Lue keskustelun säännöt.
Ammatteja, joissa kirjallinen ilmaisu tärkeässä osassa
14.03.2022 |
Olen kirjoittanut ennenkin ammatinvalintamietteistäni ja epävarmuudestani, joka johtunee diagnooseistani (erityisesti laaja-alaiaista oppimisvaikeuksistani). Ehkä joitain ärsyttää valitukseni, mutta valittakoot.
Jotkut kommentoijat kuvittelisivat minut työssä, jossa tarvittaisiin kirjallista ilmaisua. Jopa kirjailijaa ehdotettu, mutta millä älynlahjoilla. Kirjailijat käsittääkseni ovat korkeasti koulutettuja, ja itse olen vain tällainen ravintola-alan koulutuksen käynyt ihminen, joka osaa vaihtelevasti tehdääkäytännön asiat. Haluan kuitenkin unohtaa ravintola-alan sen fyysisen raskauden takia, vaikka olen nyt kyennyt innostumaan jonkinlaisesta liikunnasta (jooga ja uinti). Silti painavien esineiden nostaminen on minulle hidaste, ja uskoisin tilanteen olevan vielä pahempi sairastuttuani Sjögrenin oireyhtymään, vaikka se vaikuttanee eniten silmiini.
Olisi kiva nyt tietää niitä esimerkkejä ammateista, joissa kirjallinen ilmaisu on hyödyksi, mutta sellainen, joka ei vaadi kuitenkaan huippuälykkyyttä. Ei peruskoulussa yksilöllistetyllä matematiikalla ja heikkolahjaisen (poliittisesti korrektit vetää herneen nenäänsä) papereilla pitkälle pötkitä. Varmaan toiveajattelua.
On minulla totta kai ollut päällisemmäisenä mielessä välinehuoltajan ammatti itsenäisen työnkuvan takia, ja kokisin tekeväni jotain hyödyllistä työtä. Yritän olla realisti ja tiedostaa, ettei älykkyyttä ole muuallekaan. Opiskeluun lähdöstä olen vain puun ja kuoren välissä, koska pelkään, että jos taustani tulee esiin, niin varmaan lennän oppilaitoksesta. Kärsin kyllä seuraukset, jos niin kävisi. Uskaltaisin vain kertoa yksilöllistetystä matematiikasta ja ehkä autismista tai ehkä enemmän sen piirteet, jota tosin muut ei ole huomanneet, vaikken edes maskaa saati ole ajatellut sellaista.
Voi että kun pitää olla näitä helvetin rajoitteita. Jos minulla olisi vain autismi tai matemaattinen oppimisvaikeus, uskaltaisin ehkä enemmän. Haluan elämältä enemmän, haluan oikeita töitä. Pysyn mieluummin työttömänä kuin menisin jonnekin leikkityöpajalle, joka olisi arvoalennus itselleni.
Kuitenkin olen kyennyt tekemään oikeita töitä ravintolassa kassatarjoilijana. Tosin pohjakassaa en koskaan laskenut, koska hieman pelotti muiden nähden laskea ja olisin suoriutunut siitä hitaasti, kun olisi pitänyt samaan aikaan palvella asiakkaita. Olen siis helvetin hidas ja aivan tyhmäkin, joten ei ihme kun en halua yleisöä näkemään harjoittelujani. Kuitenkin viimeisin kokemus pohjakassan laskemisesta on ollut ammattikoulun kahviosta, eikä tullut huomautuksia, että tietty summa puuttuu. En ole tuonut samoja ongelmia eteen töissäkään. Tuntuu, että pitäisi nopeasti oppia tällaiset asiat ja sen takia sitten olen vältellyt niitä. En ole uskaltanut pyytää tilaisuutta opetella itse ohjetta seuraten. Ehkä minua vieläkin pelottaa, että mitä minusta ajatellaan kun nollassa olevana teen muiden nähden jotain vierasta, vaikka muuten ok pärjäsin töissä.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiarvo oli 7,5 päästyäni yläasteelta. Ilman yksilöllistämisiä selvisin 6:sta 7:aan, hyvällä tuurilla sain 8:an, mutta harvinaisia nekin. Tosiaan olin yläasteella osittain pienessä ryhmässä.
- AP
Tämä väite paljastaa, että ap:llä ei ole laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, eikä hän edes tiedä sellaisista mitään. Ihan pelkkä provo ja sellaisena asiantuntematon - mutta niinhän ne yleensä ovat.
Ja kyllä se diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet näkyy OmaKannassakin. Sama juttu lääkärinlausunnossakin, jonka kuntoutusohjaaja luki. Jotenkin alkoi surettamaan pitkästä aikaa. Tämä tunne tuli esiin ollessani ulkona kahvia juomassa. En voi koskaan tehdä sellaisia töitä, mitä haluaisin. En uskalla edes haaveillakaan. Olikohan virhe hakeutua ammatilliseen kuntoutukseen...
Kuntoutusohjaajankin oli vaikeaa ymmärtää tätä, vaikka kaunistelematta puhuin tyhmyydestä. Miten ammattilaiset ei voi tajuta, että laaja-alaiset oppimisvaikeudet on sama asia kuin heikkolahjaisuus-diagnoosi. Syystäkin ymmärrän enemmän minua vanhempia ihmisiä, joita kohtaan minulla on myös kunnioitus.
Mikä tekee matalasta älykkyydestä tabun? Tyhmyys on ominaisuus kuten ihonväri. Jos olisin sellainen iloinen down-henkilö, saisin matalan älykkyyteni anteeksi ja olisin varmaan sosiaalisempi. Tiedän, mikä stereotypia. Kukaan tosin töissä ei ole huomannut heikkolahjaisuuttani ja parhaani mukaan koitan vaikuttaa normaalilta. Kukaan ei edes autismistakaan kysy. Töissä olen aina ollut se, joka mieluummin keskittyy työn tekoon kuin juttelisi tai juoruaisi samaan aikaan muiden kanssa. Olen ollut myös omistautunut työlle ja tulen sitä jatkossa olemaan puutteista huolimatta.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin joku tulee ehdottamaan Ylen toimittajaa, voin sanoa, että toimittajilta vaaditaan laajaa yleissivistystä ja Ylelle on todella vaikeaa päästä töihin edes koulutettuna ja kokeneena. Säästäkää siis "hauskat" vitsinne.
Jostain syystä pornotähti kuitenkin kelpasi Ylen toimittajaksi?
Mahtoko tarjota muikeaa lettua?
Tove Janssonkin sai vapautuksen algebrasta, eikä pitänyt itseään kirjailijana vaan kuvataiteilijana.
Jos nyt kuitenkin yrittäisit lukea yhden kirjan, Naoki Higashidan Miksi minä hypin. Ko. kirjan on kirjoittanut siis autisti 13-vuotiaana. Ei kirjailijaksi ryhtymiseen koulutuksia tarvita, aloita vaikka havaintojen kirjoittamisesta, odotellessa varsinaisen teoksen aiheen kehittymistä. Kirja, tv-sarjan tai elokuvan käsikirjoitus, novelleja. Aina ei tarvita mielikuvitusta, hyvän tarinan saa oikean elämän havannoista ja niistä yhdistelemällä saa omanlaisen kokonaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Tove Janssonkin sai vapautuksen algebrasta, eikä pitänyt itseään kirjailijana vaan kuvataiteilijana.
Jos nyt kuitenkin yrittäisit lukea yhden kirjan, Naoki Higashidan Miksi minä hypin. Ko. kirjan on kirjoittanut siis autisti 13-vuotiaana. Ei kirjailijaksi ryhtymiseen koulutuksia tarvita, aloita vaikka havaintojen kirjoittamisesta, odotellessa varsinaisen teoksen aiheen kehittymistä. Kirja, tv-sarjan tai elokuvan käsikirjoitus, novelleja. Aina ei tarvita mielikuvitusta, hyvän tarinan saa oikean elämän havannoista ja niistä yhdistelemällä saa omanlaisen kokonaisuuden.
Olen ala-asteikäisestä saakka luullut, ettei kenellekään julkimolla tai taitelijalla ole mitään diagnooseja saati jollain liikemiehellä. Ja olin väärässä. Olen lukenut myös lukihäiriöisistä yrittäjistä ja jopa vaikeasti hahmotushäiriöisestä kampaajayrittäjästä.
Itsekin aikoinaan haaveilin yrittäjyydestä halutessani olla "itsevaltias", koska se on toiminut suojaavana tekijänä sosiaalisten tilanteiden pelkoa sekä kiusaamispelkoa vastaan. Parempi unohtaa koko homma, jos se on vaan numeroiden pyörittämistä.
Tuo haave alkoi suorittaessani kahvilapalvelut-valinnaista. Se oli ensin pintapuolista, mutta myöhemmin ajattelin, miten erottautua. Ajattelin, että minä uhmaisin virallisia ravitsemussuosituksia rasvattomine tuotteineen ja transrasvoineen. Toki koulujen keittiöt noudattaa tuota suositusta, joka on tehnyt ihmisistä vain entistä sairaampia. Itseäni todellakin säälittää, millaista ruuaksi kelpaamatonta ruokaa syötetään lapsille ja vanhujsille. En ihmettele, miksi erilaiset sairaudet lisääntyvät.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Tove Janssonkin sai vapautuksen algebrasta, eikä pitänyt itseään kirjailijana vaan kuvataiteilijana.
Jos nyt kuitenkin yrittäisit lukea yhden kirjan, Naoki Higashidan Miksi minä hypin. Ko. kirjan on kirjoittanut siis autisti 13-vuotiaana. Ei kirjailijaksi ryhtymiseen koulutuksia tarvita, aloita vaikka havaintojen kirjoittamisesta, odotellessa varsinaisen teoksen aiheen kehittymistä. Kirja, tv-sarjan tai elokuvan käsikirjoitus, novelleja. Aina ei tarvita mielikuvitusta, hyvän tarinan saa oikean elämän havannoista ja niistä yhdistelemällä saa omanlaisen kokonaisuuden.
Ajat olivat Tove Janssonin aikaan erilaiset. Jos yrittäisin lukiota, niin varmasti matematiikkaa olisi enemmän tai vähemmän. Olisinpa syntynyt aikakaudelle, jolloin oli itseoppijoitakin.
Enkä ole hyvä englannissa. Olin siinä kutosen oppilas. Olen vain sisäistänyt kielioppisääntöjä kuten "There are...", kestopreesenssit ja tällaiset. Luettuna voin ymmärtää, mutten osaisi itse puhua pelätessäni sanajärjestyksen sekoittumista. Silti opettelen englannin alkeita kansalaisopistolla, jotta selviäisi edes asiakaspalvelusta ulkomaalaisten asiakkaiden osalta. Siinäkin saa miettiä, mitä sanoa.
Ja tuskin minulla olisi luovuutta. En vain yläastelaisena pystynyt mitenkään keksimään tyhjästä jotain saati uskaltanut, koska olisin pelännyt lukea sitä muiden kuullen. Omille jutuille olisi varmaan naurettu. Sen sijaan taas faktapohjainen teksti oli helpompaa. Äidinkieli oli kuitenkin 8 aktiivisuuden takia. Kokeista joo toki tuli normaalia kahdeksaa. Anni Polvaa käsittelevästä kirjailijakansiosta sain 8-.
Peruskoulussa olin hyvä piirtäjä, minkä takia sain kuvataiteesta ysin. Sain siitä hyviä arvosteluja milloin opettajilta, milloin äidiltä ja milloin psykologilta. Sekin sitten väheni kahdeksannella luokalla ja lopulta ammattikoulussa. Eikä pää enää keksisi mitään, jos ideani olisivat niin typeriä ja ei kädetkään enää varmaan osaa.
Haaveilin ala-asteikäisenä olevani näyttelijä käydessäni näytelmäkerhoa. Sama haave oli vielä yläasteella, ja otin valinnaiseksi ilmaisutaidon. Koulun ulkopuolella en kartuttanut tätä taitoa. Eikä kukaan minulle puhunut realiatisesti asioista, ja yllätys, että näyttelijätkin käyneet lukiota ja korkeakoulua. Minulle mukavan harrastuksen lisäksi näytteleminen oli pako todellisuudesta, astua jonkun toisen saappaisiin. Pitkään halunnut olla joku toinen, koska omana itsenäni olen tyhmempi ja huonompi.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat lievempiä rajoitteita kuin lievä keva. Diagnoosit tarkoittaa vaan sitä että olet oikeutettu tukeen opinnoissasi. Se voi tarkoittaa esim. matematiikassa erityisopettajan apua tai jotain helpotuksia. Se ei tarkota sitä, ettet ois fiksu ja pärjäävä,vaan sitä että tarviit tulea jotta voit oppia parhaiten. Musta kuulostaa että hyötyisit esim. Ammatinvalintapsykologista, tai jos se ei nappaa, miten ois Nuotti-valmennus? Tai kelan kuntoutusta oppimisvaikeuksiin? Sen avulla saisit ehkä enemmän käsitystä niistä omista vahvuuksistasi ja voisit päästä oikeille urille.
Kaino2022 kirjoitti:
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat lievempiä rajoitteita kuin lievä keva. Diagnoosit tarkoittaa vaan sitä että olet oikeutettu tukeen opinnoissasi. Se voi tarkoittaa esim. matematiikassa erityisopettajan apua tai jotain helpotuksia. Se ei tarkota sitä, ettet ois fiksu ja pärjäävä,vaan sitä että tarviit tulea jotta voit oppia parhaiten. Musta kuulostaa että hyötyisit esim. Ammatinvalintapsykologista, tai jos se ei nappaa, miten ois Nuotti-valmennus? Tai kelan kuntoutusta oppimisvaikeuksiin? Sen avulla saisit ehkä enemmän käsitystä niistä omista vahvuuksistasi ja voisit päästä oikeille urille.
Paskapuhetta. Onko sinun mielestä Hjallis Harkimolla tai Ruotsin kuninkaalla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia? No ei, he ovat lukihäiriöisiä eli heillä on kapea-alainen vaikeus, mutta silti ovat minua älykkäämpiä.
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka korvaa entisen heikkolahjaisuus-termin, on käytännössä vammaisuutta. Henkilön älykkyys asettuu lievästi kehitysvammaisen ja normaalin rajamaille. Ei kyse ole siitä, että vain matematiikka on vaikeaa. Mieluummin olisin kehitysvammainen, koska en välttämättä silloin tiedostaisi tyhmyyttäni ja sen tuomia rajoituksia.
Olen käynyt ammatinvalintapsykokogilla, joka väläytti datanomia ja logistiikka-alaa. Luulin ensin, että datanomit korjaa tietokoneita ja sanoin, että ei riitä, että osaa naputella tietokonetta. Ammatinvalintapsykologi avasi enemmän väärinkäaitystäni ja puhui esim. koodaajista. Totesin myöhemmin, että heistäkin lienee ylitarjontaa, joten miettisin tarkkaan asiaa. Työllistymisnäkemistä hakenut itse tietoa.
Logistiikastakin luulin, että siinä tarvitaan ajokorttia, enkä voi varmaan kuivasilmäisyyden takia ajaa korttia. Haaveilin jopa laserleikkauksesta ja minua jopa ahdisti se, että joudun aina käyttämään silmälaseja kokiessani niiden olevan sopimattomat siroon olemukseeni. Logistiikka-alasta ammatinvalintapsykologi ehdotti trukinkuljettajaa, josta sitten hain tietoa netin kautta. Itse asiassa kävin jopa tutustumassa läheiseen ammattikouluun.
Minulla on tosiaan vaihtoehtoina välinehuolto ja logistiikka-ala. Miesvaltaista alaa olen pitänyt myös vaihtoehtona ajatellessani, että varmaan viihtyisin paremmin siellä ja kokisin, että voisin tehdä asiat omalla tavallani. Miesten kanssa on helpompaa jutella kuin naisten ja viihdyn enemmän miesten kanssa. Ravintola-alalla (jossa toki sukupuolijakauma fifty-fifty) olen kokenut, että tapojani on oudoksuttu, sillä en kyennyt kantamaan kolmatta kautasta käsivarteni päällä. Se oli niin fyysisesti raskasta. Se toi juuri minulle traumoja ja jopa ajatuksen olla enempää opiskelematta.
Tuli sitä joskus haaveiltua ekokosmetologin ammatista kiinnostuttuani luonnonkosmetiikan käytöstä. Sitten aloin epävarmana miettiä, että osaisinko nyppiä asiakkaan kulmia, kun omianikaan osaa mikä ihan tyypillistä meille suomalaisnaisille. Ammattilainen senkin hoitaa, jotta näytän edes ihmiseltä.
Ai niin, olihan minulla toinen haave. Työ vammaistyössä. Yritin sitten opiskella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi, mutta sosiaaliset vaikeuteni tuli ilmi. Kiinnostuin erilaisista tuen tarpeista. Ensimmäinen harjoitteluni tapahtui tosin ihan muualla. Kirjallinen näyttösuunnitelma sai hyvät arviot, ja käytin omalla ajalla asioiden kertaamiseen kaksi tuntia päivässä ja kävin pala kerrallaan läpi asioita varmistaakseeni sen, että ymmärsin oppimani asiat. Pelkäsin vähäisten opetuspäivien takia, että ei jäänyt mitään mieleen.
Ihan tuon keskeyttämisen takia olen entistä epävarmempi. Mitä jos taustani taas paljastuvat ja päädyn taas jollekin koulupsykologille. Näköjään hallitsen ammattikoulussa teorian, mutten käytäntöä tai sitten teen sen omasta mielestäni kömpelösti. Mitään vaaratilanteita en sentään päästä syntymään.
En kuitenkaan koskaan suostu mihinkään erityisammattikouluun, jonkalaisesta olisin varmasti valmistunut vain pöytien pyyhkijäksi ravintolaan kassatarjoilijan sijaan ja mahdollisesti ilmaiseksi työvoimaksi. En ole edes kenellekään työtoverille kertonut mitään taustoistani, ja töitä hakiessa en varmastikaan kerro, koska uskoisin kohtelun muuttuvan erilaiseksi.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaino2022 kirjoitti:
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat lievempiä rajoitteita kuin lievä keva. Diagnoosit tarkoittaa vaan sitä että olet oikeutettu tukeen opinnoissasi. Se voi tarkoittaa esim. matematiikassa erityisopettajan apua tai jotain helpotuksia. Se ei tarkota sitä, ettet ois fiksu ja pärjäävä,vaan sitä että tarviit tulea jotta voit oppia parhaiten. Musta kuulostaa että hyötyisit esim. Ammatinvalintapsykologista, tai jos se ei nappaa, miten ois Nuotti-valmennus? Tai kelan kuntoutusta oppimisvaikeuksiin? Sen avulla saisit ehkä enemmän käsitystä niistä omista vahvuuksistasi ja voisit päästä oikeille urille.
Haloo, ota selvää edes perusasioista. Ei näytä sulla olevan tietoa mitä laaja-alaiset oppimisvaikeudet käytännössä ovat. Se on yhtä kuin tyhmyys mutta vaikeaa sitä on jopa ammattilaistenkin tajuta kiertoilmaisujen takia.
Vierailija kirjoitti:
Kaino2022 kirjoitti:
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat lievempiä rajoitteita kuin lievä keva. Diagnoosit tarkoittaa vaan sitä että olet oikeutettu tukeen opinnoissasi. Se voi tarkoittaa esim. matematiikassa erityisopettajan apua tai jotain helpotuksia. Se ei tarkota sitä, ettet ois fiksu ja pärjäävä,vaan sitä että tarviit tulea jotta voit oppia parhaiten. Musta kuulostaa että hyötyisit esim. Ammatinvalintapsykologista, tai jos se ei nappaa, miten ois Nuotti-valmennus? Tai kelan kuntoutusta oppimisvaikeuksiin? Sen avulla saisit ehkä enemmän käsitystä niistä omista vahvuuksistasi ja voisit päästä oikeille urille.
Haloo, ota selvää edes perusasioista. Ei näytä sulla olevan tietoa mitä laaja-alaiset oppimisvaikeudet käytännössä ovat. Se on yhtä kuin tyhmyys mutta vaikeaa sitä on jopa ammattilaistenkin tajuta kiertoilmaisujen takia.
Yläkoulun opettajana toimineena todellakin sanon, että matala älykkyys on nykyään tabu. Asianomaisillekaan asia ei aukea helposti. Pisti vain hymyilyttämään lukiessa: "Prosessointinopeus erittäin heikkoa". Ikävä asia kauniisti ilmaistuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja, toimittaja, juristi, kääntäjä, kirjailija
Vierailija kirjoitti:
Opettaja, toimittaja, juristi, kääntäjä, kirjailija
Huomasitko, että aloittajan toiveammatit eivät vaatisi huippuälykkyyttä? Yliopistot ja myös AMK poissuljettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käräjäsihteeri. Opiskele (oikeus)tradenomiksi.
Ei yllätä, että näin epärealistisia ammatteja ehdotetaan. Tradenomikin on AMK-tutkinto, joten ei siellä heikkolahjaisena pärjätä.
Kas, kun ei vielä ole ehdotettu tyttöministerin uraa ja erityisesti Vihreisiin liittymistä, koska sehän on tunnetusti heikkolahjaisten puolue palstalaisten mielestä. Itse olen sitten poikkeus ja äänestänyt ihan muuta, mutta kyllästynyt valtapuolueiden meininkiin, kun mitään konkreettista ei ole oikeasti tapahtunut, vaikka kaikkea hyvää luvataan kansalle.
- AP
Heikkolahjaisena... ap kirjoittaa paremmin kuin puolet mammapalstan väestä.
Psykologin lausunnot sanoo ihan muuta. Ala-asteella tehty lievä keva -diagnoosi vaihtui yläasteella laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi, joka tosiaan kääntyy heikkolahjaisuudeksi.
Vuoden 2020 lausuntojen mukaan älykkyysprofiilini vaihtelee heikosta keskitasosta heikkoon. Koulupsykologi oli itsekin sitä mieltä, että minulla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jolloin käänsin sen heikkolahjaisuudeksi, vaikka eihän poliittisen korrektiuden aikakautena saa noin. Hirveä potilas olen, kun tuollaisia puhun.
Tuskin nyt psykologi mutuilee tällaisilla asioilla. Olen kyllä helvetin tyhmä, eikä mikään jää päähän. Syystäkin vihannut lukemista, ja erityisesti pientä, mustaa tekstiä valkoisella paperilla. Tykkään isommasta fontista. Koulunkäynti ei muutenkaan jaksanut kiinnostaa, vaikken lintsannut sieltä siitä huolimatt, että pelotti mennä kouluun päänaukojien takia. Juuri tuon takia olin vain entistä ujompi ja vihasin ryhmätöitä, ja edelleenkään en haluaisi päästää ketään lähelleni pelätessäni, että paljastuisin muille va ja kiksi ja ihmiseksi ilman aivoja.
Keskiarvo oli 7,5 päästyäni yläasteelta. Ilman yksilöllistämisiä selvisin 6:sta 7:aan, hyvällä tuurilla sain 8:an, mutta harvinaisia nekin. Tosiaan olin yläasteella osittain pienessä ryhmässä.
- AP
Sä joko puhut potaskaa tai sitten diagnoosisi on todella väärä. Tuollaisia diagnooseja voi poikia myös nuoren masennus jos kokonaistilannetta ei katsota. Vaivasi ovat aivan muuta kuin heikkolahjaisuus/laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja näin ollen väärä diagnoosi on tehnyt hallaa identiteetille ja itsetunnolle.
Mitä jos tekisit vähän monenlaista? Jos vaikka opiskelisit joogaohjaajaksi ja saisit vähän tuloja sieltä. Sitten voisit kirjoittaa vaikka paikallislehteen jotain kolumnia ja saada vähän tuloja siitä. Kenties vielä jotain muuta, vaikka kassatuurauksia lähikauppaan ja vähän tuloja sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos tekisit vähän monenlaista? Jos vaikka opiskelisit joogaohjaajaksi ja saisit vähän tuloja sieltä. Sitten voisit kirjoittaa vaikka paikallislehteen jotain kolumnia ja saada vähän tuloja siitä. Kenties vielä jotain muuta, vaikka kassatuurauksia lähikauppaan ja vähän tuloja sieltä.
Enpä oikein tiedä. Ehkä tämä ammatillinen kuntoutus palauttaa minut takaisin maan pinnalle tajuamaan, ettei minulla älyä ole eikä fyysistä voimaakaan liikunnasta huolimatta.
Joogaohjaajaksi? Nyt pisti naurattamaan. Eiköhän nekin ole korkeasti koulutettuja. En ole puhenaisia, ja puheen lahjoja ohjaajat, opettajat yms. tarvitsevat. En tiedä, onnistuisiko edes yksilöohjauksellakaan puhenaisena toimiminen, vaikka tiedän, että suoriudun parhaiten kahden kesken ja aihepiiri on selvä. Nopeita reaktiota vaativat tilanteet vaatisi minun kohdalla vuorosanat. Se tuli jo opittua nuorisotyötä opiskellessa.
Kaupan kassan työstä joskus haaveilin ajatellen sen olleen kevyttä työtä. Halu lähteä kaupan alalle alkoi TET-jaksoista kahdessa kaupassa ollessani yläasteella, mistä sain hyvät palautteet. Tokihan minä siellä hyllytin, mutta silti syntyi haave kaupan alasta, josta sitten puhuin äidille, joka totesi, että siinä tarvitaan matematiikkaa. Unohdin koko jutun.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Opettaja, toimittaja, juristi, kääntäjä, kirjailija
Heh heh, oletpa "vitsikäs".
Millä älynlahjoilla? Ja vaikka älyä olisi, mistään hinnasta en olisi opettaja. Todella surullista ajatella, kuinka opettajan työ on olla sosiaalityöntekijä, poliisi ja vanhempi. Koulut ovat nykyään kuin eläintarhoja väkivallan ja häiriöiden takia, täysin rappiollinen. Siatkin elelevät paljon siivommin pellossa kuin oppilaat koulussa.
Jopa nuorten lukutaito on heikentynyt. Ei tosin omassakaan ole kehuttuvaa, mutten ihan alkuasukkaan tasolle ole sentään alentunut. Sehän se tulee olemaan Suomen tulevaisuus: kansa tyhmenee entistä enemmän ja voin itsekin jonain päivänä herätä kehitysmaassa, jota en enää tunne Suomeksi.
- AP
Niinpä niin. Ei ammattikoulussa todellakaan ole sellaista linjaa, jossa voisi hyödyntää kirjallista ilmaisua. Missään muussa en sitten ole hyvä, koska olen kömpelö käytännön asioissa. Kait sitä pitää surea kohtaloonsa, johon syynä on tyhmyyteni, joka on todellinen tabu. Kehitysvammaisia tämä yhteiskunta ymmärtää paremmin ja pitää paremman huolen.
Tutkistelin media-alaakin, mutta ei sieltä sellaista löytynyt. Ja media-alaakin pidän hieman kyseenalaisena, koska työpaikat ovat kiven alla. Media-alakin taitanee olla kuuma peruna nykyään tubetusbuumin takia. No, sellaista julkisuutta minä en kaipaa enkä kaipaa Instagramissa olemistakaan. Tajunnut jo, miten turhaa on vain selata päivästä toiseen sosiaalista mediaa ja tutkia Instagram-julkaisuja. Ok, myönnän lukeneeni Instagramista poliittisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä julkaisuja, joita julkaisee ihan tavan tallaajat. Omat rahkeet ei tosin riittäisi sellaiseen, enkä haluaisi sitä jatkuvaa tavoiteltavissa olemista työnkuvaani. Jo syystäkin pidän puhelimen nykyään äänettömällä netin ollessa päällä, koska väsyin siihen jatkuvaan ilmoitustulvaan.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Kalastaja
Kasvissyöjänä olisin pitänyt tuota absurdina, mutta nykyään syön kala-kasvispainotteisesti ajatellessani pitkäketjuisten Omega-rasvahappojen saamista, mitkä ovat tärkeitä silmille.
Kalastus ei kuitenkaan olisi minun juttuni, sillä en koskaan ole ollut ulkoilmaihminen. Ulkoisesti sitä näytetään sisätyöläisiltä ruskettumattomana, vaikka todellisuudessa ollaan raskaan työntekijöitä. Tuskin tajuaisin hölkäsen pöläystäkään kalastuksesta, kun ei tullut muitakaan käytännön juttuja opeteltua lukuun ottamatta joka päivässä tärkeää siivoamista ja ruuanlaittoa, mutten ole silti kodinhuollon mestari.
En ole kuitenkaan ihminen, joka syyttää maaseudulla asuvia ihmisiä. "Oma on valintasi. Mitäs muutitte ja kärsitte bensakuluista" kuulee aika paljonkin. Minä en käsitä tätä vastakkainasettelua, ja itse sovin paremmin kaupungin ympäristöön saadessa olla näkymätön. Fyysisesti sairaanakin olisi mahdotonta elää keskellä ei mitään, jos ei kaikkia fyysisiä töitä hallitse. Sota-aikana luonto olisi tällaisen kädettömän karsinut pois.
- AP
Huippuälykkyyttä?
No, kaikki työt, jossa joutuu tekemään kirjallisia raportteja, niissä pitäisi olla kirjallista ilmaisua siinä mielessä, että valita sanansa.
Kirjallista ilmaisua, satuilua, no, sitäkin noissa hommissa on hyvä kyetä tekemään, etenkin jos kyseessä on oman nahkan eteen tehtävä kirjallinen raportti. Asiat pitää voida pystyä kääntämään jonkun muun niskaan.
Eikä minun fyysiset voimat riittäisi poliisiksi. Sama kuin joku liikuntarajoitteinen olisi poliisina. Tuskin te luottaisitte tällaiseen alle 55-kiloiseen ja alle 155 cm naiseen poliisina, jolla on vieläpä reumaperäinen sairaus. Minähän vain veisin fyysisesti terveiden aikaa, jos he joutuisivat hoitamaan voimaa vaativat toimenpiteet. Sama se olisi ilman Sjögrenin oireyhtymää.
Koskaan en halua päästää sellaista tilannetta syntymään, että olisin fyysisten esteiden tai muun seikan takia sivussa vastuuta vaativassa ammatissa. Ihan kuin vaikkapa kuuro lääkäri, joka menee sivummalle, kun kuulevat elvyttävät ja antavat ohjeita. Vai olikohan se hoitajaopiskelija, josta luin. Käytännössä tuo on ihan mahdottomuus, jos kyse on pienestä työyhteisöstä - oli sitten kyse poliiseista tai hoitoalan ammattilaisista.
- AP