Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on Suomessa edullista, vielä. Varsinkin terveellinen. Iso kaali maksaa 3 euroa ja siitä tekee viikon ruuat: kaalikeitto 3 päivää ja kääryleet 2 päivää ja raaste 2 päivää. Jauhelihaa saa tarjouksesta 400 g noin 2 eurolla. 6 perunas maksas 87 senttiä. Huippu on porkkanat 1 kg maksaa 2 euroa. Kaurahiutalelaatikko 2 euroa, jota syö 3 viikkoa. Kanamunat 12 kpl myös 2 euroa Sienet ja omenat voi kuivata syksyllä, niitä saa ilmaiseksi ulkoa. Vitamiinit tulevat ja pysyy laihana. Kauppamatkat voi kävellä tarjousten perässä ja ilmaiset kahvit kaupassa.
Ehkä jossain hesessä voi kierrellä kauppoja tosta vaan tarjousten perässä, mutta täälä vähän syrjemmässä siihen menisi matkojen takia monta päivää.. Ja mitkä ilmaiset kahvit kaupassa? En ole koskaan nähnyt.
Joissain S-ryhmän kaupoissa ja paikoissa saa ilmaisen kahvin: "S-etukortilla ilmainen kahvi kerran päivässä". Saattaa tosin loppua tämä etu pian näillä nykyisillä kahvin hinnoilla.
Ei köyhällä ole varaa S-ryhmän korttiin.
Tämä on muuten totta. Kortin hinta (=osuuskaupan jäsenyys) taitaa olla 100 €. Sinkkuna saa ostella aika pitkään edullisia ruokia, ennenkuin bonukset alkavat kertyä. Minä olen nyt siirtämässä edesmenneen äitini korttia omiin nimiini, tähän asti ollut rinnakkaiskortti. Eri kaupungeissa me asuimme, mutta siitä ei tarvinnut kauppiaan tietää mitään.
S-kortti ei maksa mitään. Kortin saa ilmaiseksi kun liittyy asiakasomistajajaksi osuuskauppaan. Osuus maksaa 100 e, mutta voi kuulema maksaa vain 20 e alussa ja kerryttää bonuksilla loput. Jos osuuskaupasta eroaa, osuuden voi myydä eli saa sen 100 e takaisin.
Osuuskunnan jäsenenä voi saada myös korkoa, olen itse joskus saanut. Toki kun kortin eli osuuden hankki aikoinaan se ei maksanut oikein mitään ja on nyt sitten 100 e arvoinen.
Siksi se 100 e osuus on myös ilmoitettava perunkirjoituksessa, koska se on omaisuutta. Sun pitää se sitten asianmukaisesti periä äidiltäsi ennen kuin se voidaan siirtää sinulle.
Minä otin tuon kortin kerran maksamalla siitä sen 20 euroa. Mutta nopeasti tajusin, että minulla menee pieni "ikuisuus" ennen kuin saan edes sen 100 e täyteen, joten luovuin kortista kerran, kun oli tavallistakin tiukempaa.
Oikeasti ei köyhä yksinasuva ihminen, jolla s-kauppa ei edes ole lähikauppana, saa niitä bonuksia juuri ollenkaan. Jos saat 1 euron kuussa, niin siinä menee yli 6 ja puoli vuotta, että se satanen on täynnä. :D Ja vasta tosiaan sen jälkeen niitä bonuksia alkaa kertyä omaksi hyödyksi. Toki tarjouksia aina välillä on korttilaisille.
Ja eikös siinä ole joku aika minkä kuluessa se loppu pitää kerätä? Ennen ainakin oli. Eli hukkaan se 20 menee.
Oiskohan ollut? En muista enää, siitä on varmaan toistakymmentä vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin tämän ketjun kohdalla ns. keskiluokkaista köyhyyttä. On korkeakoulut käyty, asiantuntijan työ, mutta ei ole varaa käydä ravintoloissa ja kahvilla. Enää ei tuntipalkka (verojen jälkeen) riitä, että sillä saisi kahvin ja kakkua. Pitsakin maksaa melkein järjestäin jo 15e joka paikassa, ellei hae kebabbilasta, mutta se sitten taas laadultaan vastaa kaupan mikropitsaa. Ei ole kivaa tällainen elämä, että teet periaatteessa kaiken oikein, mutta silti eläminen on jatkuvaa säästämistä ja laskemista, jos mielii muuta kuin halvinta ja välttämätöntä.
Vastavalmistuneen on vaikeaa saada koulutustaan vastaavaa työtä, ja useimmilla lienee opintolainat maksettavina. Kuulostaa todella ankealta, ettei myöhemminkään helpota. Kyllä työn ja osaamisen arvostus näytetään rahassa, vaikkei palkkaus ihmisarvoa tietenkään mitenkään määritäkään!
Minä aloitin nuorena tyttönä ansiotyön, monista eri syistä, ja reilusti päälle kolmikymppisenä pääsin pääsykokeella yliopistoon (olin suorittanut lukion iltakoulussa työn ohessa, eli päästötodistus oli), silloin oli siinä tiedekunnassa kiintiö pääsykokeessa pärjäävälle. Kirjoitin ylioppilaaksi niin, että opiskelu oli jo alkanut, ja kirjoitukset olivatkin rennot! Nautin opiskelusta kovasti, oli ihanaa uppoutua lukemisiin ja esseiden suunnitteluun ja kirjoittamiseen - varsinaisesta opiskelijaelämästä en tiedä, en ollut varsinaisesti valmis suorittamaan haalareissa kalja-abbrobatureita saluunakierroksella, vai mitä niitä oli. Eivätkä ne nuoret äipän ikäistä sinne kärttäneetkään. ☺ Sairastuin kuitenkin enkä koskaan päässyt alani töihin.
Opiskelu avasi uusia, yllättäviä mielenkiinnon kohteita, ja tutkittavaa sekä kiinnostavaa luettavaa riittää! Olen osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja antanut pyynnöstä alaani liittyviä haastatteluja. Kirjoittaa voi aina, ja oman mielen virkeänä pitäminen on ensiarvoisen tärkeää! Tuntuu todella pahalta lukea tässä ketjussa kommentteja, joissa kirjoittaja tuntee itsensä arvottomaksi ja yhteiskunnassamme ylimääräiseksi. Niin se asia ei ole, ei saa olla!
Minua auttoi aikanaan työvoimatoimiston järjestämä yksilöllinen soveltuvuusneuvonta. Kävin testeissä ja kokeissa, ja pitkät keskustelut rauhallisen ja osaavan asiantuntijan kanssa oli suorastaan terapeuttinen kokemus. Neuvonta kesti pitkään, niin kauan kun tunsin tarvetta miettiä asioita. Lähetinkin myöhemmin Elisabethille ylioppilaskuvani ja kirjeen, jossa kerroin opiskelupaikasta. ☺ Jos sellaista neuvontaa vielä saa, suosittelen kaikille töiden välissä oleville tai muuten muutosta haluaville lämpimästi! Nuorista, vasta paikkaansa hakevista puhumattakaan! 💕
Olen laskenut, että minulla ei välttämättä kerry myöskään bonuksia riittävästi. Tiedän sinkkuja jotka ovat joutuneen maksamaan omasta pussista erotuksen kun bonusten kertymisen aikarajaan mennessä ei ole kertnyt tarpeeksi kattamaan loppusumman.
Joku sanoi ettei S-kortti maksa mitään. Onhan se 20 euroa rahaa jonka joutuu laittamaan ensin siihen alkuun saadakseen kortin.
Onko 20 euroa ei mitään? On kai sitten joillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on Suomessa edullista, vielä. Varsinkin terveellinen. Iso kaali maksaa 3 euroa ja siitä tekee viikon ruuat: kaalikeitto 3 päivää ja kääryleet 2 päivää ja raaste 2 päivää. Jauhelihaa saa tarjouksesta 400 g noin 2 eurolla. 6 perunas maksas 87 senttiä. Huippu on porkkanat 1 kg maksaa 2 euroa. Kaurahiutalelaatikko 2 euroa, jota syö 3 viikkoa. Kanamunat 12 kpl myös 2 euroa Sienet ja omenat voi kuivata syksyllä, niitä saa ilmaiseksi ulkoa. Vitamiinit tulevat ja pysyy laihana. Kauppamatkat voi kävellä tarjousten perässä ja ilmaiset kahvit kaupassa.
Ehkä jossain hesessä voi kierrellä kauppoja tosta vaan tarjousten perässä, mutta täälä vähän syrjemmässä siihen menisi matkojen takia monta päivää.. Ja mitkä ilmaiset kahvit kaupassa? En ole koskaan nähnyt.
Joissain S-ryhmän kaupoissa ja paikoissa saa ilmaisen kahvin: "S-etukortilla ilmainen kahvi kerran päivässä". Saattaa tosin loppua tämä etu pian näillä nykyisillä kahvin hinnoilla.
Ei köyhällä ole varaa S-ryhmän korttiin.
Tämä on muuten totta. Kortin hinta (=osuuskaupan jäsenyys) taitaa olla 100 €. Sinkkuna saa ostella aika pitkään edullisia ruokia, ennenkuin bonukset alkavat kertyä. Minä olen nyt siirtämässä edesmenneen äitini korttia omiin nimiini, tähän asti ollut rinnakkaiskortti. Eri kaupungeissa me asuimme, mutta siitä ei tarvinnut kauppiaan tietää mitään.
S-kortti ei maksa mitään. Kortin saa ilmaiseksi kun liittyy asiakasomistajajaksi osuuskauppaan. Osuus maksaa 100 e, mutta voi kuulema maksaa vain 20 e alussa ja kerryttää bonuksilla loput. Jos osuuskaupasta eroaa, osuuden voi myydä eli saa sen 100 e takaisin.
Osuuskunnan jäsenenä voi saada myös korkoa, olen itse joskus saanut. Toki kun kortin eli osuuden hankki aikoinaan se ei maksanut oikein mitään ja on nyt sitten 100 e arvoinen.
Köyhälläsinkulla niitä bonuksia ei kerry millä loput maksais pois.
Siksi se 100 e osuus on myös ilmoitettava perunkirjoituksessa, koska se on omaisuutta. Sun pitää se sitten asianmukaisesti periä äidiltäsi ennen kuin se voidaan siirtää sinulle.
Totta kai. Perunkirjoitus on tehty, ja olen varattoman pesän ainoa perijä. Ei täällä lakia rikota, älä huoli. ☺
Että se laifkoutsien "säästä edes vähän ja syö nuudelia kuukausi" ei auta pitkällä ajalla, koska ennemmin tai myöhemmin tulee se iso yllätyshankinta. Eikä pääse pakoon oikeaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lahjaksi saadun kirjan, kynttilän tms myy pois, saa 2-3€ rahaa jolla voi ostaa jauhelihaa viikoksi. Tai kirppikseltä eurolla ostetusta langasta neulotut sukat saa myytyä vitosella, voi ostaa paketin kahvia. Jne.
Mihin myyt yksittäisiä tavaroita, kuten esim. kynttilän?
Mihin myyt? Oletko koskaan kuullut palveluista nimeltä kirpputorit? Uskomatonta että joku ei vielä tiedä näistä 😳. Tori.fi, huuto.net ja Facebookin kirppikset. Tutustu, hyvä ihminen, ja pistä tarpeettomat tavarat myyntiin. Kivijalkakirppikseltä vuokraat pöydän jos tavaroita on paljon.
Miten köyhä toimittaa tämän yksittäisen kynttilän mahdolliselle ostajalle, kun rahaa pakkaus- ja postikuluihin ei ole? "Vain nouto", ja menestyshän on taattu! Tällä oivalla säästämiskeinolla, aiemmin ehdotettujen tiikerikakkujen leipomisen ja kanasäilykkeiden valmistamisen ohella, ratkeaa köyhälistön rahavaikeudet yllättävän menon sattuessa, tai muuten vain loppukuusta!! 😃
Yksi uusi klassikkoneuvo on tullut äsken ketjussa. Muuta ja pakkaa mummosi mukaan!
Kirjoittaja selitti muuttohaluttomuuttan sillä, että sairas äiti jäisi yksin kotipaikkakunnalle. Jollakin toisella se voi olla sairas mummo. Tekosyitä tekosyiden perään sille miksei halua kohentaa omia mahdollisuuksiaan.
Eivät nuo ole mitään tekosyitä. Sulle kaikki syyt ovat tekosyitä.
ohis
"Mennään käymään kahvilassa" - kaverit on ahdistavia, ei halua joka kerta selittää ettei ole varaa ostaa 3e kahvikupillista. Ja jos joskus sen erehtyy ostamaan ni potee huonoa omaatuntoa kun samalla rahalla olis ollut niin paljon parempaa käyttöä.
Leikkaan itse omat ja lasten hiukset, en koskaan osta norm hintaisia vaatteita, en käy lomailemassa. Mutta olen tyytyväinen, syödään halpoja ruokia ja meille kelpaa muiden vanhat vaatteet. Joskus nautiskellaan ja varmasti silloin euron tuutit maistuu meidän suussa paljon paremmilta kuin rikkaille 100e illallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lahjaksi saadun kirjan, kynttilän tms myy pois, saa 2-3€ rahaa jolla voi ostaa jauhelihaa viikoksi. Tai kirppikseltä eurolla ostetusta langasta neulotut sukat saa myytyä vitosella, voi ostaa paketin kahvia. Jne.
Mihin myyt yksittäisiä tavaroita, kuten esim. kynttilän?
Mihin myyt? Oletko koskaan kuullut palveluista nimeltä kirpputorit? Uskomatonta että joku ei vielä tiedä näistä 😳. Tori.fi, huuto.net ja Facebookin kirppikset. Tutustu, hyvä ihminen, ja pistä tarpeettomat tavarat myyntiin. Kivijalkakirppikseltä vuokraat pöydän jos tavaroita on paljon.
Miten köyhä toimittaa tämän yksittäisen kynttilän mahdolliselle ostajalle, kun rahaa pakkaus- ja postikuluihin ei ole? "Vain nouto", ja menestyshän on taattu! Tällä oivalla säästämiskeinolla, aiemmin ehdotettujen tiikerikakkujen leipomisen ja kanasäilykkeiden valmistamisen ohella, ratkeaa köyhälistön rahavaikeudet yllättävän menon sattuessa, tai muuten vain loppukuusta!! 😃
Yksi uusi klassikkoneuvo on tullut äsken ketjussa. Muuta ja pakkaa mummosi mukaan!
Kirjoittaja selitti muuttohaluttomuuttan sillä, että sairas äiti jäisi yksin kotipaikkakunnalle. Jollakin toisella se voi olla sairas mummo. Tekosyitä tekosyiden perään sille miksei halua kohentaa omia mahdollisuuksiaan.
Eivät nuo ole mitään tekosyitä. Sulle kaikki syyt ovat tekosyitä.
ohis
Itseleni ainakin äidin hyvinvointi on tärkeämpää kuin oma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkisi koskee siis niitä, jotka saavat luvan hankkia pakastimen ja pystyvät kantamaan sellaista. Minä en kanna, koska en pysty nostamaankaan. Joskus 90-luvun alkupuolella kyllä kannoin yhden täyspuisen kirjoituspöydän kolmen kilometrin päähän.
Halvin löytämäni pakastin muuten maksaa 99 euroa ja siihen kotiinkuljetus lisäksi. Käyttörahani on reilut 400 euroa kuukaudessa, joten tuo olisi aikamoinen investointi. Jos siis saisin luvan pakastimen käyttämiseen, mutta sellaista ei tipu, eikä salaakaan uskalla ottaa.
Jätän huomiotta nuo muut asiat tuossa kommentissa, mutta mitä tarkoitat että pakastimen hankkimiseen tarvisi luvan joltain? Ei kai pakastimen hankkimista voi kukaan tai mikään kieltää missään olosuhteissa ainakaan laillisesti?
Vuokranantaja ei salli suuria sähkölaitteita. Ostin vuosi sitten vedenkeittimen, mutta yksikään pistorasia ei kestänyt sitä. Heikkotehoisemman kahvinkeittimen onneksi kesti.
Mikä vuokranantajan on kieltäessä, kun minä en mihinkään muuallekaan pääse. Ei ole rahaa eikä paikkaa, mihin muuttaa.
Tähän täytyy vielä huomauttaa ( vaikka kommentista on aikaa), että asunnon sähköasennusten turvallisuus on taloyhtiön vastuulla. Eli huoltoyhtiöön yhteyttä, jos pistorasiat eivät kestä normaalia kuormitusta. Ei näitä asioita tarvitse vuokranantajan kautta hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkisi koskee siis niitä, jotka saavat luvan hankkia pakastimen ja pystyvät kantamaan sellaista. Minä en kanna, koska en pysty nostamaankaan. Joskus 90-luvun alkupuolella kyllä kannoin yhden täyspuisen kirjoituspöydän kolmen kilometrin päähän.
Halvin löytämäni pakastin muuten maksaa 99 euroa ja siihen kotiinkuljetus lisäksi. Käyttörahani on reilut 400 euroa kuukaudessa, joten tuo olisi aikamoinen investointi. Jos siis saisin luvan pakastimen käyttämiseen, mutta sellaista ei tipu, eikä salaakaan uskalla ottaa.
Jätän huomiotta nuo muut asiat tuossa kommentissa, mutta mitä tarkoitat että pakastimen hankkimiseen tarvisi luvan joltain? Ei kai pakastimen hankkimista voi kukaan tai mikään kieltää missään olosuhteissa ainakaan laillisesti?
Vuokranantaja ei salli suuria sähkölaitteita. Ostin vuosi sitten vedenkeittimen, mutta yksikään pistorasia ei kestänyt sitä. Heikkotehoisemman kahvinkeittimen onneksi kesti.
Mikä vuokranantajan on kieltäessä, kun minä en mihinkään muuallekaan pääse. Ei ole rahaa eikä paikkaa, mihin muuttaa.
Tähän täytyy vielä huomauttaa ( vaikka kommentista on aikaa), että asunnon sähköasennusten turvallisuus on taloyhtiön vastuulla. Eli huoltoyhtiöön yhteyttä, jos pistorasiat eivät kestä normaalia kuormitusta. Ei näitä asioita tarvitse vuokranantajan kautta hoitaa.
Jos se vuokra-asunto on omakotitalo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on Suomessa edullista, vielä. Varsinkin terveellinen. Iso kaali maksaa 3 euroa ja siitä tekee viikon ruuat: kaalikeitto 3 päivää ja kääryleet 2 päivää ja raaste 2 päivää. Jauhelihaa saa tarjouksesta 400 g noin 2 eurolla. 6 perunas maksas 87 senttiä. Huippu on porkkanat 1 kg maksaa 2 euroa. Kaurahiutalelaatikko 2 euroa, jota syö 3 viikkoa. Kanamunat 12 kpl myös 2 euroa Sienet ja omenat voi kuivata syksyllä, niitä saa ilmaiseksi ulkoa. Vitamiinit tulevat ja pysyy laihana. Kauppamatkat voi kävellä tarjousten perässä ja ilmaiset kahvit kaupassa.
Ehkä jossain hesessä voi kierrellä kauppoja tosta vaan tarjousten perässä, mutta täälä vähän syrjemmässä siihen menisi matkojen takia monta päivää.. Ja mitkä ilmaiset kahvit kaupassa? En ole koskaan nähnyt.
Joissain S-ryhmän kaupoissa ja paikoissa saa ilmaisen kahvin: "S-etukortilla ilmainen kahvi kerran päivässä". Saattaa tosin loppua tämä etu pian näillä nykyisillä kahvin hinnoilla.
Ei köyhällä ole varaa S-ryhmän korttiin.
Tämä on muuten totta. Kortin hinta (=osuuskaupan jäsenyys) taitaa olla 100 €. Sinkkuna saa ostella aika pitkään edullisia ruokia, ennenkuin bonukset alkavat kertyä. Minä olen nyt siirtämässä edesmenneen äitini korttia omiin nimiini, tähän asti ollut rinnakkaiskortti. Eri kaupungeissa me asuimme, mutta siitä ei tarvinnut kauppiaan tietää mitään.
S-kortti ei maksa mitään. Kortin saa ilmaiseksi kun liittyy asiakasomistajajaksi osuuskauppaan. Osuus maksaa 100 e, mutta voi kuulema maksaa vain 20 e alussa ja kerryttää bonuksilla loput. Jos osuuskaupasta eroaa, osuuden voi myydä eli saa sen 100 e takaisin.
Osuuskunnan jäsenenä voi saada myös korkoa, olen itse joskus saanut. Toki kun kortin eli osuuden hankki aikoinaan se ei maksanut oikein mitään ja on nyt sitten 100 e arvoinen.
Siksi se 100 e osuus on myös ilmoitettava perunkirjoituksessa, koska se on omaisuutta. Sun pitää se sitten asianmukaisesti periä äidiltäsi ennen kuin se voidaan siirtää sinulle.
Köyhällä sinkulla niitä bonuksia ei kerry millä maksais pois loput.
Jos ruoat ja hygieniatuotteet yms. ostaa enimmäkseen s-kaupoista, niin kyllähän siinä sinkullakin vähän kertyy joka kuukausi. Usein on tuplabonuskuukausikin. Lisäksi voi yrittää hankkia isot ostokset kuten silmälasit tai muut myös bonuskaupoista. Mulla on kertyy usein
Jos saat bonusta vain 6 e kuussa, silti se osuusmaksu on maksettu 14 kuukaudessa.
Toki mun mielestä s-bonuksessa voisi olla omat prosenttinsa yksineläjille ja kahden hengen talouksille, niin että yksinasuvat saisivat hieman korkeampaa bonusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on Suomessa edullista, vielä. Varsinkin terveellinen. Iso kaali maksaa 3 euroa ja siitä tekee viikon ruuat: kaalikeitto 3 päivää ja kääryleet 2 päivää ja raaste 2 päivää. Jauhelihaa saa tarjouksesta 400 g noin 2 eurolla. 6 perunas maksas 87 senttiä. Huippu on porkkanat 1 kg maksaa 2 euroa. Kaurahiutalelaatikko 2 euroa, jota syö 3 viikkoa. Kanamunat 12 kpl myös 2 euroa Sienet ja omenat voi kuivata syksyllä, niitä saa ilmaiseksi ulkoa. Vitamiinit tulevat ja pysyy laihana. Kauppamatkat voi kävellä tarjousten perässä ja ilmaiset kahvit kaupassa.
Ehkä jossain hesessä voi kierrellä kauppoja tosta vaan tarjousten perässä, mutta täälä vähän syrjemmässä siihen menisi matkojen takia monta päivää.. Ja mitkä ilmaiset kahvit kaupassa? En ole koskaan nähnyt.
Joissain S-ryhmän kaupoissa ja paikoissa saa ilmaisen kahvin: "S-etukortilla ilmainen kahvi kerran päivässä". Saattaa tosin loppua tämä etu pian näillä nykyisillä kahvin hinnoilla.
Ei köyhällä ole varaa S-ryhmän korttiin.
Tämä on muuten totta. Kortin hinta (=osuuskaupan jäsenyys) taitaa olla 100 €. Sinkkuna saa ostella aika pitkään edullisia ruokia, ennenkuin bonukset alkavat kertyä. Minä olen nyt siirtämässä edesmenneen äitini korttia omiin nimiini, tähän asti ollut rinnakkaiskortti. Eri kaupungeissa me asuimme, mutta siitä ei tarvinnut kauppiaan tietää mitään.
S-kortti ei maksa mitään. Kortin saa ilmaiseksi kun liittyy asiakasomistajajaksi osuuskauppaan. Osuus maksaa 100 e, mutta voi kuulema maksaa vain 20 e alussa ja kerryttää bonuksilla loput. Jos osuuskaupasta eroaa, osuuden voi myydä eli saa sen 100 e takaisin.
Osuuskunnan jäsenenä voi saada myös korkoa, olen itse joskus saanut. Toki kun kortin eli osuuden hankki aikoinaan se ei maksanut oikein mitään ja on nyt sitten 100 e arvoinen.
Siksi se 100 e osuus on myös ilmoitettava perunkirjoituksessa, koska se on omaisuutta. Sun pitää se sitten asianmukaisesti periä äidiltäsi ennen kuin se voidaan siirtää sinulle.
Minä otin tuon kortin kerran maksamalla siitä sen 20 euroa. Mutta nopeasti tajusin, että minulla menee pieni "ikuisuus" ennen kuin saan edes sen 100 e täyteen, joten luovuin kortista kerran, kun oli tavallistakin tiukempaa.
Oikeasti ei köyhä yksinasuva ihminen, jolla s-kauppa ei edes ole lähikauppana, saa niitä bonuksia juuri ollenkaan. Jos saat 1 euron kuussa, niin siinä menee yli 6 ja puoli vuotta, että se satanen on täynnä. :D Ja vasta tosiaan sen jälkeen niitä bonuksia alkaa kertyä omaksi hyödyksi. Toki tarjouksia aina välillä on korttilaisille.
Ja eikös siinä ole joku aika minkä kuluessa se loppu pitää kerätä? Ennen ainakin oli. Eli hukkaan se 20 menee.
Oiskohan ollut? En muista enää, siitä on varmaan toistakymmentä vuotta aikaa.
Mun mielestä aikoinaan kun se osuussysteemi tuli, siitä osuudesta maksettiin vain 20 e ja nyt se on 100 e arvoinen. Se hinta on muuttunut vuosien saatossa, oli välillä lähes 40 e ja nyt on 100 e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on Suomessa edullista, vielä. Varsinkin terveellinen. Iso kaali maksaa 3 euroa ja siitä tekee viikon ruuat: kaalikeitto 3 päivää ja kääryleet 2 päivää ja raaste 2 päivää. Jauhelihaa saa tarjouksesta 400 g noin 2 eurolla. 6 perunas maksas 87 senttiä. Huippu on porkkanat 1 kg maksaa 2 euroa. Kaurahiutalelaatikko 2 euroa, jota syö 3 viikkoa. Kanamunat 12 kpl myös 2 euroa Sienet ja omenat voi kuivata syksyllä, niitä saa ilmaiseksi ulkoa. Vitamiinit tulevat ja pysyy laihana. Kauppamatkat voi kävellä tarjousten perässä ja ilmaiset kahvit kaupassa.
Ehkä jossain hesessä voi kierrellä kauppoja tosta vaan tarjousten perässä, mutta täälä vähän syrjemmässä siihen menisi matkojen takia monta päivää.. Ja mitkä ilmaiset kahvit kaupassa? En ole koskaan nähnyt.
Joissain S-ryhmän kaupoissa ja paikoissa saa ilmaisen kahvin: "S-etukortilla ilmainen kahvi kerran päivässä". Saattaa tosin loppua tämä etu pian näillä nykyisillä kahvin hinnoilla.
Ei köyhällä ole varaa S-ryhmän korttiin.
Tämä on muuten totta. Kortin hinta (=osuuskaupan jäsenyys) taitaa olla 100 €. Sinkkuna saa ostella aika pitkään edullisia ruokia, ennenkuin bonukset alkavat kertyä. Minä olen nyt siirtämässä edesmenneen äitini korttia omiin nimiini, tähän asti ollut rinnakkaiskortti. Eri kaupungeissa me asuimme, mutta siitä ei tarvinnut kauppiaan tietää mitään.
S-kortti ei maksa mitään. Kortin saa ilmaiseksi kun liittyy asiakasomistajajaksi osuuskauppaan. Osuus maksaa 100 e, mutta voi kuulema maksaa vain 20 e alussa ja kerryttää bonuksilla loput. Jos osuuskaupasta eroaa, osuuden voi myydä eli saa sen 100 e takaisin.
Osuuskunnan jäsenenä voi saada myös korkoa, olen itse joskus saanut. Toki kun kortin eli osuuden hankki aikoinaan se ei maksanut oikein mitään ja on nyt sitten 100 e arvoinen.
Siksi se 100 e osuus on myös ilmoitettava perunkirjoituksessa, koska se on omaisuutta. Sun pitää se sitten asianmukaisesti periä äidiltäsi ennen kuin se voidaan siirtää sinulle.
Köyhällä sinkulla niitä bonuksia ei kerry millä maksais pois loput.
Jos ruoat ja hygieniatuotteet yms. ostaa enimmäkseen s-kaupoista, niin kyllähän siinä sinkullakin vähän kertyy joka kuukausi. Usein on tuplabonuskuukausikin. Lisäksi voi yrittää hankkia isot ostokset kuten silmälasit tai muut myös bonuskaupoista. Mulla on kertyy usein
Jos saat bonusta vain 6 e kuussa, silti se osuusmaksu on maksettu 14 kuukaudessa.
Toki mun mielestä s-bonuksessa voisi olla omat prosenttinsa yksineläjille ja kahden hengen talouksille, niin että yksinasuvat saisivat hieman korkeampaa bonusta.
Ymmärsinkö nyt oikein, siihenkin tarvitaan 300 kk ostot? Ei koskaan noin paljon. Lisäksi kauppa niin kaukana ettei talvikk tulis yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei köyhät hanki silmälaseja kuin harvoin. Ja jos joutuu käyttämään Kelan maksusitoumusta niin ei kai siitä kerry bonuksia?
Itse ostan muutanan euron markettilaseja.
Kun ei ole mitään isompaa ostettavaa niin aika niukasti bonuksia kertyy yksinasuvalle. Bensaakaan ei osteta kun ei ole autoa. Hotelleihin, auton ostoon, remontteihin ei ole varaa.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tämän ketjun kohdalla ns. keskiluokkaista köyhyyttä. On korkeakoulut käyty, asiantuntijan työ, mutta ei ole varaa käydä ravintoloissa ja kahvilla. Enää ei tuntipalkka (verojen jälkeen) riitä, että sillä saisi kahvin ja kakkua. Pitsakin maksaa melkein järjestäin jo 15e joka paikassa, ellei hae kebabbilasta, mutta se sitten taas laadultaan vastaa kaupan mikropitsaa. Ei ole kivaa tällainen elämä, että teet periaatteessa kaiken oikein, mutta silti eläminen on jatkuvaa säästämistä ja laskemista, jos mielii muuta kuin halvinta ja välttämätöntä.
Vastavalmistuneen on vaikeaa saada koulutustaan vastaavaa työtä, ja useimmilla lienee opintolainat maksettavina. Kuulostaa todella ankealta, ettei myöhemminkään helpota. Kyllä työn ja osaamisen arvostus näytetään rahassa, vaikkei palkkaus ihmisarvoa tietenkään mitenkään määritäkään!
Minä aloitin nuorena tyttönä ansiotyön, monista eri syistä, ja reilusti päälle kolmikymppisenä pääsin pääsykokeella yliopistoon (olin suorittanut lukion iltakoulussa työn ohessa, eli päästötodistus oli), silloin oli siinä tiedekunnassa kiintiö pääsykokeessa pärjäävälle. Kirjoitin ylioppilaaksi niin, että opiskelu oli jo alkanut, ja kirjoitukset olivatkin rennot! Nautin opiskelusta kovasti, oli ihanaa uppoutua lukemisiin ja esseiden suunnitteluun ja kirjoittamiseen - varsinaisesta opiskelijaelämästä en tiedä, en ollut varsinaisesti valmis suorittamaan haalareissa kalja-abbrobatureita saluunakierroksella, vai mitä niitä oli. Eivätkä ne nuoret äipän ikäistä sinne kärttäneetkään. ☺ Sairastuin kuitenkin enkä koskaan päässyt alani töihin.
Opiskelu avasi uusia, yllättäviä mielenkiinnon kohteita, ja tutkittavaa sekä kiinnostavaa luettavaa riittää! Olen osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja antanut pyynnöstä alaani liittyviä haastatteluja. Kirjoittaa voi aina, ja oman mielen virkeänä pitäminen on ensiarvoisen tärkeää! Tuntuu todella pahalta lukea tässä ketjussa kommentteja, joissa kirjoittaja tuntee itsensä arvottomaksi ja yhteiskunnassamme ylimääräiseksi. Niin se asia ei ole, ei saa olla!
Minua auttoi aikanaan työvoimatoimiston järjestämä yksilöllinen soveltuvuusneuvonta. Kävin testeissä ja kokeissa, ja pitkät keskustelut rauhallisen ja osaavan asiantuntijan kanssa oli suorastaan terapeuttinen kokemus. Neuvonta kesti pitkään, niin kauan kun tunsin tarvetta miettiä asioita. Lähetinkin myöhemmin Elisabethille ylioppilaskuvani ja kirjeen, jossa kerroin opiskelupaikasta. ☺ Jos sellaista neuvontaa vielä saa, suosittelen kaikille töiden välissä oleville tai muuten muutosta haluaville lämpimästi! Nuorista, vasta paikkaansa hakevista puhumattakaan! 💕
Joo, se on työkkärissä annettava maksuton palvelu: ammatinvalinta- ja uraohjauspalvelu. Sitä antavat ovat psykologeja.
Mullakin on hyviä kokemuksia, mm. 16-vuotiaana ammatinvalintapsykologi testasi mua ja päätteli mille alalle olisin sopiva. Olin epävarma ja haahuilin maailmalla vuosia enkä opiskellut, mutta sitten monen mutkan kautta päädyin yliopistoon ja 23 vuotta psykologin ennustuksesta valmistuin sittenkin hänen viitoittamalle uralle :D
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tämän ketjun kohdalla ns. keskiluokkaista köyhyyttä. On korkeakoulut käyty, asiantuntijan työ, mutta ei ole varaa käydä ravintoloissa ja kahvilla. Enää ei tuntipalkka (verojen jälkeen) riitä, että sillä saisi kahvin ja kakkua. Pitsakin maksaa melkein järjestäin jo 15e joka paikassa, ellei hae kebabbilasta, mutta se sitten taas laadultaan vastaa kaupan mikropitsaa. Ei ole kivaa tällainen elämä, että teet periaatteessa kaiken oikein, mutta silti eläminen on jatkuvaa säästämistä ja laskemista, jos mielii muuta kuin halvinta ja välttämätöntä.
Vastavalmistuneen on vaikeaa saada koulutustaan vastaavaa työtä, ja useimmilla lienee opintolainat maksettavina. Kuulostaa todella ankealta, ettei myöhemminkään helpota. Kyllä työn ja osaamisen arvostus näytetään rahassa, vaikkei palkkaus ihmisarvoa tietenkään mitenkään määritäkään!
Minä aloitin nuorena tyttönä ansiotyön, monista eri syistä, ja reilusti päälle kolmikymppisenä pääsin pääsykokeella yliopistoon (olin suorittanut lukion iltakoulussa työn ohessa, eli päästötodistus oli), silloin oli siinä tiedekunnassa kiintiö pääsykokeessa pärjäävälle. Kirjoitin ylioppilaaksi niin, että opiskelu oli jo alkanut, ja kirjoitukset olivatkin rennot! Nautin opiskelusta kovasti, oli ihanaa uppoutua lukemisiin ja esseiden suunnitteluun ja kirjoittamiseen - varsinaisesta opiskelijaelämästä en tiedä, en ollut varsinaisesti valmis suorittamaan haalareissa kalja-abbrobatureita saluunakierroksella, vai mitä niitä oli. Eivätkä ne nuoret äipän ikäistä sinne kärttäneetkään. ☺ Sairastuin kuitenkin enkä koskaan päässyt alani töihin.
Opiskelu avasi uusia, yllättäviä mielenkiinnon kohteita, ja tutkittavaa sekä kiinnostavaa luettavaa riittää! Olen osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja antanut pyynnöstä alaani liittyviä haastatteluja. Kirjoittaa voi aina, ja oman mielen virkeänä pitäminen on ensiarvoisen tärkeää! Tuntuu todella pahalta lukea tässä ketjussa kommentteja, joissa kirjoittaja tuntee itsensä arvottomaksi ja yhteiskunnassamme ylimääräiseksi. Niin se asia ei ole, ei saa olla!
Minua auttoi aikanaan työvoimatoimiston järjestämä yksilöllinen soveltuvuusneuvonta. Kävin testeissä ja kokeissa, ja pitkät keskustelut rauhallisen ja osaavan asiantuntijan kanssa oli suorastaan terapeuttinen kokemus. Neuvonta kesti pitkään, niin kauan kun tunsin tarvetta miettiä asioita. Lähetinkin myöhemmin Elisabethille ylioppilaskuvani ja kirjeen, jossa kerroin opiskelupaikasta. ☺ Jos sellaista neuvontaa vielä saa, suosittelen kaikille töiden välissä oleville tai muuten muutosta haluaville lämpimästi! Nuorista, vasta paikkaansa hakevista puhumattakaan! 💕
Joo, se on työkkärissä annettava maksuton palvelu: ammatinvalinta- ja uraohjauspalvelu. Sitä antavat ovat psykologeja.
Mullakin on hyviä kokemuksia, mm. 16-vuotiaana ammatinvalintapsykologi testasi mua ja päätteli mille alalle olisin sopiva. Olin epävarma ja haahuilin maailmalla vuosia enkä opiskellut, mutta sitten monen mutkan kautta päädyin yliopistoon ja 23 vuotta psykologin ennustuksesta valmistuin sittenkin hänen viitoittamalle uralle :D
Mulla taas ne testit ym oli täyttä huuhaata kun yritin selvittää mihin hakisin. Loppulauselma oli että olet niin monipuolinen että sopisit mihin vaan. Eipä auttanut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Olen laskenut, että minulla ei välttämättä kerry myöskään bonuksia riittävästi. Tiedän sinkkuja jotka ovat joutuneen maksamaan omasta pussista erotuksen kun bonusten kertymisen aikarajaan mennessä ei ole kertnyt tarpeeksi kattamaan loppusumman.
Joku sanoi ettei S-kortti maksa mitään. Onhan se 20 euroa rahaa jonka joutuu laittamaan ensin siihen alkuun saadakseen kortin.
Onko 20 euroa ei mitään? On kai sitten joillekin.
Maksaa omasta pussista? Huoh. Sulla ei ole hajuakaan mistä on kyse. Sinähän saat 100 e osuuden osuuskauppaan. Sinä omistat jotain 100 e arvoista siis (jonka arvo voi toki vielä nousta kunhan Putinista päästään...). Ei se sun raha minnekään häviä.
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tämän ketjun kohdalla ns. keskiluokkaista köyhyyttä. On korkeakoulut käyty, asiantuntijan työ, mutta ei ole varaa käydä ravintoloissa ja kahvilla. Enää ei tuntipalkka (verojen jälkeen) riitä, että sillä saisi kahvin ja kakkua. Pitsakin maksaa melkein järjestäin jo 15e joka paikassa, ellei hae kebabbilasta, mutta se sitten taas laadultaan vastaa kaupan mikropitsaa. Ei ole kivaa tällainen elämä, että teet periaatteessa kaiken oikein, mutta silti eläminen on jatkuvaa säästämistä ja laskemista, jos mielii muuta kuin halvinta ja välttämätöntä.
Vastavalmistuneen on vaikeaa saada koulutustaan vastaavaa työtä, ja useimmilla lienee opintolainat maksettavina. Kuulostaa todella ankealta, ettei myöhemminkään helpota. Kyllä työn ja osaamisen arvostus näytetään rahassa, vaikkei palkkaus ihmisarvoa tietenkään mitenkään määritäkään!
Minä aloitin nuorena tyttönä ansiotyön, monista eri syistä, ja reilusti päälle kolmikymppisenä pääsin pääsykokeella yliopistoon (olin suorittanut lukion iltakoulussa työn ohessa, eli päästötodistus oli), silloin oli siinä tiedekunnassa kiintiö pääsykokeessa pärjäävälle. Kirjoitin ylioppilaaksi niin, että opiskelu oli jo alkanut, ja kirjoitukset olivatkin rennot! Nautin opiskelusta kovasti, oli ihanaa uppoutua lukemisiin ja esseiden suunnitteluun ja kirjoittamiseen - varsinaisesta opiskelijaelämästä en tiedä, en ollut varsinaisesti valmis suorittamaan haalareissa kalja-abbrobatureita saluunakierroksella, vai mitä niitä oli. Eivätkä ne nuoret äipän ikäistä sinne kärttäneetkään. ☺ Sairastuin kuitenkin enkä koskaan päässyt alani töihin.
Opiskelu avasi uusia, yllättäviä mielenkiinnon kohteita, ja tutkittavaa sekä kiinnostavaa luettavaa riittää! Olen osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja antanut pyynnöstä alaani liittyviä haastatteluja. Kirjoittaa voi aina, ja oman mielen virkeänä pitäminen on ensiarvoisen tärkeää! Tuntuu todella pahalta lukea tässä ketjussa kommentteja, joissa kirjoittaja tuntee itsensä arvottomaksi ja yhteiskunnassamme ylimääräiseksi. Niin se asia ei ole, ei saa olla!
Minua auttoi aikanaan työvoimatoimiston järjestämä yksilöllinen soveltuvuusneuvonta. Kävin testeissä ja kokeissa, ja pitkät keskustelut rauhallisen ja osaavan asiantuntijan kanssa oli suorastaan terapeuttinen kokemus. Neuvonta kesti pitkään, niin kauan kun tunsin tarvetta miettiä asioita. Lähetinkin myöhemmin Elisabethille ylioppilaskuvani ja kirjeen, jossa kerroin opiskelupaikasta. ☺ Jos sellaista neuvontaa vielä saa, suosittelen kaikille töiden välissä oleville tai muuten muutosta haluaville lämpimästi! Nuorista, vasta paikkaansa hakevista puhumattakaan! 💕
Joo, se on työkkärissä annettava maksuton palvelu: ammatinvalinta- ja uraohjauspalvelu. Sitä antavat ovat psykologeja.
Mullakin on hyviä kokemuksia, mm. 16-vuotiaana ammatinvalintapsykologi testasi mua ja päätteli mille alalle olisin sopiva. Olin epävarma ja haahuilin maailmalla vuosia enkä opiskellut, mutta sitten monen mutkan kautta päädyin yliopistoon ja 23 vuotta psykologin ennustuksesta valmistuin sittenkin hänen viitoittamalle uralle :D
❤
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on Suomessa edullista, vielä. Varsinkin terveellinen. Iso kaali maksaa 3 euroa ja siitä tekee viikon ruuat: kaalikeitto 3 päivää ja kääryleet 2 päivää ja raaste 2 päivää. Jauhelihaa saa tarjouksesta 400 g noin 2 eurolla. 6 perunas maksas 87 senttiä. Huippu on porkkanat 1 kg maksaa 2 euroa. Kaurahiutalelaatikko 2 euroa, jota syö 3 viikkoa. Kanamunat 12 kpl myös 2 euroa Sienet ja omenat voi kuivata syksyllä, niitä saa ilmaiseksi ulkoa. Vitamiinit tulevat ja pysyy laihana. Kauppamatkat voi kävellä tarjousten perässä ja ilmaiset kahvit kaupassa.
Ehkä jossain hesessä voi kierrellä kauppoja tosta vaan tarjousten perässä, mutta täälä vähän syrjemmässä siihen menisi matkojen takia monta päivää.. Ja mitkä ilmaiset kahvit kaupassa? En ole koskaan nähnyt.
Joissain S-ryhmän kaupoissa ja paikoissa saa ilmaisen kahvin: "S-etukortilla ilmainen kahvi kerran päivässä". Saattaa tosin loppua tämä etu pian näillä nykyisillä kahvin hinnoilla.
Ei köyhällä ole varaa S-ryhmän korttiin.
Tämä on muuten totta. Kortin hinta (=osuuskaupan jäsenyys) taitaa olla 100 €. Sinkkuna saa ostella aika pitkään edullisia ruokia, ennenkuin bonukset alkavat kertyä. Minä olen nyt siirtämässä edesmenneen äitini korttia omiin nimiini, tähän asti ollut rinnakkaiskortti. Eri kaupungeissa me asuimme, mutta siitä ei tarvinnut kauppiaan tietää mitään.
S-kortti ei maksa mitään. Kortin saa ilmaiseksi kun liittyy asiakasomistajajaksi osuuskauppaan. Osuus maksaa 100 e, mutta voi kuulema maksaa vain 20 e alussa ja kerryttää bonuksilla loput. Jos osuuskaupasta eroaa, osuuden voi myydä eli saa sen 100 e takaisin.
Osuuskunnan jäsenenä voi saada myös korkoa, olen itse joskus saanut. Toki kun kortin eli osuuden hankki aikoinaan se ei maksanut oikein mitään ja on nyt sitten 100 e arvoinen.
Köyhälläsinkulla niitä bonuksia ei kerry millä loput maksais pois.
Siksi se 100 e osuus on myös ilmoitettava perunkirjoituksessa, koska se on omaisuutta. Sun pitää se sitten asianmukaisesti periä äidiltäsi ennen kuin se voidaan siirtää sinulle.
Totta kai. Perunkirjoitus on tehty, ja olen varattoman pesän ainoa perijä. Ei täällä lakia rikota, älä huoli. ☺
En sitä pelännyt vaan että omit vaan sen kortin ja sulle tulee siitä ongelmia.
Mun äidillä oli Stokkan kortti ja koska hoidin hänen asioitaan hänen sairastuttuaan, otin rinnakkaiskortin, jolla hankin hänen tarvitsemansa tavarat, kun äiti ei enää jaksanut kävellä. Kun äiti kuoli, taisi olla vajaa kaksi viikkoa kuolemasta kun Stokkalta soitettiin hädissään, että multa pitäisi saada se kortti pois. Ihan ilman surunvalitteluja saati tiedusteluja onko äiti edes haudattu ja perunkirjoitus tehty, sun muuta. Jäi aika pa*ka fiilis lafkasta, jossa äiti oli ollut asiakkaana varmaan yli 30 vuotta.
Ja eikös siinä ole joku aika minkä kuluessa se loppu pitää kerätä? Ennen ainakin oli. Eli hukkaan se 20 menee.