Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on 400 euroa ja toisella 400 000 euroa ja se jälkimmäinen kertoo miten ensimmäisen kannattaisi ostaa ruokakaupassa järkevämmin, niin onko ihmiset ihan seonneet?

kuvittelet nyt, että se 400000 euroa omistava syntyi rahatukko kouorassaan? Entäs jos hän onkin kokenut vieläkin kovemman köyhyyden kuin se,jolla on 400 euroa? Sittenkö kuuntelisit rikasta? Vaikka olisi samat neuvot?

Voi olla, että se 400 000 tuhannen ihminen on kokenut myös köyhyyttä. Mutta jotenkin en vain jaksa ymmärtää, että hän on ihan omin avuin pelkällä 400 euron tuloilla kuukaudessa kuitenkaan saanut koottua tuon summan tililleen.

Joku onnenpotku, perintö, hyvä tilaisuus, onnistunut kauppa, on siis ollut kuitenkin jotain mitä myydä, tms.

Vaikka tämä aina halutaan kieltää tai unohdetaan.

Köyhyydestä parempaan tilanteeseen voi päästä. Mutta satoja tuhansia ei tavallisella palkkatulolla normaaliin elämään kuuluvine kuluineen ei säästä. Ilman jotain apuvipua.

Joskus esimerkiksi hyvin edullinen, ellei ilmainen, asuminen auttaa paljon.

Kuten se joku nainenkin kuka antoi jutun, että on saanut koottua sijoituksia ja rikastunut moljonääriksi. Myikö muistaakseni asuntonsa sijoituksen pesämunaksi Hän sitten asui ilmaiseksi mummollaan. Varmaan söikin suurimmaksi osaksi mummon ruokapöydässä.

läheinen sukulaiseni on tuollainen ihminen ja kokosi omaisuutensa vieläkin pienemmillä tuloilla kuin se 400 euroa kuussa. Hän myös syntyi rutiköyhään perheeseen. Saivat ruokaa, kun hoitivat naapuritilallisen paria lehmää. Kuvittele, että sinä teet 10-12 tuntista päivää ja saat palkaksi ruokaa juuri ja juuri sen verran, että saat pidettyä perheesi hengissä, lapsillasi on sairauksia, jotka johtuvat huonosta ravitsemustilanteesta. Sieltä tuo läheinen sukulaiseni ponnisti ja on tänä päivänä hyvin vauras. Hänellä ei ole ollut mitään onnenpotkuja, vaan ihan selkänahastaan on alussa repinyt kaiken. Hänen nuoruudessaan ei edes ollut mitään täällaisia hulppeit tukitoimia kuin nyt.  Hän teki pitkää päivää ja opiskeli ensin yhden ammatin ja sitten toisen. tunnen monia tällaisia tapauksia, jotka ihan itse ilman mitään onnenpotkuja ovat vaurastuneet. JA heitä kaikkia yhdistää yksi yhteinen piirre. Kukaa heistä ei käyttänyt tekosyitä sille mikseivät voisi tehdä jotain muutoksia elämäänsä. He muuttivat toiselle paikkakunnalle, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että lapsetkin vaihtavat sitten koulua, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että vuokrataan kaksio, luovutaan olohuoneesta ja tehdään siitä lastenhuone. He tekivät sen mitä piti tehdä, jotta pääsisivät vaurastumaan. Ja kohta joku kirjoittaa, että joo, mutta koitapas tehdä se pitkäaikaissairaana. Joo. tuo kertomani henkilö sairasti sitten lapsesta asti synynnäistä sydänsairautta. ELinikää hänelle povattiin maksimissaan 30 vuotiaaksi. KÄvi sitten niin, että lääketiede kehittyi, lääkitykset paranivat ja hän on edelleen elossa ja nauttii eläkkeistään ja eläkepäivistään.

 

Minun laskutaidoullani ei 10-12 tuntisilla ilmaisilla työpäivillä vain ruokapalkalla voi kerätä omaisuuksia.

Vaikka kuinka kouluttautuu moneen ammattiin myöhemmin täytyy olla myös onnea saada hyvä, vakituinen ja ei ihan pienipalkkainen työpaikka. Firman lopetuksia, YT-neuvotteluja, irtisanomisia taloudellisista ja tuotannollisista syistä ei parane olla.

Ennen oli niin, että kun pääsi johonkin työpaikkaan sai olla siinä eläkkeeseen saakka. Varsinkin jos pärstäkerroin oli sellainen, että miellytti. Samoin sukulaisuuus painoi. Jossain firmassa oli tapana palkata ensisijaisesti sukulaisia tai työntekijöiden tuttavia.

Riippuu niin paljon asuinpaikasta. Pienellä paikkakunnalla usein painavat muut syyt kuin ihan pelkästään ammatilliset adsat.

Työpaikkakin oli ennen onnen ja hyvän sattuman kauppaa.

Satuit onnistumaan olemaan jonkun sukulainen tai tuttu. Tai satuit osumaan kuulemaan, että jossain on joku työpaikka auki. Jne.

Työhamuksie ei edes ennen välttämätttarvittu. Puhumattakaan CV-tai videopakosta. Joku lyhyt käsin kirjoitettu sanallinen esittely riitti.

Myös monesti asumis- ja ruokamenot olivat ennen eri luokkaa kuin nyt. Maalla ja maaseutukaupungeissa ainakin sai taloista lihaa ja muuta ostaa alle kaupan hinnan. Usein viljeltiin perunaa ym. Pienelläkin tontilla. Verot, byrokratia, niitä pystyi kiertämään paljon helpmmin.

Oli yleisesti tiedossa, että joku ihminen teki pimeästi vakituiseen firapelihommia pimeästi palkkatyön lisäksi.

Ei siihen kukaan puuttunut, se oli maan tapa.

Usein jos oli nuka poikamies niin asui jossain vaatimattomassa pihamökissä joko ilmaiseksi äitinsä nurkissa tai vieraammalla pientä työtä vastaan

Näitä aikoja ja tapoja ei enää ole ollut pitkään aikaan. Nämä entisajan rikastujat "ryysyistä rikkauksiin omin voimin" ymmärrän kun pystyi sumplimaan aika paljon kaikkea jos oli sen verran viisas ja tarkka. Varsinkin jos ymmärsi pysyä perheettömänä tai nai varakkaan puolison.

Näissä kertomuksissa usein unohdetaan sen puolison osuus rikastumisessa. Usein juuri varakkuutta tavoittelevat ja arvostavat unohtavat tunteet ja valitsevat järjen puolisoa valitessaan.

Miksi värjäät hiuksiasi ja käyt hieronnassa? Tällaiset eivät kuulu köyhälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii, että ostaako vessapaperia vai tamponeja.

Ostin vuosikausia sitten Lunette-kuukupin. Siitä asti ollut "ilmaiset" kuukautiset. Nykyään toi kuukuppi maksaa 24,90 e mutta varmaan on halvempiakin. 

Kuukuppia minäkin ehdottaisin, pikaisella googlettelulla edullisin alle 10e.

Kuukupin käyttö omalla kohdallani olisi hankalaa. Miten peset sen välillä? Pysyyykö se raskaassa liikuntasuorituksessa? Joudun usein vaihtamaan suojat luonnonhelmassa.

Kuukuppia voi pitää sisällä vaikka 8 tuntia putkeen, toki riippuu kuukautisten vaiheesta ja vuodon määrästä. Minulla suht runsasta vuotoa ja vuodon 2-3 päivänä joudun tyhjentämään kupin 3 tunnin välein. Muina aikoina voin mennä vaikka koko työpäivän tyhjentämättä kuppia. Miksi se ei pysyisi raskaassa liikuntasuorituksessa? Se kuppi on emättimesi sisällä. Samalla lailla se siellä pysyy kuin tamponikin.  Jos olet epävarma, niin sitten teitenkin tyhjennät kupin ennen liikuntaa.  Luonnonhelmassa voit vaikka kaivaa kupan ja tyhjentää kupin sinne ja sitten _hätätilassa_ voit vaikka laittaa sen takaisin sisälle ihan vain pyyhkäisemällä sen kuivaksi paperilla. On olemassa myös kupeille tarkoitettuja puhdistuspyyhkeitä luonnonhelmaa varten, mutta jos oletuksena on, että on köyhä, niin toki siitä sitten köyhä keksii tekosyyn sille että pitää ostaa kalliita siteitä ja tamponeja, kun ei ole varaa ostaa puhdistuspyyhkeitä. Ja jos ei kuppi nappaa, niin kokeile sitten kuukautisalushousuja. Minulla ei niistä ole kokemusta, mutta kaverillani on. Tulevat kuitenkin kalliimmaksi kuin kupit.

Tamponikaan ei tahdo pysyä, vuoto niin runsasta kolme päivää. Pitkiin reissuihin menee enempi kuin 8 h ja välillä öitä myös ulkona montakin putkeen. Loppupäivinä voisi sen kanssa pärjätä vuodon vähyyden vuoksi mutta toi takaisin laittaminen ilman hyvää pesua ei kuulosta hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on 400 euroa ja toisella 400 000 euroa ja se jälkimmäinen kertoo miten ensimmäisen kannattaisi ostaa ruokakaupassa järkevämmin, niin onko ihmiset ihan seonneet?

kuvittelet nyt, että se 400000 euroa omistava syntyi rahatukko kouorassaan? Entäs jos hän onkin kokenut vieläkin kovemman köyhyyden kuin se,jolla on 400 euroa? Sittenkö kuuntelisit rikasta? Vaikka olisi samat neuvot?

Voi olla, että se 400 000 tuhannen ihminen on kokenut myös köyhyyttä. Mutta jotenkin en vain jaksa ymmärtää, että hän on ihan omin avuin pelkällä 400 euron tuloilla kuukaudessa kuitenkaan saanut koottua tuon summan tililleen.

Joku onnenpotku, perintö, hyvä tilaisuus, onnistunut kauppa, on siis ollut kuitenkin jotain mitä myydä, tms.

Vaikka tämä aina halutaan kieltää tai unohdetaan.

Köyhyydestä parempaan tilanteeseen voi päästä. Mutta satoja tuhansia ei tavallisella palkkatulolla normaaliin elämään kuuluvine kuluineen ei säästä. Ilman jotain apuvipua.

Joskus esimerkiksi hyvin edullinen, ellei ilmainen, asuminen auttaa paljon.

Kuten se joku nainenkin kuka antoi jutun, että on saanut koottua sijoituksia ja rikastunut moljonääriksi. Myikö muistaakseni asuntonsa sijoituksen pesämunaksi Hän sitten asui ilmaiseksi mummollaan. Varmaan söikin suurimmaksi osaksi mummon ruokapöydässä.

läheinen sukulaiseni on tuollainen ihminen ja kokosi omaisuutensa vieläkin pienemmillä tuloilla kuin se 400 euroa kuussa. Hän myös syntyi rutiköyhään perheeseen. Saivat ruokaa, kun hoitivat naapuritilallisen paria lehmää. Kuvittele, että sinä teet 10-12 tuntista päivää ja saat palkaksi ruokaa juuri ja juuri sen verran, että saat pidettyä perheesi hengissä, lapsillasi on sairauksia, jotka johtuvat huonosta ravitsemustilanteesta. Sieltä tuo läheinen sukulaiseni ponnisti ja on tänä päivänä hyvin vauras. Hänellä ei ole ollut mitään onnenpotkuja, vaan ihan selkänahastaan on alussa repinyt kaiken. Hänen nuoruudessaan ei edes ollut mitään täällaisia hulppeit tukitoimia kuin nyt.  Hän teki pitkää päivää ja opiskeli ensin yhden ammatin ja sitten toisen. tunnen monia tällaisia tapauksia, jotka ihan itse ilman mitään onnenpotkuja ovat vaurastuneet. JA heitä kaikkia yhdistää yksi yhteinen piirre. Kukaa heistä ei käyttänyt tekosyitä sille mikseivät voisi tehdä jotain muutoksia elämäänsä. He muuttivat toiselle paikkakunnalle, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että lapsetkin vaihtavat sitten koulua, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että vuokrataan kaksio, luovutaan olohuoneesta ja tehdään siitä lastenhuone. He tekivät sen mitä piti tehdä, jotta pääsisivät vaurastumaan. Ja kohta joku kirjoittaa, että joo, mutta koitapas tehdä se pitkäaikaissairaana. Joo. tuo kertomani henkilö sairasti sitten lapsesta asti synynnäistä sydänsairautta. ELinikää hänelle povattiin maksimissaan 30 vuotiaaksi. KÄvi sitten niin, että lääketiede kehittyi, lääkitykset paranivat ja hän on edelleen elossa ja nauttii eläkkeistään ja eläkepäivistään.

 

Minä aloin säästäjäksi n. 10 vuotiaana.  Aina on aikuisikäisenä raha riittänyt  ja nykyään erityisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi värjäät hiuksiasi ja käyt hieronnassa? Tällaiset eivät kuulu köyhälle.

Jos köyhä haluaa huolehtia terveydestään ja ulkonäöstään, ja pystyy löytämään siihen rahaa, niin mitä pahaa siinä on?

Moni n'istä köyhistä valittajista on omilla valinnoillaan tuhonnut elämänsä. Pikavippejä, viinaa, huumeita, bilettämistä, ei kiinnosta opiskelu, pelataan vähän pleikkaria, tarjotaan pyrstöä ensimmäiselle vastaantulijalle, , oi en tiedä mikä on ehkäisy, no nyt onkin MT ongelma, onkin epävakaa persoonallisuus ja masennusdiagnoosin tarvitsen myös. Siinäpä ne tärkeimmät. Turha täällä valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi värjäät hiuksiasi ja käyt hieronnassa? Tällaiset eivät kuulu köyhälle.

Jos köyhä haluaa huolehtia terveydestään ja ulkonäöstään, ja pystyy löytämään siihen rahaa, niin mitä pahaa siinä on?

Siksi että on köyhä ja silloin rahat pitää käyttää välttämättömään. Sillä ei ole mitään väliä minkä väriset hiukset on jollain köyhällä työttömällä. Niitä ei kenenkään tarvitse katsella. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi värjäät hiuksiasi ja käyt hieronnassa? Tällaiset eivät kuulu köyhälle.

Tää on ihan yliempaattinen ihminen.

"We don't see things as they are, we see things as we are."

Anaïs Nin

Kuinka moni täällä varakkuuttaan ja omaisuuden kertymistään tyhjästä kehuva tosiaan on unohtanut kertoa mikä osuus sillä puolisolla on ollut asiaan.

Eihän silloin ole yksin varakkuuttaan koonnut jos puoliso on käynyt myös töissä tai on ns. paremmasta perheestä. Tai jomman kumman vanhemmat muutenkin auttaneet, esimerkiksi takaamalla asuntolainaa tai muuta lainaa. Myös saattaa olla, että suvussa on erilaisia ihmisiä, joilta saa apua ja tietoa, esimerkiksi laki- tai verotusasioissa. Myös heidän hyvät verkostot auttavat paljon.

Tätä ei usein ajatella. Toisilla ei ole näistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi värjäät hiuksiasi ja käyt hieronnassa? Tällaiset eivät kuulu köyhälle.

Jos köyhä haluaa huolehtia terveydestään ja ulkonäöstään, ja pystyy löytämään siihen rahaa, niin mitä pahaa siinä on?

Siksi että on köyhä ja silloin rahat pitää käyttää välttämättömään. Sillä ei ole mitään väliä minkä väriset hiukset on jollain köyhällä työttömällä. Niitä ei kenenkään tarvitse katsella. 

Nytkö köyhällä ei saa olla edes peiliäkään? Kuitenkin neuvoina annetaan pitää itsestään huolta, olla siisti ja huoliteltu jotta saisit töitä. On hieman ristiriitaisia nämä neuvot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on 400 euroa ja toisella 400 000 euroa ja se jälkimmäinen kertoo miten ensimmäisen kannattaisi ostaa ruokakaupassa järkevämmin, niin onko ihmiset ihan seonneet?

kuvittelet nyt, että se 400000 euroa omistava syntyi rahatukko kouorassaan? Entäs jos hän onkin kokenut vieläkin kovemman köyhyyden kuin se,jolla on 400 euroa? Sittenkö kuuntelisit rikasta? Vaikka olisi samat neuvot?

Voi olla, että se 400 000 tuhannen ihminen on kokenut myös köyhyyttä. Mutta jotenkin en vain jaksa ymmärtää, että hän on ihan omin avuin pelkällä 400 euron tuloilla kuukaudessa kuitenkaan saanut koottua tuon summan tililleen.

Joku onnenpotku, perintö, hyvä tilaisuus, onnistunut kauppa, on siis ollut kuitenkin jotain mitä myydä, tms.

Vaikka tämä aina halutaan kieltää tai unohdetaan.

Köyhyydestä parempaan tilanteeseen voi päästä. Mutta satoja tuhansia ei tavallisella palkkatulolla normaaliin elämään kuuluvine kuluineen ei säästä. Ilman jotain apuvipua.

Joskus esimerkiksi hyvin edullinen, ellei ilmainen, asuminen auttaa paljon.

Kuten se joku nainenkin kuka antoi jutun, että on saanut koottua sijoituksia ja rikastunut moljonääriksi. Myikö muistaakseni asuntonsa sijoituksen pesämunaksi Hän sitten asui ilmaiseksi mummollaan. Varmaan söikin suurimmaksi osaksi mummon ruokapöydässä.

läheinen sukulaiseni on tuollainen ihminen ja kokosi omaisuutensa vieläkin pienemmillä tuloilla kuin se 400 euroa kuussa. Hän myös syntyi rutiköyhään perheeseen. Saivat ruokaa, kun hoitivat naapuritilallisen paria lehmää. Kuvittele, että sinä teet 10-12 tuntista päivää ja saat palkaksi ruokaa juuri ja juuri sen verran, että saat pidettyä perheesi hengissä, lapsillasi on sairauksia, jotka johtuvat huonosta ravitsemustilanteesta. Sieltä tuo läheinen sukulaiseni ponnisti ja on tänä päivänä hyvin vauras. Hänellä ei ole ollut mitään onnenpotkuja, vaan ihan selkänahastaan on alussa repinyt kaiken. Hänen nuoruudessaan ei edes ollut mitään täällaisia hulppeit tukitoimia kuin nyt.  Hän teki pitkää päivää ja opiskeli ensin yhden ammatin ja sitten toisen. tunnen monia tällaisia tapauksia, jotka ihan itse ilman mitään onnenpotkuja ovat vaurastuneet. JA heitä kaikkia yhdistää yksi yhteinen piirre. Kukaa heistä ei käyttänyt tekosyitä sille mikseivät voisi tehdä jotain muutoksia elämäänsä. He muuttivat toiselle paikkakunnalle, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että lapsetkin vaihtavat sitten koulua, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että vuokrataan kaksio, luovutaan olohuoneesta ja tehdään siitä lastenhuone. He tekivät sen mitä piti tehdä, jotta pääsisivät vaurastumaan. Ja kohta joku kirjoittaa, että joo, mutta koitapas tehdä se pitkäaikaissairaana. Joo. tuo kertomani henkilö sairasti sitten lapsesta asti synynnäistä sydänsairautta. ELinikää hänelle povattiin maksimissaan 30 vuotiaaksi. KÄvi sitten niin, että lääketiede kehittyi, lääkitykset paranivat ja hän on edelleen elossa ja nauttii eläkkeistään ja eläkepäivistään.

 

Minun laskutaidoullani ei 10-12 tuntisilla ilmaisilla työpäivillä vain ruokapalkalla voi kerätä omaisuuksia.

Vaikka kuinka kouluttautuu moneen ammattiin myöhemmin täytyy olla myös onnea saada hyvä, vakituinen ja ei ihan pienipalkkainen työpaikka. Firman lopetuksia, YT-neuvotteluja, irtisanomisia taloudellisista ja tuotannollisista syistä ei parane olla.

Ennen oli niin, että kun pääsi johonkin työpaikkaan sai olla siinä eläkkeeseen saakka. Varsinkin jos pärstäkerroin oli sellainen, että miellytti. Samoin sukulaisuuus painoi. Jossain firmassa oli tapana palkata ensisijaisesti sukulaisia tai työntekijöiden tuttavia.

Riippuu niin paljon asuinpaikasta. Pienellä paikkakunnalla usein painavat muut syyt kuin ihan pelkästään ammatilliset adsat.

Työpaikkakin oli ennen onnen ja hyvän sattuman kauppaa.

Satuit onnistumaan olemaan jonkun sukulainen tai tuttu. Tai satuit osumaan kuulemaan, että jossain on joku työpaikka auki. Jne.

Työhamuksie ei edes ennen välttämätttarvittu. Puhumattakaan CV-tai videopakosta. Joku lyhyt käsin kirjoitettu sanallinen esittely riitti.

Myös monesti asumis- ja ruokamenot olivat ennen eri luokkaa kuin nyt. Maalla ja maaseutukaupungeissa ainakin sai taloista lihaa ja muuta ostaa alle kaupan hinnan. Usein viljeltiin perunaa ym. Pienelläkin tontilla. Verot, byrokratia, niitä pystyi kiertämään paljon helpmmin.

Oli yleisesti tiedossa, että joku ihminen teki pimeästi vakituiseen firapelihommia pimeästi palkkatyön lisäksi.

Ei siihen kukaan puuttunut, se oli maan tapa.

Usein jos oli nuka poikamies niin asui jossain vaatimattomassa pihamökissä joko ilmaiseksi äitinsä nurkissa tai vieraammalla pientä työtä vastaan

Näitä aikoja ja tapoja ei enää ole ollut pitkään aikaan. Nämä entisajan rikastujat "ryysyistä rikkauksiin omin voimin" ymmärrän kun pystyi sumplimaan aika paljon kaikkea jos oli sen verran viisas ja tarkka. Varsinkin jos ymmärsi pysyä perheettömänä tai nai varakkaan puolison.

Näissä kertomuksissa usein unohdetaan sen puolison osuus rikastumisessa. Usein juuri varakkuutta tavoittelevat ja arvostavat unohtavat tunteet ja valitsevat järjen puolisoa valitessaan.

sinun kirjoituksestasi näkee sen, että olet jämähtänyt menneisyyteen, etkä osaa elää nykyajassa. Nykyaikanakin voi rikastua ihan omalla työllä. Se vaatii sen, että aikuisten oikeasti opettelee käyttämään rahaa oikein. Jos haluaa vain valitella rupista ja rankkaa elämänosaansa ja jatkaa samalla raiteella elämässään, niin on turha sitten selitellä tai keksiä tekosyitä sille miten joku samassa tilanteessa ollut onkin onnistunut elämässään. Kyllä joku voi rikastua onnen tai vaikka perinnön seurauksenakin, mutta enemmän on näitä, jotka itse ovat rikastuneet työllä ja tekemillään valinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Moni n'istä köyhistä valittajista on omilla valinnoillaan tuhonnut elämänsä. Pikavippejä, viinaa, huumeita, bilettämistä, ei kiinnosta opiskelu, pelataan vähän pleikkaria, tarjotaan pyrstöä ensimmäiselle vastaantulijalle, , oi en tiedä mikä on ehkäisy, no nyt onkin MT ongelma, onkin epävakaa persoonallisuus ja masennusdiagnoosin tarvitsen myös. Siinäpä ne tärkeimmät. Turha täällä valittaa.

Osa varmasti näitäkin mutta moni köyhä on matalapalkkalainen tyissäkäyvä, työtön tai sairas. Muutaman tälläisen mainitsemasi ihmisen tiedän ja kaikilla heillä jo alkujaan ollut jokin sairaus mikä altistanut epävakaaseen käytökseen ja alentuneeseen kykyyn huolehtia itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku sanoo, että laita pakastimeen. Mihin pakastimeen?!

Käytettynä pakastimia voi saada jopa parilla kympillä ja sen voi sijoittaa myös muualle asuntoon (itsellä olohuoneessa) jos ei pienessä yksiössä ole keittiössä sille tilaa.

Parin kypän kone taitaa kuluttaa vuodessa enempi ku mitä se tuottas. Ja sen koneen tuontikin paikan päälle maksaa.

Sori kun jankkaan nyt tästä pakastinasiasta (en ole vielä tähän ketjuun edes kirjoittanut mitään) mutta minusta pakastin on ihan ykkösostos köyhälle. Kulut on sähkölaitoksen mukaan n. 3 e kk. Itse en kyllä eroa sähkölaskussa edes huomannut, tuskin oli sitäkään.

Itse ostin jopa opiskeluaikana pakastimen pieneen yksiöön. 50 e maksoi käytettynä, opiskelujen jälkeen myin samaan hintaan pois kun seuraavassa asunnossa oli valmiina. Pakastimeen saa aleruokaa tai vaikka leipäjonon antimia. Myös tuore leipä säilyy tuoreena, näin köyhäkin saa joka päivä tuoretta leipää, jos sitä vaan syö. Kaikki ei tietysti leivästä edes välitä.

Mutta ainakin omalla kohdalla pakastin on ollut välttämättömyys että saan ruokakulut pysymään pienenä, muuten ei onnistu mitenkään. Voi ostaa -60 % tuotteita tai resq kasseja.

Kyllä minäkin olisin pulassa ilman pakastinta. Menisi varmaan ainakin pari kymppiä kuukaudessa enemmän ruokaan, jos sitä ei olisi. Joskus varmaan enemmänkin. 

Kun on pakastin, niin voi hyvin hyödyntää erilaisia tarjouksia. Lisäksi lähikauppani on tosi kallis, joten käyn yleensä kerran viikossa keskustassa ja ostan ison satsin ruokaa kerralla. Ja siitä menee aina jotain pakkaseen.

Mulla onneksi vuokranantaja aikoinaan osti pakastimen, kun pyysin. :) Jos ei olisi, olisin jostain ne rahat nipistänyt. Voi olla, että jos ei ole tottunut pakastimeen, ei välttämättä tajua, miten iso hyöty siitä oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on 400 euroa ja toisella 400 000 euroa ja se jälkimmäinen kertoo miten ensimmäisen kannattaisi ostaa ruokakaupassa järkevämmin, niin onko ihmiset ihan seonneet?

kuvittelet nyt, että se 400000 euroa omistava syntyi rahatukko kouorassaan? Entäs jos hän onkin kokenut vieläkin kovemman köyhyyden kuin se,jolla on 400 euroa? Sittenkö kuuntelisit rikasta? Vaikka olisi samat neuvot?

Voi olla, että se 400 000 tuhannen ihminen on kokenut myös köyhyyttä. Mutta jotenkin en vain jaksa ymmärtää, että hän on ihan omin avuin pelkällä 400 euron tuloilla kuukaudessa kuitenkaan saanut koottua tuon summan tililleen.

Joku onnenpotku, perintö, hyvä tilaisuus, onnistunut kauppa, on siis ollut kuitenkin jotain mitä myydä, tms.

Vaikka tämä aina halutaan kieltää tai unohdetaan.

Köyhyydestä parempaan tilanteeseen voi päästä. Mutta satoja tuhansia ei tavallisella palkkatulolla normaaliin elämään kuuluvine kuluineen ei säästä. Ilman jotain apuvipua.

Joskus esimerkiksi hyvin edullinen, ellei ilmainen, asuminen auttaa paljon.

Kuten se joku nainenkin kuka antoi jutun, että on saanut koottua sijoituksia ja rikastunut moljonääriksi. Myikö muistaakseni asuntonsa sijoituksen pesämunaksi Hän sitten asui ilmaiseksi mummollaan. Varmaan söikin suurimmaksi osaksi mummon ruokapöydässä.

läheinen sukulaiseni on tuollainen ihminen ja kokosi omaisuutensa vieläkin pienemmillä tuloilla kuin se 400 euroa kuussa. Hän myös syntyi rutiköyhään perheeseen. Saivat ruokaa, kun hoitivat naapuritilallisen paria lehmää. Kuvittele, että sinä teet 10-12 tuntista päivää ja saat palkaksi ruokaa juuri ja juuri sen verran, että saat pidettyä perheesi hengissä, lapsillasi on sairauksia, jotka johtuvat huonosta ravitsemustilanteesta. Sieltä tuo läheinen sukulaiseni ponnisti ja on tänä päivänä hyvin vauras. Hänellä ei ole ollut mitään onnenpotkuja, vaan ihan selkänahastaan on alussa repinyt kaiken. Hänen nuoruudessaan ei edes ollut mitään täällaisia hulppeit tukitoimia kuin nyt.  Hän teki pitkää päivää ja opiskeli ensin yhden ammatin ja sitten toisen. tunnen monia tällaisia tapauksia, jotka ihan itse ilman mitään onnenpotkuja ovat vaurastuneet. JA heitä kaikkia yhdistää yksi yhteinen piirre. Kukaa heistä ei käyttänyt tekosyitä sille mikseivät voisi tehdä jotain muutoksia elämäänsä. He muuttivat toiselle paikkakunnalle, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että lapsetkin vaihtavat sitten koulua, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että vuokrataan kaksio, luovutaan olohuoneesta ja tehdään siitä lastenhuone. He tekivät sen mitä piti tehdä, jotta pääsisivät vaurastumaan. Ja kohta joku kirjoittaa, että joo, mutta koitapas tehdä se pitkäaikaissairaana. Joo. tuo kertomani henkilö sairasti sitten lapsesta asti synynnäistä sydänsairautta. ELinikää hänelle povattiin maksimissaan 30 vuotiaaksi. KÄvi sitten niin, että lääketiede kehittyi, lääkitykset paranivat ja hän on edelleen elossa ja nauttii eläkkeistään ja eläkepäivistään.

 

Minun laskutaidoullani ei 10-12 tuntisilla ilmaisilla työpäivillä vain ruokapalkalla voi kerätä omaisuuksia.

Vaikka kuinka kouluttautuu moneen ammattiin myöhemmin täytyy olla myös onnea saada hyvä, vakituinen ja ei ihan pienipalkkainen työpaikka. Firman lopetuksia, YT-neuvotteluja, irtisanomisia taloudellisista ja tuotannollisista syistä ei parane olla.

Ennen oli niin, että kun pääsi johonkin työpaikkaan sai olla siinä eläkkeeseen saakka. Varsinkin jos pärstäkerroin oli sellainen, että miellytti. Samoin sukulaisuuus painoi. Jossain firmassa oli tapana palkata ensisijaisesti sukulaisia tai työntekijöiden tuttavia.

Riippuu niin paljon asuinpaikasta. Pienellä paikkakunnalla usein painavat muut syyt kuin ihan pelkästään ammatilliset adsat.

Työpaikkakin oli ennen onnen ja hyvän sattuman kauppaa.

Satuit onnistumaan olemaan jonkun sukulainen tai tuttu. Tai satuit osumaan kuulemaan, että jossain on joku työpaikka auki. Jne.

Työhamuksie ei edes ennen välttämätttarvittu. Puhumattakaan CV-tai videopakosta. Joku lyhyt käsin kirjoitettu sanallinen esittely riitti.

Myös monesti asumis- ja ruokamenot olivat ennen eri luokkaa kuin nyt. Maalla ja maaseutukaupungeissa ainakin sai taloista lihaa ja muuta ostaa alle kaupan hinnan. Usein viljeltiin perunaa ym. Pienelläkin tontilla. Verot, byrokratia, niitä pystyi kiertämään paljon helpmmin.

Oli yleisesti tiedossa, että joku ihminen teki pimeästi vakituiseen firapelihommia pimeästi palkkatyön lisäksi.

Ei siihen kukaan puuttunut, se oli maan tapa.

Usein jos oli nuka poikamies niin asui jossain vaatimattomassa pihamökissä joko ilmaiseksi äitinsä nurkissa tai vieraammalla pientä työtä vastaan

Näitä aikoja ja tapoja ei enää ole ollut pitkään aikaan. Nämä entisajan rikastujat "ryysyistä rikkauksiin omin voimin" ymmärrän kun pystyi sumplimaan aika paljon kaikkea jos oli sen verran viisas ja tarkka. Varsinkin jos ymmärsi pysyä perheettömänä tai nai varakkaan puolison.

Näissä kertomuksissa usein unohdetaan sen puolison osuus rikastumisessa. Usein juuri varakkuutta tavoittelevat ja arvostavat unohtavat tunteet ja valitsevat järjen puolisoa valitessaan.

Köyhä ei tajua, että huonoa palkkaa ei ole tarkoitus nauttia vuosikymmeniä, vaan siitä aloitustason työtä saaduilla työtodistuksilla saa sen oikean työpaikan, kun on opinnot tehty.

Minun eka työpaikka oli osa-aikainen hampurilaispaikka, saman rahan olisin saanut työttömänä. Mutta kun olin ollut siinä 8 kk sain paremman työn, en olisi saanut jos olisin hakenut sitä paikkaa työttömänä. Käyhän laskutaidon mukaan ei kannata ottaa sitä ekaa huonoa paikkaa, vaan jäädä kotiin vuosiksi, jotka muuttuvat vuosikymmeniksi.  Tunnen myös monta köyhää, jotka ei opiskelleet koskaan, koska tuet laskee. No he elävät sillä tuella vieläkin, kun minä olen saanut 35 v palkkaa. Sitten on nämä, jotka on opiskelleet jotakin taidetta tajuamatta, että ani harva sillä elää. Sitten onkin ikää 40 v eikä oikeasti pääse edes sinne hampurilaispaikkaan. Mutta omia valintoja kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni n'istä köyhistä valittajista on omilla valinnoillaan tuhonnut elämänsä. Pikavippejä, viinaa, huumeita, bilettämistä, ei kiinnosta opiskelu, pelataan vähän pleikkaria, tarjotaan pyrstöä ensimmäiselle vastaantulijalle, , oi en tiedä mikä on ehkäisy, no nyt onkin MT ongelma, onkin epävakaa persoonallisuus ja masennusdiagnoosin tarvitsen myös. Siinäpä ne tärkeimmät. Turha täällä valittaa.

Osa varmasti näitäkin mutta moni köyhä on matalapalkkalainen tyissäkäyvä, työtön tai sairas. Muutaman tälläisen mainitsemasi ihmisen tiedän ja kaikilla heillä jo alkujaan ollut jokin sairaus mikä altistanut epävakaaseen käytökseen ja alentuneeseen kykyyn huolehtia itsestään.

Eli köyhä on aina hullu? Ok, sen sanoit sinä enkä minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on 400 euroa ja toisella 400 000 euroa ja se jälkimmäinen kertoo miten ensimmäisen kannattaisi ostaa ruokakaupassa järkevämmin, niin onko ihmiset ihan seonneet?

kuvittelet nyt, että se 400000 euroa omistava syntyi rahatukko kouorassaan? Entäs jos hän onkin kokenut vieläkin kovemman köyhyyden kuin se,jolla on 400 euroa? Sittenkö kuuntelisit rikasta? Vaikka olisi samat neuvot?

Voi olla, että se 400 000 tuhannen ihminen on kokenut myös köyhyyttä. Mutta jotenkin en vain jaksa ymmärtää, että hän on ihan omin avuin pelkällä 400 euron tuloilla kuukaudessa kuitenkaan saanut koottua tuon summan tililleen.

Joku onnenpotku, perintö, hyvä tilaisuus, onnistunut kauppa, on siis ollut kuitenkin jotain mitä myydä, tms.

Vaikka tämä aina halutaan kieltää tai unohdetaan.

Köyhyydestä parempaan tilanteeseen voi päästä. Mutta satoja tuhansia ei tavallisella palkkatulolla normaaliin elämään kuuluvine kuluineen ei säästä. Ilman jotain apuvipua.

Joskus esimerkiksi hyvin edullinen, ellei ilmainen, asuminen auttaa paljon.

Kuten se joku nainenkin kuka antoi jutun, että on saanut koottua sijoituksia ja rikastunut moljonääriksi. Myikö muistaakseni asuntonsa sijoituksen pesämunaksi Hän sitten asui ilmaiseksi mummollaan. Varmaan söikin suurimmaksi osaksi mummon ruokapöydässä.

läheinen sukulaiseni on tuollainen ihminen ja kokosi omaisuutensa vieläkin pienemmillä tuloilla kuin se 400 euroa kuussa. Hän myös syntyi rutiköyhään perheeseen. Saivat ruokaa, kun hoitivat naapuritilallisen paria lehmää. Kuvittele, että sinä teet 10-12 tuntista päivää ja saat palkaksi ruokaa juuri ja juuri sen verran, että saat pidettyä perheesi hengissä, lapsillasi on sairauksia, jotka johtuvat huonosta ravitsemustilanteesta. Sieltä tuo läheinen sukulaiseni ponnisti ja on tänä päivänä hyvin vauras. Hänellä ei ole ollut mitään onnenpotkuja, vaan ihan selkänahastaan on alussa repinyt kaiken. Hänen nuoruudessaan ei edes ollut mitään täällaisia hulppeit tukitoimia kuin nyt.  Hän teki pitkää päivää ja opiskeli ensin yhden ammatin ja sitten toisen. tunnen monia tällaisia tapauksia, jotka ihan itse ilman mitään onnenpotkuja ovat vaurastuneet. JA heitä kaikkia yhdistää yksi yhteinen piirre. Kukaa heistä ei käyttänyt tekosyitä sille mikseivät voisi tehdä jotain muutoksia elämäänsä. He muuttivat toiselle paikkakunnalle, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että lapsetkin vaihtavat sitten koulua, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että vuokrataan kaksio, luovutaan olohuoneesta ja tehdään siitä lastenhuone. He tekivät sen mitä piti tehdä, jotta pääsisivät vaurastumaan. Ja kohta joku kirjoittaa, että joo, mutta koitapas tehdä se pitkäaikaissairaana. Joo. tuo kertomani henkilö sairasti sitten lapsesta asti synynnäistä sydänsairautta. ELinikää hänelle povattiin maksimissaan 30 vuotiaaksi. KÄvi sitten niin, että lääketiede kehittyi, lääkitykset paranivat ja hän on edelleen elossa ja nauttii eläkkeistään ja eläkepäivistään.

 

Miten toi sydänsairaus käytännössä oireili? Miten paljon aiheutti kipua? Aiheuttiko uupumusta? Alensiko stressinsietokykyä? Kärsikö hän masennuksesta? Mitä jokapäiväisiä oireita hänellä oli?

Tämä on aika oleellista. Työkyvyttömyyseläkkeellekkin pyrkiessä nimenomaan niillä sairauksilla ei ole väliä vaan sillä miten ne vaikuttavat elämässä kykyyn tehdä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Näin mummoikäisenä katsoo elämää, lapsuudesta saakka rahat vähissä ja tulevaisuus samaa kituuttamista.

Ja en ole kelan elätti ollut koskaan, työttömyyskorvausta en ole päivääkään saanut.

16 vuotiaasta olen kokopäivätyössä käynyt, opiskelun aikana viikonloput ja lomat töissä. Pienipalkkaiseen työhön sain koulutuksen, koska pidempi opiskelu parempipalkkaiseen työhön olisi vaatinut isohkon lainan ottamista.

En ole kaunis enkä rohkea :).

Joidenkin kasvojen ilmeestä ja käytösestä voin päätellä olevani vanha, ruma ja köyhä, nykyään epilepsia sairaus tekee minusta muille entistä näkymättömän.

Kyllähän pikku reissu piristäis varmaan pitkäksi aikaa, mutta mistä sopivat vaatteet ym tarpeelliset vermeet. Kaikki on nykyään niin kallista.

Rikkaat ja rahattomat(tv ohjelma) rahattomille kiva viikko ja rikkaatkin hieman ymmärtävät köyhiä sen loppuviikon ajan.

Olet siis syntynyt 50- tai 40-luvulla. Maailma oli aivan toinen. Töitä riitti, sen kun vain kysyi. Muistan itse, että 80-luvulla vaihdoin työpaikkaa ja sain sen 6:n hakijan joukosta! Se oli mullistavaa, että niin paljon hakijoita! 90-luvun lamassa sain ensin potkut. Sitten hain Hesarin työpaikkailmoituksen kautta paikkaa. Onnistuin saamaan sen ja eka työ oli kirjoittaa ja lähettää eikiitos-kirje muille hakijoilla. Heitä oli 354 kpl. Työtä jatkui melkein vuosi. Sitten konkurssi ja rahat Palkkaturvasta ja kilometritehtaalle sitten vakn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni n'istä köyhistä valittajista on omilla valinnoillaan tuhonnut elämänsä. Pikavippejä, viinaa, huumeita, bilettämistä, ei kiinnosta opiskelu, pelataan vähän pleikkaria, tarjotaan pyrstöä ensimmäiselle vastaantulijalle, , oi en tiedä mikä on ehkäisy, no nyt onkin MT ongelma, onkin epävakaa persoonallisuus ja masennusdiagnoosin tarvitsen myös. Siinäpä ne tärkeimmät. Turha täällä valittaa.

Osa varmasti näitäkin mutta moni köyhä on matalapalkkalainen tyissäkäyvä, työtön tai sairas. Muutaman tälläisen mainitsemasi ihmisen tiedän ja kaikilla heillä jo alkujaan ollut jokin sairaus mikä altistanut epävakaaseen käytökseen ja alentuneeseen kykyyn huolehtia itsestään.

Eli köyhä on aina hullu? Ok, sen sanoit sinä enkä minä.

Mitenkään en tälläistä väittänyt vaan nimenomaan toisinpäin.

Aina köyhä kirjoitti:

Olen ollut aina lapsuudesta asti köyhä. Edes 80-luvulla työtätekevät vanhemmat eivät ostelleet mitään kivaa kuin muilla lapsilla oli. Vaatteita en saanut ostaa. Aina vanhoja sukulaisten käyttämiä. Yleensä yli isoja. Myöhemmin lukioikäisenä mulle annettiin käyttörahaa vaikka oli lama. Enhän minä osanut käyttää rahaa tai ostaa vaatteita. Rahat jäi hyllylle. Myöhemmin huomasin että minut oli kasvatettu köyhäksi. Kampaajalla käyntiä en suorittanut vaikka rahaa olisi löytynyt. Tottumusta käydä missään muualla kuin koulussa, töissä tai kotona ei ollut ja ei enää tullutkaan myöhemmin. Mieheni ja lapset painostaa käymään syömässä ulkona jne. Koen sen ahdistavana. Rikkaana ymmärrän miten köyhyys vammauttaa ihmisen hyvin pienelle sektorille. Nyt 46v kävin ensi kertaa elokuvissa koko perheen kanssa. En kyennyt nauttimaan elokuvasta. Näissä palveluiden ostamisen yhteydessä tunnen että en ole tarpeeksi hyvä ihminen tähän palveluun. 200 000e auto ja ajaminen ahdisti niin paljon että luovuin siitä vaikka mies oli toista mieltä. Siinä pihassa se seisoi pari vuotta kun minä köyhä käytän polkupyörää mieluummin kuin metroa esim. Suomi on tuottanut mun kaltaisia ihmisiä todennäköisesti kymmeniä tuhansia. Oma tausta oli säästäväiset vanhemmat ei niinkään köyhät. Köyhäksi he minut kasvattivat. Ulkonäöltänikin olen hyvin köyhä. En ole koskaan käynyt baareissa tai oikein missään. Mun kaltainen ei tuo rahaa markkinatalouden rattaisiin. Köyhdytän tätä maata olemassa olollani elämällä kuin köyhä. Köyhyys ei ole ainoastaan rahattomuutta.

Hei juuri sinä! Nyt KUN sinulla on varaa, niin voit alkaa harjoittelemaan esim hyödyllisten palvelujen ostoa itsellesi (vaikkapa jalkahoito, parturi).

Älä enää rankaise itseäsi lapsuuden lama-ajasta vaan mene elämässä eteenpäin.

Hyvää kevättä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii, että ostaako vessapaperia vai tamponeja.

Ostin vuosikausia sitten Lunette-kuukupin. Siitä asti ollut "ilmaiset" kuukautiset. Nykyään toi kuukuppi maksaa 24,90 e mutta varmaan on halvempiakin. 

Kuukuppia minäkin ehdottaisin, pikaisella googlettelulla edullisin alle 10e.

Kuukupin käyttö omalla kohdallani olisi hankalaa. Miten peset sen välillä? Pysyyykö se raskaassa liikuntasuorituksessa? Joudun usein vaihtamaan suojat luonnonhelmassa.

Kuukuppia voi pitää sisällä vaikka 8 tuntia putkeen, toki riippuu kuukautisten vaiheesta ja vuodon määrästä. Minulla suht runsasta vuotoa ja vuodon 2-3 päivänä joudun tyhjentämään kupin 3 tunnin välein. Muina aikoina voin mennä vaikka koko työpäivän tyhjentämättä kuppia. Miksi se ei pysyisi raskaassa liikuntasuorituksessa? Se kuppi on emättimesi sisällä. Samalla lailla se siellä pysyy kuin tamponikin.  Jos olet epävarma, niin sitten teitenkin tyhjennät kupin ennen liikuntaa.  Luonnonhelmassa voit vaikka kaivaa kupan ja tyhjentää kupin sinne ja sitten _hätätilassa_ voit vaikka laittaa sen takaisin sisälle ihan vain pyyhkäisemällä sen kuivaksi paperilla. On olemassa myös kupeille tarkoitettuja puhdistuspyyhkeitä luonnonhelmaa varten, mutta jos oletuksena on, että on köyhä, niin toki siitä sitten köyhä keksii tekosyyn sille että pitää ostaa kalliita siteitä ja tamponeja, kun ei ole varaa ostaa puhdistuspyyhkeitä. Ja jos ei kuppi nappaa, niin kokeile sitten kuukautisalushousuja. Minulla ei niistä ole kokemusta, mutta kaverillani on. Tulevat kuitenkin kalliimmaksi kuin kupit.

Tamponikaan ei tahdo pysyä, vuoto niin runsasta kolme päivää. Pitkiin reissuihin menee enempi kuin 8 h ja välillä öitä myös ulkona montakin putkeen. Loppupäivinä voisi sen kanssa pärjätä vuodon vähyyden vuoksi mutta toi takaisin laittaminen ilman hyvää pesua ei kuulosta hyvältä.

Tekosyitä sille miksei halua säästää rahaa.

kuten kirjoitin: _hätätilassa_ voi laittaa ilman pesuakin takaisin sisälle. Siis _hätätilassa_

Lisäksi kirjoitin, että on olemassa puhdistuspyyhkeitä.

(ja jos on ulkona montakin yötä putkeen, niin varmaan sinne ottaa mukaan vettä tai ainakin sitten retkikeittimen, jossa voi keittää vettä? Siinäpä sinulla on sitten myös mahdollisuus pestä kuppi.)