Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Mutta jos sitä ei noudata, vaikka kuinka olisi taiten kirjoitettu? Onko varaa mennä oikeuteen Suomessa?! Jos julkista oikeusavustajaa odotat, niin moni sopimus ehtii palaa takassa.

jos on sopimus  - jos vaikkapa vastapuoli on jättänyt maksamatta sen mitä sopimuksessa lukee - niin se on vain läpihuutojuttu, kun se käy kiertämässä oikeuden kautta. tuossa siis haettaisiin oikeudelta velvoittavaa päätöstä sopimuksessa mainitun summan maksamiseksi. kun oikeus sitten toteaa, että maksu on suoritettava, se lätkäisee siihen päälle viivästyskorot ja tarvittaessa laittaa sen ulosottoon. koko hommassa voi oikaista sitten niinkin, että laittaa jonkun perintäyhtiön asialle. Jos tekee itse, oppii ja ohjeet löytyy netistä. se hakemus maksaa jotain (muistaakseni) 80 euroa ja lopulta sitten se maksamatta jättänyt osapuoli maksaa. ja tämä koskaa tosiaan vain yksinkertaisia juttuja, joista näkee selvästi mitä pitäisi maksaa ja miksi perusteluineen. olen itse käynyt tuollaisen prosessin läpi eikä se niin vaikeaa ollut. aikaa siinä meni. eikä ollut kyse lemmikin hoidosta, vaan erään laitteen vuokrasta.

Tuskin monella köyhällä ei tuollaisia voimavaroja alkaa käymään jotain oikeustaistelua kissanhoidon takia.

Kuten on sanottu, köyhälle ei saa tapahtua vahinkoja.

Jos saan 20 euroa viikon kissanhoidosta ja kissan omistaja ei sitä jostain syystä maksa en varmana lähde tuohon rumbaan.

Säästän ne hyvin pienet henkiset voimavarani johonkin muuhun.

Haluan valita taisteluni ja en todellakaan lähde hoitamaan vieraiden ihmisten elläimiä. Saan siitä melko varmasti harmia paljon enemmän kuin ne pienet roposet.

En keikuta omaa venettäni yhtään enempää.

Kuten jo tästäkin keskustelupalstasta on huomattu Suomessa on hyvin paljon omituisia ja kovin oudosti ajattelevia sekä toimivia ihmisiä. Etten sanoisi jotkut ovat jopa pelottavan outoja.

En todellakaan ota riskiä, että joku hoitamani eläimen omistaja on yksi heistä.

Vain oikeasti köyhä tajuaa mistä puhun.

Joillekin köyhyys on uravalinta.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.

Ymmärrän, että suomalaisilla on todella huonot sosiaaliset taidot ja tuollaisissa vastauksissa se myös ilmenee. Tosiaan, kuka vain voi ystävystyä suomessa ikärajoista riippumatta. Jos kaipaat elämääsi iäkkäämpää ystävää, niin voit löytää heitä vaikka ystäväpalvelun kautta, tai sitten vaikka vanhainkodeista. Jos tuntuu, että olet tosi hyvä nuorten ja lasten kanssa ja toivoisit elämääsi pienten jalkojen töminää, mutta et jaksa alkaa itse tehdä vauvoja, voit ilmoittautua vapaaehtoiseksi aikuisystäväksi lapselle. TÄllaisia järjestöjä on suomessakin. Tosin se tosiaan vaatii sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älyä, joten siihen ei kannata ruveta, jos ei muutenkaan elämästään tunnu selviävän ja vastine kaikkeen on negatiiviseksi kääntäminen. Silloin olet toksinen, eikä sitä pitä levittää eteenpäin. Silloin kannattaakin jäädä määkimään ojansa pohjalle, jonka on itse itselleen kaivanut.

Voin tiivistä tuon hienon kirjoituksesi muutamaan sanaan: "Pälä pälä ,pälä pälä." Ole hyvä. Et tiedä mitään esim. minun sosiaalisista taidoistani ja siitä miten ne ovat muuttuneet elämän eri vaiheissa ja varsinkin työttömyyden ja köyhyyden pitkittyessä. Sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä köyhän arjesta ja siihen liittyvästä sosiaalisten kontaktien vähenemisestä omasta tahdosta riippumatta. Ja on minulla juuria Suomen lisäksi mm. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Karjalassa, Ukrainassa ja Ranskassa, joten tuskin on pelkästään kiinni kansalaisuudestani tuttavien kaikkoaminen saatuaan tietää työttömyydestäni. Sosiaalisisia taitojani jopa kehuttiin työelämässäni ja sitä, että toin osastolleni positiivista tunnelmaa. Mutta sinun ajattelumaailmassasi todennäköisesti äskeinen kirjoitukseni oli: "Plää plää, plää plää." Joten tasoissa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Smarketin Rainbow vadelmakääretorttu 1,49 eur on erikoisherkkuni kun rahatilanne sen sallii n. kerran kuussa.

Kannattavampaa leipoa itse.....

Juu, ei sovi köyhän törsätä 1,49 e kuussa ihan vaan itsensä hemmotteluun. Kärsiä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Mutta jos sitä ei noudata, vaikka kuinka olisi taiten kirjoitettu? Onko varaa mennä oikeuteen Suomessa?! Jos julkista oikeusavustajaa odotat, niin moni sopimus ehtii palaa takassa.

jos on sopimus  - jos vaikkapa vastapuoli on jättänyt maksamatta sen mitä sopimuksessa lukee - niin se on vain läpihuutojuttu, kun se käy kiertämässä oikeuden kautta. tuossa siis haettaisiin oikeudelta velvoittavaa päätöstä sopimuksessa mainitun summan maksamiseksi. kun oikeus sitten toteaa, että maksu on suoritettava, se lätkäisee siihen päälle viivästyskorot ja tarvittaessa laittaa sen ulosottoon. koko hommassa voi oikaista sitten niinkin, että laittaa jonkun perintäyhtiön asialle. Jos tekee itse, oppii ja ohjeet löytyy netistä. se hakemus maksaa jotain (muistaakseni) 80 euroa ja lopulta sitten se maksamatta jättänyt osapuoli maksaa. ja tämä koskaa tosiaan vain yksinkertaisia juttuja, joista näkee selvästi mitä pitäisi maksaa ja miksi perusteluineen. olen itse käynyt tuollaisen prosessin läpi eikä se niin vaikeaa ollut. aikaa siinä meni. eikä ollut kyse lemmikin hoidosta, vaan erään laitteen vuokrasta.

Tuskin monella köyhällä ei tuollaisia voimavaroja alkaa käymään jotain oikeustaistelua kissanhoidon takia.

Kuten on sanottu, köyhälle ei saa tapahtua vahinkoja.

Jos saan 20 euroa viikon kissanhoidosta ja kissan omistaja ei sitä jostain syystä maksa en varmana lähde tuohon rumbaan.

Säästän ne hyvin pienet henkiset voimavarani johonkin muuhun.

Haluan valita taisteluni ja en todellakaan lähde hoitamaan vieraiden ihmisten elläimiä. Saan siitä melko varmasti harmia paljon enemmän kuin ne pienet roposet.

En keikuta omaa venettäni yhtään enempää.

Kuten jo tästäkin keskustelupalstasta on huomattu Suomessa on hyvin paljon omituisia ja kovin oudosti ajattelevia sekä toimivia ihmisiä. Etten sanoisi jotkut ovat jopa pelottavan outoja.

En todellakaan ota riskiä, että joku hoitamani eläimen omistaja on yksi heistä.

Vain oikeasti köyhä tajuaa mistä puhun.

Joillekin köyhyys on uravalinta.

Ja se ura ei ole kissanhoitaja.

Jätän ne hommat suosiolla parempiosaisille.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.

Nykyään jo sähköönkin menee enemmän kuin tuo 1,49 euroa. Ei kannta leipoa 1,49 euron kääretorttua itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

se on teidän defenssimekanisminne, vähän kuin rokotekriittisillä defenssinä on väittää kaikenlaisia höpöväitteitä rokotteista.   varakkaat voivat hyvinkin ymmärtää köyhien arkea. Moni varakas on lähtöisin köyhistä oloista.

No ainakin tämän palstan perusteella hyvin harvalla varakkaammalla on mitään ymmärrystä köyhien elämästä. Joten voit tunkea ne defenssisi sinne, mihin aurinko jne....

len nähnyt tällä palstalla montakin varakkaan ihmisen kommenttia, jossa kertoo miten köyhästä lähti ja miten sen teki

Joo, mutta heidän tekemisensä ei liity mitenkään meidän köyhien elämään. Meistä köyhistä monella on mennyt jossain vaiheessa elämässään ihan hyvin ennen kuin ylitsepääsemättömät vaikeudet ovat johtaneet kurjuuteen ja köyhyyteen. Jokaisen eämä on erilainen eikä elämä ole tasapuolinen kaikille, miksi se on joidenkin niin vaikea ymmärtää? Eikä ketään ole aivan tyhjästä rikkauksiin noussut, ehkä lottovoittajia ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Varmasti ovat tarvinneet apua ja hyvää onnea jossain vaiheessa sekä tosiaan eivät ole joutuneet kokemaan yitsepääsemättömiä ongelmia rikastumisurallaan. Moni heistä on myös epäonnistunut pahasti jossain vaiheessa ja velkaannuttaessaan itsensä ja koko sukunsa ja jotkut kandinaatit ovat siksi jopa poistuneet Maailmasta omin käsin...

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Ohis. Tuolla ketjun alkupäässä joku moitiskeli minua kaverittomuudesta. En muista, millaisia ikäviä ominaisuuksia hän minulle keksi, mutta kuulemma niiden vuoksi saan syyttää vain itseäni siitä, ettei kukaan kuskaile minua autollaan ilmaiseksi.

Minä en ole sosiaalinen perhonen vaan kotihiiri. Töissä olin aivan toisenlainen, koska se oli työni edellytys, ja hyvinä aikoina todella näytin positiivisen puoleni, jonka olen aikaa sitten kuopannut. Minulla ei ollut hyvinäkään aikoina kovin monta tuttavaa, koska viihdyin vapaa-ajat itsekseni. En osannut haalia ympärilleni kavereita vain sen vuoksi, että olisi sitten verkosto, josta ammentaa apua tarvittaessa.

Nyt, kun köyhyys on vienyt minusta mehut monellakin tavalla, on silkka mahdottomuus, että menisin jonnekin puistonpenkille tekemään tuttavuutta - vaikkei kohde sitä tietäisikään, minä tietäisin, että motiivini on vain pakastimenkantajan löytäminen. Siis kuvaannollisesti.

Hyvin ilmaistu. Ajatelkaas muuten miten hyvän leffan näistäkin aihesta täällä saisi tehtyä. Yhdessä kohtauksessa arka vanhoihin vaatteisiin pukeutunut naisihminen istuisi hämärässä puistossa etsien sopivan raamikasta ihmistä kantamaan pakastinta kerrostalon ylimpään kerrokseen... Nyt äkkiä käsistä kirjoittamaan...

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin.  Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...

Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.

Pidän tavastasi ajatella.

Yksi kysymys kuitenkin jäi: tarkoittaako "kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan" sitä, että pakastimen omistaja antaa pakastimen ja saa kissan, vai sitä, että hän antaa pakastimen ja saa vastineeksi kissalle oleskelupaikan kesäksi? Tämä on kirjattava hyvin tarkasti sopimuspaperiin, jottei löydä itseään käräjiltä.

Enhän mä voi koko liikeideaani sepustaa täällä kaikille, muuten joku kateellinen varakas kokoomuslainen tulee ja varastaa bisneksen itselleen. Mutta sen verran voin neuvoa, että muistakaa kouluttaa itsenne juristiksi, ennen kuin alatte mihikään hoitojuttuihin, ettei tule sitten ongelmia.

Sinun liikeideasi on valitettavasti ollut käytössä jo pitkään. Osa vuokratyöfirmoista ihan varmasti toimittaa väliaikaisiin työsuhteisiin myös kissoja ja mummoja, jos tarvetta on.

Korjaan vähän viimeistä virkettäsi: muistakaa kouluttaa itsenne hyväksi juristiksi. Olen aikoinani istunut vastaajana riita-asiassa ja vieläkin ihmettelen sitä, miten sitkeästi vastapuolen kokematon ja vauhtisokea asianajaja puhui minun pussiini.

Mutta mun ideassahan nuo mummot ja kissat ovat mummottomien ja kissattomien hoidettavina eivätkä töissä. Toki maalla kissa saa itse pyydystää hiiriä, jos haluaa, mutta erillistä rahapalkkaa siitä ei tarvitse kissalle maksaa, menee ihan ruokapalkalla tuokin. Riippuu kuitenkin hieman judirisesta sopimuksesta tapauskohhtaisesti mitä kukin tekee vai tekeekö mitään. Kohta minun tarvitsee laskuttaa sinua, jos vielä jatkan näitä päteviä neuvojani..

Voi ei... Eikö me voitaisi sopia jonkinlaisesta bilateraalimallista? Kirjoitin juuri tuonne ylemmäs, että minulla on kolmen eri ammatin taidot, mutta joudun olosuhteiden vuoksi olemaan käyttämättä niitä. Pitäisi vain löytää se kolmas osapuoli, se hyvä juristi, joka tekisi meille sopimuksen, jottei kumpikaan pääse jekuttamaan.

Sinulla taisi muuten olla niitä vanhoja autoja. Voisin tulla niitä silittelemään. Eiväthän ne omiani tietysti ole, mutta...

Tule vaan rohkeasti silittelemään noita autoja, se vähentää stressiä ja saa autot tuntemaan, että heistä välitetään. Taisit äsken ajaa tuosta pihamme ohikin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti köyhä tajuaa, että ei kannata omistaa mitään, minkä Kela voi edellyttää realisoimaan rahaksi toimeentulotukea hakiessa. Tämmösiä omistuksia on esim. oma kämppä tai auto. Ei kannata omistaa mitään, niin toimeentulotuelle jos pääsee ei tarvitse maksaa muuta kuin puhelinlasku. Lääkkeet saa hakea ilmaiseksi apteekkisitoutumuksella, kaikki erilliset sähkölaskut, vesilaskut, lastenhoitolaskut, läkärissäkäyntilaskut jne.  kaikki voi lähettää Kelan maksettavaksi. Ja siis köyhähän et ole jos omistat jotain, jolla on rahallista arvoa. Ennenkuin oot myyny sen ja käyttänyt rahat elämiseen. Sitten olet köyhä, kun sulla ei ole mitään.

Muuten olet oikeassa, mutta toimeentulotuki ei ole mikään automaattinen maksaja. Mikä tahansa hakemus voidaan hylätä.

Ei sitä hakemusta hylätä, jos henkilöllä ei oikeasti ole mitään omistuksia eikä tuloja. Se laskelman teko ei ole rakettitiedettä todellakaan ja ihan maallikkokin osaa laskea, onko oikeutettu toimeentulotukeen. Jos laskelman mukaan on tuloja tai omistuksia sen verran, että ne ylittää tietyn rajan ja toimeentulotuki hylätään, niin tällöin tällä ihmisellä on kyllä varallisuutta, mutta ei elämänhallintaa käyttää sitä ja tällöin henkilö vaan nyt yksinkertaisesti "elää yli varojensa".

Eihän tuo nyt noin yksinkertaista ole. Ihminen voi elää aivan toimeentulotuen rajalla muiden tulojen avulla eikä siksi saa toimeentuloa vaikka onkin yhtä köyhä kuin toimeentulon asiakas. Nimim. Kokemusta on. Toimeentulotuki on vasta viimesijainen tukimuoto ja sitä saa vasta kun on kaikki muut käytettävät keinot käytetty. Ei taas leikkiköyhä tiennyt köyhien asoista mitään.

Muutenkin ristiriitaista tuo, ettei ole köyhä ennen kuin ei ole mitään. Jos hänellä on tuo toimeentulotukikin, niin hänellä on jo jotain. Ei ketään voi pärjätä jos ei oikeasti ole mitään. Haloo siellä! Puuduttaako varallisuus aivoja köyhyyttä pahemmin?

Kaikkea ei pysty ostamaan mitä haluais

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

Tämä on taas ihan Kummelikamaa tosiaan. Täytyisi hankkia ystäviä siksi, että saisi hoitaa heidän lemmikkejään. Ja tietysti vielä sellaisia ystäviä, jotka olisivat siitä valmiita maksamaankin. Entä jos ei halua ystäviä? Haluaa vain sen lemmikin?

Älä hei häiritte, mulla on just kässärin kirjoitus kesken. : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Smarketin Rainbow vadelmakääretorttu 1,49 eur on erikoisherkkuni kun rahatilanne sen sallii n. kerran kuussa.

Kannattavampaa leipoa itse.....

Juu, ei sovi köyhän törsätä 1,49 e kuussa ihan vaan itsensä hemmotteluun. Kärsiä pitää.

Sä et oo köyhä, jos sä et kärsi koko ajan. T: Rikas Kokoomuslainen

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.

vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin.  Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...

Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.

Pidän tavastasi ajatella.

Yksi kysymys kuitenkin jäi: tarkoittaako "kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan" sitä, että pakastimen omistaja antaa pakastimen ja saa kissan, vai sitä, että hän antaa pakastimen ja saa vastineeksi kissalle oleskelupaikan kesäksi? Tämä on kirjattava hyvin tarkasti sopimuspaperiin, jottei löydä itseään käräjiltä.

Enhän mä voi koko liikeideaani sepustaa täällä kaikille, muuten joku kateellinen varakas kokoomuslainen tulee ja varastaa bisneksen itselleen. Mutta sen verran voin neuvoa, että muistakaa kouluttaa itsenne juristiksi, ennen kuin alatte mihikään hoitojuttuihin, ettei tule sitten ongelmia.

Sinun liikeideasi on valitettavasti ollut käytössä jo pitkään. Osa vuokratyöfirmoista ihan varmasti toimittaa väliaikaisiin työsuhteisiin myös kissoja ja mummoja, jos tarvetta on.

Korjaan vähän viimeistä virkettäsi: muistakaa kouluttaa itsenne hyväksi juristiksi. Olen aikoinani istunut vastaajana riita-asiassa ja vieläkin ihmettelen sitä, miten sitkeästi vastapuolen kokematon ja vauhtisokea asianajaja puhui minun pussiini.

Mutta mun ideassahan nuo mummot ja kissat ovat mummottomien ja kissattomien hoidettavina eivätkä töissä. Toki maalla kissa saa itse pyydystää hiiriä, jos haluaa, mutta erillistä rahapalkkaa siitä ei tarvitse kissalle maksaa, menee ihan ruokapalkalla tuokin. Riippuu kuitenkin hieman judirisesta sopimuksesta tapauskohhtaisesti mitä kukin tekee vai tekeekö mitään. Kohta minun tarvitsee laskuttaa sinua, jos vielä jatkan näitä päteviä neuvojani..

Voi ei... Eikö me voitaisi sopia jonkinlaisesta bilateraalimallista? Kirjoitin juuri tuonne ylemmäs, että minulla on kolmen eri ammatin taidot, mutta joudun olosuhteiden vuoksi olemaan käyttämättä niitä. Pitäisi vain löytää se kolmas osapuoli, se hyvä juristi, joka tekisi meille sopimuksen, jottei kumpikaan pääse jekuttamaan.

Sinulla taisi muuten olla niitä vanhoja autoja. Voisin tulla niitä silittelemään. Eiväthän ne omiani tietysti ole, mutta...

Tule vaan rohkeasti silittelemään noita autoja, se vähentää stressiä ja saa autot tuntemaan, että heistä välitetään. Taisit äsken ajaa tuosta pihamme ohikin?

En ajanut, koska minun kolmikymppiseni on seisomassa juuri nyt. Minulla on kyllä paha tapa pitää autoja kavereinani, joten ei pidä hämmästyä, jos joku päivä punnerrankin aidan yli ja huutelen, että en varasta, vaan taputtelisin vain.

Asiasta toiseen eli tämänpäiväisiin kirjoituksiin siitä, että ei omaa [täydennä itse] tarvitse, kun voi lainata muiden. Minä olen niitä ihmisiä, joilla meni ihan hyvin viisikymppiseksi asti, ja sitten elämä yhtäkkiä oli ohi. Entisessä elämässäni rakastin muun muassa kotini remontoimista, autoni puunaamista ja työtäni. Niiltä, joita elämä ei ole koetellut samalla tavalla, on tullut käsittämättömiä lohdutuksia.

Mieleen on painunut erityisesti sosiaalan ammattilainen, joka ei keksinyt muuta sanottavaa kuin sen, että "voithan sinä vuokra-asuntoakin remontoida". Yhtä tehokas mykistäjä oli puolituttu, joka tarjosi minulle autoaan puunattavaksi sillä perusteella, että minä tykkään autojen puunaamisesta, eikä omani ollut käsillä. Ja niin edelleen, eikä ymmärretä ollenkaan, että omalla ja muiden omalla on iso ero.

Olisin aikoinani itse voinut olla yksi niistä, joiden mielestä köyhänäkin voi olla kivaa, kun vain on sisäistä onnea ja paloa ja intoa. Silkkaa idealismia. Useamman vuoden penninvenyttämisen ja nälkäkuurien ja eri ihmisten ylenkatseen seurauksena olen lähinnä lamaantunut. Kaksikymmentä vuotta sitten ponkaisin jaloilleni koettelemusten jälkeen, mutta nyt jopa Elon laskuoppi kertoo, että aikaa ei ole riittävästi. Tai muhkean lottovoiton avulla olisi, mutta Elolla on senkin saamisesta sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.

vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.

 

Ihanaa yleistämistä. Voi helvetti noita sinun pullajuttujasi. Sinä olet idiootti, ihan totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.

vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.

 

Ihanaa yleistämistä. Voi helvetti noita sinun pullajuttujasi. Sinä olet idiootti, ihan totta.

olen ainakin noussut köyhyydestä ihan itse ja omin voimin, joten ehkäpä sinä olet se idiootti ja tulet olemaan koko loppuelämäsi myös köyhänä. Mikä on ihan fine varmasti koko maailmalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.

vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.

 

Ihanaa yleistämistä. Voi helvetti noita sinun pullajuttujasi. Sinä olet idiootti, ihan totta.

olen ainakin noussut köyhyydestä ihan itse ja omin voimin, joten ehkäpä sinä olet se idiootti ja tulet olemaan koko" loppuelämäsi myös köyhänä. Mikä on ihan fine varmasti koko maailmalle

Ja noin paljastui pullantuoksuisen neuvontuputtajan pinnan alta se todellinen luonne. :D

Näytäpä kirjoituksesi niille köyhille ystävillesi ja kysy, ollaanko vielä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

olet niin harvinainen hyvävarainen, että sinut pitäisi saada unisefin maailmanperintöluetteloon. Suurin osa työssäkäyvistä tutuista yleensä lopettaa kaikki yhteydepidot, kun saa tietää toisen olevan työttömänä. Ja todella harvinaista kokemuksieni mukaan tuollainen, että varakas haluaisi downsiftata harrastuksiaan köyhemmän kaverinsa tasolle. Jos joku sairaalloisen pihi tapaus kyseessä, niin ehkä sitten... Jopa työttömien keskuudessa on erituloisia erilailla toimeentulevia, ei ole esim. kiva kuunnella, kun työttömien kokoontumisissa toiset kehuskelevat vaikkapa miten saavat vanhemmiltaan joka Joulu heidän "vanhan" älypuhelimensa tai miten ovat ostaneet lapsillensa uusimmat pelikoneet ja virtuaalisysteemit. Pitävät silti itseään köyhinä vaikka puolisolla olisi kuinka isot tulot ja rikkaat vanhemat, jotka tukevat heitä taloudellisesti. En itsekään haluaisi olla sellaisten ystävänä tosin.

vaikka aloititkin vttuillulla, niin en alennu tasollesi. Tiedoksesi: tunnen monia vakavaraisia, jotka toimivat samoilla periaatteilla. Se ei ole mitenkään harvinaista. Ystävät ovat ystäviä, ei se rahatilannetta katso. Ei meillä varakkaillakaan ole kaikkea mitä haluaisimme, mutta jollain kaverilla voi olla, joka voi auttaa. Esimerkiksi minä olen huono leipomaan, koska en jaksa tarpeeksi kärsivällisesti vaivata taikinaa, joten koen saavani maailman parhaan lahjan, jos joku ystävä tulee kylään mukanaan lämpimiä pullia. Ja minulla sitten vastaavasti on jotain muuta, mitä voin vastavuoroisesti antaa jollekin. Tuntuu, että te köyhät jotenkin soitatte koko ajan samanlaista negislevyä kuin ilman naista jääneet miehet, jotka kokevat olevansa kilttejä, mutta asenteet ovat hyvin negatiivisia. Alkakaa kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään mitä saatte päivän mittaan. Ihan vaikka iloitsette siitä, että hanasta tulee raikasta vettä. Pikkuhiljaa voi sitten mieli muuttua sellaiseksi, että näette ympärillänne ihmisiä, jotka ovat valmiita ystäväksi, sekä ehkä myös valmiita auttamaan. Tai tuolle yhdelle erakolle: voit löytää toisia samanlaisia ja teette joku päivä yhdessä yhteisen auttamisringin. Sitten saatte kantoapua vaikka sille pakastimelle. Tai vaikka ilmaisen pakastimen.

 

Ihanaa yleistämistä. Voi helvetti noita sinun pullajuttujasi. Sinä olet idiootti, ihan totta.

olen ainakin noussut köyhyydestä ihan itse ja omin voimin, joten ehkäpä sinä olet se idiootti ja tulet olemaan koko" loppuelämäsi myös köyhänä. Mikä on ihan fine varmasti koko maailmalle

Ja noin paljastui pullantuoksuisen neuvontuputtajan pinnan alta se todellinen luonne. :D

Näytäpä kirjoituksesi niille köyhille ystävillesi ja kysy, ollaanko vielä kavereita.

Väärin. Palautin sinulle sinun sanasi. '

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Mutta jos sitä ei noudata, vaikka kuinka olisi taiten kirjoitettu? Onko varaa mennä oikeuteen Suomessa?! Jos julkista oikeusavustajaa odotat, niin moni sopimus ehtii palaa takassa.

jos on sopimus  - jos vaikkapa vastapuoli on jättänyt maksamatta sen mitä sopimuksessa lukee - niin se on vain läpihuutojuttu, kun se käy kiertämässä oikeuden kautta. tuossa siis haettaisiin oikeudelta velvoittavaa päätöstä sopimuksessa mainitun summan maksamiseksi. kun oikeus sitten toteaa, että maksu on suoritettava, se lätkäisee siihen päälle viivästyskorot ja tarvittaessa laittaa sen ulosottoon. koko hommassa voi oikaista sitten niinkin, että laittaa jonkun perintäyhtiön asialle. Jos tekee itse, oppii ja ohjeet löytyy netistä. se hakemus maksaa jotain (muistaakseni) 80 euroa ja lopulta sitten se maksamatta jättänyt osapuoli maksaa. ja tämä koskaa tosiaan vain yksinkertaisia juttuja, joista näkee selvästi mitä pitäisi maksaa ja miksi perusteluineen. olen itse käynyt tuollaisen prosessin läpi eikä se niin vaikeaa ollut. aikaa siinä meni. eikä ollut kyse lemmikin hoidosta, vaan erään laitteen vuokrasta.

Tuskin monella köyhällä ei tuollaisia voimavaroja alkaa käymään jotain oikeustaistelua kissanhoidon takia.

Kuten on sanottu, köyhälle ei saa tapahtua vahinkoja.

Jos saan 20 euroa viikon kissanhoidosta ja kissan omistaja ei sitä jostain syystä maksa en varmana lähde tuohon rumbaan.

Säästän ne hyvin pienet henkiset voimavarani johonkin muuhun.

Haluan valita taisteluni ja en todellakaan lähde hoitamaan vieraiden ihmisten elläimiä. Saan siitä melko varmasti harmia paljon enemmän kuin ne pienet roposet.

En keikuta omaa venettäni yhtään enempää.

Kuten jo tästäkin keskustelupalstasta on huomattu Suomessa on hyvin paljon omituisia ja kovin oudosti ajattelevia sekä toimivia ihmisiä. Etten sanoisi jotkut ovat jopa pelottavan outoja.

En todellakaan ota riskiä, että joku hoitamani eläimen omistaja on yksi heistä.

Vain oikeasti köyhä tajuaa mistä puhun.

Joillekin köyhyys on uravalinta.

Joo, tää on hieno uraputki. Menee vain nurinperin eli ei tule ylennyksiä uralla vaan enemmänkin alennuksia, kunnes on niin alhaalla, ettei enää pääse ylös. En suosittele kenellekään, olisi minunkin pitänyt mennä pienenä hissipojaksi hienoon hotelliin ja yletä sieltä johtajaksi, kun ilmeisesti joidenkin tämän palstan viestien mukaan se olisi ollut jopa helppoa ja vain itsestäni kiinni.