Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Ihanaa yleistämistä. Voi helvetti noita sinun pullajuttujasi. Sinä olet idiootti, ihan totta.
olen ainakin noussut köyhyydestä ihan itse ja omin voimin, joten ehkäpä sinä olet se idiootti ja tulet olemaan koko loppuelämäsi myös köyhänä. Mikä on ihan fine varmasti koko maailmalle
Kannattaa olla varovainen kun neuvoo köyhyydestä nousemisessa. Kaikilla ei ole yhtä hyvä terveys ja lähtökohdat kuin sinulla. Moni on voinut yrittää montakin kertaa nousta suosta ja aina epäonnistunut. Monella voi olla masennusta. Kaikilla siis ei ole yhtä hyvä tuuri kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Yli neljäntuhannen kommentin ketjussa yllä oleva lihavoitu pätkä on tietämättömyydessään ja alentuvuudessaan ylitse muiden. Kirjoittaja yrittää kovasti nauttia ylemmyydentunteestaan ja muiden opastamisesta, mutta turhautuu, kun häntä ei oteta alkuunkaan vakavasti. Sitä hän ei ymmärrä, miksi häntä ei oteta vakavasti. Ja koska hän on tyhmänpulskea ihminen ja jokseenkin vajavainen ajattelija, hän suuttuu ja sortuu lopulta solvaamaan. Kieltämättä viihdyttävää lukemista, ehkä peräti ihmiskoe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Yli neljäntuhannen kommentin ketjussa yllä oleva lihavoitu pätkä on tietämättömyydessään ja alentuvuudessaan ylitse muiden. Kirjoittaja yrittää kovasti nauttia ylemmyydentunteestaan ja muiden opastamisesta, mutta turhautuu, kun häntä ei oteta alkuunkaan vakavasti. Sitä hän ei ymmärrä, miksi häntä ei oteta vakavasti. Ja koska hän on tyhmänpulskea ihminen ja jokseenkin vajavainen ajattelija, hän suuttuu ja sortuu lopulta solvaamaan. Kieltämättä viihdyttävää lukemista, ehkä peräti ihmiskoe.
SINÄ olet se, joka tuohon lisäsi alentuvuuden. SINÄ itse päätit nyt alentua. Idea pientenkin asioiden iloitsemisessa on se, että se koodautuu mieleesi ja tekee siitä positiivisemman. Kun teet sitä tarpeeksi monta kertaa, mielesi alkaa toimia optimistisemman elämänkulun suuntaan ja ohjaa sinut löytämään enemmän ilonkohteita elämääsi. Jokainen ilon kohde tuottaa lisää ilonkohteita. Ehkä on vaikea ymmärtää, etenkin, jos vaikka sairastaa jotain psyykkistä sairautta, esim. masennusta, mutta se toimii. Se toimii myös heille, joilla ei mitään tuollaisia sairauksia olisi. Kannattaa kokeilla. Aloita jo tänään. Sitä kutsutaan myös positiivisuudeksi. Jokaisen ihmisen elämässä on jotain, josta voi iloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Yli neljäntuhannen kommentin ketjussa yllä oleva lihavoitu pätkä on tietämättömyydessään ja alentuvuudessaan ylitse muiden. Kirjoittaja yrittää kovasti nauttia ylemmyydentunteestaan ja muiden opastamisesta, mutta turhautuu, kun häntä ei oteta alkuunkaan vakavasti. Sitä hän ei ymmärrä, miksi häntä ei oteta vakavasti. Ja koska hän on tyhmänpulskea ihminen ja jokseenkin vajavainen ajattelija, hän suuttuu ja sortuu lopulta solvaamaan. Kieltämättä viihdyttävää lukemista, ehkä peräti ihmiskoe.
SINÄ olet se, joka tuohon lisäsi alentuvuuden. SINÄ itse päätit nyt alentua. Idea pientenkin asioiden iloitsemisessa on se, että se koodautuu mieleesi ja tekee siitä positiivisemman. Kun teet sitä tarpeeksi monta kertaa, mielesi alkaa toimia optimistisemman elämänkulun suuntaan ja ohjaa sinut löytämään enemmän ilonkohteita elämääsi. Jokainen ilon kohde tuottaa lisää ilonkohteita. Ehkä on vaikea ymmärtää, etenkin, jos vaikka sairastaa jotain psyykkistä sairautta, esim. masennusta, mutta se toimii. Se toimii myös heille, joilla ei mitään tuollaisia sairauksia olisi. Kannattaa kokeilla. Aloita jo tänään. Sitä kutsutaan myös positiivisuudeksi. Jokaisen ihmisen elämässä on jotain, josta voi iloita.
Sitä on näemmä luettu amerikkalaisten tsemppipuhujamiljonäärien ohjeistuksia, jotka uppoavat herkkäuskoisimpaan väkeen. Joko olet kokeillut sitä, että istut pari tuntia lyijykynä poikittain hampaiden välissä ja uskottelet itsellesi, että lyijärihymy vähitellen muuttuu positiiviseksi elämänasenteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin. Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...
Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.
Pidän tavastasi ajatella.
Yksi kysymys kuitenkin jäi: tarkoittaako "kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan" sitä, että pakastimen omistaja antaa pakastimen ja saa kissan, vai sitä, että hän antaa pakastimen ja saa vastineeksi kissalle oleskelupaikan kesäksi? Tämä on kirjattava hyvin tarkasti sopimuspaperiin, jottei löydä itseään käräjiltä.
Enhän mä voi koko liikeideaani sepustaa täällä kaikille, muuten joku kateellinen varakas kokoomuslainen tulee ja varastaa bisneksen itselleen. Mutta sen verran voin neuvoa, että muistakaa kouluttaa itsenne juristiksi, ennen kuin alatte mihikään hoitojuttuihin, ettei tule sitten ongelmia.
Sinun liikeideasi on valitettavasti ollut käytössä jo pitkään. Osa vuokratyöfirmoista ihan varmasti toimittaa väliaikaisiin työsuhteisiin myös kissoja ja mummoja, jos tarvetta on.
Korjaan vähän viimeistä virkettäsi: muistakaa kouluttaa itsenne hyväksi juristiksi. Olen aikoinani istunut vastaajana riita-asiassa ja vieläkin ihmettelen sitä, miten sitkeästi vastapuolen kokematon ja vauhtisokea asianajaja puhui minun pussiini.
Mutta mun ideassahan nuo mummot ja kissat ovat mummottomien ja kissattomien hoidettavina eivätkä töissä. Toki maalla kissa saa itse pyydystää hiiriä, jos haluaa, mutta erillistä rahapalkkaa siitä ei tarvitse kissalle maksaa, menee ihan ruokapalkalla tuokin. Riippuu kuitenkin hieman judirisesta sopimuksesta tapauskohhtaisesti mitä kukin tekee vai tekeekö mitään. Kohta minun tarvitsee laskuttaa sinua, jos vielä jatkan näitä päteviä neuvojani..
Voi ei... Eikö me voitaisi sopia jonkinlaisesta bilateraalimallista? Kirjoitin juuri tuonne ylemmäs, että minulla on kolmen eri ammatin taidot, mutta joudun olosuhteiden vuoksi olemaan käyttämättä niitä. Pitäisi vain löytää se kolmas osapuoli, se hyvä juristi, joka tekisi meille sopimuksen, jottei kumpikaan pääse jekuttamaan.
Sinulla taisi muuten olla niitä vanhoja autoja. Voisin tulla niitä silittelemään. Eiväthän ne omiani tietysti ole, mutta...
Tule vaan rohkeasti silittelemään noita autoja, se vähentää stressiä ja saa autot tuntemaan, että heistä välitetään. Taisit äsken ajaa tuosta pihamme ohikin?
En ajanut, koska minun kolmikymppiseni on seisomassa juuri nyt. Minulla on kyllä paha tapa pitää autoja kavereinani, joten ei pidä hämmästyä, jos joku päivä punnerrankin aidan yli ja huutelen, että en varasta, vaan taputtelisin vain.
Asiasta toiseen eli tämänpäiväisiin kirjoituksiin siitä, että ei omaa [täydennä itse] tarvitse, kun voi lainata muiden. Minä olen niitä ihmisiä, joilla meni ihan hyvin viisikymppiseksi asti, ja sitten elämä yhtäkkiä oli ohi. Entisessä elämässäni rakastin muun muassa kotini remontoimista, autoni puunaamista ja työtäni. Niiltä, joita elämä ei ole koetellut samalla tavalla, on tullut käsittämättömiä lohdutuksia.
Mieleen on painunut erityisesti sosiaalan ammattilainen, joka ei keksinyt muuta sanottavaa kuin sen, että "voithan sinä vuokra-asuntoakin remontoida". Yhtä tehokas mykistäjä oli puolituttu, joka tarjosi minulle autoaan puunattavaksi sillä perusteella, että minä tykkään autojen puunaamisesta, eikä omani ollut käsillä. Ja niin edelleen, eikä ymmärretä ollenkaan, että omalla ja muiden omalla on iso ero.
Olisin aikoinani itse voinut olla yksi niistä, joiden mielestä köyhänäkin voi olla kivaa, kun vain on sisäistä onnea ja paloa ja intoa. Silkkaa idealismia. Useamman vuoden penninvenyttämisen ja nälkäkuurien ja eri ihmisten ylenkatseen seurauksena olen lähinnä lamaantunut. Kaksikymmentä vuotta sitten ponkaisin jaloilleni koettelemusten jälkeen, mutta nyt jopa Elon laskuoppi kertoo, että aikaa ei ole riittävästi. Tai muhkean lottovoiton avulla olisi, mutta Elolla on senkin saamisesta sanomista.
Ajattelinkin, että joku niistä köyhien monista varakkaista hyväsydämisistä ihmisistä olisi vienyt sinut autoajelulle. Tuosta meni oikeasti sattumalta silloin ohi auto, joka hidasteli autoni nähtyään, siitä keksin idean viestiini. Eikä minulla ole aitoja, joten ihan suoraan voi kävellä autojen luokse kunhan ei tee ilkivaltaa niille. Haaveena on, että joskus saisi ne vielä liikennekelpoisiksi ja siten vaikka hieman tienata rahaa niillä, jos saisi vaikka myytyä jollekin jonkun kesä- tai museoautoksi. Lähinnä hitsaamista niissä on ja tekniikan herättelyä. Tossa kunnossa niitä ei kannata myydä eikä ainakaan ihan vielä paalaamoon laittaa.
Elämisestä yleensä, niin olen aina olut melko spartalainen elämäntavoiltani ja joskus aikoinaan haaveilin, että voisin elää vaikkapa jossain pakettiautossa paikkoja kierrellen. Vähän sellaista kiertolaissielua ehkä. Kuitenkin vakituinen työ ja myöhemmin perheellistyminen vaikutti siihen, että pysyvä asunto oli parempi vaihtoehto. Lapsiperheenä on paljon enemmän tietenkin velvollisuuksia mukavuuden ja elämisen suhteen. Rahaa menee aika paljon kasvavien lasten ruokiin ja vaatteisiin, mutta en silti kadu mitään tai vaihtaisi elämääni toiseen sen vuoksi. Joskus ketuttaa, kun yrittää parhaansa mukaan pitää nopeasti kasvavat pojat ehjissä vaatteissa ja silti koulusta valitetaan, että milloin mikäkin takki tai muu vaate ei sovi juuri senhetkisiin sätiloihi ja sitten tehdään lasu-ilmoituksia, kun ei juuri samana päivänä ole varaa mennä ostamaan uusia kenkiä vaan lapsi menee kummareilla kouluun vaikkei sada. Ei ne välttämättä pahaa tarkoita, mutta jotenkin joutuu köyhemmät helpommin silmätikuiksi noissa asioissa. Onneksi mitään oikeasti huomautettavaa ei ole kotikäynneillä löytynyt ja ovat olleet sossussa tyytyväisiä, kun ollaan eletty lasten hyvinvointi etusijalla. Muutama vuosi vielä, niin ollaan vaimon kanssa kahelleen ja sitten taas ihmetellään, että mitä seuraavaksi. Eli ei olla sellainen perus ryyppy/ketjutupakoija rällästelevä pariskunta, jollaisiksi varakkaat köyhiä yleensä mieltävät vaa yritetään selvitä päivä kerrallaan hengissä ja kasvattaa lapset siinä samalla. Voisi asiat toki huonomminkin olla, joten en siksi valita vaan kerron ninkuin asiat ovat. Ylimääräinen asioiden kaunistelu on karisssut pois jo aikapäiviä, jos sellaista on koskaan minulla ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jo sähköönkin menee enemmän kuin tuo 1,49 euroa. Ei kannta leipoa 1,49 euron kääretorttua itse.
Kuinka monta tuntia meinaat torttua paistaa? Kannattaa tutustua hieman tarkemmin uunin sähkönkulutukseen. Tai sitten sinulla on todella huono sähkösopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Yli neljäntuhannen kommentin ketjussa yllä oleva lihavoitu pätkä on tietämättömyydessään ja alentuvuudessaan ylitse muiden. Kirjoittaja yrittää kovasti nauttia ylemmyydentunteestaan ja muiden opastamisesta, mutta turhautuu, kun häntä ei oteta alkuunkaan vakavasti. Sitä hän ei ymmärrä, miksi häntä ei oteta vakavasti. Ja koska hän on tyhmänpulskea ihminen ja jokseenkin vajavainen ajattelija, hän suuttuu ja sortuu lopulta solvaamaan. Kieltämättä viihdyttävää lukemista, ehkä peräti ihmiskoe.
SINÄ olet se, joka tuohon lisäsi alentuvuuden. SINÄ itse päätit nyt alentua. Idea pientenkin asioiden iloitsemisessa on se, että se koodautuu mieleesi ja tekee siitä positiivisemman. Kun teet sitä tarpeeksi monta kertaa, mielesi alkaa toimia optimistisemman elämänkulun suuntaan ja ohjaa sinut löytämään enemmän ilonkohteita elämääsi. Jokainen ilon kohde tuottaa lisää ilonkohteita. Ehkä on vaikea ymmärtää, etenkin, jos vaikka sairastaa jotain psyykkistä sairautta, esim. masennusta, mutta se toimii. Se toimii myös heille, joilla ei mitään tuollaisia sairauksia olisi. Kannattaa kokeilla. Aloita jo tänään. Sitä kutsutaan myös positiivisuudeksi. Jokaisen ihmisen elämässä on jotain, josta voi iloita.
Suotta sinä köyhää neuvot, köyhät ei koskaan halua neuvoja. Edes niiltä, joilla on ihan omakohtainen kokemus siitä miten siitä köyhyydestä pääsee nousemaan. Se on ajattelutapa, sellaista passiivisaggressiivista laiskuutta ja viitsimättömyyttä, jonka köyhä ikävä kyllä yleensä siirtää edelleen lapsilleen.
Ja näin hän vastaa itselleen ja antaa vielä yläpeukunkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Yli neljäntuhannen kommentin ketjussa yllä oleva lihavoitu pätkä on tietämättömyydessään ja alentuvuudessaan ylitse muiden. Kirjoittaja yrittää kovasti nauttia ylemmyydentunteestaan ja muiden opastamisesta, mutta turhautuu, kun häntä ei oteta alkuunkaan vakavasti. Sitä hän ei ymmärrä, miksi häntä ei oteta vakavasti. Ja koska hän on tyhmänpulskea ihminen ja jokseenkin vajavainen ajattelija, hän suuttuu ja sortuu lopulta solvaamaan. Kieltämättä viihdyttävää lukemista, ehkä peräti ihmiskoe.
juurikin näin, hyvin kirjoitettu.
Meillä vesi on kraanasta tullessaan hieman tunkkaista ja ruosteista, kun laittaa sitruunaamehua joukkoon ja jääkaappiin siitä tulee kohtuullista. Onhan sekin parempi kuin ei mitään. Viime kesänä meni vesipumppu hajalle ja oltiin puolitoista kuukautta kaupan juomaveden varassa, onneksi päästiin suihkuun äitini luona ja uimarannalla. Pumpun korjaus ja ylimääräiset menot maksoivat meille ainakin yli 250 euroa. Nykyaikaiseen pumpun vaihtoon ja kaivon putsaamiseen menisi vähintään 4500 euroa. Arvatkaapa vain iloitsinko/iloitsenko tapahtuneesta?
Joskus pelkäsin, että lennetään pihalle kämpästä kun ei saada vuokria maksettua ja myin itsenäni. Keski-ikäinen mies laittoi hikipäissään omppuhotellin sängyllä takaluukkuun ajan mikä tuntui ikuisuudelta. Onneksi oon sanut vakkari työn eikä tarvii tehdä tota enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Ihanaa yleistämistä. Voi helvetti noita sinun pullajuttujasi. Sinä olet idiootti, ihan totta.
olen ainakin noussut köyhyydestä ihan itse ja omin voimin, joten ehkäpä sinä olet se idiootti ja tulet olemaan koko loppuelämäsi myös köyhänä. Mikä on ihan fine varmasti koko maailmalle
Kannattaa olla varovainen kun neuvoo köyhyydestä nousemisessa. Kaikilla ei ole yhtä hyvä terveys ja lähtökohdat kuin sinulla. Moni on voinut yrittää montakin kertaa nousta suosta ja aina epäonnistunut. Monella voi olla masennusta. Kaikilla siis ei ole yhtä hyvä tuuri kuin sinulla.
mistä sinä minun terveydestäni tai löhtökohdistani tiedät? Aivan. Kehotan olemaan satuilematta. Ja jos terveys on niin huono ettei voi mennä töihin, pääsee eläkkeelle ja sitten on ainakin kiinteät tulot
ps. jos epäonnistuu "aina", niin silloin on syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä on yhteinen tekijä kaikissa niissä epäonnistumisissa ja korjata se.
Varmaan pääsee nykyaikana eläkkeelle ihan tosta vaan, heh heh. Nyt viimeistään paljastui millaisessa mielikuvitusmaailmassa sinä elät. Toki on ikäävää, kun ihmisen todellisuudentaju horjuu noin pahasti, mutta ehkä sekin on mielen yksi keinoista nousta todellisuuden ongelmien yläpuolelle. Suosittelen kaikkia katsimaan, jos mahdollista tai ei ole nähnyt aiemmin, elokuvan Brazil - Tämän hetken tuolla puolen, tumman huuumorin dystooppinen tulevaisuudenkuvaus joka oli vuonna 1985 ilmestyessään merkittävästi aikaansa edellä ja on veilä tänä päivänäkin ajankohtainen. Enempiä juonta paljastamatta voin kertoa sen yhtenä aiheena olevan pienen ihmisen kamppailu yhteiskunnan byrokraattisten vaatimusten ja oman mielikuvamaailman ristiriidoista ja mielenvapauden etsimisestä. Elokuvan loppukohtaus sopii mielestäni hyvin tuon "köyhien ystävän" ajatusmaailmaan.
tämä nyt ei varsinaisesti liity ketjun aiheeseen, mutta suomesta saa ilmaistakin juomakelpoista vettä. https://www.hsy.fi/vesi-ja-viemarit/vesipostit/
löytyy monesta muustakin kaupungista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tulee juomakelpoista vettä vessasta, joskin sitä täytyy seisottaa jääkaapissa sitäkin. Ruoanvalmistukseen otan veden vessasta. 60- luvulla rakennettu talo, eikä putkiremonttia ole tehty. Asumismukavuuden kannalta olisi hyvä, jos putkiremppa tehtäisiin, mutta vuokra tietysti nousisi, että enpä tiedä sitten, haluanko sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jo sähköönkin menee enemmän kuin tuo 1,49 euroa. Ei kannta leipoa 1,49 euron kääretorttua itse.
Kuinka monta tuntia meinaat torttua paistaa? Kannattaa tutustua hieman tarkemmin uunin sähkönkulutukseen. Tai sitten sinulla on todella huono sähkösopimus.
Minulla on sähkölämmitys ja yritän kaikin tavoin vältellä tuthaa ta tyhmää sähkönkulutusta.
Tiedän kyllä varsin hyvin sähkön hinnan ja minulla on määräaikainen muutaman vuoden välein uusittava sopimus jota alempaa hintaa tuskin saisin.
Yksineläjänä en ala lämmittää vanhaa sähköuuniani jos voin ostaa esimerkiksi kerran, pari kuussa kaupasta 1,49 euron kääretortun. Jos esimerkiksi minulla ei ole sillähetkellä mitään muuta tarvetta uunia lämmittää saati tarveaineita muuhun kuin siihen torttuun. Niin, ja eihän minulla ole edes kpkoaikaisesti kotona niitä tarveaineita siihen kääretorttuunkaan.
Järjenkäyttö on sallittua myös näissä nuukailuasioissa.
Turhaa venkoilua vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tämä nyt ei varsinaisesti liity ketjun aiheeseen, mutta suomesta saa ilmaistakin juomakelpoista vettä. https://www.hsy.fi/vesi-ja-viemarit/vesipostit/
löytyy monesta muustakin kaupungista
Paino sanalla kaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Ihanaa yleistämistä. Voi helvetti noita sinun pullajuttujasi. Sinä olet idiootti, ihan totta.
olen ainakin noussut köyhyydestä ihan itse ja omin voimin, joten ehkäpä sinä olet se idiootti ja tulet olemaan koko loppuelämäsi myös köyhänä. Mikä on ihan fine varmasti koko maailmalle
Kannattaa olla varovainen kun neuvoo köyhyydestä nousemisessa. Kaikilla ei ole yhtä hyvä terveys ja lähtökohdat kuin sinulla. Moni on voinut yrittää montakin kertaa nousta suosta ja aina epäonnistunut. Monella voi olla masennusta. Kaikilla siis ei ole yhtä hyvä tuuri kuin sinulla.
mistä sinä minun terveydestäni tai löhtökohdistani tiedät? Aivan. Kehotan olemaan satuilematta. Ja jos terveys on niin huono ettei voi mennä töihin, pääsee eläkkeelle ja sitten on ainakin kiinteät tulot
ps. jos epäonnistuu "aina", niin silloin on syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä on yhteinen tekijä kaikissa niissä epäonnistumisissa ja korjata se.
sivusta: Köyhä tai sairas tietää, ettei sinne eläkkeelle pääse tosta vaan, vaikka olisi siihen oikeutettu, ja että eläkkeelläkin voi olla köyhä.
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa. ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.
Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.
Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.
olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.
vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.
Ihanaa yleistämistä. Voi helvetti noita sinun pullajuttujasi. Sinä olet idiootti, ihan totta.
olen ainakin noussut köyhyydestä ihan itse ja omin voimin, joten ehkäpä sinä olet se idiootti ja tulet olemaan koko loppuelämäsi myös köyhänä. Mikä on ihan fine varmasti koko maailmalle
Kannattaa olla varovainen kun neuvoo köyhyydestä nousemisessa. Kaikilla ei ole yhtä hyvä terveys ja lähtökohdat kuin sinulla. Moni on voinut yrittää montakin kertaa nousta suosta ja aina epäonnistunut. Monella voi olla masennusta. Kaikilla siis ei ole yhtä hyvä tuuri kuin sinulla.
mistä sinä minun terveydestäni tai löhtökohdistani tiedät? Aivan. Kehotan olemaan satuilematta. Ja jos terveys on niin huono ettei voi mennä töihin, pääsee eläkkeelle ja sitten on ainakin kiinteät tulot
ps. jos epäonnistuu "aina", niin silloin on syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä on yhteinen tekijä kaikissa niissä epäonnistumisissa ja korjata se.
Varmaan pääsee nykyaikana eläkkeelle ihan tosta vaan, heh heh. Nyt viimeistään paljastui millaisessa mielikuvitusmaailmassa sinä elät. Toki on ikäävää, kun ihmisen todellisuudentaju horjuu noin pahasti, mutta ehkä sekin on mielen yksi keinoista nousta todellisuuden ongelmien yläpuolelle. Suosittelen kaikkia katsimaan, jos mahdollista tai ei ole nähnyt aiemmin, elokuvan Brazil - Tämän hetken tuolla puolen, tumman huuumorin dystooppinen tulevaisuudenkuvaus joka oli vuonna 1985 ilmestyessään merkittävästi aikaansa edellä ja on veilä tänä päivänäkin ajankohtainen. Enempiä juonta paljastamatta voin kertoa sen yhtenä aiheena olevan pienen ihmisen kamppailu yhteiskunnan byrokraattisten vaatimusten ja oman mielikuvamaailman ristiriidoista ja mielenvapauden etsimisestä. Elokuvan loppukohtaus sopii mielestäni hyvin tuon "köyhien ystävän" ajatusmaailmaan.
Työnnyn tähän hedelmällisen ja rakentavan sananvaihdannan lomaan kertomaan, että hämärästi muistan nähneeni Brazilin. Tai ainakin sen alkupuolen, koska minulla on tapana tipahtaa Gilliamin kyydistä, vaikka kuinka pitelisin kiinni.
Kävin lukemassa juonen Wikipediasta. Suomenkielisessä artikkelissa ei paljon tietoja ollut, mutta jotenkin minua riemastutti tämä pätkä: "Yhdysvaltoja varten elokuvasta leikattiin versio, jonka loppu on 'onnellisempi'”. Eihän sentään sovi liialla realismilla masentaa.
Brazil näkyy olevan HBO Maxin ohjelmistossa. Tässä kuussa minulla on kuitenkin vuorossa Netflix, ja HBO muutenkin suututti minut tarjoamalla itsensä uusille asiakkaille ikuisesti puoleen hintaan, ja minä olin vanha. Kasatkoot nyt katsottavaa ohjelmistoonsa, ehkä tuonnempana sitten.
Netflixin kautta seuraavaan aiheeseen. Eksyin yöllä lukemaan keskustelua, jossa nuorehkot amerikkalaiset tuskittelivat vanhempien ikäluokkien näkemystä asunnon ostamiseen ja ylipäätään palkalla pärjäämiseen. Annetuin neuvo kuuluu olevan "Netflix pois" - ja onhan se tässäkin ketjussa nähty. Joku laski, että tuolla keinolla voi ostaa ensiasunnon noin 4300 vuoden kuluttua. Ymmärrän toki, että "Netflix pois" on eräänlainen turhuuden symboli ja käsittää paljon enemmän kuin suoratoistopalvelun, mutta pikkuruista tuloista on huono säästää isoja summia.
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tämä nyt ei varsinaisesti liity ketjun aiheeseen, mutta suomesta saa ilmaistakin juomakelpoista vettä. https://www.hsy.fi/vesi-ja-viemarit/vesipostit/
löytyy monesta muustakin kaupungista
Paino sanalla kaupungista.
voi hyvä luoja teidän trllien kanssa.... kyllä niitä löytyy kunnistakin
Köyhä tajuaa että kesä menee kotona eikä mihinkään voi juuri lähteä koska ei ole rahaa. Onneksi kuitenkin lopetin autolla ajelun ja työt niin säästin 3000 euroa bensa rahat 9 kuukudessa ja niillä rahoilla voin kerrankin lähteä jonnekkin lomalle. Aion olla 3 viikkoa jossain mökillä vaan kalastellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jo sähköönkin menee enemmän kuin tuo 1,49 euroa. Ei kannta leipoa 1,49 euron kääretorttua itse.
Kuinka monta tuntia meinaat torttua paistaa? Kannattaa tutustua hieman tarkemmin uunin sähkönkulutukseen. Tai sitten sinulla on todella huono sähkösopimus.
En ole kukaan asiaa kommentoineista. Sähkäuunin sähkönkulutuksesta suurin osa menee uunin lämmittämiseen haluttuun lämpötilaan. Lämpötilan ylläpitoon menee hyvin vähän energiaa. Jos kääretortun paistamiseen menee 15min ja lämmitykseen 15min, niin 12snt/kWh hinnaksi tulisi jotain 30-45snt. Tosin monella sähkönhinta on tällä hetkellä paljon korkeampi, joten tortun paistohinnaksi voi hyvinkin tulla euro.
En ole haukkunut köyhiä, sinä haluat epätoivoisesti nyt luoda sellaista kuvaa. Köyhät ystäväni tuntevat minut täysin.