti vammaisen leiman. Jo koulussakin minua haukuttiin sellaiseksi, vammaisen näköiseksi ja kuuloiseksi ja olen saanut kuulla, ettei minulla ole aivoja. No, niitä minulla ei tosiaan ole. Aivoni ovat varmaan identtiset Homer Simpsonin kanssa, yhtä tyhmiä ja laiskoja ollaan.
Olen kuitenkin pärjännyt ok oikealla työpaikalla, vaikken ole uskaltanut kaikkea kokeilla pelätessäni osaamattomuuttani. Vain itsekseni uskallan olla osaamaton ja kritisoida, että miten toimisin jatkossa. Olen tehnyt itse CV:ni kaiken varuilta ja tiedän, miten töitä haetaan. En halua koskaan olla töissä se "erityinen" , koska varmasti minulle puhuttaisiin silloin kuin lapselle. Siinäkin se syy, miksi kielsin 19-vuotiaana kehitysvammapoliklinikkaa laittamasta terveyskeskukselle eteenpäin minua koskevia tietoja. Ja nyt ne tiedot on siellä terveyskeskuksen rekisterissä ja tuntui niin pahalta lukea, että oikein työkyvyttömyyseläkeläistäkin minusta on yritetty tehdä kysymättä minulta mitään. Tuntui muutenkin, että ne yritti tunkea minua tiettyyn muottiin.
- AP
Itse kirjoitan mieluummin faktapohjaisesti. Jotenkin ajatellut, että minun satuilut olisi naurettavia, koska tuskin niissä olisi mitään järkeä. Tuntuu, että koko maailma on naurannut minulle. Syystäkin olen mieluummin salamyhkäinen nainen, oli kyse mistä vaan.
Ehkä minun elämä tulee olemaan joissain ammatillisissa kuntoutuksissa, joissa ei mitään taikoja tehdä. Sanoinkin tänään ihan suoraan, että minua ei mihinkään avustaviin töihin tai kuntouttavaan puuhasteluun laiteta, koska se tekisi minusta hyödyttömän.
En halua olla veronmaksajien kauhu. Sen takia en alistunut eläkeläiseksi tai erityisammattikouluun, josta olisin varmaan valmistunut vain työpajalle puuhastelemaan, jonka yhteiskunta kustantaa. Haluan kustantaa itse oman elämäni. Välinehuoltajana (tai yrittäjänä) kokisin itseni hyödylliseksi.
Tänään kurkistin pitkästä aikaa vaikeasti hahmotushäiriöisen kampaajayrittäjän blogia, vaikkei siellä ole mitään julkaistu pitkiin aikoihin. Haikeana luin ja ajattelin haluavani hänen elämän. Hän sentään on saavuttanut "normaaliuden". Samoja tunteita on tullut myös Teemu Nikkasesta tai eräästä afasia-diagnoosin saaneesta puualan yrittäjästä lukiessa: rajoitteistaan huolimatta saavuttanut jotain, minä en. En halua olla kateellinen, vaan ylpeä toisen puolesta. Silti minusta puutuu yksi osa
- AP